On se vaan hyvä!

Kirjoitin tämän postauksen jo viikko sitten. Jäi kesken mutta tuo viikonloppu oli niin hyvää tunnetta täynnä että ajattelen julkaista potauksen kuitenkin vielä. Varsinkin kun tänä viikonloppuna ollaan jälleen otettu otettu jälleen jo jonkin sortin ”pohjakosketus” tai ratsasteltiin muuten vaan aika eri fiilingeissä. 😦

Kirjoitettua 26.5.2013

”Tuli taas todettua, että on se Rodrigo kuitenkin yksi parhaimmista! Mun mielipide.

Vaikka olen kuullut muutakin mutinaa ja valituksia oudosti lausutusta englannista tai vähäpuheisuudesta, niin kuitenkin… Ja ok.  On hän on käynyt läpi myös vaikeita aikoja, mutta nyt näyttää olevan elämänsä kunnossa. Ja paljon hänellä on annettavaa ihmisille niin ratsastukseen kuin hevosten kouluttamiseenkin.

Ja tässä omalle mielipiteelleni hiukan perusteita.

Hän vaan osaa asiansa. Hän osaa kouluttaa hevosia. Ja osaa sen niin läpikotaisin. Ja olipa kyseessä hevonen ihan missä kehitysvaiheessa tai koulutustasolla. Passage ja sarjavaihdot ovat liikkeitä siinä missä pohkeen väistö tai siirtyminen käynnistä raviin. Kaiken voi pilkkoa osasiksi ja kaikkeen löytyy vähintään 10 erilaista harjoitusta. Ja kaikkien asioiden opettaminen tuntuu olevan miehelle aivan ”peace of cake” eikä mihinkään tarvita mitään väkisin vääntämistä.

Ja tämän miehen työkalupakki on vaan niin valtava. Ja hän tuntuu aina uudelleen yllättävän taidoillaan. Ja harjoituksia löytyy aina uusia ja uusia. Ihan loputtomiin. Ollaan oman mieheni kanssa seurattu hänen pitämiään tunteja vuosikymmenen aikana niin paljon ja aina tulee vain uusia treenitapoja vastaan. Välillä vaan täällä mietiskellään että mistä ihmeestä se noita uusia harjoituksiaan oikein ammentaa. Tunnit eivät koskaan ole samanlaisia.

Se on varmasti se pitkä kokemus ja ne monta taitavaa opettajaa hänen takanaan. Nuo vuodet Portugalin koulussa (lähes pari vuosikymmentä) ja kauan sitä ennen taitavien hevosenkuluttajien opissa… Ja Morgado Lusitanossakin on varmaan jo kouluttanut useita kymmeniä hevosia tekemään vaativia liikkeitä, joten sormi ei taida mennä suuhun juuri minkään tempun edessä. Ja sen on huomannut. On se vaan ihan velho näissä hommissa. On ollut kunnia seurata ja oppia ratsastusta hänen seurassaan näinkin paljon 🙂

Ja hän on opettanut myös niin monenlaisia ratsukoita ja näkee aina ratsastajan perusvirheet läpi. Katsoo ensin hiljaa ja rakentaa sitten tunnin niin että toivottu ongelma tai huomattu ongelma katoaa. Ei selittele liiemmin mutta antaa kuitenkin ne tarvittavat neuvot asioiden ratkomiseen. Eikä tosiaan sano montaa kertaa, joten tunnilla on oltava tarkkana. Ja aikaa ei jää jossitteluun, vaan harjoituksia tulee toinen toisensa perään. Ja kotitehtäviksi antaa yleensä ne tunnilla tehdyt harjoitukset joilla on ollut tarkka suunniteltu tehtävänsä siinä kokonaisuudessa, jota ollaan työstämässä, eli ongelman ratkaisussa jota lähdettiin ratkomaan.

Rodrigon tunnille mietinkin aina yleensä jonkun asian jonka haluan tunnilla ratkaista. Kerron sen toiveena tunnin alussa ja näin yleensä myös käy…Homma ratkeaa kuin itsestään. No tällä kertaa se oli se laukanvaihtoasia josta puhuin edellisissä postauksissani. Eli koska olen yksinäni puuhaillut noiden vaihtojen kanssa koko talven, odotin ja oletin saavani Rodrigolta apua ja silmää tähän asiaan. Ja jo ensimmäisen päivän tunnin aikana hevonen saatiin jumpattua sellaiseksi, että saatiin vaihdot puhtaina molempiin suuntiin. Ja siitä sitten lähdettiin työstämään niitä isommiksi tai ylöspäin. Mieletön fiilis! Ja hevonen oli seuraavana päivänä niin huippu hyvä, etten varmaan ole koskaan tuntenut sitä allani samanlaisena. Tarjosi meille lopuksi itse passagetahtista ravia, jota otettiin mielellää tässä kohtaa tuntia vastaan. Rodrigo opasti vielä raipan perällä etupolvia koskettelemalla Zamua nostelemaan jalkoja edestä hienosti ylös. Magee fiilis!. Ja niin ”happy” ratsastajamamma selässä… Onhan noita passageaskeleita ennenkin koettu, mutta ei kuitenkaan oman hepan tai itse kouluttamansa hevosen selässä.”

Tässä yksi kuva. Huono minusta mutta tässä heppa harjoittelee sitä polvennostoa ja passagen askelia.

Ensiaskeleita passagen tahtiin Rodrigon avustuksella

Ja tässä alla vielä kirjasin muutamia muistiinpanoja tunnilta:

Mm näillä treeneillä laukkaa paremmaksi ja vaihtoja paremmiksi:

1. Uralla laukassa counter shoulder in, sitten kulma normaalisti ja siitä käännös ensimmäiselle 3/4 uralle (eli aika tiukka käännös), sitten 3/4 uralla avotaivutuksen tyylisesti (mutta ei liikaa taivutusta) asetuslaukan suuntaan. Noin puolivälissä tätä uraa puolikaari takaisin uralle jossa sulkua uraa pitkin. Harjoituspiruettilaukkaa kulma ja käännös takaisin 3/4 uralle. Suoristus ja vaihto.  Ja iso hymy kun se onnistuu.

2. Siirtymisiä laukka-käynti-laukka uralla. Kulman jälkeen käännös 3/4 uralle ja juuri kun tullaan tälle uudelle uralle, niin välittömästi vaihto… Jatketaan suoraan. Ja iso hymy kun taas onnistui 🙂

3. Kulman läpi laukkaa. Hevonen mahdollisimman suorana (tätä tehtiin Z: kanssa vain oikeaan joka olihaasteellisempi) kulman läpi ja jälleen 3/4 uralle.  3/4 uralta heti väistöä uralle eli asetus laukan suuntaa vastaan vasemmalle väistäessä. Uralle tultaessa uusi ulkoohja käteen ja laukan avut vaihtuu. Ja heppa vaihtaa 🙂

4. Pääty-ympyrä jaetaan kahteen kapeaan soikioon. Ei siis ihan kahdeksikko eikä ympyräleikkaa ura vaan siten että keskihalkaisijalla hevonen on ihan suorana. Ensin vaan huolehditaan että käännös ei myöhästy ja siitä että hevosen saa suoristettua kunnolla. Ekaksi siirtymisiä keskellä laukka-käynti-laukka… kunnes menee hyvin ja sujuvasti. Sitten vaihdoin.

Opittua tai huomioita:

Mun heikkous on usein ulkoavuissa, joihin mun tulisi keskittyä jo noissa valmistelevissa hetkissä ennen vaihtoa. Ja Rodrigo huomasi sen ja teetti minulla koko tunnin tehtäviä joilla saatiin asiaa korjatuksi. Jonka jälkeen vaihdot onnistuivat kuin itsestää.

Tehtiin tietenkin samalla myös tehtäviä joilla saadaan takajalkoja jumpattua taas enemmän alle. Ja tämähän on se ”fraasi” mitä aina tolkutetaan… ja mikä on varmaan kyllä jo teoriassa selkärangassa. Mutta  sitten käytäntö onkin ihan eri juttu… Ja kun aina ajatellaan sitä sisätakajalkaa niin keskittyy varmaan siihen istumiseen sisätakajalalle, jolloin ulkoapujen käyttö jää ehkä heikommalle huomiolle…Hmm? Mietintää ja keskittymistä seuraavilla ratsastuskerroilla.

Ja vaikka meillä heikompi takajalka on se vasen ja vaihdot olivat selkeästi vaikeampia (ainakin tänään) vasemmalle, niin ongelmien ytimeen päästiin tekemällä paljon taivutuksia siihen toiseen suuntaan, joka pulestaan on vaikeampi suunta taipua.

Kaiken kaikkiaan jäi viikonlopusta niin hyvä mieli ja fiilis, että jään vain odottamaan ja toivomaan, että saadaanko miestä enään Suomeen. Alkaa olla kiireinen muualla maailmassa. No eiköhän kuitenkin… 🙂

Ai niin…ennen kuin ihan kokonaan unohdan. Se Rodrigon tunti.

Rodrigo se vaan on hyvä! Sano kuka mitä sano…Ja heppakin oli taas kunnossa, mutta mentiin kuitenkin tosi varovasti. Eli tällä kertaa Rodrigon taidot tulivat ehkä vieläkin paremmin esiin muiden tunteja seuratessa. Varsinkin yhden uuden oppilaan tunnilla tuli taas huomatuksi, miksi Rodrigo oikeasti vaan yksi parhaimmista ratsastajista, jonka itse henkilökohtaisesti tunnen! Hevosen kuin hevosen selässä se mies on vaan ihan velho! 🙂

Harmi vaan, että omassa hevosessa oli jotain outoa torstaina. Eli torstaina Rodrigon tullessa pitämään mulle illalla tuntia, se ei ollut ihan normaali, vaan takaa toispuoleinen (Ei oikeastaan ontunut, mutta ei ottanut takajaloilla yhtä pitkää askelta missään askellajissa. Ja oli myös epätasaisempi edestä kuin normaalisti) Eli ei sittenkään ratsastettu valmennustuntia sinä päivänä ollenkaan. Kävelin vaan pitkään ja tein jotain jumppia käynnissä. Eli turha keikka, joten Rodrigo palasi miehen ja lasten kanssa meille viettämään iltaansa. Onneksi hän olisi tullut meille muutenkin yöksi eli suurempaa vahinkoa ei tästä ehkä koitunut. Edellisenäkin päivänä Aira Toivolan tunnillahan Zamu oli yht äkkiä ollut jotenkin outo vasemmassa laukassa, vaikka muuten oli tunti mennyt hyvin, joten asian olisi myös voinut aavistaa. Kuitenkin Rodrigo itse oli sitä mieltä että mennään yhdessä katsomaan…

Ajatteltiin jo etten voisi ottaa tuntia myöskään perjantaina, mutta kun tultiin sinä päivänä tallille, Zambujo laukkaili tarhassaan hyväntuulisena … ja tietysti juurikin vasempaan kierrokseen, jonka olisi pitänyt olla se huonompi suunta edellisen päivän havaintojen perusteella. Ja se pukki ja loikki ja ravissakaan ei näyttänyt olevan mitään vikaa. ”Seems fine to me! Let´´s try…” sanoi Rodrigo… ja niinhän se oli ihan ok koko tunnin. Ja vielä todella ok, ei tietoakaan edellisen päivän epätasaisuuksista. ??? Eräs vastaus saattaa olla edellisen viikon kengityksessä. Zambujohan sai ekaa kertaa kengät taakse ja on varmaan käyttänyt itseään vähän eri tavoin ja siksi kipeyttänyt jotain kohtaa itsestään…Tiedäpä sitten noista! Tämä asia jääköön seurantaan! No oli syy mikä oli, otettiin perjantain tunti hyvin varovasti eli ratsastettiin tosi kevyt tunti, mutta kuitenkin kaikissa askellajeissa. Tehtiin aivan perustöitä ja lähinnä viilattiin Rodrigon ohjeistuksella jotain yksityiskohtia, kuten siirtymisiä ym. Mutta oli kyllä todella hyödyllinen ja oivaltava tunti. Taas hyviä kikkoja ja harjoituksia sekä lisäksi kattavat harjoitusvinkit laukanvaihtotreeneihin, jotka jäivät edeltä mainituista syistä vieläkin taas odottamaan tulevaisuuteen.

Meidän jälkeen tuli kolme muutakin ratsukkoa. Yksi kaverini halusi treenata vaihtoja ykkösillä kuntoon. Ja onnistuikin saamaan neljä peräkkäin. Tätä tuntia en kuitenkaan ehtinyt seurata kunnolla, mutta hänellekin Rodrigo neuvoi ainakin muutamia erilaisia teitä ja ennen kaikkea tapoja valmistella vaihtosarjaa. Ongelman ydinhän oli kuitenkin yleensä aina siinä ensimmäisessä vaihdossa (eli valmistelussa). Jos se ei lähtenyt hyvin, ei loppukaan seurannut perässä… Ja seuraavaksi oli vuorossa eräs minulle ihan uusi tuttavuus eräältä lähitallilta. Ihanan sympaattinen ja osaava andalusialainen, jonka ”käyttöohjeet” olivat hiukan kadoksissa. Heppa, jolla ”keitti vähän väliä hiukan yli”, kun oli vähän ymmällään ratsastajan apujen kanssa. Ratsastaja sai tunnin aikana valtavasti hyviä vinkkejä kuinka välttää ongelmat ja purkaa pattitilanteet erilaisin harjoituksin. Omasta vinkkelistäni varsin perusjuttuja, joihin olen Portugalissa tottunut, mutta tälle ratsastajalle tunti oli silmin nähden antoisa.

Ja Rodrigo ratsasti lopuksi myös itse. Ja nää on aina niitä ihan parhaita hetkiä, jossa näkee ihan oikeasti, mitä se mies oikeasti osaa. Se vaan istuu siellä, eikä näy juuri mitään liikettä tai eforttia missään… (Ei heilu tai potki jalat, eikä kisko tai liiku kädet) Mutta hevoset vaan muuttuvat hänen allaan täysin ja kokoavat itsensä läpi selän. Niin tälläkin kertaa, vaikka hevonen (se andalusialainen) näytti äkkiseltään jo kulkevan ihan paketissa, pyöreänä ja niin lyhyenä, ettei sitä olis voinu lyhyemmäksi enää kuvitella, niin kuitenkin Rodrigon ratsastettua 5 minuuttia, oli ero huomattava! Etupäästä ja takapäästä tuli ”yhtä hevosta” ja stressikin hävisi samantein! Ja hevosen esittämät askeleet viimeisellä pitkällä sivulla olivat taas pitkästä aikaa hienointa mitä olen vähään aikaan nähnyt. Kuin hidastettuna pätkä ilmavia piaffen askeleita, passagea ja lopuks muutama askel espanjalaista käyntiä. WAU! Ihana hevonen ja huippuratsastaja!

Mutta toden totta, Rodrigon tunnithan oli jo viikko sitten perjantaina. Ja koko viikko on vierähtänyt vauhdilla. Ja itselläni viikko on mennyt vieläpä lähes ilman hevosia! Tai no heti silloin perjantainahan kyllä lähdettiin sinne valjakkoleirille, josta kirjoitin edellisessä postauksessani, mutta muutahan en olekaan sittemmin kirjoitellut. Pahoittelut siitä! Koko kulunut viikko on mennyt puhtaasti perheelle ja lapsille, mutta pakko sanoa, että todella tervettä vaihtelua sekin välillä :). Kaikki meidän eläimet ovat olleet lähes koko viikon toisten hoidossa. Ihanaa kun löytyy luotettavia henkilöitä ja apua kun tarvitaan! Kiitos Anna, Anu ja Nette!!!

Ja tosiasiassa itsekin tavallaan olimme viikon muiden hoidossa. Olimmehan kuntoutusleirillä, täyshoidossa Iiriksessä, jossa kaikki oli valmiiksi suunniteltua ja järjestettyä. Aikamoista luksusta, mutta samalla myös äärimmäisen tiivistä oppia ja asiaa. Tarkoitushan meillä aikuisilla oli keskittyä ja oppia ymmärtämään oman tyttäremme näkemisen maailmaa. Ja lapsillehan oli myös järjestetty erillistä omaa ohjelmaa. Tyttäremmehän on siis näkövammainen, mutta pärjää niin hienosti, että asia meinaa usein jopa unohtua. Eli oli todella hyödyllistä keskittyä hänen näön käytön ongelmiinsa, juuri nyt kun hän on aloittamassa koulutietään. Ja nythän nuo asiat vasta alkavat hänen elämäänsä varsinaisesti vaikuttaakin, joten ne on otettava todesta ja opeteltava ymmärtämään, minkälaista tukea, apuvälineitä sekä ymmärrystä hän koulutiellään tarvitsee. Todella avartava, antoisa ja voimauttava viikko siis takana! Ja aktiivinen, joten en todellakaan edes ehtinyt kaivata mitään karvaisia otuksia tai tietokonetta… Kiva viikko, hyvä ryhmä sekä mukavia uusia tuttavuuksia. Ja ihanat lapset meillä! Love, love, love 🙂

Sitäsuntätä

Tänään on ollut mielessä vähän sitäsuntätä ja josjonninmoista ajatusta, joista olis kiva puhua, mutta mikään ei oikein johda mihinkään eikä erityisemmin ota valtaa ylitse muiden. Eli täänään ehkä sitten vaan pulautan kaikki sekavat ajatukseni tai kuulumiseni tähän yhtenä könttinä. Pahoittelut tästä vyörytyksestä kaikille 😉

No ensinnäkin… Onhan se tietty niin, että kun on yhdelle ainoalle kesäviikonlopulle buukannut jotain erityisen tärkeää, niin eikös juuri sille samalle viikonlopulle ala tulvia vaikka mitä muitakin vaihtoehtoisia juttuja. Ja sellaisia mukavia juttuja, joihin menisin kyllä oikein mielläni mukaan, jos vaan suinkin hentoisin jättää tämän ensimmäisen suunnitelman väliin.

• Tietysti entinen valjakkovalmentajani (Heidi Sinda) tarjosi minulle juuri tälle viikonlopulle yllättäen hääkeikkaa. Ja se olisi tarkoittanut ilmeisimminkin kärryjä ja hevosia eli yhdistelmää joista kyllä pitäisin! Ja olenhan täällä blogissanikin jo ehtinyt muutamaan otteeseen haikailemaan pääsyä ajurin hommiin… Mutta eipä onnistu tälläkään kertaa, vaikka juhlapaikkakin olisi sattumalta osunut vanhempieni kesäpaikan lähelle eli olisin ehkä saanut asian muuten (lastenhoitoa ajatellenkin) järjestymään. 😦 Ja eikä hän ole minulle kyllä muutamaan vuoteen tän tyyppisiä juttuja ehdottanutkaan. Mutta lämmitti mieltä kuitenkin! Siis se, että minut muistettiin, että saattaisin ehkä kuskinpenkillä pysyä! 🙂
• Ja toinen ystäväni Sanni soitti minulle muutama viikko sitten ja houkutteli Zambujon kanssa esiintymään lähitallin kisojen väliaikanumeroon ”pa de deux” -tyylisesti yhdessä hänen oman lusitanonsa kanssa. No aikas lyhyellä varoitusajallahan se olisi kyllä tullut, mutta kun sen olis tehnyt jotenkin yksinkertaisesti (kuten he jotka nyt sinne loppujen lopuksi menevät), niin ehkä se olisi onnistunut. Ja hauskaa vaihtelua se varmasti olisi ollut, kun kyseessä ei edes ole mikään liian iso ja jännittävä (siis ei niinkään hevoselle mutta ratsastajalle) tapahtuma. Olisin varmasti siis tarttunut tarjoukseen, mutta minkäs teet, kun osui huonoon hetkeen. Ne kisat olisivat olleet vielä ihan meidän lähitallilla, joten kotoa olisi voinut vaikka hevosen kanssa kävellä, mutta samalla hevosella kaksi tapahtumaa eri paikoissa on tietenkin liikaa. 😦
• Ja lisäksi olisin mielelläni mennyt myös HETA:an eli hevostaitotapahtumaan, joka pidetään myös nyt tulevana viikonloppuna (7.-8.7.2012 ) Vantaalla. Kaksi vuotta sitten olin siellä hevosen kanssa, kun Zambujo oli Rodrigon (Rodrigo Costa da Matos) kanssa esiintymässä (maastatyöskentelyä lyhyin ohjin). Tapahtuma oli kyllä mielestäni hyvin järjestetty ja vaikutti mielenkiintoiselta, vaikka tuolloinkaan en ehtinyt pitkäksi aikaa katsomoon seuraamaan esityksiä. Ja tämän vuotisia esiintyjiä en ole juurikaan edes ehtinyt vilkuilla, mutta toisaalta enhän sinne kuitenkaan pääse. Mutta syy miksi sinne ensisijaisesti olisi tehnyt mieli on se, että ystäväni Kaisa Roininen on siellä esiintymässä toisen tutun kanssa (pa de deux ) lyhytohjelmassa. Ja tuo Suomenhevos – Lusitano -ratsupari olisi ollut tosi mielenkiintoista nähdä yhdessä! Ja hevosista molemmat taitavat olla aikas hyviä oman rotunsa edustajia!! (tämä esitys siis la 7.7.2012) Mutta katsokaahan tapahtuman tiedot ja muut esiintyjät täältä: HETA Hevostaitoa 2012
  

  Zamu ja Rodrigo 2 vuotta sitten näytöksessä (11.7.2010) Kuva HETA tapahtuman nettisivuilta kohdasta ”kuvia 2010″. Sieltä löytyy lisää kuvia myös muista 2010 vuoden esiintyjistä.

  Eli ensi viikonlopun valmennusta (Mari Faria de Carvalho) en ole ajatellut jättää väliin ainakaan näiden syiden perusteella, olivatpa ne sitten kuinka kivoja tahansa. Tarvitsen nyt Marin apua Zambujon kanssa. Ja noi ongelmat, joiden epäilin saattavan vaarantaa osallistumisemme kurssille ja joista olen puhunut aikaisemmissa postauksissakin viime viikkojen aikana (Noita ongelmia löytyy postauksista kesäkuun ja heinäkuun 2012 arkistoista), alkavat olla kokoajan menossa parempaan suuntaan. Eli tällä hetkellä (eilisen ratsastuksen perusteella ainakin) näyttää siltä, että todella päästäis kurssille osallistumaan. 🙂

  Ja sitten… hmmm? Mitäs muuta päässäni liikehtikään raportoitavaa… Ai, niin Aira Toivola soitti (Viittaan tällä uutisella postaukseeni:”TO DO” 28.6.2012) . Eli sitten muutaman viikon sisään pääsen kokeilemaan myös ratsastuspilatesta ja saan toivottavasti jotain hyviä neuvoja omaan kehonhallintaan hevosen selässä. Mielenkiinnolla odotan mitähän hän sanoo omasta istunnastani. Ja tuosta mahan keskellä puuttuvien vatsalihasten kohdalla ammottavasta aukosta myös. 🙂

  Ja yksi mieltäni ilahduttava uutinen löytyi facebookista viime viikolla! Ymmärtääkseni Rubi AR eli Portugalin olympiaedustaja on myös ollut entisessä työssään hienoimmista Portugalin koulun  Alter Real -hevosista (lusitanoja myös) osallistuu Pariisin näytökseen. Siis sinne näytökseen, jonne olemme menossa syyskuussa. Kirjoitin aiheesta 27.2.2012 eli kyseessä on maailman neljän suuren klassisen koulun kohtaaminen Pariisissa syyskuussa.

  Lisää tapahtumasta löytyy tästä linkistä: Chevalmag – Les 4 écoles d’Art Equestre réunies

  Ja tässä siis pätkä niiltä ajoilta, kun Rubi toimi vielä tässä taiteellisemmassa työssään Portugalin koulun näytöshevosena. Video on siis neljä vuotta vanha ja hevonen on nykyisin yksityisomistuksessa ja osallistuu siis Lontoon Olympialaisiin saman ratsastajan (Goncalo Carvalho) kanssa. Ja siksi tuleva näytös Pariisissa saattaakin ehkä olla ainoa tämäntyylinen esiintyminen tämän hevosen kohdalla. (Tämä ihan omaa arvailuani eli voin olla hyvinkin väärässä, mutta tuskin koulun riveihin tietenkään koskaan palaa)  Mutta tässä vanhaan kuvaa ratsukosta Golegasta 2008:  Solo – Escola Portuguesa de Arte Equestre, Golegã 2008 www.youtube.comSolo performed by the rider Gonçalo Carvalho, riding Rubi (AR)

  Ja niin Golegasta puheen ollen… Vaikka tälle heinäkuulle ei tunnu löytyvän lastenhoitoapua oikein yhtään mistään niin Golegan suunnitelmat ovat täysillä käynnissä. Lastenhoito näyttäisi ainakin järjestyvän niin, että päästäis miehen kanssa kahdestaan matkaan! Jee! Mutta siitä lisää tuonnempana.

  Oiskohan tässä taas tälle päivälle riittävästi? Palaillaan!

   

Näihin ehkä menisin jos voisin… (Alkukesän kurssit)

Ollaan jo aivan kesän korvalla ja näyttäisi olevan taas tosi paljon kaikkea kivaa ”menemistä” tarjolla! Noille kesäkuun ekoille viikoille sattuu näköjään aika paljon kursseja ja muuta, joihin olisin kyllä niin mielelläni mennyt kuuntelemaan tai mukaan ratsastamaankin, mutta tällä kertaa jää kaikki pahasti välistä. Ei olla nyt ihan onnistuttu optimoimaan tätä meidän matka-ajankohtaa oikein. 🙂

Jo nyt, tulevalle viikonloppuna, näyttäisi tapahtuvan vaikka ja mitä, mutta tuskin on mitään mahdollisuuksia päästä täältä kotoa liukenemaan kaikessa tässä kiireessä. Ja matkaanhan lähdetään jo maanantaina aamuyöstä, joten ihan kaikki on saatava viikonlopun aikana valmiiksi. Koko kulunut viikko on ollut meillä sellaista vaakalentoa, että hyvä jos olen kerennyt syömään ja pahasti luulen, ettei tahti hellitä ennen kuin lentokoneessa istutaan. Nämä päivityksetkin olen tehnyt yöllä ja mielessä olisi ollut paljon ideoita ja ajatuksia, mutta en ehdi niitä työstämään. Homma ei nyt ihan ole hanskassa ja välillä tuntuu, että elämänhallintakin taitaa olla vähän kateissa. On ollut niin kevätjuhlia, pakollisia ostosreissuja (juhlakenkää, hametta, lahjaa ja matkalle mukaan sitä ja tätä) kuin hevosen liikutustakin (aina kun on näin kiirettä alan kutsua päivittäistä ratsastusta ”liikuttamiseksi”, kun ei ehdi siihen niin orientoitua) ja lisäksi pihan perustamistyöt ja kastelut, yksi kuivaksi opetteleva poika (lisäsotkuja), eskaritutustumisia, terassin öljyämistä ja lisäksi noita lääkärireissuja. Meillä kun on yksi erityislapsi, jonka kanssa vaan on kokoajan kaikkea ylimääräistä asianhoitoa ja paperitöitä sekä paljon rutiinikäyntejäkin/tarkastuksia erilaisilla osastoilla. Tälläkin viikolla noita käyntejä on ollut jo 5. ja lisäksi siihen sitten kaikki ne muut lääkärit ja neuvolat ym, joissa normaalit lapsiperheet joutuvat yleensäkin juoksemaan. Nämä mukaanlukien käyntejä kuluneellekin viikolle tulee yhteensä 8 ja jäljellä on vielä 1 korvakontrolli varattuna lauantaille. Mutta homman pointti on se, että nyt ei ehdi siis mihinkään eikä mitään katsomaan edes hetkeksi. Harmi!

Mutta laitan nämä alkukesän kurssit tänne listaksi, mihin olisin mennyt, jos vaan olisin ehtinyt ja voinut.  

Rodrigo Costa da Matos (Huom! lisätietoja Rodrigosta tägeissä nimellä) on Suomessa myös alkukesästä, mutta kurssiaikatauluista tiedän varmasti vain tämän…

Eli valmennus  1.-3.6.2012 Herajoen Ratsutilalla, Riihimäellä.                                Tiedustelut: Pirjo Tani 0405672349

-Kurssin yhteydessä pidettäisiin myös FIAL -Suomenlusitanohevosyhdistyksen katrilliharjoitukset lauantaina 2.6. klo 11-12.00 Mulla näyttää olevan huono tuuri näiden meidän katriliharjoitusten kanssa. En ole vielä kertaakaan ollut mukana, vaikka olen luvannut, menisin kyllä mielelläni jos pääsisin)

-Katsomaan saa tietojeni mukaan mennä ilmaiseksi!

Paolo Bastos (Huom! lisätietoja Paolosta löytyy myös tägeissä nimellä)

Working Equitation -kurssi 9.-10.6.2012 Granåsan hevostilalla (Kvisintie 15, Degerby). Kurssi on kaksi osainen: La yksityistunteja kouluratsastuksessa ja Su teoriaa sekä WE -tunteja. Lisätietoja: Sara Autelo 045 2579577

Lisäksi Ma 11.6.2012 yksityistunteja Nykullan tilalla Sipoossa (Nykullantie 42, Sipoo). Lisätietoja Eeva Naarmala 0407099676

Ja näitäkin olisi voinut olla kiva päästä katsomaan…

Catherine Laurenthy :n (Catherinestakin löytyy muutama rivi tägeistä nimellä) valmennus nyt tulevana viikonloppuna 25.-27.5.2012 Vihdissä, Koivulan tilalla. Tunnit klo 9.00-18.00. Ja katsojat ymmärtääkseni ilmaiseksi.

Arthur Kottas-Heldenberg.  Primustallilla kouluratsastusilta 30.5.2012 nimikkeellä ”Harmony is our goal” Huomasin vaan ilmoituksen… Tilaisuus voisi olla mielenkiintoinen, mutta tosin liput myydään Lippupisteen kautta etukäteen á 30 euroa/kpl eikä ilmoituksessa oikein kerrota miten tilaisuus poikkeaa esim. normaalista valmennustilaisuudesta.  Ja normaaleja Kottaksen valmennuksia olen joskus käynyt seuraamassa, mutta muistaakseni hinta ei ollut ihan noin korkea. Eli ehkä tilaisuudessa olisi jotakin speciaalia?

Hanna Engström:in kurssi Granåsan hevostilalla 26.5.2012. Olen ajatellut joku päivä mennä katsomaan ihan mielenkiinnosta. Sivusin aihetta kerran myös täällä blogissa, kun olin yrittänyt tutustua netin kautta vähän lähemmin tähän ”tyylisuuntaan”. Tällä kertaa en tosin edes ehtisi kurssille, mutta monesti olen kyllä itseasiassa päättänyt tietoisestikin jättää menemättä, koska katsojille/kuunteluoppilaille hinta on mielestäni aika ”suolainen” 50€/kurssi tai 35€/päivä. Valmentajasta löytyy yllättävän vähän tietoa ja kuvia (joissa itse ratsastaa tai tekee, oppilaista kylläkin) internetistä ja koska en ole koskaan itse nähnyt, en oikein tiedä mistä maksaisin tuon suhteellisen kalliin katsojapaikan hinnan… siis tietysti ennen kuin ehkä joskus sitten vihdoin päätän mennä ja maksaa…  Mutta aihe kyllä kiinnostaisi! Noh, tällä kerralla jää siis jokatapauksessa väliin…

Lisäksi kiinnostaisi myös Wiurilan kansalliset valjakkoajokilpailut 26.-27.5.2012. Wiurila on niin hieno paikka, että siellä on ollut aina kiva käydä seuraamassa kisoja. Olisin ottanut aurinkorasvaa ja picnic-kamat mukaan… Ja siellä on myös hyvä ravintola sekä ihan koukuttavan ihana matkamuisto-/sisustuskauppa. Olisi aika hyvä minikesälomamatkakohde, jos ei tällä kertaa olisi ihan muut kohteet mielessä 🙂 Mutta suosittelen!

Ja sitten olisi tietenkin myös kouluratsastuksen SM-kisat 25.-27.5. Laakson ratsastusstadionilla, Helsingissä. Olen tavannut käydä käydä katsomassa SM:iä aina kun ne vaan ovat jossain suhteellisen lähellä pääkaupunkiseutua. Vaikka en kyllä mikään varsinainen kouluratsastus fani olekaan (Hetkinen! …tässä on nyt kyllä jotain perin ristiriitaista, jos katsoo jo ihan blogini nimeä ja otsakekuvaa..? 🙂 ) Mutta tarkoitan, että en ole kyllä kovin usein liikahtanut kouluratsastuskisojen katsomon suuntaan ainakaan Suomessa. Viimeksi kävin pari vuotta sitten Hyvinkäällä seuraamassa SM:iä, kun sain Sinituote oy:ltä kutsun noihin kisoihin kannustamaan tietysti Emma Kanervaa ja Sini Spirit:iä. Ja noiden kisojen ehdoton tähtihän Emma todella olikin ja muutama muukin kärkinimi erottui joukosta edukseen, mutta muuten kisat taisivat olla kuitenkin tasoltaan jotenkin pettymys. … koska pitihän tosiaan olla kysymys maamme parhaimmistosta? Mutta vietin kuitenkin mukavan iltapäivän, syöden ja ihmisten kanssa jutustellen… Mikäs siinä! Jokatapauksessa, tämän vuoden osalta ei tarvitse jossitella, mennäkö vaiko eikö, sillä ei ehdi, niin ei ehdi …ja jos ehtisi, niin esim noi em. Wiurilan kisat kyllä veisivät kirkkaasti voiton mielenkiintoisuudellaan. Ja TV:stä taitaa tulla sunnuntaina myös joku kooste? Täytyypä tarkistaa ja ehkä ohjelmoida tallennukseen.

Mutta tässä nämä mainittavat tapahtumat, jotka osuvat seuraavalle kolmelle viikolle ja mitkä äkkiseltään tulivat mieleeni (lisään jos vielä tulee mieleen). Onneksi tälle hyvälle kurssiputkelle on luvassa jatkoa myös loppukuusta ja oikeastaan koko kesälle. Niitä listaan reissumme jälkeen.

Ps. Tuli mieleen, että täällä blogissa käy keskimäärin 70 ihmistä päivässä, mutta vain 9 on tilannut päivityksiä. Matkan ajalta matkan ajalta tuskin päivittelen tätä yhtä tasaisesti, jos ollenkaan, niin ehkä kannattaa tilata päivitykset, jos noi kurssiasiat kiinnostaa.

Hauskoja kursseja ja muita ratsastuksia kaikille! Ja nyt jatkan itse tätä omaa ”kohkaamistani”!

Golegan kuvia vuosimallia 2005

En ole oikein ehtinyt koneelle. Mies on kalassa koko tämän viikonlopun joten mulla on siis hoidettavana piha, lapset, hevonen kissa ja koira. Olen myös tehnyt muutamia valokuvakirjoja, joita olen suunnitellut jo pidemmän aikaa… Ja itse asiassa etsin niihin yksiä vanhempia valokuvia, joita en kuitenkaan sitten löytänyt, mutta löysinkin nämä vanhat Golegan kuvat.

Tämä kuvasarja on jatkoa jutulle ”Golega 2012, mennäkö vaiko eikä mennä?” (14.5.2012)

Nämä kuvat ovat vuodelta 2005, jolloin oltiin miehen kanssa kaksistaan Golegassa. Taisi olla meidän toka reissu Golegan lusitanofestivaaleille ikinä. Olen ottanut ihan tolkuttomasti kuvia, mutta ainoa mikä varsinaisesti on jäänyt muistona tältä reissulta mieleen oli se tolkuton väsymys ja paha olo, joka vaivasi koko ajan aamusta iltaan. Muistan myös kuinka jälkoja kivisti, enkä olisi oikein millään jaksanut kävellä, koko päivän jo käveltyäni, vielä illallakin ristiin rastiin katuja ihmettelemässä sitä väenpaljoutta. Ja kun muut vielä joivat ja humaltuivat… mieskin yhden amerikkalaisen Kellyn kanssa naukkailivat kaipirinhoja toinen toisensa perään. Yritin vaan olla sinnikäs ja hengailla mukana, vaikka olisin paljon mieluummin vaan nukkunut ja syönyt, nukkunut, syönyt, nukkunut, syönyt… vähän jotain koko ajan. Mutta onneksi on nää valokuvat, niin muistikin alkaa palailemaan. Ja meidän eka vauvahan syntyi kesäkuussa, noin 8 kk myöhemmin. 🙂

Ja edellisenä vuonna noi paahdetut kastanjatki taisivat muistaakseni tuoksua mielestäni hyvältä, mutta nyt ne taisivat vaan ällöttää…

Tässä alla jotain ”pikkutyyppejä” menossa mukana

Ja joku isompikin tyyppi. Tässä ekana muistaakseni joku ministeri ( taisi olla Portugalin silloinen maatalousministeri). Kaiketi vapaapäivä silläkin, koska lasi oli tiiviisti kädessä.

Ja sitten jotain tutumpiakin ”tyyppejä” 🙂

Eli Joao Pedro (yllä) ja Rodrigo (alla)

Ja vielä koko rivi noita samannäköisiä tyyppejä eli Portugalin Koulu iltanäytöksessä. … Ja muistan kuinka paha olo oli, kun tuolla tupaten täydessä katsomossa odotettiin ja odotettiin… eikä päässyt edes välissä hakemaan mitään evästä. Mutta oli aika tunnelmallinen näytös iltavalaistuksessa eli kannatti vähän kärsiä.

Ja sitten joku kuva näyttelyistä seuraavalta päivältä.

Ja joistain WE -kisoista myös.

Ja tän muistan (kuva alla)… aika rento tapa mennä kisoihin. Tätä ratsukkoa seurasimme muistaakseni katsomosta käsin GP-startissa hetkeä myöhemmin. Siis toi hevosenhoitaja (?) kipattiin sinne kouluradan laidalle vaan ekaksi pois kyydistä.

Ja tässä minä tosi edustavana… 

Ilmeisesti en ollu ihan varma saiko näitä silittää 🙂

Näiden kuvien myötä tuli kyllä sellainen fiilis, että saattaisi olla kyllä TODELLA KIVAA MENNÄ noille festareille niin pitkästä aikaa. Mieshän on käynyt siellä harva se vuosi, mutta itse en ole viitsinyt lasten takia lähteä… ja parina vuonna olen myöskin ollut raskaana (alkuraskaudessa) juurikin Golegan aikaan, niin ei tullut edes mieleenikään lähteä 🙂

Tänä vuonna saattaisin olostani todella nauttia ja pari lasia viiniäkin maistaa… ja koska oltaisiin ilman lapsia (lasten kanssa en edes harkitse lähteväni tuonne), voisi olla ihan oikeasti mahdollisuus seuratakin joitain kisoja ja näyttelyitä. Ja vaeltaa yöelämässäkin vähän pidempään (jos sattuu huvittamaan), koska olisi sitten myös mahdollisuus kerrankin nukkua aamulla rauhassa siellä ”mummolassa” (kts. juttu josta mainititsin yllä 14.5.2012 niin tämä mummola asia aukenee paremmin). Taidampa alkaa painostamaan täällä kotona, jos ihan oikeasti voitais lähteä. 🙂 Ja asiaan pitäisi kyllä palata pikimmiten!

Rodrigon valmennuksista

Rodrigo on tulossa Suomeen kesäkuun alussa!! Kerron tämän postauksen lopussa tulevasta kurssiaikataulusta sen minkä tiedän, mutta ensin jatkan eilisestä aiheesta vähän matkaa eli Rodrigon esittelystä ja valmennustyylistäkin….

(Alla mieheni ottama kuva Rodrigosta v. 2006  Alter:issa valmistelemassa oria esittelyyn, jossa haettiin sille lisäastutuslupaa.)

Rodrigo on vaan mutkittelettomasti hyvä! Ja kun on hyvä, ei tarvitse teeskennellä olevansa mitään muuta kuin on! Hän on uransa aikana kouluttanut niin monia kymmeniä hevosia alusta loppuun, mukaan luettuna kaikki korkean koulun liikkeet (hypyt ja muutkin temput) niin ei ihan heti mene sormi suuhun millään koulutustasolla olevan hevosen kanssa.

Eli mikä Rodrigosta tekee moneen valmentajaan nähden lähes ylivertaisen, on se tekninen tietämys, joka häneltä löytyy. Oli ongelma hevosen kanssa lähes mikä tahansa, niin aina löytyy takintaskusta vähintään kolme erilaista harjoitusta, jolla ongelmaa voi lähteä korjaamaan.

Ja tekniikka ja harjoitukset onkin Rodrigon opetuksen lähtökohta. Tehtävien kautta haetaan hevosta parempaan kokoamisasteeseen ja tasapainoon, jota kautta sitten yleensä ongelmat ratkeavat kuin itsekseen.

Toinen asia, joka mielestäni on Rodrigon kanssa avautunut ainakin minulle henkilökohtaisesti on ratsastukseen selkeä logiikka, joka jatkuu alusta loppuun. Helppo esimerkki : Ei siis ole lainkaan sama millä avuilla takaosakäännöksen suorittaa käynnissä, jos haluaa sitten lisätä siihen laukan ja vielä hyvälaatuisen laukan, jotta siitä tulisi laukapiruetti…. Ja kun ajattelu johtaa aina perille asti, ei siihen mahdu ristiriitaisuuksia.

Rodrigo painottaa myös erittäin tasaista ja kevyttä kättä. Hevonen asetetaan liikkeen vaatimaan asentoon (monesti oikea asento haetaan taas jonkun edeltävän valmistelevan harjoituksen kautta eikä mistään ”vivusta vääntämällä”) ja annetaan sen suorittaa tehtävä. Eikä häiritä sitä puristamalla tai vetämällä tai potkimalla mistään. Ja harjoitukset seuraavat järjestelmällisesti toisiaan aina haluttua lopputulemaa silmällä pitäen. Yleensä Rodrigo kysyykin, että mitä halutaan työstettävän kullakin valmennuskerralla.

Esimerkkinä kerran olin kadottanut entisen hevoseni X:n kanssa vastalaukat, koska olin onnistunut opettamaan sille vihdoin vaihdot. Siis seurauksella, etten saanut vastalaukkoja pysymään vaan vaihdot tulivat väkisinkin vääriin paikkoihin. Sanoin tästä Rodrigolle ja tehtiin erilaisia harjoituksia koko tunti (siis myös käynnissä ja ravissa) ja vielä laukassa ennen kuin kokeiltiin vastalaukkoja. Ja ongelma ei tainnut tulla esille koko tunnilla eikä juuri tunnin jälkeenkään seuraavilla harjoituskerroilla. Ja aina jos vielä tuli, niin tein vaadittavat, Rodrigon ohjeiden mukaiset työstöt… ja ongelma katosi ilman kummempia taistoja. Eli yleensä Rodrigo pystyy kokemuksen tuomalla silmällään näkemään ongelman ytimeen ja työstämään sitä. Kuten mainitussa esimerkissäkin.

Rodrigolla on myös omat miinuksensa. Ja niistä eittämättä suurin on hiukan vaikeaselkoinen aksentti. Ja se yhdistettynä välillä hiljaiseen ääneen.  Noista ongelmista yleensä kuitenkin selviä, jos mukaan uskaltautuu. Sanastohan on melko helppoa, joten aksentin kanssa ”oppii elämään” suht nopeasti. Mutta aina saa kysyä, jos ei ymmärrä ja kannattaakin, ettei koko tunti mene yhtä sanaa ihmetellessä ihan mönkään. Eli ”diaakolu” on siis diagonaali. 🙂

Toinen asia on, että jos ratsastaja ei tee niin kuin pyydetään… eli jos toistuvista pyynnöistä ja kielloista huolimatta edelleen vetää sisäohjasta, Rodrigo saattaa lopettaa siitä sanomasta… mikä vaikuttaa tietysti kokonaisuuteen. Rodrigo taitaa siinä suhteessa olla hyvinkin tyypillinen (portugalilainen) miesopettaja.

Itse olen hänen tunneillaan kokenut sekä huikeita oppimisen elämyksiä mutta myös ehkä noita elämäni tukalimpia ratsastustuntihetkiä. Tosin en ole kyllä kuullut hänen koskaan  pistävän ketään muuta samalla tavalla lujille tunnilla tai huutavan kenellekään yhtä kovaa kuin itselleni. Ehkä tunnen hänet liian hyvin tai sitten olen muuten vaan toivoton tunari :). Mieheni on katsellut varmasti satoja hänen pitämiään ratsastustunteja ja saattanee vahvistaa tämän. Vieraskoreus on siis väliltämme kadonnut, mutta yleensä Rodrigo taidetaan tuntea kyllä ihan leppoisana vaikkakin vaativana opettajana. Eli tunnille osallistumista ei kannata pelätä ja opetus on aina kunkin ratsastajan tason mukaista. Kuitenkin sillä erotuksella, että aika moni opetusta kokeillut, muistaa kokeilleensa ensimmäisen kerran jotakin aivan uutta liikettä (ja yleensä vielä onnistuneesti) juurikin Rodrigon silmän alla. Hän ei siis myöskään arastele viemään ratsastajaa eteenpäin tekniikassa jos he ovat siihen valmiita.

Rodrigon valmennus siis (ainakin)1.-3. 6. Riihimäellä, Herajoen ratsutilalla.

Herajoen kurssilla on muutama ratsastupaikka vapaana peruutusten vuoksi!!!  Kurssin aikatauluista ja järjestelyistä vastaa Pirjo Tani p. 040 5672349.  Ja Pirjo on myös  käynyt Rodrigon valmennuksissa jo lähes koko yhteisen historiamme ajan eli hän osaa varmasti myös vastailla kaikkiin kysymyksiin koskien valmennusta.

Yleensä Rodrigo käy Suomessa vieraillessaan useammassa paikassa peräkkäin. Valmennuksista on olemassa myös facebookissa oma ilmoitussivu, mutta en ole ihan varma onko se tällä hetkellä ajantasalla! Ainakin yksi toinenkin valmennus pitäisi olla siis myös kesäkuun alussa ainakin Porvoossa Kokontallilla, mutta tästä ei näyttänyt olevan sivustolla vielä mitään mainintaa. (?) Omat tietoni loppuvat myös tällä kertaa tähän eikä mieskään soittaessaan muistanut kysyä asiasta…koska emme jokatapauksessa olla edes paikalla. 🙂

Kuitenkin se Facebookryhmä on  siellä nimellä: Rodrigo Matos – träningar https://www.facebook.com/groups/151791728208315/  ja sieltä kannattanee seurailla ilmoittelua jos kiinnostusta on!

Rodrigo da Costa Matos

Mies patisteli minua tämän aiheen kimppuun. Tai oikeastaan hän oli ekaa kertaa käynyt täällä blogissa itse ja ihmetteli miksi en ole kirjoittanut vielä juuri mitään Rodrigosta. Onhan hän kuitenkin ollut meille hyvinkin keskeinen valmentaja viimeisten vuosien ajan. Tämän blogin kirjoittamisessahan (koska ei ole taloudellisia intressejä enkä ole kenenkään palkollinen) on ollut juuri se mukava puoli, että on voinut kirjoittaa justiinsa mitä itse haluaa ja milloin itse haluaa eli mikä milloinkin on ajankohtaista ja pyörii mielessä. Eikä Rodrigo siis ole juuri nyt ole pyörinyt mielessä, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hänestä kannattaisi kirjoittaa 🙂

Ollaan vaan koko kevään ajan kuljettu Rodrigon kanssa ihan ristiin ja näköjään tämä jatkuu edelleen. Viimeksi olen ollut hänen opetuksessaan muistaakseni tammikuussa.  Ja kun olimme maaliskuussa Portugalissa ratsastamassa ja olisimme voineet Rodrigonkin tunneilla käydä, olikin hän juuri ulkona maasta. Ja taas nyt kesän alussa kun olemme lähdössä uudelleen Portugaliin ratsastamaan, niin tietenkin tulee Rodrigo juuri Suomeen (ja Tanskaan ja Norjaan viipyen muutaman viikon) eli tuskin pääsemme hänen tunneilleen. No puhuivat viikolla puhelimessa, mies ja hän, ja sopivat vaikka edes lyhyestä tapaamisesta kahvikupposen äärellä Lissabonissa meidän matkamme viimeisille päiville. Eli ei ole mennyt suunnitelmat hänen kanssaan nyt ihan yksyhteen tällä kevättalven puoliskolla. Mutta nyt siirryn siihen varsinaiseen aiheeseen…

Rodrigo da Costa Matos

on yksi Portugalin koulun entisistä ratsastajista. Koulussa hän on työskennellyt 17 vuotta, kunnes jäi virkavapaalle halutessaan toteuttaa vapaammin muita ammatillisia intressejään. Siellä Queluzin palatsin puitossa, jossa koulu tälläkin hetkellä vielä toimii, tapasimme myös aikoinaan Rodrigon ekan kerran. Olimme silloin katsomassa mieheni kanssa koulun aamupäivän harjoituksia. Olin käynyt seuraamassa harjoituksia jo aikoinaan asuessani Portugalissa, mutta vasta 2004 tutustuimme Rodrigoon. Silloin hän työskenteli aamupäivät ratsastaen (kouluttaen ja esiintyen näytöksissä) koulun hevosia ja iltapäivät yksityisen yrityksen palveluksessa. Ja tuo yritys on oikeastaan nykyisen Morgado Lusitanon edeltäjä, joka sijaitsi eri paikassa kuin nykyinen Morgado Lusitano, jossa moni suomalainenkin on sittemmin käynyt ratsastuslomalla. Tämä aikaisempi yritys ei oikeastaan ollut turisteille tarkoitettu lomakohde, vaan paikallinen gourmet-ravintola, jossa pidettiin asiakkaille myös ratsastusnäytöksiä ja esitettiin siis vastaavanlaisia korkean koulun liikkeitä, kuin Portugalin koulussakin. Pikkuhiljaa amerikkalaiset turistit ja pian sen jälkeen myös me suomalaiset turistit keksimme, että olisi kiva käydä siellä ratsastamassa ja ottamassa tunteja näillä hienoilla hevosilla, jotka osasivat melkeimpä ihan mitä vaan… Ja siitä se sitten lähti…

Rodrigo taisi käydä ekan kerran Suomessa vuonna 2006 meidän kutsumanamme. Halusimme saada häneltä valmennusta myös Suomessa ja tuolloin vastaavan tasoista ja tyylistä valmennusta olikin tässä maassa vielä aika vähän tarjolla. Muutamia kylläkin, mutta emme näistä tienneet. Ja voihan se olla, ettei vastaavaa valmennusta todellisuudessa olisi ollut saatavanakaan ihan ”mattimeikäläisille” kuten meille. Joten oli toimittava itse jos jotakin tällaista halusi. Ja eihän se heti alkuun ollut mitenkään niin helppo tie. Tuli yksi jos toinenkin kerta venyttyä ihan omasta pussista muiden ihmisten ratsastusten hyväksi (paikkaillessa viimehetken peruutuksia paikkaillessa, jotta koko kurssi edes saadaan järjestettyä ym). Ja vieraan valmentajan esitteleminen suomalaisille, jotka yleensä uskovat vasta kun itse näkevät että joku toimii, ei ollut aluksi mitenkään ihan helppoa. Ja aika epäkiitollista hommaa tuo kurssien järjestäminen yleisestikin ottaen on… Mutta onhan tässä opittukin matkan varrella yhtä jos toista. 🙂 Ja nykyisin saankin sitten jo aika helposti itselleni järjestymään (siis jos satutaan samaan aikaan olemaan samassa maassa ) yksityistunteja omalle tallille ja yleensä myös apua sekä neuvoja, jos hevosen kanssa tulee ongelmakohtia. Ja nykyisin Rodrigokin venyy suuntaamme esimerkiksi pitämään tunteja yömyöhäsellä erikseen pitkien kurssipäivien päätteeksi vain meidän yhdelle hevoselle. Eli on tässä loppuviimeksi ollut myös monella tapaa hyötyä siitä, että aikoinaan näki vähän vaivaa. Eli en valita ja itsepä myös olimme päättäneet tähän ryhtyä. Tällä viittaan niihin kertoihin jolloin eismerkiksi olin jopa estynyt itse osallistumasta kurssille, koska olin esim. raskaana tai oman lapseni kanssa sairaalassa ja kurssien järjestäminen tuntui jopa aivan raskaalta ja motivaatio oli aika nollissa. No onneksi kuitenkaan emme lyöneet hanskoja tiskiin tuolloin ja nykyisin homma pyörii aika hyvin itsekseen, ilman meidän perheen varsinaista työpanosta. Ja Rodrigosta on ennemminkin tullut eräänlainen perhetuttu, joka poikkeaa kylässä aika-ajoin muutaman päivän visiitille. 🙂

Yllä Rodrigo Alterin oriesittelyssä alter-orin eli Portugalin koulun näytöshevosensa kanssa 2006  ja Alla Morgado Lusitanossa 4v. Zanzibarin kanssa (sama kasvattaja kuin Zambujolla)

 

Rodrigon kanssa valmentautuessani voisin sanoa aloittaneeni ratsastuksen kuin alusta. Kun ensimmäisiä kertoja hänen kanssaan ratsastin päätin, että ikään kuin ”nollaan tiedoston” ja otan täysillä uutta vastaan. Olinhan mielestäni ratsastanut kouluratsastusta vuosia, mutta moni asia oli aika lailla toisin, kun hyppäsin lusitanon selkään ja Rodrigon silmien eteen. Ei enään voimakkaita pohkeita, puristusta eikä kättä. ”Oli vain istuttava hiljaa, pidettävä käsi hiljaa ja annettava hevosen suorittaa tehtävät” . Ja oikeanlaisten tehtävien kautta hevonen liikkumaan oikein jne…Oli oikeastaan onni, että minulla oli  ollut jonkun verran taukoa jalkani takia varsinaisilta koulutunneilta ja olin enemmänkin vain ajanut hevosia siinä välissä. Oli tavallaan helpompi ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä, unohtaa menneet ja vaan ottaa vastaan oppia. Ja niin paljon oppia. En voi vähätellä siis tämän ”ukon” vaikutusta omaan ratsastukseeni… Mutta nyt taas yö tulee vastaan. On varmasti jatkettava aiheessa vielä tällä viikolla. Siis voisin jatkaa mm. Rodrigon opetustyylistä ym.

Ja niin vielä  eräs huomautus… että olipa hauska, että oma mieheni jo vihdoin päätti kurkistaa tänne blogiin ja katsoa mitä olen oikein täällä raapustellut. Siis hän oli vasta noin 1500 kävijä. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Ja palaan Rodrigo -aiheiseen tällä viikolla!

Yhdistystoimintaa

Saanko esitellä: FIAL – Suomen Lusitanohevosyhdistys

*************************************************************************************************

Meinasin ensin huolimattomasti kirjoittaa ”meidän pieni yhdistyksemme”, mutta siis todellakin yhdistyshän ”ei ole koskaan kenenkään yhdistys”, mikäli se on oikea yhdistys. Mutta niinhän se usein menee, että aika moni yhdistys jää hyvin pienen, joko innokkaan tai uskollisen tai sanoisinko sittenkin sitkeän henkilön aktiivisuuden varaan ja sitä kautta henkilöityy ikään kuin joidenkin henkilöiden yhdistykseksi. Mutta sehän ei ole totuus, vaan kaikki pelaajathan ovat vaihdettavia ja vaihtuvia, mikäli uusia pelaajia vaan saadaan houkuteltua pelipaikalle.

En tiedä olenko itse sitten se innokas, sitkeä vai uskollinen, mutta myös tänä iltana suuntaan yhdistyksen vuosikokoukseen, vaikka juurikin tänään motivaatiota onkin saanut hiukan etsiä. On ollut suht rankka päivä! Kaikki meidän lapset ovat edelleen kipeänä ja viime yö oli lähes uneton, koska 2/3 lapsesta itki korviaan ja yhtä, joka heräili siinä sivussa (vauvaa) sai syötellä sitten pitkin yötä. Ja toista korvapotilasta ajattelin jo lähteä viemään keskellä yötä johonkin sairaalaan päivystykseen, koska kipulääkkeistä huolimatta vieressäni pyöri, ähki ja nyyhkytti niin surkea olento. Ja aamusta suuntasimmekin sitten lääkäriin ja apteekkeihin… ja ilman unta tämän lauman ohjaksissa on suhteellisen kovan paikan edessä varsinkin ollessaan jossakin liikenteessä. Kotiin lääkärireissulta tullessani ajattelin, että vaivun sohvaan ja nukun koko loppu päivän. Mutta sehän ei vaan käy päinsä. Kolmen lapsen kanssa en vielä kertaakaan ole, ilman ulkopuolista hoitoapua, saanut mahdollisuutta nukkua päiväunia. On vaan painettava eteenpäin, pidettävä itsensä liikkeessä, jotta ei hyydy. Ja esimerkiksi tänäänkin päädyin kahvikupin kanssa kirjoittelemaan tähän blogiin jotain kuvausta tästä pienestä, mutta aktiivisesta yhdistyksestä, ihan vaan pitääkseni itseni vireessä. Ja illan kokoukseenkin menen, koska aikoinani päätin tätä asiaa edistää.  Ja ajattelin jatkaa niin kauan kuin minun osallistumistani tarvitaan siellä eli siihen asti kunnes löytyy uusia innokkaita tai sitkeitä pelaajia toiminnan ylläpitämiseksi… Ja toivon siis myös tänään näkeväni siellä uusia naamoja, jotka olisivat lämpimästi tervetulleita!

*********************************

Ja yhdistyshän on vasta noin 6 vuotta vanha ja jäseniä alle 30 (arviolta), mutta ollaan sitäkin viriilimpiä. Ja niinhän pienen toimijan kuuluu ollakin, jos jotakin haluaa joskus saada aikaiseksi! Ja kasvukin on ollut tasaista. Joskus aikoinaan, hassua kyllä, lähes samaan aikaan oli perusteilla kaksi lähes samannimistä yhdistystä toisistaa tietämättöminä. Molemmat pienet ryhmittymät olivat kyllä tarkistaneet yhdistysrekisteristä, ettei vastaavaa yhdistystä ollut, mutta siellä ne paperit sitten mahdollisesti seisoivat toisistaan tietämättöminä käsittelypöydällä useamman kuukauden samassa pinossa päällekäin. Ja kun tämä sitten myöhemmin tuli ilmi, yhdistettiin voimamme ja loikattiin (siis minä ja pari kaveria) siihen toiseen yhdistykseen, joka on siis virallisesti tämä nykyinen yhdistys. Ja kun on kyse näinkin marginaalisesta toiminnasta, kuten Suomessa tällaiset rotuasiat yleisesti ottaen ovat, ei olisi ollut mitään järkeä puuhastella kahdessa eri leirissä yhteisen asian hyväksi. Onneksi tosiaan tajusimme heti yhdistää voimamme tai sitten varmasti molemmat leirit olisivat jo aikaa sitten kutistuneet avuttomasti kasaan.

Ja tässä on yhdistyksen logo:

Sen on suunnitellut Anu Luoto, lusitanojen ystävä ja Zamun henkilökohtainen, sanoisinko ”lähiomainen”. Logo on sen verran onnistunut, että esim. Portugalista on tullut erinomaista palautetta. Se on kuulemma APSL:n eli keskujärjestön mieleen, oikeaa henkeä ja tyyliä. Eräs vanha tuttava esitteli sen joskus aikoinaan eräälle APSL:n edustajalle, vaikka meitä ei järjestöön vielä olla hyväksyttykään (eikä varmaan ihan pian todella hyväksytäkkään), sillä ollaan niin auttamattoman pieniä. Ja eikä meitä hyväksytä myöskään Hippokseen ihan siitä samasta syystä. Mutta haittaakos tuo? 🙂 Ja logoa on käytetty tietysti yhdistysten tuotteissa, jotka ovat kyllä aika hyvännäköisiä. Ja ollaan ovelina sitten lahjoitettu tuotteita esimerkiksi valmentajille, luentojen pitäjille ja yhteistyökumppaneille. Esimerkiksi Rodrigo on käyttänyt vaatteita aika monessa maailman maassa pitäessään kursseja, joten ollaan myös sitä kautta päästy vahingossa lehtikuviin ym. Että jos me ei vielä olla ”oikein mitään”, niin näytäämpä edes jossain :).  Ja siis kaikki tuotteet löytyvät nettisivuilta…

Ja onhan meillä ollut muutakin pikku puuhaa, kuin miettiä noita emoyhdistysten jäsenyyksiä tai jäsenmaksuja. Ja koska meillä ei Suomessa edes vielä ole varsinaisia kasvattajajäseniä, ei meillä oikeastaan ole vielä mitään tarvettakaan hinkua jäsenyyttä ja maksaa kalliita maksuja. Emmehän varmaan saisi jäsenyydestä vielä mitään järkevää hyötyäkään. Nykyisellään yhdistyksen viralliset tavoitteet löytyvät yhdistyksen nettisivuilta. Ja tällä hetkellä ollaan siis todellakin vasta keskitytty lähinnä tiedon keräämiseen ja levittämiseen eteenpäin. Ollaan mm. messuiltu jo useampaan otteeseen. Ja aletaan olemaan jo messuille lähdössä ihan rutinoituneita. Eli pystytään jo oikeastikin toimimaan kun vaan päätetään. Viimeisimpänä oltiin reilu kuukausi sitten Helsingin messukeskuksessa Hevoset-messuilla. Ja siellä oli itseasiassa aika monta jäsentä kantamassa oman kortensa kekoon. Ja kivaa oli ja hauska nähdä tuttuja!

Alla pieni messu-osastomme. Ja näytillä oli kaksi hevostakin, Pirjon komea ori Xenon ja Millin kaunis tamma Roeira (joka näkyy häilyvästi tuolla taustalla).

Viimevuonna oltiin Tampereella ja sitä ennen joskus muutama vuosi sitten Tuomarin kylässä.

Ja ollaan pidetty myös nykyisin jo perinteisesti joka vuosi luentotilaisuuksia erilaisista aiheista, jotka jollain tapaa liittyvät rotuun.  Puhujina on ollut eri maissa lusitanohevosten kanssa kauan työskennelleitä henkilöitä, kuten Catherine Laurenthy (Belgia), Niina Jaakkola (Mexico), Mari Faria de Carvalho (Portugali). Samoin ollaan alettu suunnittelemaan erilaisten valmennusten järjestämistä. Ajatuksena löytää sellaisia kokeneita valmentajia, joista olisi juuri lusitanojen omistajille hyötyä eli kokemusta eritoten tästä rodusta ja sen käyttöön liittyvistä erityispiirteistä.

Ja onhan suunnittella jo kaikkea muutakin uutta kivaa toimintaa. Me harjoitellaan katrillia, pikkuhiljaa, eikä edes vielä tiedetä mihin, mutta harjoitellaan kuitenkin. Ja sehän on kivaa! Katrillin on alustavasti suunnitellut Rodrigo Costa da Matos ja saamme häneltä myös aika ajoin ohjausta kuvioiden hiontaan. Yhdistys on tukenut katrilliharkkoja myös rahoittamalla tämän ohjauksen. Suunnitelmissa on siis harjoitella kuvioita yhdessä jengillä ja sitten yksinään kotikentillä ilman ohjausta sekä aina aika-ajoin välillä tarkistaa kokonaisuutta Rodrigon silmän alla. Katsotaan koska katrilli sitten on esityskelpoinen ja olisikohan siitä johonkin ihan varteenotettaavaan tapahtumaan ohjelmanumeroksi. Joka tapauksessa meillä alkaa olla jo ihan hyvä määrä sopivan ikäisiä ja esiintymiskelpoisia ratsukoita. Silloin aikoinaan kun toimintaa aloiteltiin, lähes kaikki Suomessa olevat lusot olivat noin 3-4 vuotiaita tai ainakin valtaosa niistä oli hyvin nuoria ja kouluttamattomia. Hommat siis etenee tässäkin suhteessa. Mutta aioitaan näyttää joku päivä kenties tältä:

Vaikka mikäs tässä on suunnitellessa, sillä itsehän en edes ole päässyt vielä mukaan koko harkkoihin. Ekat harkat meni multa ohi ja syyt olivat siis vahvasti silloin vauva-aiheisia. Ja nyt sitten seuraavalla kerralla epävirallisien katrilliharkkojen päälle osuu tytön balettiesitys, mitä en henno jättää väliin. Joka tapauksessa olen ainakin tulevaisuudessa toiveissa osallistua mukaan, ainakin varajoukoissa, mikäli mut vielä huolitaan mukaan, kun esteitä näköjään harjoittelulle aina löytyy ;).

Lisäksi kannattaa mainita ainakin Working Equitation – päivä (järjestetty vasta kerran), joissa siis rakennettiin porukalla WE-esteitä maneesiin ja harjoiteltiin tehtäviä yhdessä. Tai oikeammin järjestäjinä toimi muutama yhdistyksen jäsen, mutta yhdistys oli vahvasti mukana, tiedotuskananvana ja tarjoten kahvia ja pullaa. Mutta rentoon tyyliin siis ja yhdessä tekemisen meiningillä. Ja itsehän olin yllätys, yllätys, taas vain statistina mukana, vauva kainalossa. Oli miten oli tämän tapaista toimintaa suunnitellaan kyllä lisää.

Yllä poseerausryhmäkuva Working Equitation-päivän päätteeksi (syyskuu 2011, Herajoen ratsutila, Riihimäki)

Ja kuten huomaatte. Kaikki osallistujat eivät ole lusitanoja ja myös kaikki lusitanojen ”ystävät” ovat tervetulleita mukaan toimintaan tai kannattaa ainakin seurata tapahtumia ja ilmoittelua nettisivuiltamme sekä Facebookin sivulta:

https://www.facebook.com/pages/FIAL-Finnish-Association-of-Lusitano-Horses-Suomen-Lusitanohevosyhdistys/

Sukututkimusta

Lunta tupruttaa, tai oikeastaan räntää, ja on huhtikuun puoliväli. Ei siis juuri nyt ihan niin kovasti harmita se, että olen istunut jo kolmatta päivää kotona flunssaisten ja kuumeisten lasten kanssa. En ole ollut edes tallilla pariin päivään. Onkin siis ollut aikaa kirjoittaa auki tämä keskeneräinen aihe. Lapsetkin voivat jo vähän paremmin ja olohuoneen keskelle on rakennettu patjatyynykasa nimeltään ”maja”, jossa leikkivät kaikki yhdessä yllättävän sopuisasti. Vauvakin on siellä mukana ja viihtyy mainiosti.

Ja siihen aiheeseen… Mies on ollut siis hyvin ahkerana ja tehnyt intensiivisesti hevosemme, tai tarkemmin ottaen oman hevosensa, Zambujon (synt. 2004) sukututkimusta. Hän päätti tuossa joitain viikkoja sitten oikeasti selvittää, mitä tarkoittaa, että ”sillä on ihan hyvä suku.”  Ja minkä näköisiä hevosia taustalta oikein löytyy.

Tässä Zamu aika pian Suomeen tulonsa jälkeen 2009 (Kuva: Kaisa Roininen)

Zambujon ostopäätöshän syntyi aikoinaan (vuonna 2007, joilloin Zamu oli 3 vuotias) suhteellisen nopeasti, hetken mielijohteesta ja melkolailla puhtaasti pelkän intuition varassa. Eli kenties juuri niin kuin ei pitäisi koskaan tehdä! ”Se oli rakkautta ensi silmäyksellä”, puolusteli mies päätöstään. Ryhmä samanikäisiä varsoja oli juuri tuotu kasvattajan pellolta ja katselivat valmentajamme Rodrigon kanssa niitä yksitellen vapaana maneesissa. Minä en ollut kyseisellä matkalla Portugalissa edes mukana silloin, vaan sain kuulla koko ostoksesta vasta useampi kuukausi kauppakirjojen allekirjoittamisen jälkeen, kun hän vihdoin uskalsi minulle tunnustaa ostaneensa hevosen. Tämä tarina on itse asiassa aika huvittava ja voin kertoa siitä joskus lisää. Aikoinaan en ihan näin positiivisesti ajatellut, vaan päin vastoin olin suht kiukkuinen siitä, etten saanut olla mukana valitsemassa tai päättämässä ylipäätään ollenkaan, että sopiko meidän talouteen vielä yksi hevonen. Tuolloin meillä oli jo kaksi muuta hevosta omistuksessamme, joten tiesin heti, että jostain on ilmeisesti myös luovuttava.

Ei siinä siis juuri sukulinjoja oltu ostotilanteessa etukäteen tutkittu. Ja onhan ns. ”suuret linjat” olleet sittemmin jo pitkän aikaa meillä ihan hyvin hallussa eli se, minkä linjaisia hevosia Zambujon taustalta löytyy. Nehän löytyy papereista ja APSL:n sivuilta. Associação Portuguesa do Cavalo Puro Sangue Lusitano | APSL Lisäksi Zambujon luotettava ja suht. arvostettu kasvattajanimi, D. Estevam Lancastre, oli antanut ostohetkellä luottamusta, ettei hyvältä näyttävä hevonen todennäköisesti myöskään sukutaustaltaan ollut ihan tuntematonta. No oli miten oli, ei olla esimerkiksi koskaan nähty ainuttakaan kuvaa sen isästä tai emästä, pelkkiä pisteitä tai nimiä jotka eivät oikeastaan kerro paljoakaan. Emänisä oli selvästikin aika monelle tuttu ja kuva löytyy myös joistain kirjoista, kun olen joskus matkoillani asiaa paikallisilta kysellyt.

No joka tapauksessa täällä on viimeiset viikot luettu hevoskirjoja, kaiveltu erilaisia kasvattajakuvastoja ja luetteloita sekä surffattu netissä tuntitolkulla. Kasvattaja, D. Estevam Lancastre, on jo suhteellisen iäkäs eikä minkäänlaisia kotisivuja edes ole, joten kaikki tieto kasvattajasta on saatu kuulo puheiden sekä kirjoista luetun perusteella. Palkintoja hän on kasvateillaan voittanut, hänet tunnetaan hyvänä kasvattajanimenä (paikallisten puheiden mukaan) ja yleisesti ottaen kaikki kuulemamme on muutenkin ollut hyvin positiivista. Ennen viimeisintä matkaamme keksittiin monistaa Zambujon rekisterikirjan ensimmäinen sivu mukaan, jotta voisimme vertailla sitä erääseen Marin tallissa olevaan, saman kasvattajan tammaan, josta Mari oli meille etukäteen kertonut. Varsinainen sukutaulujen vertailu unohdettiin tehdä, mutta ihan lähisukulaisia hevoset eivät olleet. Kuitenkin keskustelimme kasvattajasta ja Zamun isästä jonkin verran. Joku siellä arvasi epäillä, että koska kukaan ei ollut kuullut orista enään pitkään aikaan mitään, oli se todennäköisesti joko kuollut tai myyty pois maasta. Ja Brasilia oli yksi vahvimmista ehdoituksista, koska joitain vuosia sitten sinne oli myyty useita Portugalin parhaimmista siitosoreista. Brasiliahan on kasvattanut hevoskasvatustaan viimeisten vuosien aikana ihan valtavasti.

Zamun isä Ortega: (synt.1995) on härkätaistelija, David Ribeiro Telleksen, kasvattama, puhtaasti Veiga linjainen ori. Veiga on yksi portugalin hevoskasvatuksen päälinjoista. Aihe josta voisin yrittää kirjoittaa joku päivä, mutta se on sitten ihan eri stoori ja ihan kaikkea en siitä vielä ymmärrä edes.  Joka tapauksessa näissä hevosissa sanotaan olevan paljon ”verta” ja ovat yleisesti sanoen nopeita reaktiokyvyltään, herkkiä ja kuumia. Varsinkin härkätaistelijat suosivat Veiga-linjaisia hevosia. Mutta myös moni nykyinen ratsastusurheiluun lusitanoja kasvattava suosii Veiga-linjaisia hevosia. Sopiva suhde Veiga-verta blandiksessa olisi kuulemma noin 50% (näin olen kuullut usein sanottavan), mutta nämähän ovat tietysti ihan puhtaasti makukysymyksiä. 🙂

Mitään muuta emme siis olleetkaan tienneet isästä tätä ennen. Pitkän kirjamarathonin päätteeksi, eräästä Rodrigon meille lahjoittamasta brasilialaisesta ABPSL:n 30v. juhlakuvastosta (2007) löytyikin vihdoin yksi kuva Ortegasta. Kuva löytyi kirjasta yhden suuren luistano-kasvattajan mainoksesta eli iskä on mahdollisesti edelleen siitoskäytössä, tosin valtameren toisella puolella.

Nykyinen omistajan, Haras Iannoni:n, edustajalta saimme sähköpostitse vahvistuksen asiaan ja alla olevan kuvan  siinä liitteenä. Jes! Esimmäinen etappi suoritettu.

Tässä kotisivut, jotka ovat mielestäni kuitenkin aika vähän infoa antavat. Eikä Ortegaa ei sieltä löydy. HARAS IANNONI – HOME Ehkä sen vuoksi minkäänlaiset nettihaut eivät tuottaneetkaan tulosta. Ja lisäksi alla oleva video antaa olettaa, että siittola on ihan jättimäinen, joka myy hevosia ympäri maailmaa, mutta kotisivuilla on esiteltynä vaan esim. 6 tammaa ja 3 oria. Eli sivut todella hiukan ihmetyttävät, koska brasilialaiset yleisesti ottaen tuntuvat osaavan tämän hevosbisneksen markkinoinnin hyvin. Mutta katsokaa videosta vaikka alku jos yhtään kiinnostaa… Mielenkiintoista ainakin se, että Brasiliassa kaikki on niin paljon suurempaa. Niillä on lusitanoille jopa oma TV-kanava, josta tämäkin video on poimittu.

Ehkä pitäisi matkustaa sinne siis katsomaan, kuinka asiat ihan oikeasti on 😉

Zamun emä Distinta (synt. 1985): on D. Estevam Lancastren oma kasvatti. Kuvaa siitä emme ole löytäneet, mutta väri on myös ollut kimo ja säkäkorkeus 160 cm. Ilmeisesti tamma on kuitenkin ollut ihan mallikas yksilö, sillä se on voittanut mm. kultaa APSL:n  vuosittaisessa arvionnissa 3- vuotiaana. Näyttelytulokset löytyivät selaamalla, tosin ilman minkänlaista kuvaa, kirjasta nimeltä ”Lusitano Champions, Historic Memory 1966-2003. Edicoes Inapa, Lisbon 2005”. Samasta kirjasta löytyy myös kuvia joistakin tutuista henkilöistäkin, kuten Marista ratsain muutaman eri hevosen selässä… Kiinnostava kirja!

Emän isä Venturoso III: (synt. 1979) on myös puhtaasti Veiga-linjainen ori. Kuva löytyi netistä, mutta olen nähnyt saman kuvasarjan kuvia (niin tuttu kuva on että olen lähes varma) yhdessä vanhemmassa hevoskirjassa, jota olen lueskellut ”iltasaduksi” muutamaan kertaan ollessani Morgado Lusitanossa. Meillä ei ole sitä kirjaa, joten kirjaviite jääköön nyt… Ehkä samasta kirjasta löytyy muutakin lisätietoja hevosesta, kunhan saan sen käsiini. Kiinnostaa sen verran, että ajattelin alkaa metsästää sitä netistä tai seuraavalla matkalla kirjakaupoista Portugalissa. Tai sitten Veiga-kirjasta, jota meillä ei myöskään vielä ole. Mikä vahinko! Venturoso III :lta löytyy myös kultamitali APSL: vuosiarvioinnista 16 vuotiaana 🙂

Tässä kuva kauniista ”vaarista”:

Tutkimus jatkuu… Ja paljoahan ei todellakaan olla vielä saatu aikaan, vaikka aikaa tähän on kyllä palanut! Meillä olisi täällä kotona kyllä aika paljon tekemättömiä töitä, jotka ovat odottaneet valmistumistaan jo kauan. Muun muassa talossa löytyy yhtä jos toista viimeistelemätöntä kohtaa, jotka vaikuttavat myös päivittäin elämiseen. Ja mies on siis istunut enemmän ja vähemmän kaikki vaapaat hetkensä, lähes joka ilta töistätulonsa jälkeen, noiden kirjojen kanssa tuossa olohuoneen pöydän ääressä. Mikäli tämä kaikki ”tuhlattu” aika olisi upotettu johonkin muuhun ylimääräiseen (kodin ulkopuoliseen) projektiin, olisin varmaan jo pahasti älähtänyt. Mutta koska tehtävän päämäärä oli niin lähellä mun sydäntä, olen ”antanut tämän tapahtua” :)! Ja toisaalta mieheltäni murtui kylkiluu noin kolmisen viikkoa sitten lätkämatsissa, joten en ole hennonnut patistella häntä noihin remonttihommiin ja rauhallinen paikallaolo on muutenkin ollut toipumiselle parempi vaihtoehto. Ehkä asia siis vieläkin tästä etenee lähitulevaisuudessa, koska luuhan kunnolla uusiutuu vasta noin 6 viikossa. Itse olen tässä samassa hurahtanut tutkimaan näitä sukulinjoja vähän pintaa syvemmältä, joten palaan todennäköisesti vielä aiheeseen!

Arkistojen kätköistä 1.

Ihana ilma! Vein isommat lapset aamupäiväksi puistoon pitkästä aikaa ja tulin kotiin siivoilemaan.  Ajattelin saada kämpän näyttämään vähän keväisemmältä ja huolitellummalta ennen tulevia pääsiäispyhiä. On tulossa vieraita ja jos onni käy ja säät suosii, niin avataan myös grillauskausi.

JA kuten niin tavallista, siivotessa tulee aina mieleen tehdä kaikkea muuta, kuin mitä on tekemässä. Tällä kertaa innostuin kaivelemaan alakerran kaapista omia kuva-arkistojani.  JA noita on todella PALJON! Olisikohan äkkiä arvaten jopa 6000-7000 kuvaa tai jopa enemmän? Siis pelkästään kuvia lusitanoista ja Portugalista… ja muut heppakuvat siihen lisäksi tietysti vielä päälle. Taidan kyllä olla jonkin sortin fanaatikko? Onkohan tää nyt tosiaan ihan tervettä, kun aikuisesta ihmisestä on jo kuitenkin kysymys..? 🙂

Tällä kertaa kuitenkin tiesin mitä etsin. On pitänyt kaivaa vanhat kuvat esiin jo pidemmän aikaa sitten eli noin vuosi sitten kun kuulin, että Paolo Sergio Perdigao oli tullut töihin Morgadoon. Paolo nimittäin kertoi olleensa Portugalin koulussa noin 7-8 vuotta ja mietin mielessäni, että onkohan mulla mennyt noi ”ukot” (kutsuttiin aikoinaan noita ukkoja ukoiksi uniformujensa takia, koska alussa ne näytti kaikki ihan samannäköisiltä, eikä vielä tunnettu ketään nimeltä) sekaisin vai onko kyse samasta ukosta, josta olen näpsinyt pokkarillani ainakin parikymmentä otosta. Kuvat alla ovat vuodelta 2004. Ja tuo ”ukko” oli jäänyt erityisesti mieleen, koska oli niiiin taitava jo silloin. Ja nimenomaan maastakäsittelytaidoiltaan. Ja siis todentotta, sieltä ne kuvat löytyi ja niistä tutut kasvot!

Nämä kuvat ovat aamupäivätreeneistä 

Muistan ihmetelleeni kuinka joku voi kävellä aina lähes samassa tahdissa hevosen takana, tekipä hevonen siinä kahden ohjan välissä sitten käyntitöitä tai laukkahommia. Muun muassa laukanvaihdot sarjassa näyttivät niin helpoilta, että en todellakaan ole koskaan nähnyt livenä vastaavaa. Paolo oli ihan mielettömän taitava jo silloin. Ratsainkin Paolon muistan usemmasta Portugalin koulun näytöksestä, mutta ei erotu siinä samalla tavalla kuin näissä maastakäsin hommeleissa. Jälkeenpäin ajateltuna siis tuttu näky koulun vaatteissa ja oman hevosensa kanssa useammista muistakin tapahtumista. Muisti taas palaa pätkittäin ja palaset loksahtelee paikoilleen!

Ja tässä kuvia näytöksestä…

Sinä keväänä (2004) kävimme useampana päivänä seuraamassa noita koulun treenejä Queluz:issa. Nämä oli vielä niitä reissuja, joita tehtiin miehen kanssa kahdestaan, ilman lapsia, ja oli aikaa rauhassa istuskella puistossa, ihmetellä ja seurata ”ukkojen” touhuja hevostensa kanssa. Kierrettiin erilaisissa hevostapahtumissa, talleilla sekä käytiin seuraamassa aamupäivän treenejä sekä kerran myös näytöstä. Samalla matkalla taidettiin muistaakseni (en ole ihan varma, koska näitä reissuja Queluz:iin on useampia) tavata yhtenä päivänä ekaa kertaa myös Rodrigo (Rodrigo da Costa Matos), josta sitten alkoikin taas ihan eri tarina… Se tarina mun pitäisi varmaan avata vihdoin myös tänne blogiin, koska en ole vielä kirjoittanut hänestä mitään. Ja se taitaa mennä ihan vähän jopa laiminlyönnin puolelle, koska HÄN ON se, joka on varmaan kuitenkin VAIKUTTANUT omaan ratsastukseeni tähän mennessä eniten kaikista opettajistani tai valmentajistani. Ja kutsun häntä valmentajakseni nimenomaan, koska opetus on säännöllistä ja jatkuvaa.

Eli lupaanpa nyt että kirjoitan Rodrigosta asap. Ja lisäksi kuvakätköistä samalta reissulta löytyi yksi toinenkin tuttu ”kasvo”. Teen vielä pari varmistusta asiasta ja kerron sitten… jos näin todella on, niin ihan hauska sattuma.

Eli palaan piakkoin näihin aiheisiin!