Sukulaisia osa 3.

Huomenta ja sunnuntaipäivää! Lapset lähtivät Elmaan vaarin ja mummin kanssa. Mies on ratsastamassa. Koirat nukkuu. Harvinainen seesteinen ja rauhallinen hetki. Viihdytän itseäni videoilla… Yllättäin hevosvideoilla 🙂

Mies on jälleen kerran selvitellyt hiukan Zambujon sukulaisia tai laidunkavereiden taustoja. Tällä kertaa tutkinnan alla mielenkiintoinen tapaus… Zimbral. Isä on tällä sama kuin Zambujolla. Samoin kasvattaja ja syntymävuosi. Eli samalla laitumella ovat varsana telmineet. 🙂 Kun ostimme Zambujon, asui Zimbral siinä vieressä. Olivat päistään hyvin samannäköisiä, kun kurkkivat karsinoista hyväntuulisina ja ystävällisinä 3 vuotiaina poikasina. Olivat juuri saapuneet laitumiltaan jossa viettivät ensimmäiset kolme ikävuottaan poikajengissä…Aika vapaasti ja villisti, kuten Portugalissa tapana on.

Lisäksi myös emälinjoissa on paljon yhteistä. Pojat ovat molemmat vanhalta kasvattajalta (Dr. Estevam Lancastre) ja molempien poikien äidit olivat saman kasvattajan tammoja sekä lisäksi emänisä on myös yhteinen. Mies kaivoi kaiken tiedon valmiiksi. Kuten aikaisemminkin selvitellessään mm. missä Zambujon isä nykyisin vaikuttaa sekä eräästä toisesta joka aikoinaan tuli siltä samalta laitumelta, jossa kasvoivat.

Mun ei tarvinnut kuin klikata linkkejä ja pääsin tietoon käsiksi. Tallennan linkit nyt tänne, jotta jäävät talteen. Mielenkiintoista on että Zimbral asustaa nykyisin Englannissa ja mieheni on ollut myös yhteydessä omistajaan. Nykyisin Zimbral onkin jo aika magee tapaus. Ja kuulemma valmentautuu nykyisin Charlotte Dujardinin kanssa. Taru kertoo myös että Charlotte on yrittänyt ostaa Zimbralia, mutta ainakaan vielä ei ole omistaja vaihtunut. Tällä hetkellä kuitenkin kuulemma ratsastelee hevosta myös ja testailee mihin hevosesta olisi. Noista en löytänyt ikävä kyllä mitään videopätkää, vaikka palan uteliaisuudesta päästä kärpäseksi kattoon. Zimbral näyttää kyllä hyvältä omistajansakin kanssa. Katsokaa nyt vaikka itse! 🙂

Ja mikä kaikkein mielenkiintoisinta omalta kannaltani on se, että Zimbral:in omistaja, Emma, on kirjoitellut treeneistään ja haasteistaan sekä onnistumisistaan myöskin blogiin 🙂 Videoita ja tallenteita on tehty tasaisesti matkan varrella. Minulle ne ovat erityisen hyödykkäitä… Vaikka Zimbral selvästi on pidemmällä jo ja jonkin verran paremmalla rakenteella myös varustettu, niin vanhoista videoista ja blogiteksteistä löytyi kuitenkin todella paljon yhteistä, yhteisiä haasteita ja pähkäilyjä. Ja keinoja joilla tietyistä ongelmakohdista oli päästy etenemään. Erittäin mielenkiintoista luettavaa minulle itselleni siis… Ja Zimbralilla on tainnut olla aika pätevä kuski selässään ja hyvää valmennusta myös. Edennyt videoista päätellen aika pitkälle jo… Hiukan toisin kuin me 😉 kun täällä kotivaroiksi ollaan treenailtu hitaasti lastenkasvatuksen ja talonrakennuksen lomassa. Ja ehkä muutenkin hiukan eri filosofialla… Ja tottahan se on että vaikka Zambujo onkin ruuna, niin hänellä on tavallaan kuitenkin 2 tai jos tarkkaan laskee 3 ”äitiyslomataukoa” takanaan… harjoittelussaan ja koulutuksessaan. Noh… voidaanpahan ainakin ottaa mallia velipuolen liikkumisesta. Täältä linkit osaan noista aikaisemmista pätkistä ja blogi kirjoituksiin myös.

https://www.youtube.com/watch?v=u2g2OX0fJ08

http://www.enlightenedequitation.com/ee/forums/index.php?topic=38906.0

http://www.enlightenedequitation.com/ee/forums/index.php?topic=48776.0

On ollut niin hässäkkää, että vaikka joitain viikkoja sitten luin jostain, että Carl Hester oli voittanut Olympialaisten jälkeen oman maansa mestaruuden, niin vasta nyt ehdin katsoa videolta.

Tässä GP lauantailta

JA Kur löytyy tästä linkistä.

Musiikki on kyllä vaikuttava ja osui jotenkin juuri tänään mun tunnerikkaaseen päivään. Hieno!

Charlottesta ei puhuttu mitään… Onkohan the Heppa, Valegro, jo myyty? Kaikki brittien kultamitalijoukkueen hevoset olivat kuulemma myynnissä Olympialaisten jälkeen. Ollappa nyt vähän ylimääräistä käteistä patjan alla! 🙂

Tässä jotain lehtijuttuja hevosten myyntiaikeista ym. tulevaisuudensuunnitelmista

Jutusta saa sen kuvan että Charlottekin olisi ollut myös osallistumassa, mutta en löydä mitään pätkiä tai tietoja mistään. Eräs linkki netistä löytyy, jossa pitäis olla kisojen tulokset, mutta en saa sitä auki. Ehkäpä ne joskus tulee jossain vastaan.

Tässä Carl Hesteriltä vielä toinen hevonen samoissa kisoissa.

Mutta nyt nukkumaan. Mulla on ollut useampi aika lyhyt ja katkonainen yö takana. Eilenkin heiluin erään ystäväni kanssa tallilla lähemmäs puolta yötä ja sitten pikkuinen on ollut tosi huono uninen viimeisen viikon ajan. Jos ei saa yhtään nukuttua näitä univelkoja pois niin menee koko matka ihan horroksessa. Tänään on ihan pakko yrittää mennä nukkumaan aikaisin, koska seuraava yö jää väkisinkin myös ihan vajaaksi. Lentokentällä tulee olla jo sokus 4.30 …Jaiks! 🙂

Yksi ihana video. (Dujardin & Hester)

On jo ilta myöhä…huh! Aktiivinen päivä takana. Lasten kanssa Heurekassa ja illalla Aira Toivolan silmien alla hiomassa istuntaa kuntoon. Kertoilen ajatuksia ja ensikokemuksia siitä tunnista vaikkapa huomenna. Nyt on yritettävä kuitenkin nukkumaan sillä huomenna alkaa taas lasten kanssa syysarki. Ja lisäksi tytön eka eskaripäivä, joka jännittää äitiäkin.

Ajattelinkin vaan nopsasti jakaa myös tätä kautta yhden ihanan videopätkän kaverin facebook-seinältä. Eli vielä vähän olympiavoittajasta… tällä kertaa harjoittelusta ja kotioloista. Se on tosin saksaksi. Oma saksan kielen taitonikaan ei ole kovin vahva, mutta heppakieli on yllättävän helppoa. Ja kannattaa silti katsoa vaikka ei ymmärtäisi sanaakaan, sillä kuvathan puhuvat myös omaa kieltään 😉  Ja eipä ole myöskään liian pitkä… Huomiseen!

Ihan huikeaa!

Ja vaikka tätä asiaa onkin jo kohta vuorokauden ympäri hehkuteltu, niin silti vielä ihan vähän… Olen vaan asiasta niin tyytyväinen.

Ja joo ilonaiheenanihan on tietty kaikki myös noi tuhkimotarinat ”superlahjakkaasta ponitytöstä” ym., mutta ne on mielestäni tässä aiheessa vain ekstrabonusta lehdistölle sekä muulle medialle. Mutta se, että jos tämän näköinen hevonen tai oikeastaan ratsukko voittaa Olympialaiset, niin onhan sen tarkoitettava myös jotakin enemmän! Ja kysymys onkin nyt ennen kaikkea tyylistä ja ajattelusta, jonka näen jälleen jonkinlaisen muutoksen kynnyksellä. Ja toivon että tosiaan näen oikein! Eli tarkoitan tällä sitä tyytyväisyyttä, rentoutta ja hyväntuulista yhteistyötä, jota tuomarit selvästi arvostivat ylitse muiden. Ja hevonen liikkuu niin oikein, voimakkaasti takaa, rennolla selällä ja kevyellä ohjastuntumalla. Ihan huikeaa! Katsokaa nyt tätä allakin olevaa kuvaa!

Charlotte Dujardin ja Valegro . (photo by Mar Munne)

Ja samalla kuin tämä voitto ”mursi” vuosikymmenten ajan jatkuneen hollantilaisen ja saksalaisen ylivallan kilpakouluratsastuksen suunnannäyttäjinä, niin samalla se saattaa antaa omalta osaltaan tilaa myös toisennäköiselle ajattelulle ja mahdollisesti myös yhä pehmeämmille tekniikoille.  Hyvä Charlotte, Valegro! Ja hyvä muutkin britit!

Charlotte Dujardim. Kulta meni niin oikeaan osoitteiseen.

Mutta oli se kisa kyllä jännittävä. Pelkäsin suorastaan siinä vaiheessa kun Adelinde Cornelissen sai ne megahyvät pisteet ja otti ison kaulan seuraavana olleeseen ratsukkoon, että kuinkahan Charlotten lopulta käy. Olisi ollut niin väärin jos Charlotte ei olisi voittanut tolla mielettömän kauniilla ratsastuksellaan. Ja yleensä kun minä (joka en ihan liikoja penkkiurheile normaalisti) erehdyn jännittämään jonkun urheilijan puolesta, niin yleensä se homma menee ihan mönkään… tai ei ainakaan mun toiveiden mukaisesti. Ja pelkäsin tietty joka sekuntti jotain tapahtuvan, joka olisi menettänyt, tämän tyyliltään niin ylivertaisen, ratsukon mahikset oikeaan voittoon. Ja kun toi heppakin on niin syötävän söpö. Niin kiltin ja kultaisen näköinen kaveri. Ja lisäksi ihana peppu 😉 Huh! Koskaan ei ole kouluratsastus mielestäni ollut jännittävämpää! Ja samalla liikuttavampaa. Tippa linssissä nyyhkin onnesta täällä kotikatsomossakin, kun ne huippupisteet vihdoin tulivat ruutuun. Jeeee!!! Onnea noille kahdelle!

Ja muitakin ilonaiheita kisassa oli ja olen niitäkin täällä avannut jo moneen otteeseen. Ja tietenkin olisin toivonut Rubille ja Goncalo Carvalholle vieläkin parempia pisteitä siististä ja tyylikkäästä ratsastuksestaan. Mutta taisi siellä tässä Kur:issä olla muutamia mokiakin. Huomasikohan joku muu? Ja kisa oli tosi kovatasoinen ja olihan ne pisteet todella hyvät (aivan ennätykselliset lusitanolle), joka kuitenkin edustaa rotua, jota ehkä hiukan vieläkin jotenkin vierastetaan näillä kilpakouluradoilla. Ja onhan ne vähän pienempiä ja liikkuvat eri tavalla kuin noi muut jätit (mutta pakko sanoa myös, että ihan jättihienot jätit). Mutta hieno tulos anyway! Eli hienoa työtä myös heiltä! Mä ainakin tykkäsin isosti!

Rubi ja Goncalo Carvalho

Ja tässä joitain kommentteja heistä joista alempi suomeksi.

Rubi AR

Tässä yksi lehtileike joka osui facen kautta silmään.

Jopa suomalaisen selostajan suusta taisi loppujen lopuksi tulla Rubin piaffista positiivinen kommentti ”Siinä erittäin kaunis piaffi. Oikein kaunis ja oikein ratsastettu klassinen piaffi. Melkein kuin jostain oppikirjasta” … erittäin positiivista kehitystä myös selostajalta, jonka kommetteja edellisissä luokissa hiukan arvostelin. 🙂

JA olihan siellä muitakin hyviä ja kauniita, joista pidin kovasti!  En ala luetella niitä nyt, koska nyt alkaa jo hiukan väsyttää. Ehkä väsyttää jo ihan muutenkin, mutta pikkuhiljaa nämä olympialaiset myös! Kiva kun ne oli, mutta olihan niitä ihan riittävästi. Mutta kieltämättä koukuttava kokemus! Seuraava vaihe on varmaan se, että haluan joihinkin arvokisoihin paikanpäälle katsomaan… Taitaa olla MM:t seuraavaksi? Sinne siis! 🙂

Pahasti penkkiratsastuksen puolelle

Huomenta! On viimeisen viikon ajan lipsahtanut tämä harrastus todella pahasti penkkiurheilun puolelle. Laskeskelin, että viimeisen viikon aikana olen harjoittanut yht. noin 24 h. penkkiratsastusta ja ollut yhteensä maks. 5 h. oikeasti hevosen selässä. Lisäksi on tullut vahingossa tuijoteltua myös useita tunteja purjehdusta ja ihan vähän yleisurheilua… Ja lisäksi vielä yhteensä noin 1 h Linnanmäen hevosilla 🙂 hepparadalla ja karusellissa. Kumpaankohan ryhmään ne se sitten lasketaan, penkiksi vai ratsastukseksi. Heh!

Mun viimeisen viikon ”urheilut”

– torstai 4h olymppialaisten kouluratsastuksen GP + 1h olymppialaisten kenttäratsastusta +1h Zamulla

-perjantai noin 4h netistä suoraa lähetystä olympialaisten kouluratsastuksen GP kisaa + 1h  illalla nauhoitettuna tv:stä vielä vähän samaa olympialaisten kouluratsastuksen GP kisaa

-lauantai 1h Linnanmäellä lasten kanssa konehevosilla 😉 + 1h olympialaisten kenttäratsastusta tv-stä (nauhoitus) + 1h Zamulla

– sunnuntaina 2h Paolo Bastoksen kurssia seuraamassa (WE) + 3 h Savijärvellä valjakkoajokilpailuja seuraamassa + 1h Zamulla

– maanantaina   2h esteratsastuksen joukkuekilpailua tv:stä nauhoitus + 1 h Zamulla

– tiistaina 3h olympialaisten kouluratsastuksen GPS  suoraa lähetystä netistä+ 1h illalla kooste tv-nauhoituksesta samaa kouluratsastusta + 1h Zamulla

– keskiviikkona 2h olympialaisten kouluratsastuksen GPS  netistä jälkikäteen saman luokan alku (suomalaiset ym) + 1h Zamulla

Ja tänään sama meininki vielä jatkuu! Ainakin muutama tunti aiotaan viettää Laakson ratsastusstadionilla, koska muutamalla tallikaverilla on siellä kilpailut ja olen jo pidemmän aikaa sitten suunnitellut, että pitäisi mennä katsomaan heidän kisojaan. Laaksolla on muuten jokin 75 v. -juhlavuoden kilpailu meneillään joka kestää sunnuntaihin saakka. Ajattelin mennä sinne tänään yksin lasten kanssa, koska meillä on muutenkin asiaa kaupungille, niin tämä retki sopii hyvin yhteen.

Grand Prix Helsinki, Laakson ratsastusstadionin 75-vuotisjuhlakilpailu

Ja illan toivon voivani viettää jälleen kouluratsastuksen parissa! Ja pakko sanoa, että olen nyt ihan koukussa! Oonhan kyllä aina tykännyt olymppialaisissa ja muissa arvokisoissa seurata kouluratsastusta, mutta en ole kyllä pysynyt ajatuksella mukana tuntitolkulla… Olen lähinnä katsonut ne mitkä ovat kiinnostaneet, suomalaiset, lusitanot ja parhaat… Mutta nyt on ihan eri meininki! Olen iha koukussa ja ihan liekeissä onnistuneista suorituksista. Ja jännitin tosissani osan suosikkiratsukoitteni suorituksia, laskin askeleita ja syynäsin eri tyylejä. Englantilaiset yllättivät ja ihastuttivat. Ja voitto joukkuekilpailusta kuului heille mielestäni aivan itseoikeutetusti! ja olin oikein vihainen kun muutaman muun ratsukon pisteet lähentelivät parhaimpia englantilaisten tuloksia… Vaikka mielestäni ratsastus oli heidän tasostaan kaukana. Mutta hyvää tässä on se, että jokainen tällainen tuleminen ja onnistuminen vaikuttaa seuraavien vuosien meininkiin. Ja tämä voitto meni varmasti ”rentouden, hevosen tyytyväisyyden ja siistin tyylin” eduksi!! Ompahan mielenkiintoista seurata mihin suuntaan nyt aletaan katsoa… ja siksi alan odottaa seuraavia arvokisoja jo nyt!

Ja lisäksi olen myös onnellinen muutaman muun ratsukon onnistumisesta. Ja tiedätte varmasti kenestä puhun 🙂 On todella ihanaa nähdä noi iberot ja heidän persoonalliset Kur-esityksensä vielä tänään!! Hyvä Rubi Ja Goncalo Carvalho! ja hyvä Juan Manuel Munoz Diaz ja Fuego! Nää ”erilaiset” on niin tervetulleita isoille areenoille näyttämään, ettei kaikki ole kiinni jättihevosista ja jättiliikkeistä.

Mutta hei, ensi viikolla alkaa arki. Eskarit, kerhot, muskarit ja harrastukset. Ja saa penkkiurheilu luvan loppua! Ei ole aikaa. Ja kun pitäis panostaa myös muuhun liikuntaan ja omaan kuntoon. Mutta suotakoon minulle tämän lajin harrastaminen vielä tänään! Ja tänään mua on siis ihan turha odottaa iltapäivällä facebookiin (niin kivaa kun se onkin jakaa ihmisten kanssa noita fiilareita kesken kisan), jotta lopputulos ei paljastu ennen aikojaan. 🙂 Kerään illalla jotain herkkuja lautaselle, kuohuvaa (pitäis ihan oikeasti hommata) lasiin ja painelen tonne alakertaan katsomaan nettilähetystä kun lapset nukahtavat!

JA koko kisanhan löytää vielä myöhästyneetkin täältä!

Ihan mahtavaa iltapäivää kaikille!

Yksin kotona ja jumitusta youtubessa

Ei vieläkään mitään. Siis ei liiku vieläkään mitään tässä pääkopassa, joten ei siis synny myöskään tänään mitään järkevää tekstiä… Olen ollut kaksi päivää niiin väsynyt ja kulkenut kuin sumussa. Sen siitä saa kun lähtee ulkoilemaan ja notkuu kaupungilla kavereiden kanssa aamuyölle asti. Ja nousee tietenkin heti 6.30 hoitamaan lapsia koko päiväksi ilman päiväunia … tai jos sitä mun toimintaa eilen tosiaan hoitamiseksi voisi sanoa. Kunhan yritin selviytyä välttämättömimmistä toimista ja kiukuttelin lapsille väsymystäni. Ja ne puolestaan minulle ja toisilleen. Oli ehkä yksi vuoden pisimpiä päiviä. Vieläkin saa kärsiä seurauksista eli noin kaksi vuorokautta myöhemmin olen edelleen todella väsynyt. Ja hei, minä olin sentään kuitenkin autolla liikenteessä eli tilanne voisi olla pahempikin… 🙂 Vanhuus ei tule yksin… vai kuis se sanonta menikään?

Ja mies onkin sitten vuorostaan tänään ulkoilemassa ja minä yksin kotona. Lapset sain jo nukkumaan ja jäin itse jumittamaan tähän tietokoneelle. Yllättäen katselin taas youtubesta muutamia videoita. Oikeastaan päätin vähän tutustua pariin nimeen, joita pidetään tulevien olympialaisten ennakkosuosikkeina.

Carl Hester ja Charlotte Dujardin

Jotenkin ovat tulleet minulle ihan kulman takaa… Nimet olen kuullut ja kevään aikana ne ovat tulleet vähän tutummiksi, mutta silti en tiedä heistä oikeastaan mitään. Mistä ne oikein tonne kärkeen pujahtivat ja ennätyksiä on myös rikottu…

No kaivelin vähän youtubea… eipä ihme etten aikaisemmin ole kuullut heistä oikein mitään. Ainakaan jälkimmäisestä, sillä Charlottehan on aloittanut hevosensa kanssa tällä tasolla vasta viime vuonna! Tässä yksi viimevuotinen ratavideo ekaksi ikäänkuin vertailupohjaksi alle… 🙂

Seuraavaksi lyhyttä haastattelupätkää Charlotten historiasta eli siitä kuinka ”eksyi” kouluratsastuksen pariin. Molemmista haastatteluista tulee selväksi ainakin se, että hevosen luonteella on suuresti väliä. Valegro on ilmeisesti erityisen yhteistyöhaluinen ja nopeasti oppiva hevonen. Ja sillä on myös iso merkitys, että hevonen ja ratsastaja ”klikkaavat” eli jotenkin sopivat erityisen hyvin toisilleen. Siitä ns. ”klikkaamisestahan” Charlotten ja Valegron yhteinen taival on ymmärtääkseni myös kuin sattumalta alkanut.

Ja tässä videossa sitten jo rikotaan jälleen ennätyksiä. JA minä kun aina luulin, että superpisteiden saaminen kestää vuosia ja vuosia… Ja tämä tyttö on tehnyt sen yhdessä vuodessa. Tai reilussa vuodessa. On se niin väärin! Toiset kun ovat selvästi lahjakkaampia kuin toiset… 🙂

Ja se eka maailmanennätysrata olikin täällä blogissa jo. Laitoin sen silloin kun se tapahtui muutama kuukausi sitten. Mutta mikä siitä erityisesti jäi mieleen, oli se rentous, joka säilyi läpi radan. Ja ratsukko näytti niin hyväntuuliselta ja homma helpolta. Radassa ei ollut mitään väkinäistä eikä teennäisen näköistä, mikä minua joskus kilpakouluratsastuksessa häiritsee. Ei ihme se että ns.”räjäyttivät pankin”. Se video tässä alla vielä uudelleen.

Mutta nyt alkaa jo uni painaa silmää, joten ehkä etsin Carl Hesteristä eli Charlotten valmentajasta, matskua lisää joku toinen yksinäinen ilta 😉 Tämä kuitenkin tuli esiin ja unohtuu jollen liitä sitä heti tänne. Aika hyvä demo siitä miten työstävät askellajeja paremmiksi. Hmm?  Tekniikassa on jotain tuttua… 😉 Arvanette kenestä puhun?

Joka tapauksessa… Taidan kyllä liittyä myös Charlotten faniklubiin. 😉 Vaikuttaa niin avoimelta ja suloiselta tyypiltä. Tervetullut lisä kouluratsastuksen ”tähtitaivaalle”, kaikkien vanhojen tiukkisten rinnalle ;). Odotan jo ihan innolla Olympialaisia, kun näyttäisi siltä, että siellä saattais olla pitkästä aikaa aika monia mielenkiintoisia ratsukoita mukana… 🙂

Mutta nyt öitä!