Näihin ehkä menisin jos voisin… (Alkukesän kurssit)

Ollaan jo aivan kesän korvalla ja näyttäisi olevan taas tosi paljon kaikkea kivaa ”menemistä” tarjolla! Noille kesäkuun ekoille viikoille sattuu näköjään aika paljon kursseja ja muuta, joihin olisin kyllä niin mielelläni mennyt kuuntelemaan tai mukaan ratsastamaankin, mutta tällä kertaa jää kaikki pahasti välistä. Ei olla nyt ihan onnistuttu optimoimaan tätä meidän matka-ajankohtaa oikein. 🙂

Jo nyt, tulevalle viikonloppuna, näyttäisi tapahtuvan vaikka ja mitä, mutta tuskin on mitään mahdollisuuksia päästä täältä kotoa liukenemaan kaikessa tässä kiireessä. Ja matkaanhan lähdetään jo maanantaina aamuyöstä, joten ihan kaikki on saatava viikonlopun aikana valmiiksi. Koko kulunut viikko on ollut meillä sellaista vaakalentoa, että hyvä jos olen kerennyt syömään ja pahasti luulen, ettei tahti hellitä ennen kuin lentokoneessa istutaan. Nämä päivityksetkin olen tehnyt yöllä ja mielessä olisi ollut paljon ideoita ja ajatuksia, mutta en ehdi niitä työstämään. Homma ei nyt ihan ole hanskassa ja välillä tuntuu, että elämänhallintakin taitaa olla vähän kateissa. On ollut niin kevätjuhlia, pakollisia ostosreissuja (juhlakenkää, hametta, lahjaa ja matkalle mukaan sitä ja tätä) kuin hevosen liikutustakin (aina kun on näin kiirettä alan kutsua päivittäistä ratsastusta ”liikuttamiseksi”, kun ei ehdi siihen niin orientoitua) ja lisäksi pihan perustamistyöt ja kastelut, yksi kuivaksi opetteleva poika (lisäsotkuja), eskaritutustumisia, terassin öljyämistä ja lisäksi noita lääkärireissuja. Meillä kun on yksi erityislapsi, jonka kanssa vaan on kokoajan kaikkea ylimääräistä asianhoitoa ja paperitöitä sekä paljon rutiinikäyntejäkin/tarkastuksia erilaisilla osastoilla. Tälläkin viikolla noita käyntejä on ollut jo 5. ja lisäksi siihen sitten kaikki ne muut lääkärit ja neuvolat ym, joissa normaalit lapsiperheet joutuvat yleensäkin juoksemaan. Nämä mukaanlukien käyntejä kuluneellekin viikolle tulee yhteensä 8 ja jäljellä on vielä 1 korvakontrolli varattuna lauantaille. Mutta homman pointti on se, että nyt ei ehdi siis mihinkään eikä mitään katsomaan edes hetkeksi. Harmi!

Mutta laitan nämä alkukesän kurssit tänne listaksi, mihin olisin mennyt, jos vaan olisin ehtinyt ja voinut.  

Rodrigo Costa da Matos (Huom! lisätietoja Rodrigosta tägeissä nimellä) on Suomessa myös alkukesästä, mutta kurssiaikatauluista tiedän varmasti vain tämän…

Eli valmennus  1.-3.6.2012 Herajoen Ratsutilalla, Riihimäellä.                                Tiedustelut: Pirjo Tani 0405672349

-Kurssin yhteydessä pidettäisiin myös FIAL -Suomenlusitanohevosyhdistyksen katrilliharjoitukset lauantaina 2.6. klo 11-12.00 Mulla näyttää olevan huono tuuri näiden meidän katriliharjoitusten kanssa. En ole vielä kertaakaan ollut mukana, vaikka olen luvannut, menisin kyllä mielelläni jos pääsisin)

-Katsomaan saa tietojeni mukaan mennä ilmaiseksi!

Paolo Bastos (Huom! lisätietoja Paolosta löytyy myös tägeissä nimellä)

Working Equitation -kurssi 9.-10.6.2012 Granåsan hevostilalla (Kvisintie 15, Degerby). Kurssi on kaksi osainen: La yksityistunteja kouluratsastuksessa ja Su teoriaa sekä WE -tunteja. Lisätietoja: Sara Autelo 045 2579577

Lisäksi Ma 11.6.2012 yksityistunteja Nykullan tilalla Sipoossa (Nykullantie 42, Sipoo). Lisätietoja Eeva Naarmala 0407099676

Ja näitäkin olisi voinut olla kiva päästä katsomaan…

Catherine Laurenthy :n (Catherinestakin löytyy muutama rivi tägeistä nimellä) valmennus nyt tulevana viikonloppuna 25.-27.5.2012 Vihdissä, Koivulan tilalla. Tunnit klo 9.00-18.00. Ja katsojat ymmärtääkseni ilmaiseksi.

Arthur Kottas-Heldenberg.  Primustallilla kouluratsastusilta 30.5.2012 nimikkeellä ”Harmony is our goal” Huomasin vaan ilmoituksen… Tilaisuus voisi olla mielenkiintoinen, mutta tosin liput myydään Lippupisteen kautta etukäteen á 30 euroa/kpl eikä ilmoituksessa oikein kerrota miten tilaisuus poikkeaa esim. normaalista valmennustilaisuudesta.  Ja normaaleja Kottaksen valmennuksia olen joskus käynyt seuraamassa, mutta muistaakseni hinta ei ollut ihan noin korkea. Eli ehkä tilaisuudessa olisi jotakin speciaalia?

Hanna Engström:in kurssi Granåsan hevostilalla 26.5.2012. Olen ajatellut joku päivä mennä katsomaan ihan mielenkiinnosta. Sivusin aihetta kerran myös täällä blogissa, kun olin yrittänyt tutustua netin kautta vähän lähemmin tähän ”tyylisuuntaan”. Tällä kertaa en tosin edes ehtisi kurssille, mutta monesti olen kyllä itseasiassa päättänyt tietoisestikin jättää menemättä, koska katsojille/kuunteluoppilaille hinta on mielestäni aika ”suolainen” 50€/kurssi tai 35€/päivä. Valmentajasta löytyy yllättävän vähän tietoa ja kuvia (joissa itse ratsastaa tai tekee, oppilaista kylläkin) internetistä ja koska en ole koskaan itse nähnyt, en oikein tiedä mistä maksaisin tuon suhteellisen kalliin katsojapaikan hinnan… siis tietysti ennen kuin ehkä joskus sitten vihdoin päätän mennä ja maksaa…  Mutta aihe kyllä kiinnostaisi! Noh, tällä kerralla jää siis jokatapauksessa väliin…

Lisäksi kiinnostaisi myös Wiurilan kansalliset valjakkoajokilpailut 26.-27.5.2012. Wiurila on niin hieno paikka, että siellä on ollut aina kiva käydä seuraamassa kisoja. Olisin ottanut aurinkorasvaa ja picnic-kamat mukaan… Ja siellä on myös hyvä ravintola sekä ihan koukuttavan ihana matkamuisto-/sisustuskauppa. Olisi aika hyvä minikesälomamatkakohde, jos ei tällä kertaa olisi ihan muut kohteet mielessä 🙂 Mutta suosittelen!

Ja sitten olisi tietenkin myös kouluratsastuksen SM-kisat 25.-27.5. Laakson ratsastusstadionilla, Helsingissä. Olen tavannut käydä käydä katsomassa SM:iä aina kun ne vaan ovat jossain suhteellisen lähellä pääkaupunkiseutua. Vaikka en kyllä mikään varsinainen kouluratsastus fani olekaan (Hetkinen! …tässä on nyt kyllä jotain perin ristiriitaista, jos katsoo jo ihan blogini nimeä ja otsakekuvaa..? 🙂 ) Mutta tarkoitan, että en ole kyllä kovin usein liikahtanut kouluratsastuskisojen katsomon suuntaan ainakaan Suomessa. Viimeksi kävin pari vuotta sitten Hyvinkäällä seuraamassa SM:iä, kun sain Sinituote oy:ltä kutsun noihin kisoihin kannustamaan tietysti Emma Kanervaa ja Sini Spirit:iä. Ja noiden kisojen ehdoton tähtihän Emma todella olikin ja muutama muukin kärkinimi erottui joukosta edukseen, mutta muuten kisat taisivat olla kuitenkin tasoltaan jotenkin pettymys. … koska pitihän tosiaan olla kysymys maamme parhaimmistosta? Mutta vietin kuitenkin mukavan iltapäivän, syöden ja ihmisten kanssa jutustellen… Mikäs siinä! Jokatapauksessa, tämän vuoden osalta ei tarvitse jossitella, mennäkö vaiko eikö, sillä ei ehdi, niin ei ehdi …ja jos ehtisi, niin esim noi em. Wiurilan kisat kyllä veisivät kirkkaasti voiton mielenkiintoisuudellaan. Ja TV:stä taitaa tulla sunnuntaina myös joku kooste? Täytyypä tarkistaa ja ehkä ohjelmoida tallennukseen.

Mutta tässä nämä mainittavat tapahtumat, jotka osuvat seuraavalle kolmelle viikolle ja mitkä äkkiseltään tulivat mieleeni (lisään jos vielä tulee mieleen). Onneksi tälle hyvälle kurssiputkelle on luvassa jatkoa myös loppukuusta ja oikeastaan koko kesälle. Niitä listaan reissumme jälkeen.

Ps. Tuli mieleen, että täällä blogissa käy keskimäärin 70 ihmistä päivässä, mutta vain 9 on tilannut päivityksiä. Matkan ajalta matkan ajalta tuskin päivittelen tätä yhtä tasaisesti, jos ollenkaan, niin ehkä kannattaa tilata päivitykset, jos noi kurssiasiat kiinnostaa.

Hauskoja kursseja ja muita ratsastuksia kaikille! Ja nyt jatkan itse tätä omaa ”kohkaamistani”!

Yhdistystoimintaa

Saanko esitellä: FIAL – Suomen Lusitanohevosyhdistys

*************************************************************************************************

Meinasin ensin huolimattomasti kirjoittaa ”meidän pieni yhdistyksemme”, mutta siis todellakin yhdistyshän ”ei ole koskaan kenenkään yhdistys”, mikäli se on oikea yhdistys. Mutta niinhän se usein menee, että aika moni yhdistys jää hyvin pienen, joko innokkaan tai uskollisen tai sanoisinko sittenkin sitkeän henkilön aktiivisuuden varaan ja sitä kautta henkilöityy ikään kuin joidenkin henkilöiden yhdistykseksi. Mutta sehän ei ole totuus, vaan kaikki pelaajathan ovat vaihdettavia ja vaihtuvia, mikäli uusia pelaajia vaan saadaan houkuteltua pelipaikalle.

En tiedä olenko itse sitten se innokas, sitkeä vai uskollinen, mutta myös tänä iltana suuntaan yhdistyksen vuosikokoukseen, vaikka juurikin tänään motivaatiota onkin saanut hiukan etsiä. On ollut suht rankka päivä! Kaikki meidän lapset ovat edelleen kipeänä ja viime yö oli lähes uneton, koska 2/3 lapsesta itki korviaan ja yhtä, joka heräili siinä sivussa (vauvaa) sai syötellä sitten pitkin yötä. Ja toista korvapotilasta ajattelin jo lähteä viemään keskellä yötä johonkin sairaalaan päivystykseen, koska kipulääkkeistä huolimatta vieressäni pyöri, ähki ja nyyhkytti niin surkea olento. Ja aamusta suuntasimmekin sitten lääkäriin ja apteekkeihin… ja ilman unta tämän lauman ohjaksissa on suhteellisen kovan paikan edessä varsinkin ollessaan jossakin liikenteessä. Kotiin lääkärireissulta tullessani ajattelin, että vaivun sohvaan ja nukun koko loppu päivän. Mutta sehän ei vaan käy päinsä. Kolmen lapsen kanssa en vielä kertaakaan ole, ilman ulkopuolista hoitoapua, saanut mahdollisuutta nukkua päiväunia. On vaan painettava eteenpäin, pidettävä itsensä liikkeessä, jotta ei hyydy. Ja esimerkiksi tänäänkin päädyin kahvikupin kanssa kirjoittelemaan tähän blogiin jotain kuvausta tästä pienestä, mutta aktiivisesta yhdistyksestä, ihan vaan pitääkseni itseni vireessä. Ja illan kokoukseenkin menen, koska aikoinani päätin tätä asiaa edistää.  Ja ajattelin jatkaa niin kauan kuin minun osallistumistani tarvitaan siellä eli siihen asti kunnes löytyy uusia innokkaita tai sitkeitä pelaajia toiminnan ylläpitämiseksi… Ja toivon siis myös tänään näkeväni siellä uusia naamoja, jotka olisivat lämpimästi tervetulleita!

*********************************

Ja yhdistyshän on vasta noin 6 vuotta vanha ja jäseniä alle 30 (arviolta), mutta ollaan sitäkin viriilimpiä. Ja niinhän pienen toimijan kuuluu ollakin, jos jotakin haluaa joskus saada aikaiseksi! Ja kasvukin on ollut tasaista. Joskus aikoinaan, hassua kyllä, lähes samaan aikaan oli perusteilla kaksi lähes samannimistä yhdistystä toisistaa tietämättöminä. Molemmat pienet ryhmittymät olivat kyllä tarkistaneet yhdistysrekisteristä, ettei vastaavaa yhdistystä ollut, mutta siellä ne paperit sitten mahdollisesti seisoivat toisistaan tietämättöminä käsittelypöydällä useamman kuukauden samassa pinossa päällekäin. Ja kun tämä sitten myöhemmin tuli ilmi, yhdistettiin voimamme ja loikattiin (siis minä ja pari kaveria) siihen toiseen yhdistykseen, joka on siis virallisesti tämä nykyinen yhdistys. Ja kun on kyse näinkin marginaalisesta toiminnasta, kuten Suomessa tällaiset rotuasiat yleisesti ottaen ovat, ei olisi ollut mitään järkeä puuhastella kahdessa eri leirissä yhteisen asian hyväksi. Onneksi tosiaan tajusimme heti yhdistää voimamme tai sitten varmasti molemmat leirit olisivat jo aikaa sitten kutistuneet avuttomasti kasaan.

Ja tässä on yhdistyksen logo:

Sen on suunnitellut Anu Luoto, lusitanojen ystävä ja Zamun henkilökohtainen, sanoisinko ”lähiomainen”. Logo on sen verran onnistunut, että esim. Portugalista on tullut erinomaista palautetta. Se on kuulemma APSL:n eli keskujärjestön mieleen, oikeaa henkeä ja tyyliä. Eräs vanha tuttava esitteli sen joskus aikoinaan eräälle APSL:n edustajalle, vaikka meitä ei järjestöön vielä olla hyväksyttykään (eikä varmaan ihan pian todella hyväksytäkkään), sillä ollaan niin auttamattoman pieniä. Ja eikä meitä hyväksytä myöskään Hippokseen ihan siitä samasta syystä. Mutta haittaakos tuo? 🙂 Ja logoa on käytetty tietysti yhdistysten tuotteissa, jotka ovat kyllä aika hyvännäköisiä. Ja ollaan ovelina sitten lahjoitettu tuotteita esimerkiksi valmentajille, luentojen pitäjille ja yhteistyökumppaneille. Esimerkiksi Rodrigo on käyttänyt vaatteita aika monessa maailman maassa pitäessään kursseja, joten ollaan myös sitä kautta päästy vahingossa lehtikuviin ym. Että jos me ei vielä olla ”oikein mitään”, niin näytäämpä edes jossain :).  Ja siis kaikki tuotteet löytyvät nettisivuilta…

Ja onhan meillä ollut muutakin pikku puuhaa, kuin miettiä noita emoyhdistysten jäsenyyksiä tai jäsenmaksuja. Ja koska meillä ei Suomessa edes vielä ole varsinaisia kasvattajajäseniä, ei meillä oikeastaan ole vielä mitään tarvettakaan hinkua jäsenyyttä ja maksaa kalliita maksuja. Emmehän varmaan saisi jäsenyydestä vielä mitään järkevää hyötyäkään. Nykyisellään yhdistyksen viralliset tavoitteet löytyvät yhdistyksen nettisivuilta. Ja tällä hetkellä ollaan siis todellakin vasta keskitytty lähinnä tiedon keräämiseen ja levittämiseen eteenpäin. Ollaan mm. messuiltu jo useampaan otteeseen. Ja aletaan olemaan jo messuille lähdössä ihan rutinoituneita. Eli pystytään jo oikeastikin toimimaan kun vaan päätetään. Viimeisimpänä oltiin reilu kuukausi sitten Helsingin messukeskuksessa Hevoset-messuilla. Ja siellä oli itseasiassa aika monta jäsentä kantamassa oman kortensa kekoon. Ja kivaa oli ja hauska nähdä tuttuja!

Alla pieni messu-osastomme. Ja näytillä oli kaksi hevostakin, Pirjon komea ori Xenon ja Millin kaunis tamma Roeira (joka näkyy häilyvästi tuolla taustalla).

Viimevuonna oltiin Tampereella ja sitä ennen joskus muutama vuosi sitten Tuomarin kylässä.

Ja ollaan pidetty myös nykyisin jo perinteisesti joka vuosi luentotilaisuuksia erilaisista aiheista, jotka jollain tapaa liittyvät rotuun.  Puhujina on ollut eri maissa lusitanohevosten kanssa kauan työskennelleitä henkilöitä, kuten Catherine Laurenthy (Belgia), Niina Jaakkola (Mexico), Mari Faria de Carvalho (Portugali). Samoin ollaan alettu suunnittelemaan erilaisten valmennusten järjestämistä. Ajatuksena löytää sellaisia kokeneita valmentajia, joista olisi juuri lusitanojen omistajille hyötyä eli kokemusta eritoten tästä rodusta ja sen käyttöön liittyvistä erityispiirteistä.

Ja onhan suunnittella jo kaikkea muutakin uutta kivaa toimintaa. Me harjoitellaan katrillia, pikkuhiljaa, eikä edes vielä tiedetä mihin, mutta harjoitellaan kuitenkin. Ja sehän on kivaa! Katrillin on alustavasti suunnitellut Rodrigo Costa da Matos ja saamme häneltä myös aika ajoin ohjausta kuvioiden hiontaan. Yhdistys on tukenut katrilliharkkoja myös rahoittamalla tämän ohjauksen. Suunnitelmissa on siis harjoitella kuvioita yhdessä jengillä ja sitten yksinään kotikentillä ilman ohjausta sekä aina aika-ajoin välillä tarkistaa kokonaisuutta Rodrigon silmän alla. Katsotaan koska katrilli sitten on esityskelpoinen ja olisikohan siitä johonkin ihan varteenotettaavaan tapahtumaan ohjelmanumeroksi. Joka tapauksessa meillä alkaa olla jo ihan hyvä määrä sopivan ikäisiä ja esiintymiskelpoisia ratsukoita. Silloin aikoinaan kun toimintaa aloiteltiin, lähes kaikki Suomessa olevat lusot olivat noin 3-4 vuotiaita tai ainakin valtaosa niistä oli hyvin nuoria ja kouluttamattomia. Hommat siis etenee tässäkin suhteessa. Mutta aioitaan näyttää joku päivä kenties tältä:

Vaikka mikäs tässä on suunnitellessa, sillä itsehän en edes ole päässyt vielä mukaan koko harkkoihin. Ekat harkat meni multa ohi ja syyt olivat siis vahvasti silloin vauva-aiheisia. Ja nyt sitten seuraavalla kerralla epävirallisien katrilliharkkojen päälle osuu tytön balettiesitys, mitä en henno jättää väliin. Joka tapauksessa olen ainakin tulevaisuudessa toiveissa osallistua mukaan, ainakin varajoukoissa, mikäli mut vielä huolitaan mukaan, kun esteitä näköjään harjoittelulle aina löytyy ;).

Lisäksi kannattaa mainita ainakin Working Equitation – päivä (järjestetty vasta kerran), joissa siis rakennettiin porukalla WE-esteitä maneesiin ja harjoiteltiin tehtäviä yhdessä. Tai oikeammin järjestäjinä toimi muutama yhdistyksen jäsen, mutta yhdistys oli vahvasti mukana, tiedotuskananvana ja tarjoten kahvia ja pullaa. Mutta rentoon tyyliin siis ja yhdessä tekemisen meiningillä. Ja itsehän olin yllätys, yllätys, taas vain statistina mukana, vauva kainalossa. Oli miten oli tämän tapaista toimintaa suunnitellaan kyllä lisää.

Yllä poseerausryhmäkuva Working Equitation-päivän päätteeksi (syyskuu 2011, Herajoen ratsutila, Riihimäki)

Ja kuten huomaatte. Kaikki osallistujat eivät ole lusitanoja ja myös kaikki lusitanojen ”ystävät” ovat tervetulleita mukaan toimintaan tai kannattaa ainakin seurata tapahtumia ja ilmoittelua nettisivuiltamme sekä Facebookin sivulta:

https://www.facebook.com/pages/FIAL-Finnish-Association-of-Lusitano-Horses-Suomen-Lusitanohevosyhdistys/

Intouttava hevospäivä

Sain mieheltä 40 minuuttia nettiaikaa :). Laittelee tuolla lapsia iltapalalle. Jos en kirjoita päivän tapahtumista nyt, niin luultavasti nukkumatti korjaa mukaansa ennen kuin ehdin laittaa mitään tänne. Koko päivä ollaan oltu ulkona.

Aamusta heti klo 8 aikaan suunnattiin Vihtiin, Koivulan tilalle, seuraamaan valmennuksia. Aika reipasta sunnuntai aamuna! Eikö? Belgialainen Catherine Laurenthy oli pitämässä siellä valmennuksia useammallekin tutulle ratsukolle. Oli mielenkiintoista nähdä minulle henkilökohtaisesti uusi valmentaja, joka on tosin käynyt Suomessa jo useiden vuosien ajan. Empä ole, useista aikomuksista huolimatta, kertaakaan vielä saanut raahattua itseäni paikalle. Tänään mentiin sitten 4/5 perheen kokoonpanolla. Yksikin hoitoon jätetty lapsi tuntuu jo ihan melkein lomalta verrattuna siihen, että koko lauma olisi mukana.

Perusta ja logiikka oli aika lailla samaa tuttua. Eikä ihme, sillä myös Catherinen taustalla vaikuttaa sama klassinen perinne, johon olen olen itse portugalilaisten valmentajien kautta tutustunut. Tuttuja lainauksiakin kuului: ”legs without hands, hands without legs”… Painotus liikkeissä vartalonasentoihin, painoon, ja lantioon sekä kevyihin apuihin. Paljon samoja harjoituksia ja tekniikoita työstää tasapainoa, etsiä takaosaa alle ja parantaa kokoamisastetta erilaisilla harjoituksilla eikä väkisin millään tavalla.  Catherinen tyyli on aika rauhallinen ja sanoisinko jopa ”varovainen”, jos ainakin uusien asioiden opettamisesta ratsukolle oli kyse. Mutta varovaisuus parempi kuin päin vastoin. Ja täytyy huomauttaa, että katsoimme vain tasan kaksi tuntia kokonaan ja vähän kolmatta ratsukkoa verryttelemässä. Eli aika vähän kokonaisuudesta voi tällä kokemuksella sanoa. Mielenkiintoista oli kyllä käydä katsomassa ja teki myös niin mieli itse selkään ja mukaan tunnille. Ja on jopa melkein huolestuttavaa, minkä ratsastusinnon siinä katsellessa saa itselleen viritettyä! Ja oli kiva nähdä tuttuja myös!

Sitten suunnattiin erään kebappi-kuppilan kautta omalle tallille jatkamaan hevostelua.

Ja tästä alkaa nyt uusi kategoriajakso: Paraneeko tuntuma -nimikkeellä. Siis seuraan (29.3.) hammasremontin vaikutuksia hevoseni ratsastettavuuteen ja tuntumaan.

Päivä 1. hammasremontin jälkeen

oli kevyt päivä, jolloin vain juoksutettiin kapsonilla ja työskenneltiin vähän maasta. Hevonen oli aika sähäkällä päällä, mutta silti paremman fiiliksen suussa saattoi aistia. Vaikea selittää riittävän kuvaavasti miten… Jotenkin se vaan näytti koko lailla rennommalta työskennellessään, niin takaa kuin edestä. Sillä oli siis kuolaimet suussa vaikka niitä ei käytetty, muussa kuin portugalilaisessa sivuohjassa kiinni. Ja siis juoksuttaessa kuolaintuntumassa (sivuohjat löyhät) ei ole ollut aikaisemminkaan oikeastaan mitään ongelmaa. (JA siis Zambujo on äärimmäisen hyvä ja kuuliainen juoksutettaessa AINA verraten ihan lähes kehen tahansa jota olen nähnyt juoksutettavan varmaan ikinä. Sähäkkyyskin näkyy vain mielen sähäkkyytenä, ei kuuliaisuus ongelmina kuin pienen pienin merkein.) Mutta siis mieskin sanoi heti, että ”muutos taitaa näkyä jo nyt”.

Päivä 2. hammasremontin jälkeen eli eilen

Menin itse selkään lyhyen alkujuoksutuksen jälkeen. Hevonen oli liinassa sähäkällä päällä, joka olisi saattanut enteillä myös ratsastukseen jännitteitä ainakin aluksi. Aloitin käynnissä puolipitkin ohjin. (Me aloitetaan aina kevyellä tuntumalla eikä pitkin ohjin… mikä onkin ihan eri stoori, josta voin joskus kertoa.) Tuntuma oli heti alusta asti erilainen ja Zamun parin kierroksen jälkeen pehmeän tuntuinen. Otin pari kierrosta kevyttä ravia ja tein siirtymisiä. Ja olisin voinut melkein itkeä! Tuntuma suuhun oli kuin pumpulia lähes ekasta raviaskeleesta asti. Ihan vähän sitä hakemista, jota yleensäkin on tasapainon kanssa aluksi, mutta huomattavan vähän. Normaalisti ratsastuksen alussa Zamu on keskimäärin noin 15-20 minuuttia normaalisti vähän nykinyt, epätasainen ja jännittynyt.  Tasaiseen tuntumaan on saanut joka kerta oikein kunnolla keskittyä ja varsinkin alussa hevonen ei ole antanut anteeksi oikein mitään virheliikeitä esim. siirtymissä on pitänyt mennä todella vain keskittyen istuntaan ja kevyeen käteen. Yleensä kuitenkin suht tasainen, pehmeä, kevyt ja hyvä fiilis on löydetty jokaisella ratsastus kerralla. Varsinainen ero tuntui kuitenkin kaikkein parhaiten laukannostoissa. Olin kyllä yhtä hymyä kun pääsin talliin. 🙂 Toivon vaan, ettei tämä nyt vaan ole joku sattuma, vaan todellakin lupaus tulevasta…

Päivä 3. hammasremontin jälkeen eli tänään

Olin tänään ihan intona!! En olis millään malttanut odottaa selkään pääsyä eilisen perusteella… Ja intoilu ei yleensä tuo ratsastukseen mitään hyvää. Ei ainakaan keskittymiselle, eikä ainakaan mun kohdalla. Ehkä mun intoilun takia tai jotain, hakemista oli ihan vähän enemmän kuin eilen, mutta vähemmän kuin tavallista kuitenkin.  Normaalitreeniä alkuun… avoja ja sulkuja, käynnissä ja ravissa, siirtymisiä liikkeiden sisällä ja takaosa käännöksiä ennen laukkatöitä. Tuntuma parani ja tasoittui aika pian, muutaman kierroksen jälkeen. Sitten laukannostoja erilaisilla urilla, joissa pehmeys ja tasaisuus oli helpompi myös nyt säilyttää. Laukannostoissa olikin ehkä se suurin ero aikaisempaan. Tein laukanvaihtojen opetteluun ennakoivia laukkaharjoituksia ilman kuumumista. Neljä askelta oikeaa laukkaa, käyntiä, neljä askelta vasentalaukkaa, käyntiä, neljä askelta oikeaa laukkaa… Vasemmalle vähän vielä huonoja nostoja, hermoilua, mutta pääsääntöisesti huomattavaa parannusta tässä harjoituksesta viime viikon kertoihin nähden (tein tätä treeniä viime viikolla ainakin kolmena päivänä ja tähän liittyy myös se että Marin intouttamana olen opettanut laukannostoja vähän uudella tyylillä loman jälkeen) 

Lisäksi sattui tänään vielä juuri hyvä hetki päivästä siten, että pikkuiset nukahtivat autoon päikkäreille matkalla ja jatkoivat lähes koko tallilla olon ajan uniaan. Siis saatiin rauhassa keskittyä hevoseen ja mieskin ehti kerrankin auttamaan mua takaa. Tästä syystä lopuksi vähän piaffi-jumppa-treeniä Marin ja Rodrigon neuvomalla tavalla tukemaan ravityötä. Piaff ei ole Zamulle enään mikään uusi juttu, mutta mulle selästä ja Zamulle yhdessä mun apujen kanssa edelleen on vielä uutta. Saatiin nekin ihan hyvin tulemaan molempiin suuntiin, mutta mikä mahtavinta, tehtiin mun fiiliksen mukaan tehtiin YKSI ihan täydellinen kierros ravissa (tasapaino, tuntuma, muoto, tasaisuus, tahti ja  fiilis) ympäri kaviouran. Siis mun fiilis kierroksesta piaffien välillä oli IHAN täydellinen. Siis YKSI kokonainen kierros. Mutta joku päivä puolitoista jne… 🙂 Vaikka kaikki virheet eivät korjaannu hetkessä, eikä kaikki ole ollut varmasti suusta kiinni, niin tasoittaa tämä ilmeisimminkin taas vähän meidän tietä. Olen edelleen ihan intona. En olis halunnut ollenkaan lopettaa… Nyt on sellainen fiilis että on mahis todella edetä hevosen kanssa seuraavaan vaiheeseen. En malta odottaa huomista!

Kevään heppailukalenteri kuntoon – huhti-toukokuu

Olen taas täynnä hevosintoa ja treenimotivaatio kohdillaan. Erilaista valmentajaa olis tuloillaan Suomeen huhti-toukokuulle. Ja kaikkialle olis niiiiiin kiva päästä!

Nyt olis vaan saatava sovitettua kaikki kalenteriin. Ja vielä tietenkin siten että koko perheen kokonaisuus toimii. On sovittu täällä kotona, että viikonloput yritetään jakaa tasan aikuisten harrastamiseen, mutta myös perheen kanssa yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Siis jokainen enemmän aikaa vievä valmennus tai muu tapahtuma johon osallistun yksin, tarkoittaa karkeasti yhtä ”yksinäistä” lastenhoitovuoroa viikonlopulle, jolloin mies siis harrastaa omia juttujaan sekä sitten myös kahta yhteistä viikonloppua perheelle. Eli käytännössä yhden viikonlopun kestävät valmennukset mahtuvat kalenteriin maksimissaan neljän viikon välein… No eihän se tietty koskaan ihan noin tarkkaan mene, mutta on mietitty, että tällä systeemillä kaikki perheessä pysyisivät tyytyväisempinä pitkällä juoksulla.

Ainakin nämä kaikki houkuttelisivat

Catherine Laurenthyn kurssi 28.3-1.4.Vihdissä Koivulan tilalla.  Ajattelin, että olisi kiva mennä katsomaan tunteja, koska mukana useampia tuttuja ratsukoita. Enkä ole koskaan Catherinen kurssia vielä ehtinyt näkemään.

Paolo Bastos valmentaa Inkoossa ja Riihimäellä 28.-29.4. Lajina Working Equitation eli työratsastus. Olis huippu kiva osallistua omalla hevosella, mutta menee kyllä pahasti päällekäin Marin valmennuksen kanssa. Yritän luovia jos onnistuis osallistua esim. noille teoriaosuuksille.  

Paolo Bastos Turussa, Raadelman ratsutilalla 14.-15.4. Olen kyllä melkein valmis jälleen ajamaan Turkuun asti kurssia katsomaan jompana kumpana päivänä. Saisinkohan seuraa? Anyone?? Saiskohan miehen houkuteltua mukaan, jos lapsille keksis jonkin hyvän sijoituspaikan? Olis kiva tehdä tällainen kevätretki. Hevosta en viitsi sinne Turkuun asti kuljettaa, varsinkin kun on muutakin valmennusta taas piakkoin tulossa. 

Marin (Faria de Carvalho) valmennus 27.-29.4. Kirkkonummella. Tää on huhtikuun ykkösenä mun tavoitelistalla. Eli ajattelin mennä ja osallistua omalla Zamulla. 🙂 Eli aion järkätä homman niin että onnistuu ja pääsen. Samalle viikonlopulle vaan osuu myös lasten jumppien kevätjuhlaesitykset eli vähän ajoitus- ja käytännön suunnittelua tämä vaatii. 

Fial – Suomen lusitanoyhdistyksen katrilliharjoitukset 5.5 Riihimäellä. Yritän osallistua hevosella. Jos ei onnistu lastenhoitohommat ym. kuljetusjärjestelyt niin sitten raahaan koko meidän jengin sinne katsomaan. Voidaan sitten tehdä joku yhdistetty kevätretki siitä lasten kanssa jonnekin. Hommaa uhkaa vielä kuitenkin tytön 5v. baletin kevätesitys, ”kiiltomato tanssi”, jonka päivämäärä ei ole vielä varmistunut… Sitte tiedän kyllä mikä menee ykköseksi 🙂 

Rodrigo Costa da Matos toukokuun vikalla viikolla Suomessa valmentamassa. Yleensä Rodrigo matkallaan, kurssien välissä, yöpyy aina joitain öitä meidän kotona, joten saan ehkä ”raahattua” hänet pitämään minulle tunteja jossain välissä meidän omalle tallille. Aikataulu ei ole kuitenkaan vielä mitenkään selvä. Mutta toivon että tulee!

Ja sitten juuri äsken yksi ystävä luetteli vaikka mitä mielenkiintoisia valmennuksia huhtikuulle. Noita olis kanssa kiva päästä edes vähän ihmettelemään. Kääk! Tarjontaa siis olis, mutta jos hommaa laskee ton edellä mainitsemani kaavan mukaan, niin voisin maksimissaan valita näistä kaksi. Kevät on muutenkin aika tiukkaa toimintaa, kun on juhlapyhää, vappu, pääsiäinen, äitien päivät ja kevätuhlat. Miehellä taitaa olla toukokuulle merkattuna ainakin yksi kalastusviikonloppu ja lisäksi parit sukulaislasten synttärit ja yhdet häät. Eli ahdasta on kalenterissa! Eiku sovittelemaan palasia kohdilleen!