Tätä miestä olisi kyllä kiva joskus nähdä livenä radalla. Joku on koonnut videopätkää verryttelykentältä, radalta ja palkintojenjaosta. Ja huomioitavaa… et pyöreeksi voi ratsastaa ilman repimistä tai liioittelua. Alusta loppuun kaunista. 🙂 I like!!!
Halusimpahan jakaa tämän teillekin ystävät! 🙂
Pakkasin isommat lapset tänään telttaretkelle. Mummi ja vaari tuli niitä hakemaan puolen päivän aikaan ja vilkuteltiin tossa portailla retkeläisille hyvää matkaa. On kiva kun pääsivät mukaan!! Ihania elämyksiä…
Pariksi päiväksi ilmeisesti täällä talossa hiukan hiljenee meno. Vain pienin jäi mun kanssa kotiin ja mieskin on päivät töissä. Tarkoitus olisi kuitenkin myös minulla yrittää tehdä vähän töitä… No tänään kuitenkin vähän laiskotti… Köllöteltiin pienen kanssa kahdestaan tossa sohvalla. Ihan rauhassa. Ihanaa kun edes joskus saa keskittyä vain yhteen kerrallaan eikä kukaan muu tuu häiritsemään. Lapsikin ottaa noista hetkistä kaiken irti. Oli niin lokoisaa. Ja kun pikkuinen sitten myöhemmin meni päikkäreille, jäin ihan rauhassa kaivelemaan nettiä. Aivan liian vähän ehdin nykyisin katsomaan mitään kivoja heppalinkkejä!!! Mut nyt annoin itselleni kuitekin luvan tähän hetkeen.
Katselin vihdoin mm. Valjakkomaajoukkueen hienoja kisakuvia parin viikonlopun takaa Tanskasta. Paljon tuttuja mukana, joten on jopa ihan synti, ettei koskaan muka ehdi seuraamaan noiden menoa tai menestystä edes kuvin. Ainakin täältä niitä pääsee kurkistamaan.
No samalla eksyin katselemaan tätä viihdyttävää videopätkää… Suomenhevosen monipuolisia käyttöominaisuuksia kuvaavaa esitystä tämän vuotisista Kuninkuusraveista. Muistan suokkivuosiltani, että vastaavaa promoamista ollaan itsekin muutaman kerran taidettu olla tekemässä jossain tapahtumassa ja ainahan kaikki ei mee ihan putkeen… Eikä tässäkään nyt ihan … 😉
Ja sitten mielenkiintoinen artikkeli aika toisennäköisestä kouluratsastuksesta/hevostelusta. Ranskaan ja korkea koulun ”ilmoihin” … Näihin hyppyihin ei taida kuitenkaan suomenhevosen fysiikka ihan riittää… Mutta riittääkö oikeasti minkään hevosten tai minkälaisia rakenteellisia seikkoja pitäisi ottaa huomioon, kun hevosille opetetaan korkean koulun vaativimpia liikkeitä, kuten courbette:ja ja capriole:ja. Eli artikkeli kertoo kuinka noiden äärimmäisten liikkeiden biomekaniikkaa on hiljattain alettu tutkia. Mielenkiinnolla jään seuraamaan tuloksia noille tutkimuksille…
JA sitten ajauduin myös Ruotsiin… Tai oikeastaan kadehtien aina seurailen, mitä kaikkea mun mieleistä hevostapahtumaa ja valmennusta Ruotsissa olis saatavilla… Hmmm? Tai siis tarkkasilmäisimmät huomaavat jälleen mikä noita seuraavaa kolmea linkkiä Ruotsin lisäksi yhdistää. Hahaa! Vihje: Alkaa P:llä 😉
Ensin klinikkamainos! Vielä ehtisi… Paikkakin vaikuttaa hienolta. Ja tää nainen olis kyllä kiinnostava nähdä joskus livenä:
http://sparreholmsslott.com/images/PDF/anja2013.pdf.
Ja tokaksi kiva artikkeli. Pedro Torreksen opetuksia ja ajatuksia ratsastuksesta:
http://www.hippson.se/artikelarkivet/dressyr/pedro-torres-lar-ut-portugisisk-latthet.htm
JA kolmanneksi Paulo Bastos ilmoittaa myytävästä hevosestaan… Joka asuu myös Ruotsissa! Todellinen tilaisuus kivasta hevosesta uneksivalle. Tosi kivannäköinen, mutta tosin aika pikkuruinen, lusitano olisi myynnissä:
http://hastmarknad.hastnet.se/sok/annons.php?aid=739448
JA sitten vihdoin tähän. Ehdinhän vihdoin katsoa minäkin… Tuli TV:tä noin viikko sitten ja moni on tätä suositellut. Nyt viimein hitaimmatkin! Vielä olisi 6 päivää aikaa… Ihan kaikki koulutustekniikat ei kyllä oo ihan mun mieleen, mutta tätä filosofiaa sopii toki jakaa. 🙂 Suosittelen!
Dokumenttiprojekti: Herkkä hevosmies
Ja siihen se lyhyt iltapäivä hujahtikin. Näitä kyllä soisin itselleni lisää… Mutta eipä taida olla juuri tässä elämäntilanteessa kovin usein mahdollista. Heipat!
Huomenta,
Löysin pienen hetken. Kun tuo toimelias 2 vuotias pieni ”tintan tänttärä” leikkii jo hetkittäin kivasti nukkeleikkejä. Vahvasti hoitaja ja hoivaaja tyyppiä näköjään… 🙂 Ja noilla isommilla lapsilla on YLE Areenassa katselussa ”Ystäväni Ronja”… Kertoo sokeasta Ronja-tytöstä, joka on tuttu meille Näkövammaisten lasten tanssikerhosta, jossa myös tyttäreni käy. Joten sarjan jaksoja on seurattu mielenkiinnolla edes takas moneen kertaan. On muuten ihana sarja pienille lapsille. Kivasti tehty. Lyhyet jaksot.. Ja toisaalta olisi kyllä varsin terveellistä näyttää sarjaa kaikille lapsille! Opettaa ihanasti suvaitsevaisuudesta, erilaisuudesta ja lasten välisestä ystävyydestä, joka näyttää nykyaikana monille lapsille olevan kumman vierasta… Näkyy Yle Areenassa vielä syyskuunloppuun saakka.
Mutta SE aihe, mistä mun piti kertoa on, että NYT mulla on vihdoin pari satulaa kokeilussa. Ja vaikuttaa kyllä tosi hyvältä. Ihan ERI HEVONEN alla! WOW! Sen tunsi ja näki kyllä ihan heti! IHANAA!
Onhan tuo oma koulusatulanikin aikoinaan hevoselle tarkkaan sovitettu ja ollut joskus myös hyvä… Mutta toisaalta ostinhan tytöllenikin (2v.) uudet kengät viimeksi toukokuun alussa ja ne NÄYTTIvät SOPIVAN hyvin SILLOIN. Ja nyt heinäkuussa alettiin katsoa kuinka miehen kanssa, että ontuuko tuo ”vauva” vai miksi se kävelee niin oudosti. Huomattiin, että kengät olivat jo niin pieneksi käyneet, että hiersivät ikävästi jalkapöydästä, kun tyttö joutui koukistelemaan varpaitaan…. Alle 3 kuukaudessa. Kääk mikä kasvuvauhti! Tuttua varmaan kaikille pienten lasten vanhemmille, että muutoksia tulee välillä nopeasti. JA kaikille jotka ovat yrittäneet urheilla huonoilla kengillä ei pitäisi olla yllätys se, että liikkuminen saattaa käydä pian todella vaikeaksi tai kivuliaaksi. Kengän pitää olla sopiva. Ei iso eikä pieni. Ja niin kuin lasten jalat kasvavat, niin hevosenkin lihaksisto kasvaa ja selkä muuttuu treenatessa. Eli tilannetta täytyisi koko ajan olla valppaana tarkkailemassa.
Mutta kalliiksi se kyllä käy! Sovitin Zambujolle tälläkin kertaa varmaan kymmeniä erilaisia satuloita. Eri malleja ja merkkejä. Kaksi on tähän mennessä ollut hyviä ja 1 melkein hyvä. Ja tietenkin juuri nuo kaksi sopivaa, eivät olleen noita käytettyjä, jollaisen löytämisestä olen haaveillut. Eli nyt mulla on sovituksessa 2 Black Country (englantilainen laadukas satulamerkki, mutta hiukan tuntemattomampi) merkkistä satulaa. Eri mallisia. MW eli medium wide levyistä koulusatulaa. Ovh:t 3000 euron molemmin puolin. AUTS! Se kyllä kirpaisee… Ja varsinkin jos näillä taas mentäisiin vain jonkin aikaa.
Mutta tunne selässä on kuitenkin niin selkeästi erilainen, ettei tarvitse kahta kertaa miettiä, mistä meidän meno on viime aikoina ”hiertänyt”… 
Hevonen ei ollenkaan hätäile (mitä olen jo pitänyt sen perusominaisuutena jopa) ja on heti myös suusta rento ja rauhallinen. Sellainen seesteinen fiilis alkuverryttelystä loppuverryttelyyn saakka. 🙂 Niin ihana tunne! JA viimeaikoina vain perinnesatulan kanssa on ollut vastaavanlainen tunne hevoseen tai lähelle vastaava. Ja kun mulla on niin kiltti hevone alla, että se tekee aina parhaansa, JOS asiat on sille miellyttäviä. Ja päin vastoin ahdistuu herkästi kun joku asia on huonosti… Tämän viikon ajan saan nyt kokeilla näitä satuloita ennen ostopäätöksen tekemistä. Täytyy olla tarkkana, sillä myös muut seikat saavat toki vaikuttaa. Päivätkin tietty myös hevosilla vaihtelee ja pitää muistaa että Zamu on myös ollut lomilla viime aikoina enemmän kuin aikaisemmin. No nyt viikko aikaa tarkkailla ja pohtia tuntemuksia… Niin eiköhän ala selkiintyä…
Ja sitten mielenkiintoisena välihuomautuksena. Aikoinaan edellisen lusitanoni kanssa päädyin muuten myös Black Country merkkiseen satulaan. Ilmeisesti tämän satulatehtaan mallit jotenkin sopivat tämän tyylisille hevosille? Pyöreä ja leveä säkä (mutta huom! ei sitten suhteessa säkään kuitenkaan niin kovin leveitä muuten edestä) ja iso lapa, joka tarvitsee paljon tilaa… Jos nyt jotain yhteneväisyyksiä tähän osaisin listata näiden kahden välille. Se oli muuten ihan mun lempparisatula, mutta myin satulan hevosen mukana, kun ajattelin säästää uutta omistajaa vaivannäöltä asian suhteen. Ja kun uuden hevosen kanssa kuitenkin kaikki on uutta, ja se mikä johtuu mistäkin, on vieläkin vaikeampaa hahmottaa… No siis sitä satulaa ei enään löydy meidän kaapista. Harmi!
Kun sitten olis vielä se rahoitusongelma!! Huokaus! Että mistähän moiset rahat tähän tosta noin keksisin… 🙂 No se onkin sitten ihan eri tarina… Kaikki vanha ja ylimääräinen ainakin nyt nurkista myyntiin! Hmmm? Täytyy äkkiä keksiä jotain! Sopiva sen kuitenkin olla pitää!! Tästä ei ole enään muuta paluuta. Piste. Ja jos ei nyt ole rahaa niin sitten jatketaan vaihtoehtoliikunnalla ja perinnesatulalla siihen saakka kunnes saan rahat kasaan. KUNHAN nyt ensin TIEDÄN VARMASTI mitä haluan. JA MIKÄ VARMASTI ON NYT TÄLLÄ HETKELLÄ SOPIVA… HEVOSEN PARHAAKSI!
Näillä eteenpäin tätä viikkoa.
Huomenta!
Lyhykäinen statuspäivitys aamukahvin ääressä ja sitten verstaalle töihin. 🙂
Kumpa voisinkin kertoa että kengättömyyskokeilumme on mennyt vain hyvin… Jos viime viikolla olisin kirjoittanut raporttia kuinka kokeilu on sujunut, olisi ollut vain ja ainoastaan positiivisia huomioita listattuna täällä. Mutta kuinkas sitten kävikään… Ei päästy viime viikonloppuna Paulo Bastoksen (kauan ja hartaasti odotetulle) kurssille kun meille kävi sitten näin. Huonoa tuuriako lie? Tarina ei kerro kuinka tämä tapahtui…
Kuva siis Zamun etukaviosta keskeltä edestä. Pahoittelen suuresti surkeaa kännykkäkameraani. Mutta lohkeaman koko noin 4×2 cm.
Kavio oli lohjennut perjantaina laitumella uskoakseni. Juuri kun olin saanut ihan kaikki kurssijärjestelyt valmiiksi. Lapset hoidossa maalla viikonlopun yli. kuljetuskalusto hankittuna ja apukäsiä olin saanut kurssille/kuljetukseen. Ja vieläpä oli suunnitellut jääväni ystävän luokse yökylään kurssipäivien välille. Eli aika paljon turhaa puuhaa ja vaivannäköä oli jo koitunut… ja saatika sitten kurssijärjestäjälle… Onneksi tunnit kuitenkin saatiin myytyä viimemetreillä, niin ei tarvinnut maksaa täysiä tunteja ilman että pääsee edes ratsastamaan.
Ja nyt onkin sitten otettukin ihan varovaisesti viikonlopun yli heppan kanssa. Kengittäjä on tulossa lähipäivinä katsomaan ja on tarhaillut nyt ”lenkkarit” jalassa paripäivää. Katsotaan miten kavio saadaan nätiksi, jotta jos sitten uskaltaisi ilmoittautua edes elokuussa jollekin kurssille. Nyyh!
Mutta viikonlopusta otinkin sitten kaiken ilon irti! Tai pyrin kääntämään pettymyksen voitokseni ainakin… Ensin rauhallisten työtuntien merkeissä. Sain tehtyä töitä verstaallani (Verhoomo ja valjassepänverstas Couros) kun lapsetkin olivat poissa kotoa. Ja sitten hiukan piristävää ulkoilua kavereiden kanssa kaupungilla. Sellaistakaan ei lähes koskaan tapahdu. Sushi and Wine 🙂
Palaan kokemuksiini kengättömyydestä paremmalla ajalla… Ja sitten kun näen kuinka meidän käy. Kokeilua jatkamme tästä takapakista huolimatta ihan ehdottomasti. Hevonen tuntuu viihtyvän hyvin ilman ja mm. kaikki ”polviepämääräisyydet” vasemmalta takaa ovat täysin kadonneet tämän myötä. Kyllä tämä tästä!
Ps. Suunnittelen myös vuolukurssille menoa, jotta tämän kaltaiset ongelmat saatais minimoitua ja ehkäistyä.
Ihanaa kesäviikkoa kaikille!
Tuli vastaan… Jaan tämän tännekin. Jollekin saattaa olla tästä hyötyä 🙂 ja itse asiassa aika ajankohtaista etenkin näin kesällä. Olkaat hyvät!
http://www.ironfreehoof.com/equine-digital-pulses.html
Meille kuuluu kesän keskellä satulaongelmaa. Satulaongelma on tavallaan ollut meillä jo pitkään, mutta en varsinaisesti ole ottanut asiaa työnalle. Olen vain puhunut siitä, kuten monesta muustakin asiasta jotka pitäisi tehdä. On vaan ollut liian kiirettä ja olen ajatellut prosessin olenvan ihan liian työläs, jotta olisin siihen tarttunut. Olen vaan tunkenut erilaisia toppauksia ja pehmikkeitä penkin alle ja yrittänyt työntää asiaa pidemmälle tulevaisuuteen. Mutta nyt ongelma on kuitenkin mielestäni niin akuutti etten enää aio ratsastaa vanhalla, huonosti istuvalla, hevosta häiritsevällä, koulusatulalla, vaan on löydettävä uusi. Tiistaina tulee joku satulauto tallille. Satula-auto ei tosin mun tilaamana (sillä hieman näitä kauppamiehiä aina epäilenkin), mutta aion kuitenkin samalla sovittaa joitakin malleja. Katsotaan…
Tällä välin, ennen kuin se oikea löytyy, olisi kiva tietysti myös ratsastaa… 🙂 Olen vihdoin ottanut vuosia sitten hankitun perinnesutulan kunnolla käyttöön. Mies osti sen aikoinaan jollain reissullaan Portugalista. Kävi Rodrigon kanssa paikassa, jossa on vuosikymmenien ajan valmistettu kaikki Portugalin Koulun satulat, joten laatu oli tiedossa. Tosin värivalinnoista huolimatta 3 kuukautta myöhemmin pihallemme tipahti postin mukana laatikko, jossa oli aivan erivärinen satula, kuin mitä oli odotettu. No, värihän ei vaikuta käytettävyyteen… mutta melko erikoinen se on 🙂 Ja mies tilasi tuolloinsatulan omille mitoilleen eli istuin on kokoa L eikä kokoa S niin kuin mulle voisi sopian paremmin. Noh, näillä mennään ja ainakin tähän asti kokeilut ovat olleet erittäin positiivisia.
Muutaman käyttökerran jälkeen hevonen liikkuu paljon rennommin ja hyväntuulisemmin kuin pitkään aikaan. Ohjastuntuma ja muukin meno on taas vaihteeksi mielestäni tasoittunut. Zamu on hevonen, joka heti kapinoi/yrittää paeta paikalta kun joku hiukankin on huonosti. On siis todella herkkä eikä juuri anna anteeksi mitään. Ja jännittynyt ja hätäinen se on tuntunut viimeaikoina olevan omalla satulallaan. Ja on ollut taas vaikeuksia tasaisen tahdin ja ohjastuntuman kanssa. Ja on helposti jännittynyt selästään, vaikka hetkittäin ihan hyväkin. Mutta kuitenkin on outoa, että hyvää tunnetta pitää joka ratsastuskerralla hakea. Voihan se johtua siitä että ollaan tehty vähemmän ja harvemmin töitä nyt kesällä, mutta kun jännittyneisyyttä ei tunnu esiintyvän niinkään tällä perinnemallilla, niin epäilen vahvasti nyt satulaa…
Perinnesatula istuu yllättävän hyvin. Se on tosin itsessään aika painava, mutta se on oikeassa asennossa ja toppaukset tulevat laajalle alueelle, joten painokin jakautuu tasaisesti. Eikä se keiku eikä heilu. Eikä tunnu puristavan mistään. Mulla on ollut alkuun hiukan vaikea löytää siinä jaloille rentoa paikkaa, sillä satula on aika leveä. Eli vähän kestää totutella ennen, kuin saan jalat rentoina hevosen ympärille ja lähelle. Ja tuntuukin että ois ihan eri hevonen alla… ainakin jonkin verran leveämmän mallinen ratsu. Ja muutenkin tässä istuu vähän korkeammalla kuin peruspenkissä eli myös ohjien pituutta täytyy hiukan tunnustella uudelleen totutusta. Mutta näähän on vaan tottumis/tuntuma kysymyksiä.
No eikai tämä satula mikään loppuelämän ratkaisu ole, mutta aikalailla kaikkea tällä pystyy tekemään. Loppuravit tosin eteen alas hölkötellen pylly penkissä sillä keventäminen on vaikeaa. Tosin istuminen puolestaan helpompaa. Ja maastossa tämä on varmasti supermukava. Ei tuu hiertymiä pidemmälläkään matkalla…On kuin nojatuoli. Tai voi matkustaa rennosti, sillä täältä tuskin pääsee kovin helposti tipahtamaan. Selkäännousu ja laskeutuminen on jopa hiukan haasteellista, kun kinttua joutuu nostamaan korkeammalle ylittääkseen takakaaren. Lapsia olemme tässä aikaisemminkin ratsastuttaneet ja satula antaan hyvän sijan istua. Noille meidän pienille ratsastajille olo tuntuu olevan mieluinen ja turvallinen eikä edes 1,5 vuotiasta ole joutunut pitämään kiinni koska pysyy hyvin paikoillaan jopa liukuvassa toppapuvussa. Ja etukaaresta saa hyvin kiinni. Istuvat luonnostaan rentoina. Ja mulla on sellainen tunne että satulan vankkatekoisuus suojaa myös hevosen selkää hyvin. Ainakin meidän herkkis tuntuu olevan mielissään. Ja kivaa vaihteluakin tämä tuo. 🙂
Eilen meillä oli pitkästä aikaa mukavin ratsastushetki ikinä. Ulkokentällä leikittiin hiukan muutamilla WE-esteillä (puomeja, tolppia ja peruutuskujia) ja hypättiin myös miniesteitä kuten WE:n henkeen kuuluu. Viikonloppuna olis tarkoitus mennä myös kurssille ja koska tää on nyt ainoa mikä mulla on käytössä, niin ”uhkarohkeasti” lähden kurssillekin tämä mukanani. Hahaa… 🙂
Eikö? No unelma ainakin. Varteenotettava. Tai jopa jo varovainen suunnitelma… Ja jospa se suunnitelma toteutuisi, kun sen lausuu ääneen. Kyllä.. joo… joo. Tahtoo!
Tänä kesänä aika eri merkeissä. Kotona. Visusti omassa pihassa työn ääressä. Ollaan kuokittu, rakennettu ja maalattu… Vähän asiakastöitäkin verstaassa jo. Koko miehen kesäloma ja ylikin menee kyllä tänä kesänä näissä merkeissä. Ihan hulluna tuntuu olevan nyt hommaa. Verhoomo maalaamatta ja koko verhoomon piha pitäis kuokkia muokata pihan näköiseksi. Istuttaa ja päällystää erilaisilla materiaaleilla. Saviohdakepelto ei ole oikein mieleisemme. Viime kesän laskottelukin on yritettävä ottaa kiinni. Silloin ratsastettiin Portugalissa. JA lomailtiin koko perheen voimin. Jäi kaikki remppahommat tekemättä kun oli niin huonot ilmatkin. Ja talossakin on vielä paljon pientä yksityiskohtaa ilman maalia. Talo maalattiin edellisenä kesänä. Ja lapsia pitäisi myös hoitaa. Kun toinen tekee em. töitä, toinen laittaa ruokaa, siivoaa, pyyhkii pyllyä ja yrittää keksiä ajanvietettä lapsille. Hyvä kun tallille ollaan keretty, yömyöhällä vuorotellen.
Käytiin toissa iltana uimassa Tampajan rannassa. Ihana ilta-aurinko ja lähiseudun rantojen skaalassa super kiva ranta myös lapsille… Pitkää hiekka rantaa ja kirkasta vettä. Siinä rantaan kävellessä mies lausahti ääneen sen mikä itselläkin oli juuri muutamaa sekunttia aikaisemmin käynit mielessä. ”Et ihan kiva, mutta onhan tää nyt aika toista kuin viime kesänä.” Ja heti perään leveästi tokaisi… ”Lapset! Kuunnelkaas… Ensi kesänä biitsin nimi on muuten Comporta.” (Portugalissa. Ihana luonnonsuojelualueella sijaitseva kilometrejä pitkä hiekkaranta, jossa lapset keräilivät mitä ihanimpia suuria täydellisiä simpukankuoria jne…) Ja niin se ajatus taas lähti hyrräämään. Nyt raadetaan… ja ollaan ahkeria… ja kun oikein koko vuosi asioita järjestellään niin tarkoituksena olis seuraava kesäloma viettää kokonaisuudessaan lasten kanssa taas Portugalissa. Ratsastaa, ratsastaa ja viettää rantaelämää. Noh, saahan sitä aina haaveilla. 🙂
Hepalle kuuluu joka tapauksessa hyvää. Jos nyt ei oteta sitä lukuun, että satula-asialle ei olla vieläkään ehditty tekemään mitään. Perinnesatula rules… Eli olen sillä ratsastanut nyt kun toinen eli koulusatula vaikuttaa nyt olevan oikeasti poissa pelistä. Sen alla hevonen tuntuu viihtyvän paremmin kuin omansa. JA koskahan ehtisi tohon savottaan (satulanetsintään) tarttua toden teolla. Joitain malleja olen jo kokeillut, mutta ei olla päästy puusta pitkälle. Tää on niitä asioita, mistä en todellakaan pidä. JA lisäksi se tietää rahanmenoa. Vaikka nyt olis kyllä jo ihan pakko! Ja etsintä vaatii kärsivällisyyttä, viitseliäisyyttä, vaivannäköä ja aikaa keskittyä asiaan. Ja koko prosessi ärsyttää minua jo valmiiksi. No, palaan tähän aiheeseen myöhemmin…
Nyt taidan nostaa jalat pöydälle ja köllähtää sohvalle. Tänään olen ollut ahkera ja aikaansaava. Saahan toki ahkeroinnistakin ihan hyvän mielen, mutta kieltämättä voisihan tämän kesäloman toisinkin viettää… Jäädään haaveilemaan tai suunnittelemaan.
Tässä vielä linkki edellisen kesän tunnelmiin. 🙂 Se oli hyvä loma! 🙂
Pedagogy, Equestrian, Animal Training
Working Equitation and Dressage rider
Passion for riding 