Kääk! En ole päässyt bloggaamaan. Salama iski perjantaina johonkin lähelle ja katkaisi nettiyhteydet koko meidän lähiseudulta. Palaan asiaan heti kun Elisa saa koottua itsensä ja korjattua yhteydet. Siihen asti joudun ilmeisesti tyytyä tonkimaan puutarhaa tai siivoamaan kaappeja… 🙂
Hauskaa viikkoa kaikille tänne eksyneille!
Kun niitä Aira Toivolan lupaamia kuvia ei kuulu, niin en vieläkään viitsi alkaa kirjoittaa niitä kuulumisia siitä kokeilemastani ratsastuspilatestunnista. Kuvien kanssa olisi helpompi… joten jääköön odottamaan vielä. Eli josko sitten muutama sana tämän illan onnistuneista ja hauskoista treeneistä… 🙂
Tänään mulla ja Zamulla oli ohjelmassa Working Equitation – tyyppistä jumppaa maneesissa. No koska ei ihan oikeasti olla vielä ensimmäisissäkään treeneissä kenenkään valmentajan silmän alla oltu (ja sinne Paulo Bastoksen kursseillekin ollaan vasta toivottu jonain päivänä pääsevämme), niin eihän mulla ole ihan selvää kuvaa tehdäänkö jotain oikein vai meneekö ihan ”mettään”… Kunhan kopioin ja kokeilen itsekseni kursseilla näkemiäni treenejä Ja pääasia, että jumppana noi harjoitteet toimii silti oikein loistavasti. Rakentelin siis itselleni maneesiin miniradan perus estekalustosta. Ei tänään sen kummempaa kuin 5 tolpan slalomin (tolpat kahdessa rivissä), L-puomit nurkkaan ja 2 side-pass -puomia ja jumppailin omin sovelluksin niiden avulla hevosta notkeammaksi.
Tässä meidän illan ohjelma ranskalaisin viivoin ja välissä jotain ajatuksia mihin mikäkin jumppa mielestäni voisi vaikuttaa:
– Ekaksi käyntiä noin 15 min ulkona
– Eteen alas ravit ja pari kierrosta laukkaa molempiin suuntiin.
– Kevyessä ravissa Slalom-tolppien ympäri (ajatuksena: hyvää kylkijumppaa, taivutusta, keskittymistä ja rentoutta) ja tarvittaessa aina yksittäisiä koko ympyröitä, silloin kun ”kurvi” ei heti tuntunut hyvälle.
-Normaaleja siksak -väistöjä (takajaloille jumppaa ja hevosta avuille) käyttäen slalom-tolppia maamerkkeinä (ratsastajalle keskittymisharjoitus, tarkkoja teitä).
– Peruutukset L-kulmassa (hyvää lämmittelyjumppaa selälle ja takajaloille) molempiin suuntiin (L-peruutus on hyvää aivojumppaa ratsastajalle).
– Tempon vaihteluita… Hitaammin slalom-tolppien ympäri (tiukat tiet ja tolpat auttavat mm. keskittymään, painon siirtämistä takajaloille, hevonenkin oppii nopeasti mihin suuntaan ollaan menossa ja kevenee luonnostaan edestä) ja takajalkoja paremmin mukaan ajatellen käännöksissä takaosaa ulos… ja sitten kun tehtävä oli suoritettu eli kaikki tolpat kierretty annoin ravata muutaman linjan rennommin eteen (rentoutus ja palkkio keskittymisestä). Ja taas uudelleen tehtävään, hidastus, kokoaminen, väistätys…
-Aina väliin yksittäinen side-pass -puomi tai mikä tämän tehtävän suomenkielinen nimi onkaan… (Ajatus että saan sen keskittymään jalkoihinsa. Sivuliike jumppaa myös hyvin lapoja ja takapäätä ja lisäksi Zamu ainakin kokoaa itseään ihan luonnostaan puomin päällä) Mutta siis sivusuunnassa puomin yli niin että puomi jää mahan alle. Asetus lievästi menosuuntaan eli ikään kuin sulkua.
– Laukannosto aina suoraan puomitehtävästä (reaktiokykyä. Ja sitä paitsi laukka oli helppo mielestäni nostaa hyvin puomilta, koska hevonen hyvin koottuna)… Ja slaalomiin. Eli tolppien ympäri vuorotellen 5 tolpan ympäri ajatellen takaosaa ulos käännöksissä… ja välissä laukan vaihto käynnin kautta. (Siis koska vaihdot ei ole vielä hallussa, mutta suunnan vaihtuessa vaihdettaisiin tietenkin normaalistikin laukka tolppien välissä. Eli harjoitus valmistelee myös laukanvaihtoja) Ja aina kun käännös /kurvi ei mennyt hyvin, jatkoin koko ympyrän tolpan ympäri.
– Välissä tein aina muutaman spurtin hiukan reippaampaa laukkaa tai sitten vaihtoehtoisesti siirtymisiä lyhyiksi ajoiksi käyntiin. Ja lisäksi jumppasin laukkaa vähän väistöillä keskihalkaisijalta seinälle käyttäen tolppia taas maamerkkeinä.
– Loppuun vielä jotain temponvaihteluja ravissa ja laukassa koska hevonen tuntui aivan huikean hyvältä. Ja loppuravit eli muutama kierros eteen alas.
– Koko treeni kesti noin 45 minuuttia + 30 minuuttia yhteensä (15+15) alku- ja loppukäynnit. Kakkojen ja esteiden korjailu maneesissa lisäksi noin 10 lisää… 🙂
Mutta siis sain noiden harjoitteiden avulla ainakin tänään jumpattua laukan aivan huikean hyvän tuntuiseksi! Oli oikeasti aika Wau- fiilis lopussa. Eli lopussa pystyin todella tekemään temponvaihteluita istunnalla, viemään kädet edemmäs, työntämään istunnalla poweria takaa lisää ja silti niin, että hevonen pysyy kevyenä, tasaisena, lyhyehköllä kaulalla ja rennon tuntuisella selällä. Tuntui kyllä todella niin hyvältä, että luulen, että ollaan tosiaan menossa nyt vihdoin laukan kanssa oikeeseen suuntaan. 🙂 Ja kuten olen niin monesti kertonutkin… Nämä laukat ei ole olleet meille kovinkaan helppoja, vaan todellakin aivan jäljessä hevosen muuhun koulutustasoon nähden. Kuitenkin nyt viimeisten viikkojen ajan on ollut se fiilis, että ehkä sittenkin saan ne joskus toimimaan kunnolla. I´m happy! 🙂
Ja ihan varma en ole, kuinka ”oikein” tein noi harjoitukset varsinaisen WE:n näkökulmasta. Mutta tämä riittää mulle kyllä näinkin. Saadaan kivaa vaihtelua peruspuurtamiseen, tehokasta jumppaa ja lisäksi heppakin tykkää! Syksyn aikana olisi kyllä kiva vihdoin saada sovitettua itsensä jollekin noista Paulo Bastoksen kursseista...(ei taida olla eka kerta kun tätä asiaa täällä voivottelen) tai sitten mun on pyydettävä kavereita apuun neuvomaan, siis noita jotka ovat jo noilla kursseilla käyneet ja päässeet juonesta paremmin kiini. Intoa siis kyllä olisi ja aion joka tapauksessa pitää nämä ”tee se itse” -tyyppiset kotitreenit viikko-ohjemassa tulevan talven ajan. Todella suurella mielenkiinnolla odotan, että minkälaisia tuloksia saadaan näiden treenien avulla meidän perustyöskentelyyn eli siihen kouluratsastukseen. Kivaa!!
Ja piilottelin taas linkit tekstiin… Löytyy tummansinisellä painettujen tekstien kohdilta. Ja tässä lopussa linkki jenkki-sivustolle, josta mm. löytyy yksityiskohtaisia selostuksia muistakin treenikuvioista, jos laji kiinnostaa.
Ensinnäkin… on ollut tässä erityisen vilkkaat pari päivää. Tytön eskari alkoi ja minä olen ollut jotenkin liikutuksesta sekaisin. Oikeastaan vaan pari päivää makustellut ja tunnustellut tätä uutta arkirytmiä. Ja miten suloinen tuo pieni eskarilainen onkaan. Niin innoissaan ja tohkeissaan se aamuisin istuu tuossa rappusella odottamassa taksin tuloa… Ja tähän kuuluisi taas ne kolme sydäntä perään… ❤
No sitten jotain vähän tylsempää. Ollaan jouduttu tässä tänään pohtimaan äkkiseltään siskoni hevosen sijoitusongelmia ja onneksi asiaan löytyi nopea ratkaisu (vähäksi aikaa). Ihana auttava käsi, jonka avulla asia saadaan ratkaistuksi akuutisti. Tilanne oli se, että siskoni on suunnitellut muuttavansa ulkomaille vielä joksikin aikaa ja oli sopinut hevosensa ylläpidosta. Ja hevonen olikin myös jo kuljetettu uuteen paikkaan, mutta siellä paikanpäällä selvisikin, ettei hevosenpito-olosuhteita oltu järjestetty ihan asian mukaiselle tavalla… eli eihän sitä omaa hevostaan sitten sinne uskaltanut jättää. Ja eihän nämä hevosen sijoitteluasiat yleensäkään niin nopeasti ratkea eli oli onni, että tällä kertaa kuitenkin oli ystäviä lähellä. Mutta vähän ylimääräistä murhetta ja päänvaivaa.
Ja muutakin mieltälatistavaa asiaa… Joku oli katsonut asiakseen puhua meidän tallin omistajalle eli sen tallin omistajalle, jossa Zambujo nyt asuu ( ja on asunut jo 3 vuotta), että olemme suunnitelleet muuttoa. Ja että ”olemme koko ajan jonossa toiseen paikkaan.” HÄH? Tuli ihan ”puuntakaa” kun tallinomistaja soitti ja kysyi asiasta. Eikä siinä vielä mitään, mutta minä ja tallimme omistaja olemme myös hyviä ystäviä… olemme mm. matkustelleet yhdessä sekä tavanneet perheitten kesken myös muissa asiayhteyksissä, joten hän oli pettynyt ja kummissaan, että ”miksi olen muuttamassa enkä ole kertonut asiasta hänelle”. Ja hän oli pahoittanut mielensä. Ja ihan turhaan. Emme ole muuttamassa, emmekä ole moniin vuosiin edes miettineet oikeasti hevosen muuttoa, emmekä totisesti ole ainakaan mistään kyselleet uutta paikkaa tai saatika ole jonossa mihinkään. Aika harmillista, että se joku joka asiasta oli päättänyt meidän tallinomistajalle puhua, ei ajatellut puheidensa seurauksia. Eli aiheutti puheillaan turhaa mielipahaa ystävälleni. Ja vähän myös minulle.
JA sitten tietysti olen pähkäillyt, että mistä nämä ”juorut” lähtevät liikkeelle? Ja mistähän tällä kertaa? No kuten tälle ystävällenikin (eli tallinomistajalle) sanoin, että sinänsä ”osoite” on kyllä oikea, että tämä väitetty uusi kohde johon mukamas olisimme olleet muuttamassa, on kyllä varsin hyvä talli (ja mukava talli ja tiedän että siellä on mukavia ihmisiä ja hoitokin hyvää ja valmennuskuviotkin varmasti sillä tallilla olisivat juuri meidän kannaltamme käteviä, jos siellä asuisimme jne…) mutta on kyllä kuitenkin monta tekijää miksi en muuttaisi, enkä ole nyt suunnitellut muuttavani.
+ Talli jossa hevoseni nyt asuu… on ollut todella hyvä, eikä minulla ole ollut valittamista tai minkään näköistä huolta hevoseni hyvinvoinnista. Päinvastoin. Eli olen ollut tyytyväinen siellä olooni.
+ En tiedä mitään muuta paikkaa, jossa meidän perhe sopisi yhtä hyvin ”mellastamaan” eli koska siellä on lapsia ja koiria jo omastakin takaa, niin sovimme joukkoon oikein hyvin. Eli en usko että olisimme edes niin toivottuja millään muulla tallilla. Ja lapsilla on tallilla kavereita ym. Joten tässä perhetilanteessa en näe mitään järkeä muuttaa olosuhteita.
+ Ja minulla on myös ollut kivasti joustoa käydä tallilla hyvinkin myöhään illalla, kun monessa muussa paikassa on aika tiukat rajat ja aikataulut, koska talli suljetaan. Eli tässäkin mielessä nykyinen paikka sopii hyvin tämänhetkiseen elämääni.
+ Viihdyn siellä, koska tallissa asuu mukavia ihmisiä ja henki on hyvä.
+ Maneesi, jossa voi ratsastaa ohuilla hanskoilla vuoden ympäri (eli eristetty) on kyllä sen verran mukava asia, etten ihan heti siitä luovu.
– Talli jossa nyt asumme on kuitenkin hyvin esteratsastuspainoitteinen, joten silloin tällöin olen kaivannut ”samanhenkistä” treeniympäristöä ja puhunut tästä myös ääneen. Kuitenkaan asia ei ole minua vaivannut niin, että olisin oikeasti suunnitellut tallin vaihtoa. Mutta toisaalta, esteratsastajat ovat myös aika rentoa seuraa eikä hevoset juuri säiky meidän lasten pyöriä ja lastenvaunuja ym. muutakaan meininkiä. Ja vaikka maneesissa on välillä vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niin aika hyvin siellä kuitenkin mahtuu ja tottuu ratsastamaan seassa.
Ja jokaisessa paikassa omat hyvät ja huonot puolensa. Täydellistä ei ole, mutta tallin on kuitenkin sovittava omaan elämänmenoon. Ja tämä talli sopii hyvin meille. Eli tämä tästä aiheesta, ettei kenellekään jää mitään ”hölmöjä väärinkäsityksiä”. Piste. 🙂
Ja niin ne lupaamani kommentit ensivaikutelmista Aira Toivolan ekalta tunnilta… Heti kun nämä muut ”tyrskyt” täällä laantuu ja saan hetken rauhaa ajatella… ja heti kun Aira Toivola lähettää lupaamansa kuvat, jotka tunnilla otettiin. ”Vanhasta istunnasta” ja ”uudesta istunnasta”… Joten palaan aiheeseen mahd. pian! Moikat! 🙂
On jo ilta myöhä…huh! Aktiivinen päivä takana. Lasten kanssa Heurekassa ja illalla Aira Toivolan silmien alla hiomassa istuntaa kuntoon. Kertoilen ajatuksia ja ensikokemuksia siitä tunnista vaikkapa huomenna. Nyt on yritettävä kuitenkin nukkumaan sillä huomenna alkaa taas lasten kanssa syysarki. Ja lisäksi tytön eka eskaripäivä, joka jännittää äitiäkin.
Ajattelinkin vaan nopsasti jakaa myös tätä kautta yhden ihanan videopätkän kaverin facebook-seinältä. Eli vielä vähän olympiavoittajasta… tällä kertaa harjoittelusta ja kotioloista. Se on tosin saksaksi. Oma saksan kielen taitonikaan ei ole kovin vahva, mutta heppakieli on yllättävän helppoa. Ja kannattaa silti katsoa vaikka ei ymmärtäisi sanaakaan, sillä kuvathan puhuvat myös omaa kieltään 😉 Ja eipä ole myöskään liian pitkä… Huomiseen!
Huomenta,
ihana viikonlopun aamu! Aurinko paistaa, mutta on niin kirpakkaa, ettei tee mieli siirtyä terassille aamukahville. Alan ihan juuri katsoa lasten kanssa sunnuntai-aamun ”Avaraa luontoa”, mutta ensin pari sanaa meidän kuulumisista. Nyt kun on tässä ”Tv-ratsastettu” viikon ajan ja arvosteltu maailman huippujen menoa, niin tulee aika laskeutua maan pinnalle. Ai niin, enk mä istukaan ihan vielä niin kuin Gal? JA eik meidän yhteistyö vielä sujunutkaan niin kuin Charlottella tai Goncalolla omien ratsujensa kanssa? Ja Zamun pyllyn lihakset ei oo ihan vielä yhtä hyvässä kunnossa kuin Valegrolla?
Ei ihan 😉 mutta silti meillä menee ihan mukavasti. Ollaan saatu ne laukat aika paljon paremmin toimimaan. Loman jälkeen (kesäkuussa) oli vaikeaa saada ne niitä hyvin pyörimään ja Zamu yritti vaan painua etupainoiseksi, oli epätasainen edestä ja meni kovaa. No nyt tuntuu taas siltä, että laukkaa pystyy ratsastamaan ja tasapaino on helpompi löytää. Ja niiden kuolainkokeilujen perusteella luulen löytäneeni taas entistä paremman tuntuman myös Zamun suuhun. Olen mennyt pääosin sillä uudella anatomisella kangella (bridonkina on kolmipala jossa on pullea keskiosa), sekä osana päivistä kolmiosaisella nivelellä. Tuntuma vaikuttaa taas tasaisemmalta. Ja kun tuntuma on tasainen eteen, se rentouttaa selkänsä paremmin ja pysyy kevyenä edestä, niin pääsen myös työntämään istunnalla takaa. Ja mikä parasta hevonen tuntuu tyytyväisemmältä suunsa kanssa, kun anatominen kanki antaa kielelle paremman tilan ja kuolaimet asettuvat kuolaintilaan jotenkin paremmin keskenään. Eli olen hankintaani erittäin tyytyväinen!
No ei kuitenkaan oltu kisoissa Porvoossa… Mähän tossa toissaviikolla yht äkkiä innostuin, että olisin voinut jopa lähteä kisoihin! Siis meille ihan ekaa kertaa. Katselinkin heti netistä meille sopivan luokan, joka olisi löytynyt eilisistä Porvoon kisoista. Ja kokeilinkin rataa muutamaan kertaan ja kyllä se ihan välttävästi toimi. 🙂 Enhän ole myöskään varmaan yli 17 vuoteen ratsastanut (huom ratsastanut, mutta kuitenkin ajanut)koulurataa läpi. Mutta mies tosiaan ajatuksesta oikein innostunut. Ei hallunnut lähteä mukaan eikä oikeastaan muutenkaan suostunut edes auttamaan eikä kustantamaan (ja koska olen kotiäiti niin aika paljon on kysyttävä raha-asioita siltä, joka tekee työtä tässä perheessä). Myöhemmin kuitenkin tuli vastaan vähän ja sanoi: ”että, voit mennä jos saat kyydin”. No just joo!!! Meidän tallillahan ei juuri ole kouluratsastuksen harrastajia viimeisinä vuosina näkynyt. Tai ei ainakaan niitä jotka kilpailisivat. Estekilpailuihin sen sijaan varmasti pääsisi liftaamaan harva se viikonloppu. Ei ei menty, ei!! Mutta näyttää siltä, että aika moni facebook-kaverini on kyllä ollut kyseisissä kilpailuissa. Ja on oikein tietenkin nyt pistänyt silmään moiset uutiset ja kuvat… ;( Ja ehkä mun kilpailuinspiraatio ehtii mennä ohi yhtä nopeasti kuin se tulikin, joten jatketaan vanhaan tyyliin ”aktiivitreenaamista vaan treenaamisen vuoksi”.
Ja mitäs sitten seuraavaksi? Marin kurssiin taas Zambujon tähdätään. Kurssi on seuraavan kerran 7.-9.9.2012 (Stall Aspsjö). Paolo Bastoksen kurssikin olisi ollut tarjolla 1.-2.9.2012 (Granåsan hevostila), mutta viikonloppu sijoittuu taas tosi huonosti kaikkien muiden menojen kanssa, joten en vieläkään pääse. Ja tänään tulee vihdoin ratsastuspilateohjaaja Aira Toivola korjaamaan meidän istuntaongelmia. Ja niistähän olen puhunut täällä paljon, koska siitähän kaikki lähtee. Sain houkuteltua kolme muuta meidän tallilta myös mukaan ja tänään illalla siis eka tunti. Hauskaa! Nyt ensiksi vähän vapaapäivän retkeilyä perheen kanssa. Ainakin jotakin ulkoilua suunnitelmissa, koska ilma näyttää todella upeelta! Hauskaa päivää kaikille muillekin!
Ja vaikka tätä asiaa onkin jo kohta vuorokauden ympäri hehkuteltu, niin silti vielä ihan vähän… Olen vaan asiasta niin tyytyväinen.
Ja joo ilonaiheenanihan on tietty kaikki myös noi tuhkimotarinat ”superlahjakkaasta ponitytöstä” ym., mutta ne on mielestäni tässä aiheessa vain ekstrabonusta lehdistölle sekä muulle medialle. Mutta se, että jos tämän näköinen hevonen tai oikeastaan ratsukko voittaa Olympialaiset, niin onhan sen tarkoitettava myös jotakin enemmän! Ja kysymys onkin nyt ennen kaikkea tyylistä ja ajattelusta, jonka näen jälleen jonkinlaisen muutoksen kynnyksellä. Ja toivon että tosiaan näen oikein! Eli tarkoitan tällä sitä tyytyväisyyttä, rentoutta ja hyväntuulista yhteistyötä, jota tuomarit selvästi arvostivat ylitse muiden. Ja hevonen liikkuu niin oikein, voimakkaasti takaa, rennolla selällä ja kevyellä ohjastuntumalla. Ihan huikeaa! Katsokaa nyt tätä allakin olevaa kuvaa!
Charlotte Dujardin ja Valegro . (photo by Mar Munne)
Ja samalla kuin tämä voitto ”mursi” vuosikymmenten ajan jatkuneen hollantilaisen ja saksalaisen ylivallan kilpakouluratsastuksen suunnannäyttäjinä, niin samalla se saattaa antaa omalta osaltaan tilaa myös toisennäköiselle ajattelulle ja mahdollisesti myös yhä pehmeämmille tekniikoille. Hyvä Charlotte, Valegro! Ja hyvä muutkin britit!
Charlotte Dujardim. Kulta meni niin oikeaan osoitteiseen.
Mutta oli se kisa kyllä jännittävä. Pelkäsin suorastaan siinä vaiheessa kun Adelinde Cornelissen sai ne megahyvät pisteet ja otti ison kaulan seuraavana olleeseen ratsukkoon, että kuinkahan Charlotten lopulta käy. Olisi ollut niin väärin jos Charlotte ei olisi voittanut tolla mielettömän kauniilla ratsastuksellaan. Ja yleensä kun minä (joka en ihan liikoja penkkiurheile normaalisti) erehdyn jännittämään jonkun urheilijan puolesta, niin yleensä se homma menee ihan mönkään… tai ei ainakaan mun toiveiden mukaisesti. Ja pelkäsin tietty joka sekuntti jotain tapahtuvan, joka olisi menettänyt, tämän tyyliltään niin ylivertaisen, ratsukon mahikset oikeaan voittoon. Ja kun toi heppakin on niin syötävän söpö. Niin kiltin ja kultaisen näköinen kaveri. Ja lisäksi ihana peppu 😉 Huh! Koskaan ei ole kouluratsastus mielestäni ollut jännittävämpää! Ja samalla liikuttavampaa. Tippa linssissä nyyhkin onnesta täällä kotikatsomossakin, kun ne huippupisteet vihdoin tulivat ruutuun. Jeeee!!! Onnea noille kahdelle!
Ja muitakin ilonaiheita kisassa oli ja olen niitäkin täällä avannut jo moneen otteeseen. Ja tietenkin olisin toivonut Rubille ja Goncalo Carvalholle vieläkin parempia pisteitä siististä ja tyylikkäästä ratsastuksestaan. Mutta taisi siellä tässä Kur:issä olla muutamia mokiakin. Huomasikohan joku muu? Ja kisa oli tosi kovatasoinen ja olihan ne pisteet todella hyvät (aivan ennätykselliset lusitanolle), joka kuitenkin edustaa rotua, jota ehkä hiukan vieläkin jotenkin vierastetaan näillä kilpakouluradoilla. Ja onhan ne vähän pienempiä ja liikkuvat eri tavalla kuin noi muut jätit (mutta pakko sanoa myös, että ihan jättihienot jätit). Mutta hieno tulos anyway! Eli hienoa työtä myös heiltä! Mä ainakin tykkäsin isosti!
Rubi ja Goncalo Carvalho
Ja tässä joitain kommentteja heistä joista alempi suomeksi.
Tässä yksi lehtileike joka osui facen kautta silmään.
Jopa suomalaisen selostajan suusta taisi loppujen lopuksi tulla Rubin piaffista positiivinen kommentti ”Siinä erittäin kaunis piaffi. Oikein kaunis ja oikein ratsastettu klassinen piaffi. Melkein kuin jostain oppikirjasta” … erittäin positiivista kehitystä myös selostajalta, jonka kommetteja edellisissä luokissa hiukan arvostelin. 🙂
JA olihan siellä muitakin hyviä ja kauniita, joista pidin kovasti! En ala luetella niitä nyt, koska nyt alkaa jo hiukan väsyttää. Ehkä väsyttää jo ihan muutenkin, mutta pikkuhiljaa nämä olympialaiset myös! Kiva kun ne oli, mutta olihan niitä ihan riittävästi. Mutta kieltämättä koukuttava kokemus! Seuraava vaihe on varmaan se, että haluan joihinkin arvokisoihin paikanpäälle katsomaan… Taitaa olla MM:t seuraavaksi? Sinne siis! 🙂
Huomenta! On viimeisen viikon ajan lipsahtanut tämä harrastus todella pahasti penkkiurheilun puolelle. Laskeskelin, että viimeisen viikon aikana olen harjoittanut yht. noin 24 h. penkkiratsastusta ja ollut yhteensä maks. 5 h. oikeasti hevosen selässä. Lisäksi on tullut vahingossa tuijoteltua myös useita tunteja purjehdusta ja ihan vähän yleisurheilua… Ja lisäksi vielä yhteensä noin 1 h Linnanmäen hevosilla 🙂 hepparadalla ja karusellissa. Kumpaankohan ryhmään ne se sitten lasketaan, penkiksi vai ratsastukseksi. Heh!
Mun viimeisen viikon ”urheilut”
– torstai 4h olymppialaisten kouluratsastuksen GP + 1h olymppialaisten kenttäratsastusta +1h Zamulla
-perjantai noin 4h netistä suoraa lähetystä olympialaisten kouluratsastuksen GP kisaa + 1h illalla nauhoitettuna tv:stä vielä vähän samaa olympialaisten kouluratsastuksen GP kisaa
-lauantai 1h Linnanmäellä lasten kanssa konehevosilla 😉 + 1h olympialaisten kenttäratsastusta tv-stä (nauhoitus) + 1h Zamulla
– sunnuntaina 2h Paolo Bastoksen kurssia seuraamassa (WE) + 3 h Savijärvellä valjakkoajokilpailuja seuraamassa + 1h Zamulla
– maanantaina 2h esteratsastuksen joukkuekilpailua tv:stä nauhoitus + 1 h Zamulla
– tiistaina 3h olympialaisten kouluratsastuksen GPS suoraa lähetystä netistä+ 1h illalla kooste tv-nauhoituksesta samaa kouluratsastusta + 1h Zamulla
– keskiviikkona 2h olympialaisten kouluratsastuksen GPS netistä jälkikäteen saman luokan alku (suomalaiset ym) + 1h Zamulla
Ja tänään sama meininki vielä jatkuu! Ainakin muutama tunti aiotaan viettää Laakson ratsastusstadionilla, koska muutamalla tallikaverilla on siellä kilpailut ja olen jo pidemmän aikaa sitten suunnitellut, että pitäisi mennä katsomaan heidän kisojaan. Laaksolla on muuten jokin 75 v. -juhlavuoden kilpailu meneillään joka kestää sunnuntaihin saakka. Ajattelin mennä sinne tänään yksin lasten kanssa, koska meillä on muutenkin asiaa kaupungille, niin tämä retki sopii hyvin yhteen.
Grand Prix Helsinki, Laakson ratsastusstadionin 75-vuotisjuhlakilpailu
Ja illan toivon voivani viettää jälleen kouluratsastuksen parissa! Ja pakko sanoa, että olen nyt ihan koukussa! Oonhan kyllä aina tykännyt olymppialaisissa ja muissa arvokisoissa seurata kouluratsastusta, mutta en ole kyllä pysynyt ajatuksella mukana tuntitolkulla… Olen lähinnä katsonut ne mitkä ovat kiinnostaneet, suomalaiset, lusitanot ja parhaat… Mutta nyt on ihan eri meininki! Olen iha koukussa ja ihan liekeissä onnistuneista suorituksista. Ja jännitin tosissani osan suosikkiratsukoitteni suorituksia, laskin askeleita ja syynäsin eri tyylejä. Englantilaiset yllättivät ja ihastuttivat. Ja voitto joukkuekilpailusta kuului heille mielestäni aivan itseoikeutetusti! ja olin oikein vihainen kun muutaman muun ratsukon pisteet lähentelivät parhaimpia englantilaisten tuloksia… Vaikka mielestäni ratsastus oli heidän tasostaan kaukana. Mutta hyvää tässä on se, että jokainen tällainen tuleminen ja onnistuminen vaikuttaa seuraavien vuosien meininkiin. Ja tämä voitto meni varmasti ”rentouden, hevosen tyytyväisyyden ja siistin tyylin” eduksi!! Ompahan mielenkiintoista seurata mihin suuntaan nyt aletaan katsoa… ja siksi alan odottaa seuraavia arvokisoja jo nyt!
Ja lisäksi olen myös onnellinen muutaman muun ratsukon onnistumisesta. Ja tiedätte varmasti kenestä puhun 🙂 On todella ihanaa nähdä noi iberot ja heidän persoonalliset Kur-esityksensä vielä tänään!! Hyvä Rubi Ja Goncalo Carvalho! ja hyvä Juan Manuel Munoz Diaz ja Fuego! Nää ”erilaiset” on niin tervetulleita isoille areenoille näyttämään, ettei kaikki ole kiinni jättihevosista ja jättiliikkeistä.
Mutta hei, ensi viikolla alkaa arki. Eskarit, kerhot, muskarit ja harrastukset. Ja saa penkkiurheilu luvan loppua! Ei ole aikaa. Ja kun pitäis panostaa myös muuhun liikuntaan ja omaan kuntoon. Mutta suotakoon minulle tämän lajin harrastaminen vielä tänään! Ja tänään mua on siis ihan turha odottaa iltapäivällä facebookiin (niin kivaa kun se onkin jakaa ihmisten kanssa noita fiilareita kesken kisan), jotta lopputulos ei paljastu ennen aikojaan. 🙂 Kerään illalla jotain herkkuja lautaselle, kuohuvaa (pitäis ihan oikeasti hommata) lasiin ja painelen tonne alakertaan katsomaan nettilähetystä kun lapset nukahtavat!
JA koko kisanhan löytää vielä myöhästyneetkin täältä!
Ihan mahtavaa iltapäivää kaikille!
Päivän tapahtumien innoittamana palasin viime keväisiin matkavalokuviin… Mulle voisi kelvata tämä 😉 Please, voisiko joku vihjata mun miehelle, että mun synttärit lähestyvät!!!
Vihje: Rubi AR ja Goncalo Carvalho Lontoon olymppialaisten GPS- luokasta hyvillä pisteillä jatkoon. Ei hullumpaa lusitanolta! 🙂
Vihje 2.: Pidän toisaalta erityisen paljon myös Oxidadosta sekä muista Xaquiron -linjaisista hevosista.
Vihje 3: Ja parasta jos ne vois saada yhdes ja samas paketis 😉 Kiitos!!
Vihdoin ehdin vähän kirjoitella… Mummo on vihdoin rantautunut kesäpurjehdukseltaan (on ollut lähes 3 kk merellä) ja tuli avukseni muutamaksi päiväksi. Jo sitä on odotettu ja kaikki kädet tässä talossa on todella toivottu lisä. Ja näyttää täällä riittävän juoksemista kolmellekin aikuiselle… Ja kun kuopus vielä parhailaan opettelee kävelyä, niin kohta varmaan juostaan vieläkin enemmän. Huh! Siinä mielessä kuvittelen tulevasta syksystä ja talvesta tulevan erityisen rankkaa aikaa. Mitenköhän ehdin mitään kirjoittaa? Saati sitten muita asioita hoitamaan, kun nytkin välillä tuntuu, että on elämänhallinta hiukan kateissa. Pakko varmaan kiihdyttää tahtia ja tsempata taas vaan vielä lisää 🙂
Katsotaan tässä juuri yhdessä nauhoitettua esteratsastuksen joukkuekisan huippujännää finaalia! Wau! No onhan se jännää… Ja vaikka esteratsastusta tällä tasolla onkin ihan jännittävää seurata, niin eipä se omalla kohdallani kuitenkaan herätä juuri mitään erityisiä ajatuksia. Paitsi, että kylläpä toi rata on hieno! Kaikki, patsaat, tornit, pieni joki ym. visuaalisesti tosi hieno. Ja toki notkeita ja käsittämättömän upeita hevosia. Mutta muuten mulla ei kerrankin taida olla mitään sanottavaa. No sen sijaan viime viikon kouluratsastus on pyörinyt päässäni enemmän ja vähemmän viimeiset kolme vuorokautta 🙂
Tässä nyt oma pikku koosteeni noista ajatuksista, jotka jäivät mieleen kouluratsastuksen Grand Prix -luokan suorituksista. Ei ehkä mitään loppuun asti hiottuja analyyseja tai saatika mitään kovaa faktatietoa, vaan ihan omia mietteitä 🙂 Ehkä siis ette ole kaikessa kanssani samaa mieltä, mutta väliäkö sen. Kouluratsastushan on arvostelulaji ja kysehän on siis AINA vain subjektiivisista mielipiteistä.
– Ensinnäkin olen iloinen, että kisoissa oli mukana (ainakin minulle) monia täysin uusia naamoja. Ja paljon myös ilmeisen nuoria ratsastajia. 🙂 Hei eikö siis olekaan ihan pakko toistaa liikkeitä tuhansia ja miljoonia kertoja ollakseen joskus hyvä? Näinhän meille on aina iskostettu päähän… Eikös olekin? Kylmä faktahan on, että eihän noi nuoret ole voineet elämänsä aikana ehtiä vielä tekemään lähellekään yhtä montaa siirtymistä kuin esim ne ±50 vuotiaat kollegansa. Siis hiukan vähemmilläkin toistoilla saattaa voida onnistua…esim. tunteella ja lahjakkuudella 🙂
-Ja huomaan, että mulla taitaa olla nyt ihan uudet suosikkimaat kouluratsastuksen joukkuekilpailussa. Iso-Britaniaahan on tietysti helppo kannustaa nyt, kun ovat tällä hetkellä johtoasemassa, mutta tykkäsinhän niistä jo ennen kisaa. Mutta tykkäsin kisan perusteella tyylillisesti myös ruotsalaisten ratsastuksesta. Rentoa ja siistiä. Samoin brittien koko joukkue oli ihan yllättävän hieno! Erottuivat kyllä mielestäni myös tyyliltään ja tekniikaltaan selvästi hollantilaisista, tanskalaisista ja saksalaisista. Selvin erottava tekijä on hevosten rentous ja ratsastajien kauniit, pehmeät avut. Ja jotenkin en ihan ollut samaa mieltä luokan ihan viimeisten ratsukoitten pisteytyksistä, jotka lähentelivät tulokseltaan Valegron ja Charlotte Dujardinin tasoa. Tuomareilta tais lähteä vähän ”mopo keulimaan” siinä huumassa, jonka Charlotte ja Valegro sinne areenalle jättivät. Eivät ne vikat huipputuloksia tehneet ratsastajat ainakaan yhtä kauniisti ja siististi siellä selässä työskennelleet, kuin Charlotte. No huomenna näkee taas ainakin nämä ratsukot uudelleen, joten voin tarkistaa, olenko vielä samaa mieltä näistä seikoista useammankin radan nähtyäni per ratsukko.
– Pakko kuitenkin ihan vähän palata taakkepäin ja sanoa pari ajatusta hollantilaisten suuntaan… On ihan pakko sanoa, että Edvard Gal:in istuntaa ja sitä lantiotekniikkaa (linkistä pääsee erääseen mielenkiintoiseen videoon aiheesta) siellä hevosen selässä edelleen vaan ihmettelen ja myös ihailen. Miten joku voi hallita oman kroppansa noin täydellisesti. Olisin kuitenkin toivonut sen hevoselle pidempää ja rennompaa kaulan muotoa. Ohjat oli aika lyhyet ja kaula tiukalla. Oli ilmeisesti aika kipakka ”peli” alla! Siis vaikutti niin kuumalta, että olisikohan pysynyt ollenkaan käsissä höllemmällä tuntumalla? Mutta, jos näin oli, niin pakko kysyä (vaikka saamiensa pisteiden mukaan moni nauraa mun kysymykselle), että olikohan pari sittenkään vielä valmis näihin kisoihin? No ok, tietty, mutta tarkoitan, että neljän vuoden päästä ovat epäilemättä varmaan jo aivan huikeita, kun luottamus löytyy ja hienosäätö ilman tiukkaa ohjapaketointia… mutta nää on siis taas vaan niitä omia ajatuksiani, mitä nousi pintaan heidän perjantaista rataa katsellessa 🙂 Muutenkin hollantilaisilla on selvästi aika tiukka tuntuma hevostensa suuhun. Ja Ankystä ei tietty julkisesti uskalla nykyisin enään tykätä, koska en ihan oikeasti tiedä mitä se sen ”kettu” aviomies on juoninut siellä taustalla… (Ja kaikki ne kauheat jutut ja kuvat kuitenkin kummittelee aina mielessä kun noista kahdesta puhutaan… vaikka totuutta en tiedä enkä ole halunnut lähteä kaivelemaan. Netin kauheat ”propaganda”-kuvat sivuutan aina, koska en pysty niitä edes katsomaan) Tosin pakko sanoa, että eihän sitä oikeasti tiedä miten kukaan muukaan noilla radoilla kilpaileva oikeasti kotioloissaan hevosiaan treenaa… Enkä oikeastaan halua edes lähteä arvuuttelemaan. Mutta Anky itse vaikuttaa oikein sympaattiselta, etten haluaisi uskoa siitä mitään pahaa. Ja siististihän se aina radalla ratsastaa ja tällä kertaa myös muita teaminsa jäseniä siistimmin (varsinkin jos puhutaan tosta ohjastuntuma asiasta…) mutta kyllä yllätyin, kun se ilmestyi radalle Salinerolla, vaikka sanoi itse puolitoista vuotta sitten, kun vierailtiin erään ryhmän mukana siellä niiden kotitilalla, että Salinero ei enää kilpaile. No oli miten oli… ei tässä kisassa suurin suosikkini. Ja oma katseeni suuntaisin kuitenkin ehkä vähän erityylisiin tekniikoihin, sikäli mikäli jos valmennusta omalle hevoselleni etsisin… Mutta jokainenhan voi oman tyylinsä valita itse.
– Ja Suomalaisista on pakko sanoa sen verran, että harmitti Emma Kanervan puolesta kyllä ne laukanvaihtovirheet…vaikka todellisuudessa se, kuinka paljon ne vaikuttivat, onkin aika arvoitus? Oman maan edustajat ovat kuitenkin aina oman maan edustajia. Niitä jännittää, vaikka ei muuten edes lajia seuraisi. Ja tietenkin olen onnellinen siitä että suomalaiset pääsivät sittenkin jatkoon! Ja Emmasta on pakko sanoa, että hän on kyllä ihanan raikas ja tyylikäs ilmestys kouluradoilla. Ja Emman kypärä oli kyllä kisojen tyylikkäin! Ja olen myös salaa mielissäni tosta uudesta kypäräsuosituksesta. Ilmeisestihän se turvakypärä on tulossa siis pakolliseksi jollain aikavälillä. Tai ymmärtääkseni ainakin junioreiden ja nuorten luokkiin. Eli ehkä ne yleistyvät ja onhan se ainakin kiva, etten sitten ole enään ainoa ”juntin” näköinen kouluratsastaja jättimäinen kypärä päässäni. Sain oman turvakypäräni muutama vuosi sitten äitienpäivälahjaksi lapsiltani, enkä siis voi enään olla sitä käyttämättä. Olisihan se ihan hirveätä, jos pudota mätkähtäisin kuolettavasti ilman kypärää, jonka lapset olivat äidilleen hankkineet. Ja jäisi kolme pientä lasta ilman äitiä… Sitä en voisi ottaa tunnolleni…Huh! Siis käytän kypärää myös tulevaisuudessa.
-Ja olen onnellinen tietenkin siitä, että Rubi ja Goncalo pääsivät jatkoon! Mari (valmentajani) oli kuulemma ollut kotonaan ihan hermostunut, että kuinka Goncalon käy… Ovat vanhoja ystäviä. Mutta pakko tunnustaa, että niin olin minäkin. Siis jännittynyt heidän puolestaan. On ihanaa kun näitä ns. ”erilaisia” pareja tulee pikkuhiljaa tälle tasolle mukaan. Ja ainakin Goncalon eduksi on sanottava, että mielestäni ratsastus oli yksi siisteimmistä esityksistä koko kisassa. Ja se Rubin piaffe oli ehkä koko kisan paras! Ehkä klassinen muodoltaan… mutta eipähän tarvinnut ratsastajan ”nytkyä, hytkyä eikä kaivertaa kannuksilla kylkiä”, kuten monen muun siellä radalla. Helpon ja luonnollisen näköistä ja ainakin kunnolla koottu. Ja hauskaa myös, että se hyväntuulinen pari Jose Manuel Munoz Diaz ja Fuego onnistuivat myös! Kivaa jos nähdään niiltä vielä myös kur! …Tosin en ihan älyttömästi tykännyt tällä kertaa niiden radasta. Oli jotenkin vähän hätäistä paikka paikoin…. mutta tuomarit kuitenkin tykkäs ja sehän kaikkein tärkeintä. Ja hyvä niin! Saadaampahan nähdä myös nuo kaksi huomenna!
– Lisäyksenä vielä yksi huomio… Olin kyllä melkoisen pettynyt taas niistä hyvin erikoisista ja pahasti yleistävistä kommenteista, joita aina kuulee, kun iberian hevosia näkee kouluradoilla televisiossa isommassa kisassa. Mikä ihme siinä on, että ensinnäkin kaikki ne rodut niputetaan yhteen, vaikka niidenvälillä on isoja eroja ja mikä tarve on edes kommentoida rotuominaisuuksia yhden tai kahden ratsukon perusteella. Ja niin moni katsoja ottaa kaikki selostajien kertomukset täysinä faktoina. Eihän siellä mitään muitakaan hevosia kommentoitu, ei trakenereita tai hollantilaisia niiden rotuominaisuutensa perusteilla vaan yksilöinä… Hmmm? JA lisäksi samat hövelit kommentit aina, vaikka ei edes osuis kohdalleen, juuri parhaillaan suorittamassa olevan esimerkkiyksilön kohdalla… Ja olisivatpa edes tarkistaneet faktat kunnolla!! Kuului mm. aika erikoisia lausuntoja esim jalostussuuntauksista… Melkoinen asiantuntija! Grrrrr!!! Ylitti kyllä ärsytyskynnykseni. Ja esim. Fuegon (jonka käynti kieltämättä ei ehkä ole sen paras askellaji) käyntiä ei edes siinä näytetty yleisölle juuri sillä hetkellä, niin alkoivat vitsailla ” ja käyntihän näillä hevosilla on AINA aika heikko… Ja osuipa onneksi tässä nyt ratsukolle edullinen kuva kulma (sillä hetkellä edestä), heh, heh…” Ja itse kun olin juuri koko kisan ajan ihmetellyt, miten niin moni ratsukko esitti tuolle tasolle yllättävän huonoja keskikäyntejä… Mietin että ainakin edes tossa kohtaa eli keskikäynnissä omani (joka kuitenkin on ns. ibero) pystyisi parempaan kuin ne jotkut keskikäynnissä jäykästi ja jännittyneesti esiintyneet puoliveriset…. JA muiden kohdalla heikkoja käyntejä ei juurikaan kuitenkaan kommentoitu. No kyse oli siis tietysti vain selostajan (subjektiivisesta) mielipiteestä… Tosin alkaa muodostumaan myös kohta koko Suomen heppakansan mielipiteeksi, koska selostajat eivät juuri vaihdu ja omakohtaista kokemusta vain harvalla. (Sori tämä vuodatus) No huomenna aion anyway katsella netistä niin eipähän tarvitse kuunnella selostajia!
Lähtöajat löytyivät muunmuassa täältä: Sori, että ne on Portugalin/Englannin ajassa… eli kun aikoihin lisää kaksi tuntia, niin päästään Suomen aikaan. Nettilähetys alkaa huomenna eli 7.8.2012 klo 12.00 Suomen aikaa. Eiku katselemaan ! 🙂
– Ja viimeiseksi on pakko vielä sanoa, että on sillä Valegrolla kyllä aika mieletön pylly! Zamu haluaa samanlaisen. Ja se jättipylly ei ole pelkkää läskiä vaan ihana lihaskimppu… hieno ”moottori” takana. Hieno! Ja jos Totilaksen kohdalla ihailtiin etujalkoja, niin ton hevosen kohdalla on vaan pakko ihmetellä niitä takajalkoja. Aivan käsittämätön! Nyt varmaan aletaan sitten kiireesti jalostaa noita isopyllyisiä… 🙂
Mutta nyt juuri kun juttu alkaa mennä liian levottomaksi, on varmaan vetäydyttävä unten maille. Britit muuten voittivat sen estefinaalin!! Muut tämän varmaan tiesivätkin, mutta sanoinhan, että katseltiin finaalia nauhalta. Ja jo huomenna sitten selviää voittavatko britit myös toisen joukkuekullan ratsastuksessa. Eipä olisi huonompi saavutus ja vielä omissa kisoissa ja noinkin hevoshullulle kansalle, kuin mitä britit tunnetusti ovat! 🙂
Toivon että näin myös käy!
Mä niin ihailen tällaista. Voi vaan kuvitella kuinka kovaa itsekuria, päättäväisyyttä ja tietysti myös korvaamattomia tukijoukkoja tällainen vaatii! Kaikkea hyvää ja menestystä toivon Jaanalle (Kivimäki) sekä Katjalle (Karjalainen)!
En ole koskaan nähnyt videolta enkä livenä, mutta olisipa kiva, jos noita suorituksiakin näytettäis netistä. Täytyypä selvittää… Toivottavasti! 🙂
Pedagogy, Equestrian, Animal Training
Working Equitation and Dressage rider
Passion for riding 