OLEN LOMALLA JA RATSASTAMASSA PORTUGALISSA 14.6. SAAKKA

Eli seuraavat varsinaiset päivitykset teen vasta silloin kun palaan!!!!!!!

Jotain kuulumisia saatan lähetellä puhelimen kautta, mutta en lupaa mitään. Mutta sen jälkeen varmaan jutuntynkää rittää taas loputtomiin näistä aiheista!

Zamun kävin moikkaamassa ja vapauttamassa laitumelle jo iltapäivällä…

JA pakkaaminen jäi taas iltaan tai oikeastaan yöhön… siihen asti kunnes saatiin lapset tainnutettua. Nekin olivat niin jännittyneitä että voivat melkein pahoin. Ja kääk! Lähtö aamuyöstä ja nyt on jo aamuyö. Ei menny tämä pakkaaminen ihan putkeen. Noh, nyt vihdoin taitaa kaikki olla järkässä ja sitten pari tuntia unta… Ja kunhan vaan sinne asti päästään, niin sitten on aikaa huilia… Vai onko? 🙂

Tässä alla vielä raakaluonnos suunnitelmista joita yksi päivä tein matkan suhteen:

Esimerkiksi jotain tällaista vähän ajattelin… Osan (tunnit, vierailut ja kierrokset)buukkasinkin jo valmiiksi. Siis tarkoitus olisi kokata kasaan sopivassa suhteessa lomaa, relaa turismia ja ratsastusta.

28.5. Lento ap, ratsastusta ip Marin (Mari Mänty Faria de Carvalho) opetuksessa. Lapset saa kerätä appelsiineja ja leikkiä iltapäivällä uima-altaalla.

29.5. Aamulla tunnit, ip lasten kanssa jotain kivaa. Hiekkarannalle (esim. Costa de Capariga?)

30.5. Aamulla tunnit, ip Lissabonissa esim. se kauan toivottu Lissabonin  meriakvaario. Noukitaan kaverini Kaisa lentokentältä kyytiin.

31.5. Aamusta retki Alteriin. Vierailu Alter Realin siittolassa, sovittu kierros ja esittely, haukkojen lentonäytös ja valjakkoajelutus lapsille… Myös mm. tammoja ja varsoja laitumilla, villihevosrotu Sorayat reservaatissa ym.

1. 6. Aamupäivällä yhden lapsen synttärijuhlat… täytyy keksiä jotain yllätystä, iltapäivästä vanhaan tuttuun paikkaan, Coudelaria Henrique Abecasis, vierailu ja pari ratsastustuntia ym. Lapset saattavat nukahtaa autoon ja nukkua osan aikaa vierailusta jos hyvin käy. Toinen meistä voi käydä lasten kanssa pienen kiekan lähiseudulla, mm. yhdellä hyvällä viinitilalla tuliaisostoksilla sillä välin kun toinen ratsastaa jne.. Kaisalle useampi tunti jos haluaa.

2.6. WE-kisat ja … ja jotain turismia Alentejossa.

tai  3.6. WE -kisat. Jommalle kummalle päivälle taisin itselleni sopia maastoretken Rickyllä, mun suosikilla, joka on tossa blogin otsikkokuvassa… Päivä joka vietetään kisoissa riippuu nyt vähän siitä, mitä päätetään haluta nähdä niistä. Osakokeet Maneabilidade (tyyli) vai Velocidade (nopeus). Ja toisaalta ehkä osa porukasta voi mennä molempina päivinä, jos keksitään jotain kivaa lapsille sieltä läheltä.

4.6. Ma aamupäivällä ”hevosturisti” Kaisalle Portugalin koulun harjoituksia, minä taidan mennä tytön kanssa oikeeseen prinsessalinnaan kierrokselle(Queluz), jonka jälkeen voidaan ulkoilla ja mennä lounaspicnic:ille sinne linnanpuistoon, ip Kaisa ehkä ratsastaa, me mennään johonkin lasten kanssa ehkä rannalle?

5.6. Ti taitaa taas olla ratsastuspäivä Marin silmän alla. Jotain kivaa iltapäiväksi…

6.6. samoin kuin ti…jne.

Ja sitten vielä tähän reilu viikko lisää…

HAUSKAA ALKUKESÄÄ KAIKILLE! 

Valmistautumista matkaan myös tallilla…

Tein eilen tallillakin jo vähän matkavalmisteluja. Ja ”pieniä” ihmeitä tuli myös tehtyä… ja noilla ihmeillä tarkoitan siis, että siivosin kaapin ja pesin lähes kaikki meidän likaiset pintelit ja satulahuovat. Onkohan moista ihmettä tosiaan nähtykään kahteen vuoteen? Ja taas Te varmaan ajattelette, että ”on siinäkin hevosenomistaja”. Viime vuonnakin muistan jopa ostaneeni muutaman uuden huovan, koska vanhat oli jo niin likaisia. Ja tallinomistaja, kaverini, yleensä kerranvuodessa on saanut mut usutettua ostamaan yhden uuden loimen talveksi (Vaikka käytetäänkin suhteellisen vähän loimia verrattuna moneen niin silti, kun yleensä on käyty yhdessä messuilla Saksassa ja HIHS:issä), niin loimihuoltokin toimii vähän siihen tyyliin, että vanhat vaan unohtuvat sinne hyllyyn likaisena (ja Zamu myös tuhoaa niitä tehokkaasti). Mut kun tuntuu että ihan kaikkeen en pysty repeämään. Kun pyykkiä ja siivottavaa riittää muutenkin ihan riittävästi. Ja tallille pitäisi myös muistaa ottaa kolikoita ja pesuainetta samanaikaisesti mukaan eli ei siis ihan helppo juttu… 🙂 No ei tuo ehkä ihan noin mustavalkoinen totuus ole ja on kai joku huopa aina silloin tällöin pesty ja vaihdettu, mutta harvakseltaan noita varusteita on huollettu kieltämättä. Joo, ei selityksiä…myönnän, olen hutilus!

Mutta kun nyt ajattelin jättää hevosen toisten huollettavaksi lähes kolmeksi viikoksi, päätin ryhdistäytyä. Ja lisäksi sattui niin hyvä päivä ja Anukin oli lisäksi mun apuna hoitelemassa Zamua. Hän laittoi vielä kuntoonkin ja otti mulle vähän viimehetken videopätkää, jotta näkisin taas ”missä mennään”. Eli opiskelumielessä otetaan aina välillä näitä videoita, jotta nähdään vähän istuntaa ja hevosen muotoa. Viedeoinnista on mielestäni ihan älyttömästi hyötyä, juurikin vahvistamassa, niitä omia tuntemuksia siellä selässä. Paras hyöty siitä on, jos katsoo videon heti ratsastuksen jälkeen, kun vielä musitaa miltä mikäkin hetki tuntui. Ja silloin kun ei ratsasta usein kenenkään silmien alla, ei saa omille tuntemuksille vahvisteita ja omille virheilleen selässä myös aika pahasti aina sokeutuu. Tai siis keho tottuu helposti könöttämään tietyssä asennossa ja itse luulee istuvansa esim suorassa, vaikka todellisuudessa fiilis suorasta on vaan se totuttu könötys tiettyyn suuntaan. 🙂 Suosittelen siis todella lämpimästi kaikille videointia! Olisi hyödyllistä tehdä sitä vieläkin useammin ja hyvillä laitteilla, mutta kaikkea ei voi saada, eikä meidän tallilla pyöri noita kuvaajia yleensä siihen aikaan, kun itse siellä käyn. Ja kuten jo aikaisemmin tuli todettua, mieheni inhoaa sitä tehtävää, joten aika harvassa on tämä luksus. Kunnon ratsastusblogaajalla olisi varmaan myös joku oma asistentti aina mukana tallilla, mutta saan olla tyytyväinen edes näistä harvoista pätkistä. Kiitos siitä asianosaisille! Ja tälläkertaa oli kuitenkin vaan mukana tavallinen, ei kovin hyvä, digikamera, jossa oli aika vähän akkua eli kovin kummoisia pätkiä ei saatu nauhalle eikä zoomi ja valokaan riitä hyvin sisätiloissa. Lupaan tähän parannusta tulevaisuudessa ja ehkä opettelen myös leikkaamaan niitä. Mutta tihrustakaa nyt tästä jos haluatte 🙂

Lisäksi muistin käydä tossa yksi päivä ostamassa uuden hyönteiskarkotteen Zamu-paralle… Vaikka se ei ole mitenkään erityisesti kärsinyt ötököistä vielä, niin sanon sitä ”paraksi”, koska meidän talli on aivan hävyttömän täynnä hyttysiä. Varmasti pahempi tilanne kuin keskikesällä Lapissa. Huh! Ja yritin etsiä meidän vanhaa hyönteisloimea varastosta, jos lomamme aikana tulisi joku akuutti tarve eli jos yht´äkkiä alkaisi vaikka joku ötökkä oikein kovasti sen ihoa vaivaamaan. Ja toiveita on myös aika pian pääsystä laitumelle. Vielä eivät olleet laitumet ihan kunnossa, mutta varmaan muutamasta päivästä nyt enään kiinni. Ollaan kuitenkin jo pidemmän aikaa syötelty ahkerasti vihreää.

Anun kanssa käytiin kaikki hommat läpi. Tyyliin, että ”saa kutsua eläinlääkärin ja antaa kalliimpaakin hoitoa jos tarvis jne…eli meillä on eläinlääkärikuluvakuutus. Mutta Anu on jo niin tuttu meille ja hevoselle, ettei minulla ole pienintäkään huolta, etteikö Zamu saisi parasta mahdollista hoitoa meidän loman aikana. Parasta Anussa on asiallinen, rauhallinen ja kiltti tyyli olla hevosen kanssa ja Zamu luottaa tähän hoitajaan 100 % :sesti. Anu on itse lännenratsastaja ja käsittelytyylissä on paljon saman suuntaista pehmeää ajattelua, vaikkakin Zamun kanssa toimii tietyissä kohden niin, kuin itse olon toivonut. Logiikassa on jonkin verran eroa (eikä tähän toteamukseen sisälly mitään arvottamista sen enempää) siihen miten Zamu on koulutettu, mutta ei ehkä nyt ole aika alkaa niitä avaamaan sen enempää. No joka tapauksessa myös minä luotan käsittelyyn. Ja Anu myös suunnitteli Zamulle joitain ihania metsäretkiä tulevien viikkojen ohjelmaan, joten luulen, että se on vaan tyytyväinen tähän ajanjaksoon, jonka olen itse poissa. Ja lisäksi Nette, eräs tuttu, joka ratsasti Zamua muutaman kerran viikossa ajalla, kun itse olin äitiyslomalla, ilmottautui viimeviikolla yht´äkkiä taas ”reserviin”. Ja kävi jopa ”kokeilemassa” sitä pitkän tauon jälkeen. Lupasi ratsastaa nyt mun loman ajan muutaman kerran viikossa myös. Eli hevosella kaikki kait nyt niin hyvin kuin olla voi!

Nälkä kasvaa vaan…

Niin että jos sittenkin siinä kärryjen edessä voisi olla kaksi?

Eli lyhyt ja nopea lisäys aiheeseen ”Valjakkokuumetta”(24.5.2012) …. Kun nämä löytyivät sattumalta vintistä hakiessani sieltä matkalaukkuja alas 🙂

Nyt tarvis varmasti nopeasti jotain kuumelääkettä!

”Etsintäkuulutus!”

Olen sählännyt ja eräs puhelinnumero ei tallentunut puhelimen muistiin tai ainakaan niin pitkäksi aikaa että olisin saanut sen kunnolla ylös.

Eli Moikka Heini!!

joka omistat andalusialaisen hevosen ja soittelit minulle perjantaina. Puhuttiin lusitanoista ja rotuun liittyvistä kokemuksista… Lupasin siis olla yhteydessä tai etsiä sinut facebookin kautta kaveriksi, kun mua ei sieltä jostain syystä myöskään löytynyt… Mutta nyt ei minulla olekaan yhteystietojasi. Jos luet blogia, soitatko uudelleen… 🙂

Ja kaikille muille vaan hauskaa päivänjatkoa ja sori tälläinen hölmö turhalta tuntuva postaus!

Näihin ehkä menisin jos voisin… (Alkukesän kurssit)

Ollaan jo aivan kesän korvalla ja näyttäisi olevan taas tosi paljon kaikkea kivaa ”menemistä” tarjolla! Noille kesäkuun ekoille viikoille sattuu näköjään aika paljon kursseja ja muuta, joihin olisin kyllä niin mielelläni mennyt kuuntelemaan tai mukaan ratsastamaankin, mutta tällä kertaa jää kaikki pahasti välistä. Ei olla nyt ihan onnistuttu optimoimaan tätä meidän matka-ajankohtaa oikein. 🙂

Jo nyt, tulevalle viikonloppuna, näyttäisi tapahtuvan vaikka ja mitä, mutta tuskin on mitään mahdollisuuksia päästä täältä kotoa liukenemaan kaikessa tässä kiireessä. Ja matkaanhan lähdetään jo maanantaina aamuyöstä, joten ihan kaikki on saatava viikonlopun aikana valmiiksi. Koko kulunut viikko on ollut meillä sellaista vaakalentoa, että hyvä jos olen kerennyt syömään ja pahasti luulen, ettei tahti hellitä ennen kuin lentokoneessa istutaan. Nämä päivityksetkin olen tehnyt yöllä ja mielessä olisi ollut paljon ideoita ja ajatuksia, mutta en ehdi niitä työstämään. Homma ei nyt ihan ole hanskassa ja välillä tuntuu, että elämänhallintakin taitaa olla vähän kateissa. On ollut niin kevätjuhlia, pakollisia ostosreissuja (juhlakenkää, hametta, lahjaa ja matkalle mukaan sitä ja tätä) kuin hevosen liikutustakin (aina kun on näin kiirettä alan kutsua päivittäistä ratsastusta ”liikuttamiseksi”, kun ei ehdi siihen niin orientoitua) ja lisäksi pihan perustamistyöt ja kastelut, yksi kuivaksi opetteleva poika (lisäsotkuja), eskaritutustumisia, terassin öljyämistä ja lisäksi noita lääkärireissuja. Meillä kun on yksi erityislapsi, jonka kanssa vaan on kokoajan kaikkea ylimääräistä asianhoitoa ja paperitöitä sekä paljon rutiinikäyntejäkin/tarkastuksia erilaisilla osastoilla. Tälläkin viikolla noita käyntejä on ollut jo 5. ja lisäksi siihen sitten kaikki ne muut lääkärit ja neuvolat ym, joissa normaalit lapsiperheet joutuvat yleensäkin juoksemaan. Nämä mukaanlukien käyntejä kuluneellekin viikolle tulee yhteensä 8 ja jäljellä on vielä 1 korvakontrolli varattuna lauantaille. Mutta homman pointti on se, että nyt ei ehdi siis mihinkään eikä mitään katsomaan edes hetkeksi. Harmi!

Mutta laitan nämä alkukesän kurssit tänne listaksi, mihin olisin mennyt, jos vaan olisin ehtinyt ja voinut.  

Rodrigo Costa da Matos (Huom! lisätietoja Rodrigosta tägeissä nimellä) on Suomessa myös alkukesästä, mutta kurssiaikatauluista tiedän varmasti vain tämän…

Eli valmennus  1.-3.6.2012 Herajoen Ratsutilalla, Riihimäellä.                                Tiedustelut: Pirjo Tani 0405672349

-Kurssin yhteydessä pidettäisiin myös FIAL -Suomenlusitanohevosyhdistyksen katrilliharjoitukset lauantaina 2.6. klo 11-12.00 Mulla näyttää olevan huono tuuri näiden meidän katriliharjoitusten kanssa. En ole vielä kertaakaan ollut mukana, vaikka olen luvannut, menisin kyllä mielelläni jos pääsisin)

-Katsomaan saa tietojeni mukaan mennä ilmaiseksi!

Paolo Bastos (Huom! lisätietoja Paolosta löytyy myös tägeissä nimellä)

Working Equitation -kurssi 9.-10.6.2012 Granåsan hevostilalla (Kvisintie 15, Degerby). Kurssi on kaksi osainen: La yksityistunteja kouluratsastuksessa ja Su teoriaa sekä WE -tunteja. Lisätietoja: Sara Autelo 045 2579577

Lisäksi Ma 11.6.2012 yksityistunteja Nykullan tilalla Sipoossa (Nykullantie 42, Sipoo). Lisätietoja Eeva Naarmala 0407099676

Ja näitäkin olisi voinut olla kiva päästä katsomaan…

Catherine Laurenthy :n (Catherinestakin löytyy muutama rivi tägeistä nimellä) valmennus nyt tulevana viikonloppuna 25.-27.5.2012 Vihdissä, Koivulan tilalla. Tunnit klo 9.00-18.00. Ja katsojat ymmärtääkseni ilmaiseksi.

Arthur Kottas-Heldenberg.  Primustallilla kouluratsastusilta 30.5.2012 nimikkeellä ”Harmony is our goal” Huomasin vaan ilmoituksen… Tilaisuus voisi olla mielenkiintoinen, mutta tosin liput myydään Lippupisteen kautta etukäteen á 30 euroa/kpl eikä ilmoituksessa oikein kerrota miten tilaisuus poikkeaa esim. normaalista valmennustilaisuudesta.  Ja normaaleja Kottaksen valmennuksia olen joskus käynyt seuraamassa, mutta muistaakseni hinta ei ollut ihan noin korkea. Eli ehkä tilaisuudessa olisi jotakin speciaalia?

Hanna Engström:in kurssi Granåsan hevostilalla 26.5.2012. Olen ajatellut joku päivä mennä katsomaan ihan mielenkiinnosta. Sivusin aihetta kerran myös täällä blogissa, kun olin yrittänyt tutustua netin kautta vähän lähemmin tähän ”tyylisuuntaan”. Tällä kertaa en tosin edes ehtisi kurssille, mutta monesti olen kyllä itseasiassa päättänyt tietoisestikin jättää menemättä, koska katsojille/kuunteluoppilaille hinta on mielestäni aika ”suolainen” 50€/kurssi tai 35€/päivä. Valmentajasta löytyy yllättävän vähän tietoa ja kuvia (joissa itse ratsastaa tai tekee, oppilaista kylläkin) internetistä ja koska en ole koskaan itse nähnyt, en oikein tiedä mistä maksaisin tuon suhteellisen kalliin katsojapaikan hinnan… siis tietysti ennen kuin ehkä joskus sitten vihdoin päätän mennä ja maksaa…  Mutta aihe kyllä kiinnostaisi! Noh, tällä kerralla jää siis jokatapauksessa väliin…

Lisäksi kiinnostaisi myös Wiurilan kansalliset valjakkoajokilpailut 26.-27.5.2012. Wiurila on niin hieno paikka, että siellä on ollut aina kiva käydä seuraamassa kisoja. Olisin ottanut aurinkorasvaa ja picnic-kamat mukaan… Ja siellä on myös hyvä ravintola sekä ihan koukuttavan ihana matkamuisto-/sisustuskauppa. Olisi aika hyvä minikesälomamatkakohde, jos ei tällä kertaa olisi ihan muut kohteet mielessä 🙂 Mutta suosittelen!

Ja sitten olisi tietenkin myös kouluratsastuksen SM-kisat 25.-27.5. Laakson ratsastusstadionilla, Helsingissä. Olen tavannut käydä käydä katsomassa SM:iä aina kun ne vaan ovat jossain suhteellisen lähellä pääkaupunkiseutua. Vaikka en kyllä mikään varsinainen kouluratsastus fani olekaan (Hetkinen! …tässä on nyt kyllä jotain perin ristiriitaista, jos katsoo jo ihan blogini nimeä ja otsakekuvaa..? 🙂 ) Mutta tarkoitan, että en ole kyllä kovin usein liikahtanut kouluratsastuskisojen katsomon suuntaan ainakaan Suomessa. Viimeksi kävin pari vuotta sitten Hyvinkäällä seuraamassa SM:iä, kun sain Sinituote oy:ltä kutsun noihin kisoihin kannustamaan tietysti Emma Kanervaa ja Sini Spirit:iä. Ja noiden kisojen ehdoton tähtihän Emma todella olikin ja muutama muukin kärkinimi erottui joukosta edukseen, mutta muuten kisat taisivat olla kuitenkin tasoltaan jotenkin pettymys. … koska pitihän tosiaan olla kysymys maamme parhaimmistosta? Mutta vietin kuitenkin mukavan iltapäivän, syöden ja ihmisten kanssa jutustellen… Mikäs siinä! Jokatapauksessa, tämän vuoden osalta ei tarvitse jossitella, mennäkö vaiko eikö, sillä ei ehdi, niin ei ehdi …ja jos ehtisi, niin esim noi em. Wiurilan kisat kyllä veisivät kirkkaasti voiton mielenkiintoisuudellaan. Ja TV:stä taitaa tulla sunnuntaina myös joku kooste? Täytyypä tarkistaa ja ehkä ohjelmoida tallennukseen.

Mutta tässä nämä mainittavat tapahtumat, jotka osuvat seuraavalle kolmelle viikolle ja mitkä äkkiseltään tulivat mieleeni (lisään jos vielä tulee mieleen). Onneksi tälle hyvälle kurssiputkelle on luvassa jatkoa myös loppukuusta ja oikeastaan koko kesälle. Niitä listaan reissumme jälkeen.

Ps. Tuli mieleen, että täällä blogissa käy keskimäärin 70 ihmistä päivässä, mutta vain 9 on tilannut päivityksiä. Matkan ajalta matkan ajalta tuskin päivittelen tätä yhtä tasaisesti, jos ollenkaan, niin ehkä kannattaa tilata päivitykset, jos noi kurssiasiat kiinnostaa.

Hauskoja kursseja ja muita ratsastuksia kaikille! Ja nyt jatkan itse tätä omaa ”kohkaamistani”!

Valjakkokuumetta

Eikö ole hassua, että vaikka ihmisellä on kaikki kuinka hyvin, niin silti aina vaan haluaisi jotain lisää ja enemmän ja erilaista kuin,mitä on juuri sillä hetkellä tarjolla. Eilisessä postauksessanihan juuri hehkuttelin millaisia fiiliksiä minulla on tällä hetkellä ratsastuksen suhteen. Samat fiilikset ovat kyllä yhä tänäänkin tallella, mutta en voi kuitenkaan kieltää etteikö eräs asia olisi vaan koko ajan yhä enemmän alkanut pyöriä mielessäni…

… ja tällä tarkoitan tietysti tämän suuntaista näkökulmaa hevoseen 🙂

Tai oikeastaan vielä tarkemmin tätä kuvakulmaa eli näkymää valjakkokärryjen kuskinpenkiltä, eikä noin alhaalta, harjoitus (ravi) kärryjen tasolta.

Ja ehkäpä jopa vieläkin mieluummin siinä kärryjen edessä voisi olla nykyisten mieltymysteni mukainen työkaveri…  eli tietenkin lusitano, koska nyt vaan satun nykyisin olemaan melko sokeasti hullaantunut kyseiseen rotuun ja niiden kanssa työskentelyyn… ( Ja huom! Enkä tällä todellakaan tarkoita, etteivätkö nuo kaksi edellistä ”peppua” olisi olleet minulle molemmat hyvinkin rakkaita myös.)

Tai kyllä minulle toki saattaisi kelvata myös vaikkapa joku ihanasti liikkuva, näppärä ja kiva ponikin!

No tai oikeastaan varmaan melkein mikä vaan hevosen sukuinen olento kelpaisi… Sillä niin usein olen kyllä nykyisin yllättänyt itseni näiden asioiden ympäriltä haaveilemasta. Tai jopa niin usein, että mittarin lukemat taitavat nousta jo pahasti kuumeen puolelle. Mistähän sitä nyt keksisi itselleen tähän kuumeeseen sopivan ajohevosen? Ja mistä tämä kuume on nyt yht´äkkiä ilmaantunut? Juurihan me viime vuonna vierailtiin Hollannissa useammallakin hienolla valjakkotallilla, mutta ei se kuumemittari silloin näin pahasti heilahdellut. No ehkä kieltämättä värähti, mutta ei varsinaisesti kohonnut. Luulinkin siis jo olevani aika hyvin ”sinut” sen todellisuuden kanssa, että en enään aja vaan keskityn ratsastamiseen. 🙂 Ehkä tämä kuume sittenkin taisi saada alkunsa niistä vanhoista kuvista, joita kaivoin esille muutama viikko sitten kirjoittaessani juttua Heidi Sinda :sta. (”On palkintonsa ansainnut” 11.5.2012) Tai kenties ehkä silloin, kun eräs ”valjakkoaikainen” ystäväni Kata, julkaisi omalla Facebookissa kuvan, josta minulle paljastui, että hänkin on alkanut taas uudelleen treenaamaan ikäänkuin ”salaa” valjakkoajoa? Eli ehkä hänkin kenties myös suunnittelee paluuta kisakentille? 🙂  Ja osittain tämä hourailuni saattaa ehkä myös olla saanut alkunsa siitä, kun liityin Facebookissa ryhmään nimeltä ” Valjakkoajo ”. Ja sieltähän tietysti tulee koko ajan kaikenlaista asiaan liittyvää viestittelyä, mikä saa tietysti kuumeen yhä vaan entisestään kasvamaan.

Itsepähän päätin aikoinaan luopua asiasta kokonaan! Ajattelin ja puolustelin päätöstäni sillä, ettei se ole kovin kätevää tai kovin järkevää harrastamista perheelliselle ihmiselle ja vie kohtuuttomasti aikaa. Kisat ovat aina monipäiväisiä ja  lisäksi valjakkoajoa harjoiteltaessa (nuorella hevosella) tarvitaan aina enemmän käsipareja apuna, kun taas esim. ratsastusta voi harrastaa yksinkin. Ja varsinkin tyttäreni sairastumisen jälkeen todella alkoi tuntua siltä, ettei harjoittelulle enään tule mahdollisuuksia. Mutta toisaalta ratsastuskin maistui jo silloin pitkästä aikaa niin hyvältä, että ajattelin sen riittävän. Ja osittain päätin vain myydä kärryt ja varusteet (lähes kaikki), koska ne seisoivat useita vuosia käyttämättöminä tallilla pölyyntymässä.

Noh, ehkä minä tämänkin kuumeen tästä pian taltutan ja fokusoin ajatukseni vaan taas ratsastuksen puolelle. Ja kun ei onneksi ole pankkitililläkään mitään ylimääräisiä joutilaita euroja eikä toisaalta ole mitään pahoja ajankuluongelmia viime aikoina ollut. Eli liitettäköön tämäkin nyt vaan noiden muiden normaalien kevätkuumeilujen kategoriaan, jotka yleensä pikkuhilja kesään asti päästäessä itsestäänkin paranevat.

Kesäfiiliksissä

Mun piti ruveta pesemään ikkunoita, mutta sittenhän mä aloinkin kirjoittamaan… 🙂 Ei kai se ole mikään ihmekään! Ikkunanpesu nyt vaan ei ole mikään ihan lemppari…

Mutta oon niin intona… Mulla on ehkä maailman koukuttavin hevonen ratsastaa! Ainakin tällä hetkellä motivaatio on aivan huisissa lukemissa. En millään meinais pystyä edes lähtemään viikon päästä sinne Portugaliin, vaikka sielläkin tietää pääsevänsä ratsastamaan (kaikkia niitä muita maailman mielettömimpiä unelmaisia hevosia) ja tietää oppivansa vaikka mitä. Ollaan vaan just nyt Zamun kanssa sellaisessa nousukierteessä ja tulee niitä wau-hetkiä, lyhyitä hetkiä, mutta tihenevässä tahdissa lähes joka ratsastuskerralla. Uuuuuhhh…. Sori tämä vauhkoilu taas! Mutta välillä on ihan pakko avautua välillä näistä positiivisistakin tunteista. Niin kauan minäkin olen sanoisinko näitä polkuja ”rämpinyt”. Mutta nyt on ihan mielettömän ihana huomata, että taidan olla oikealla polulla ja olen onnellinen siitä, että vaikka kehitys onkin ollut aika hidasta (ja on ollut näitä pitkiä ratsastamattomia jaksoja välissä), niin en ole lähtenyt oikomaan missään kohtaa. Mulla on ollut onni saada hyvää opetusta ja neuvoja, joita olen yrittänyt olla sekoittamatta mihinkään ylimääräiseen ”haihatteluun”, josta palkintona on hyväntuulinen, kevyt, herkkä ja loogisesti toimiva hevonen. Ja ”haihattelulla” tarkoitan sitä, että vaikka olenkin kiinnostunut yleisesti kaikesta hyvästä hevosmiestaidosta, erilaisista tyylisuunnista, kursseista ja tavoista tehdä, en ole kesken tämän hevosen koulutusta kovin paljoa lähtenyt sekoittelemaan asioita tai koulutustapoja, varsinkaan ennen kuin tämä yksi juttu (”portugalin tyyli”… pakko on jollain kai tätä omaa polkuanikin kutsua) on ensin omaksuttu kunnolla. Neuvoja ja neuvonantajiahan riittää, mutta itse on tiedettävä kuinka neuvoja sekoitella keskenään. Aina kun olen jollain uudella kurssilla, mietin tarkkaan, mistä kautta kyseisen kurssin vetäjä on omat oppinsa löytänyt sekä miten se istuu omaan logiikkaan. Polkujahan on monia, mutta jos kovasti lähtee loikkimaan polulta toiselle kesken kaiken, sekoittaa helposti suunnan.

Ja siihen vanhaan kategoriaan tai seurantajaksoon ”Paraneeko tuntuma” (klikkaa kategorioista jos asian tausta kiinnostaa) vielä palatakseni… Luulen, että sillä suurella hammasremontilla on ollut paljon suuremmat vaikutukset hevoseen, kuin ikinä uskoinkaan. Ei vaan pelkästään tuntuma suuhun ole parantunut, vaan hevonen todella käyttää selkäänsä paljon paremmin. Että vaikka ennekin tuntui aika hyvältä, niin nyt tuntuu todella hyvältä. Zambujo on kauttaaltaan rentoutuneempi ja sietää enemmän (siis mun virheitä, tasapainon heilahteluja tms.). Mulla on nyt sen kanssa sellainen fiilis, että ollaan ottamassa jotain isompaa harppausta eteenpäin aika monenkin asian kanssa. Laukka paranee ja tulee ratsastettavammaksi. Ja piaffit alkaa kohta olla jo ihan lämmittelyjumppaa 😉 ja ainakin ne tulee rennommiksi ja rytmikkäämmiksi… Kokoaa (tietysti hetki pitää olla otollinen) itsensä suoraan käynnistä (pitkiltä ohjilta) vaan ottamalla ohjat käteen, ja vaan ajattelemalla kokoamista ja sitä liikettä… silleen peffastuntumalla. 🙂 Omat haasteeni liittyvät kuitenkin isoimmin  edelleen istuntaan ja keskivartalon vakauttamiseen, mutta sitä kehitystä ei pitäisi juuri nyt ole sekoittamassa enään mikään uusi raskaus (perheenlisäystä ei siis ole odotettavissa vähään aikaan), joten voin rauhassa keskittyä myös omaan fysiikkaani. Ja toivottavasti ei mikään muukaan yllättävä seikka tule meidän väliin, koska näissä asioissahan tarvitaan myös aina aika paljon onnea matkassa. Mutta odotukset ja fiilikset kesän ratsastuksia kohtaan ovat korkealla. Tällä hetkellä kuitenkin yritän taas keskittyä hetkeen ja tähän ihanan lämpimään myötätuuleen!

Ja koska olen tällainen fiilisihminen, niin tämä kirjoituskin käännähti nyt ihan harhapoluille (Tässä valossa ihmettelen vähän itsekin mitenköhän olenkin sen hevosen kanssa osannut tähän asti olla muka niin päättäväinen). Munhan piti nyttenkin ensin kirjoittaa kesän suunnitelmista, kaikista hevostapahtumista ja kursseista joita olen merkannut kalenteriini. Mutta meni sitten tälläiseksi fiilistelylässytykseksi koko homma. 🙂 No se suunniteltu juttu sitten varmaan huomenna. Vaihdoin otsikonkin ”kesän heppailukalenteriin merkattuja päivämääriä” otsikoksi ”kesäfiiliksissä”, koska olen nyt vaan niin fiiliksissä. 🙂

Ja nyt taidan korkata kokiksen, laittaa aurinkohatun päähän ja alkaa laskea ikkunanpesuvettä ämpäriin. Lämpötila meidän mittarissa on muuten +31 °C ja illan viiletessä taas sitten sinne hevosen selkään. I can´t wait!

Golegan kuvia vuosimallia 2005

En ole oikein ehtinyt koneelle. Mies on kalassa koko tämän viikonlopun joten mulla on siis hoidettavana piha, lapset, hevonen kissa ja koira. Olen myös tehnyt muutamia valokuvakirjoja, joita olen suunnitellut jo pidemmän aikaa… Ja itse asiassa etsin niihin yksiä vanhempia valokuvia, joita en kuitenkaan sitten löytänyt, mutta löysinkin nämä vanhat Golegan kuvat.

Tämä kuvasarja on jatkoa jutulle ”Golega 2012, mennäkö vaiko eikä mennä?” (14.5.2012)

Nämä kuvat ovat vuodelta 2005, jolloin oltiin miehen kanssa kaksistaan Golegassa. Taisi olla meidän toka reissu Golegan lusitanofestivaaleille ikinä. Olen ottanut ihan tolkuttomasti kuvia, mutta ainoa mikä varsinaisesti on jäänyt muistona tältä reissulta mieleen oli se tolkuton väsymys ja paha olo, joka vaivasi koko ajan aamusta iltaan. Muistan myös kuinka jälkoja kivisti, enkä olisi oikein millään jaksanut kävellä, koko päivän jo käveltyäni, vielä illallakin ristiin rastiin katuja ihmettelemässä sitä väenpaljoutta. Ja kun muut vielä joivat ja humaltuivat… mieskin yhden amerikkalaisen Kellyn kanssa naukkailivat kaipirinhoja toinen toisensa perään. Yritin vaan olla sinnikäs ja hengailla mukana, vaikka olisin paljon mieluummin vaan nukkunut ja syönyt, nukkunut, syönyt, nukkunut, syönyt… vähän jotain koko ajan. Mutta onneksi on nää valokuvat, niin muistikin alkaa palailemaan. Ja meidän eka vauvahan syntyi kesäkuussa, noin 8 kk myöhemmin. 🙂

Ja edellisenä vuonna noi paahdetut kastanjatki taisivat muistaakseni tuoksua mielestäni hyvältä, mutta nyt ne taisivat vaan ällöttää…

Tässä alla jotain ”pikkutyyppejä” menossa mukana

Ja joku isompikin tyyppi. Tässä ekana muistaakseni joku ministeri ( taisi olla Portugalin silloinen maatalousministeri). Kaiketi vapaapäivä silläkin, koska lasi oli tiiviisti kädessä.

Ja sitten jotain tutumpiakin ”tyyppejä” 🙂

Eli Joao Pedro (yllä) ja Rodrigo (alla)

Ja vielä koko rivi noita samannäköisiä tyyppejä eli Portugalin Koulu iltanäytöksessä. … Ja muistan kuinka paha olo oli, kun tuolla tupaten täydessä katsomossa odotettiin ja odotettiin… eikä päässyt edes välissä hakemaan mitään evästä. Mutta oli aika tunnelmallinen näytös iltavalaistuksessa eli kannatti vähän kärsiä.

Ja sitten joku kuva näyttelyistä seuraavalta päivältä.

Ja joistain WE -kisoista myös.

Ja tän muistan (kuva alla)… aika rento tapa mennä kisoihin. Tätä ratsukkoa seurasimme muistaakseni katsomosta käsin GP-startissa hetkeä myöhemmin. Siis toi hevosenhoitaja (?) kipattiin sinne kouluradan laidalle vaan ekaksi pois kyydistä.

Ja tässä minä tosi edustavana… 

Ilmeisesti en ollu ihan varma saiko näitä silittää 🙂

Näiden kuvien myötä tuli kyllä sellainen fiilis, että saattaisi olla kyllä TODELLA KIVAA MENNÄ noille festareille niin pitkästä aikaa. Mieshän on käynyt siellä harva se vuosi, mutta itse en ole viitsinyt lasten takia lähteä… ja parina vuonna olen myöskin ollut raskaana (alkuraskaudessa) juurikin Golegan aikaan, niin ei tullut edes mieleenikään lähteä 🙂

Tänä vuonna saattaisin olostani todella nauttia ja pari lasia viiniäkin maistaa… ja koska oltaisiin ilman lapsia (lasten kanssa en edes harkitse lähteväni tuonne), voisi olla ihan oikeasti mahdollisuus seuratakin joitain kisoja ja näyttelyitä. Ja vaeltaa yöelämässäkin vähän pidempään (jos sattuu huvittamaan), koska olisi sitten myös mahdollisuus kerrankin nukkua aamulla rauhassa siellä ”mummolassa” (kts. juttu josta mainititsin yllä 14.5.2012 niin tämä mummola asia aukenee paremmin). Taidampa alkaa painostamaan täällä kotona, jos ihan oikeasti voitais lähteä. 🙂 Ja asiaan pitäisi kyllä palata pikimmiten!

Välikatsaus kevään tavoitteisiin…

Eli katsaus siihen missä mennään nyt aika monenkin eri teeman suhteen, joista olen täällä kirjoittanut. Siis teemat oma kunto, hevosen kunto, hevosen tavoitteet, omat tavoitteet, keskeneräiset kirjat, matkajärjestelyt… On siis aika paljastaa olenko pystynyt seisomaan sanojeni takana ja miten mikäkin etenee. 🙂

Oma päivän kuntoni on ihmeenkin hyvä. Olen nukkunut kohtuullisesti tai ainakin tunnen itseni virkeäksi. Vauva yskii ja on aika tukkoinen, mutta silti yö meni aika kohtuullisin heräämisin. Olen myös saanut aamukahvia ja isommat lapset menivät innoissaan pitkästä aikaa läheiseen leikkipuistoon leikkimään (puistotädin silmien alle 2 tunniksi). Yöllä on satanut reilusti, joten pihatyömaa on vähän pakotetusti tänään tauolla, mutta olen ollut sen kanssa viime viikolla tosi ahkera eli luulen saavani kaiken tarpeellisen valmiiksi ennen matkaa. Ja  eilenkin (helatorstaina) rehkin siellä koko päivän niin, että vasta klo 19.00 aikaan havahduin lähtemään tallille.

Mutta niihin varsinaisiin teemoihin:

Oman lihaskunnon kohentaminen. Pari viikkoa sittenhän havahduin siihen (”Ryhtiliike  jo tänään” 7.5.2012), etten ollut pysynyt ollenkaan tavoitteessani, jonka asetin jo kuukausia sitten koskien omaa kuntoani.

”Ja kolmas lupaus liittyi keskivartalon lihaksiin. Matka lähestyy ja olin niin syvästi vannonut itselleni, että (raskauksien retkahduttaman) keskivartalon lihakset olisivat ihan uudella tasolla kesään ja seuraavaan matkaan mennessä.” No onhan lihas kunto palautunut kokoajan ja keskivartalon hallinta lisääntynyt jo ihan ratsastamalla lähes päivittäin, mutta pilatesta tai joogaa en ole montaakaan kertaa kevään aikana käynyt harrastamassa. Niistä olisi niin kiistatonta hyötyä ratsastukselle. Lähtöön on enään tasan kolme viikkoa aikaa. Saisikohan siinä ajassa jotain aikaiseksi jos oikein tsemppaisi. Ja “viimetinka” on kyllä aina ollut melko hyvä kannustin saada oikeasti asioita aikaseksi.” (Lainaus:7.5.2012)

Nyt matkaan on enään viikko aikaa ja OLEN kuntoillut jotenkin lähes joka päivä ja huomaan jo tuloksia tai ainakin luulen huomaavani. Suurimman potkun parempaan lihaskuntoonhan on varmasti antanut toi pihatyömaa, jossa olen tehnyt ”raakaa” ruumiillista työtä useiden päivien ajan, useita tunteja päivässä. Pihalla huiskiessani olen saanut treeniä ainakin selkään, hartioihin, hauiksiin ja molempiin kylkiin. Olen yrittänyt lapparoida (hiekkaa, soraa ja multaa) sekä haravoida molemmilla käsillä, molemmilta puolilta. Lisäksi olen tehnyt myös vatsalihastreeniä lastenhuoneen lattialla, katsoessani lasten kanssa joitain elokuvia, vähintään sen luvatun 10 minuuttia päivässä, joka päivä viimeisen viikon ajan.  Eli tässä on ainakin pysytty tavoitteessa tai ainakin tämä on hyvä alku, sillä olenhan niin monesti huomannut, että aloittaminen on aina se kaikkein vaikein kohta.

Jalkatreenit. Ei ihan niin hyvin…

”Toinen osa rikottuja lupauksia tai tehtyjä päätöksiä koskee omaa heikkoa kohtaani elivammautunutta jalkaani. Sen kunnon suhteen tein myös täällä blogissa lupauksia huhtikuussa. (Lupaus löytyy maaliskuun kansiosta 2012 nimellä “Vanha vamma oireilee taas” (Lainaus: 7.5.2012)

…mutta voin kuitenkin sanoa, että vähän paremmin silti kuin tuossa edellisessä ”tarkastupisteessä” 7.5.2012. Olen kaivanut tasapainolaudan sohvan alta ja käyttänytkin sitä muutaman kerran. Lisäksi olen kylmännyt jalkaa iltaisin kylmäpussin kanssa. Ja se vaikuttaa aika paljon kipuun rasituksen yhteydessä, jota siihen on tietysti kohdistunut myös tuolla pihatyömaalla. Olen myös venytellyt vähän enemmän iltaisin ja se vaikuttaa myös nilkkaan (verenkierto ja nivelen liikkuvuus). Uimaan tai pyöräilemään en kuitenkaan ole ehtinyt. Mutta ehkä pyöräily otetaan ohjelmistoon kesämmällä matkan jälkeen ja uimisen voi aloittaa vaikkapa heti jo matkalla, koska majoituspaikassamme on myös uima-allas.

Ravinto/ruokavalio.

Tässä lupaus parin viikon takaa...”Ruokailuttottumukseni ovatkin viimeaikoina olleet pahasti retuperällä. Vaikka ei ole kysymys siitä, ettenkö tietäisi mitä kannattaisi syödä, sillä niihin asioihin olen perehtynyt jonkin veran oman aktiiviurheiluni aikoihin sekä tyttäreni syöpähoitojenyhteydessä myös uudemman kerran. Kuitenkin vaan monesti huomaan vasta iltapäivällä, etten ole laittanut suuhuni mitään kovinkaan järkevää kahvin ja makean lisäksi. Lasten ruokailuihin ja ravitsemukseen olen sen sijaan kiinnittänyt paljonkin huomiota ja miehenikin on noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota jo pidempään. Ja myös hevosen, koiran ja kissankin ruokinta on enemmän tai vähemmän kohdillaan. Omalla kohdallani on siis kysymys vain lepsuilusta tai välinpitämättömyydestä. Ja ehkä, koska olen imettänyt nuorinta lastani, ei painon kanssa ole myöskään tullut ongelmia,  tästä “possuttelusta” huolimatta. Kuitenkaan siihen ei olisi varaa, sillä myös perhepiirissäni on ollut syöpää ja kaiketi ainoa millä sitä voisi mahdollisesti omaa sairastumisriskiäni alentaa, olisi pitää huolta ravinnosta ja yleiskunnosta.” (Lainaus:7.5.2012)

Hmmm..? Kuten sanottua, pihatyömaa on kasvattanut myös ruokahalua… 🙂 Mutta minullahan on tuon ruokavalion suhteen yhtenä ongelmana ollut se, etten tahdo muistaa syödä mitään järkevää, vaikka lapsille valmistan päivittäin terveellistä ruokaa. Tässä olen pysynyt nyt hyvin tavoitteessani eli olen syönyt lasten kanssa samaa ruokaa joka päivä. Vähintään yhden järkevän ja terveellisen aterian päivässä. Ja iltaisin miehen kanssa ollaan myös syöty salaatteja ym. karppaajan ruokavalioon sopivia juttuja. Enkä ole ostanut suklaata kahteen viikkoon, mikä on mielestäni jo itsessään aika hyvä saavutus, sillä onhan suklaa viimeisen vuoden ajan kuulunut lähes keskeisesti ruokavaliooni. Eikä oikeastaan muitakaan herkkuja kaivannut ja kahviakin olen juonut vain maksimissaan kaksi kuppia päivässä. Eli en ehkä voi vielä koreilla sillä, että olisin tiukasti noudattanut jotain ruokavaliota, mutta voin rehellisesti sanoa ruokavalion muutoksen edes kääntyneen vähän parempaan suuntaan.

Hevosen kunto. Hevosen yleiskunto näyttää olevan aika hyvä. Olen ratsastanut nyt noin 5 kertaa viikossa ja nyt viimeisten viikkojen ajan olen tehnyt huomattavasti enemmän töitä laukassa eikä se näytä väsyvän juurikaan normaalitreenissä. Tai se ei ainakaan tunnu väsyneeltä juuri koskaan eikä liiemmälti juuri koskaan hikoile. Itsekin alan jo jaksaa paremmin istua laukassa. Se oli todella haasteellista vielä talvella ja varsinkin silloin lokakuulla kun aloitin ratsastuksen uudelleen vauvaloman jälkeen. Silloin jaksoin tehdä vain laukannostoja ja kunnollista laukkaa yleensä vain kierroksen pari ja ennen kuin laukan laatu alkoi yleensä aina heiketä, koska huomasin, etten pystynyt istumaan kunnolla. Ja muutenkin koko laukka on ollut ihan muuta Zambujon koulutustasoa ja kehitystä jäljessä, mistä syytän oikeastaan vain noita mun pitkähköjä äitiyslomia (jolloin ratsain liikutus oli vähemmässä eli noin 2-3 krt viikossa ja enemmän tehtiin vain maasta käsin…ja muut askellajithan on helpompia maasta työstää).

Treenitavoitteet. Jotka asetin aikavälille Marin viime kurssista seuraavaan Marin kurssiin heinäkuun alussa. Ja ne välitavoitteethan asetinkin (3.5.2012) tällä kertaa pääosin koskemaan laukkatyöskentelyä.

1) Laukka nousee ja laskeutuu käyntiin hyvässä tasapainossa ilman, että hevonen on kädellä tai töksähtää. Tämä meidänkin pitäisi jo hanskata. 

2) Laukka säilyy hyvässä tasapainossa, vaikka annan välillä (lähes) pitkät ohjat (siis pikkuhiljaa) eli harjoitus, jossa hevosen on kannettava itsensä samassa tasapainossa ja tahdissa vaikka ohjat välillä annetaan pois ja sitten vielä otetaan takaisin ennen siirtymistä käyntiin. Tämä oli harjoitus josta Mari kertoi jo aikoinaan noin puolitoista vuotta sitten Zambujolla ratsastaessaan, mutta raskauden aikaisen tauon tultua tähän väliin, olin koko harjoituksen unohtanut. Mutta harjoitus on ikään kuin “testi” kantaako hevonen itsensä laukassa ja vaatii kyllä aika hyvää istuntaa. Lupaan harjoitella homman Zamun kanssa hyvin seuraavaan kurssiin mennessä.

3) Kolme askelta laukkapiruettia.  Mari sanoi “että yleensä hevosilla joilla piaffi on noin hyvä kuin Zamulla, laukapiruetinkin pitäisi olla helppo”… No yllä olen kuvannut tota meidän laukan tilaa, joka on vähän muusta jäljessä, joten myöskään laukkapiruetti ei vielä ole hanskassa.  Mutta lupaan harjoitella vähintään 3 melko hyvää askelta seuraavaan kurssiin mennessä (eli 1/3 osa). Mulla on yksi hyvä Rodrigon aikoinaan opettama harjoitus, jota aion käyttää. Käytin sitä paljon entisen hevoseni kanssa, mutta en tiedä miksi en ole sitä Zamun kanssa niin paljon harjoitellut. Xingulle se oli helppoa tai ainakin helpompaa, joten katsotaan miten käy.

4) Avotaivutus ympyrällä laukassa. Tämän kuulemma pitäisi olla helpompaa kuin takaosa sisään ympyrällä laukassa, mutta mulle se on jostain syystä vaikeampaa. Mun täytyy käydä taas vähän hommaa läpi ja miettiä, että mikä mun istunnassa tätä liikettä vastaan oikein “kanittaa” kun en pääse jyvälle. Suoralla uralla onnistuu helpommin.

JA tähän on tullut äänetön lisäys koskien laukanvaihtoja. Koska laukka on parantunut noilla em. tavoitteilla (jotka on nyt käännetty päivittäisiksi harjoitteiksi) on laukka parantunut jo muutamassa viikossa huomattavasti niin, että hevonen hetkittäin kokoaa itseään ihan mielettömän hyvin. Ja niin olen päättänyt treenata yksittäiset vaihdotkin Marin kurssiin mennessä, vaikka Marin kanssa puhuttiin että vasta seuraavalla kurssilla keskitytään näihin. Ja muutamia onnistumisen hetkiäkin (4 harjoituskertaa tässä takana) on jo tullut. Ja mun idea ei siis ole enään tän ikäisellä hevosella ole yrittää opettaa tätä tasapainon heilautuksen kautta (kuten nuorilla ja esim estehevosilla olen nähnyt hommaa treenattavan), vaan puhtaasti merkeillä… ja sieltä se on tullut… kun vaan olen itse looginen ja selvä… ja laukkakin tietty pitää olla tarpeeksi kasassa. 🙂 Mutta nyt mieletön into on päällä! Ja vaikka ihan kaikki kokeilut ei olekaan menneet ihan putkeen ja eilen päätin, etten treenaa tällä kertaa laukanvaihtoja ollenkaan, niin sieltä se sitten tulikin puhtaasti yhdellä yrittämällä, kun yht´äkkiä tuli vaan hyvä tunne ja oivallinen hetki… Ja sitten mikä parasta, pääsin heti kiittelemään! Noin se meni piaffinkin kanssa. Ensin olin itse vähän kujalla kuinka sitä pyytää istunnalla ja sitten satunnaisia onnistumisia ja nyt yht´äkkiä se ei tunnukaan enään kovin vaikeelta. Eli luotan että ne vaihdotkin sieltä tulee. Ja Portugalissa pääsen niitä vielä kokeilemaan eri hevosilla, niin että saan tekniikan taas tuntumalle ja takaraivoon. Xingun kanssa viimeksi ollaan näitä juttuja työstetty ja kun Zamu ei ole osannut, niin tuntuma on sittemmin taas kadonnut.

Mutta noihin numeroituihin tavoitteisiin. 1., 2., ja 4. toimivat jo aika hyvin… niin että ”uskaltaisin” mennä kurssille  jo nyt.Tota 3. kohtaa en ole vielä oikeastaan paljoa testaillut, mutta kurssiinkin on vielä aikaa!

Pidemmän aikavälin tavoitteet.

no niitä ei ehkä kannata arvioida tietenkään näin lyhyellä aikajänteellä. Mutta niitä löytyy jutuista, kun klikkaa kategorioista kohdasta ”Omat tavoitteet, haaveet ja haasteet”.

Kirjat.

* (tästä puhuin 6.5.2012) Andersen, Heidi&Stawreberg, Anna-Maria. “Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille”. Stocholm, Sweden 2010.  LUETTU! Ja suosittelen muuten tätä kaikille vanhemmille. Herättää ajatuksia kuinka omaa elämänlaatua kiireessä ja lapsiperheen arjessa voisi kohentaa ja kuinka oppia nauttimaan hetkistä lasten kanssa sellaisina kuin ne eteen tulevat… Aika paljon kuvaa mun elämänasennetta noin niin kuin jo valmiiksi, johon olen joutunut vähän kantapään kauttakin oppimaan, mutta aina on hyvä kerrata ja syventää jo opittua. Lukemisen arvoinen siis 🙂

* Ja se yksi pölyinen, josta puhuin…(Siitä puhuin 6.4.2012 ) D. Diogo de Braganca (Lafoes), 1976. Arte Equestre, Picaria Antiga, Equitacao moderna. ...on kyllä edelleenkin aika pölyinen. Tai siis sanoisinko jo taas jälleen pölyinen. Pari iltaa tämän kirjan parissa vietin ja vähän eteninkin, mutta on kyllä aika raskasta luettavaa (kiinnostavaa mutta raskasta) koska on siis tiukkaa asiaa ja paljon historiaa, mutta myös vanhahtavaa kieltä ja portugaliksi…joten vaatiin kyllä lukemiseen erityistä vireyttä. Kuvistakin saa kuitenkin aika paljon irti sekä lyhyistä pätkistä sieltä täältä, mutta kyllä mä sen vielä läpi kahlaan… 🙂

* (Tästä puhuin 26.4.2012) Eva Eternell Hagen, 2011. Working Equitation. Ica Bokförlag, Forma Publishing Group AB. Tämä kirja odottaa vielä lukuvuoroaan kirjahyllyssä. En siis ole ehtinyt aloittaakaan. Ja kun tää työratsastus eli WE (working equitation) on mulla Zamulla todellisuudessa muutenkin niin aluillaan, ettei olla kuin vasta muutamaa harjoitusta kokeiltu… ei olla päästy edes ensimmäisellekään kurssille ratsain… Mutta ehkä tää sitten tästä seuraavaksi tavoitelistalle ja työn alle. 🙂

ja väliin on tullut myös pari muuta uutta kirjaa, mutta taidan niistä kirjoittaa oman jutun… tää juttu paisuu nyt tosi pahasti.

Ja sitten asetetut koti/pihatyöt jotka oli tarkoitus hoitaa ennen matkaa.

Piha. Hyvällä mallilla. Ehtii riittävän valmiiksi. Kausivaatteet. Kaikkien muiden vaatteet pesty, säilötty ja setvitty (vanhat, pienet, rikkinäiset, hankittavat…) paitsi hevosen. Saisinkohan siis siivottua ne vielä ennen lähtöä. Talo. Pakolliset kausityöt tehty. Pahimmat ”ärsykkeet” siivottu kesäkauteen valmistautuen eli jouluvalot ym. jo vintissä ja kanervat parvekkeelta… 🙂 Vintti vielä vähän räjähtänyt, mutta olen mä sielläkin jo jotain tehnyt. Ikkunat ei tosin oo vielä pesty… ja en tiedä kykenenkö siihen ollenkaan. Tosin lasten synttäreitä pitäisi viettää heti matkan jälkeen eli olisi kiva hoitaa se pois alta (Mutta kun mä niin inhoon ikkunanpesua!). Paperityöt. Lasten paperit, eskarihakemukset, kerhohakemukset, Kelan paperit, verot ym. aika hyvällä mallilla, mutta ainahan noita riittäis. Sisustus. Edelleen todella vaiheessa. Odottaa inspiraatiota…ja rahaa… mutta taidan keskittyä tähän vasta kun siirrytään seuraavaan ”sisäkauteen” eli syksyllä. Ja,ja, ja…

Ja olikos mulla vielä jotain muita lupauksia? Summa summarum… olen tainnut pysyä tavoitteissa kokonaisuudessaan noin 50 % :sesti. Ja ehkä se saa luvan riittää? Pienten lasten kanssa, niin kuin eläintenkin kanssa, tilanteet aina elää ja saa elääkin. Eikä noihin tavoitteisiin voi naama irvessä voi pyristellä, sillä se aiheuttaisi vaan stressiä, mikä ei taas ole niiden tavoitteiden tarkoitus. Ja mun oman elämänfilosofian tärkeimpiä kulmakiviähän on ”elää hetkessä”, kuten aina sanon. Joskus olen elänyt vieläkin enemmän hetkessä (pakotetusti), aivan päivä, tunti tai jopa minuutti kerrallaan, mutta se ei ole ihan järkevää, kuten ei mikään muukaan äärimmäisyys mielestäni. Tavoitteet tekevät kyllä hyvää, antavat tekemiselle suunnan ja pitävät vireänä. Ilman tavoitteita ei myöskään mitään kehitystä tai edestystä todennäköisesti tapahdu, mutta ne eivät kuitenkaan saa pahasti häiritä olennaisinta eli elämääni lasten kanssa. Eli päätän, että 50% riittää ja olen itseeni nyt tässä kohtaa ihan tyytyväinen, vaikka se ei tarkoita, etteikö vielä parempaan pitäisi koko ajan pyrkiä. Olenhan sentään päässyt alkuun niissä kaikissa ja edistynytkin myös joissain, joten suunta ainakin on oikea.

Se katosi…

koko pitkä juttu jota olin kirjoittanut hyvän matkaa jo seitsemältä aamulla… ja nyt illakin vielä jatkoin muutaman vartin… ja ”Simsalabim!” sain sen katoamaan. Jäljelle jäi vain yksi kuva. Tuli mieleen ihan noi vanhat ajat pc:een kanssa työpaikalla, jolloin mitä tahansa saattoi tapahtua…Voi että mä sanon!

En jaksa enään tänä yönä sitä kirjoittaa uudelleen, mutta julkaisen kuvat. Nämä oli siis yhdeltä lyhyeltä ratsastusmatkalta, Coudelaria Henrique Abecasikselta, josta kirjoitin aikaisemmin jo yhden jutun. Siinä jutussa ”Kivoja muistoja” maastoiltiin, mutta tällä reissulla kaverini kanssa saatiin kokeilla erilaisia hienoja hevosia, siittolan omia kasvatteja.

Tässä mulla alla on yksi noita hevosia, jotka varmaan muistan koko lopun ikäni. Oli vaan niin paljon ns. ”hevosta” alla. Niin paljon hevosta, laatua, liikettä, ilmaa, keveyttä … mutta muistan myös, että oli aika jännää ja sen huomaa mun ilmeistä ja asennoista 🙂 Tämä hevonen oli muistaakseni vasta 4,5 v. tässä ja oli vähän sellainen fiilis, ettei ehkä pysytä tuolla kentällä, mutta pysyttiin ja vielä ihan hyvin :). Ratsastuksen jälkeen taisin loistaa auringon kanssa kilpaa…

Mutta loppujen lopuksi vasta tämä seuraavan päivän ratsastus (kuva alla) oli se todellinen WAU-hetki. Harmi kun siitä ei ole mitään parempia kuvia. Kun hevonen oli jo ikään kuin tuttu ja luotin sekä uskalsin olla itse rento. Niin… se olis siis yksi noita ratsastuksia, joita en ihan heti unohda. Ja toivon siis näkeväni tämän hevosen tulevalla reissullamme. Ehkä näkeväni ja jos oikein onnekas olen niin, vielä tuntevanikin…

Ja sitten kaverini Sannin alla muutama muu paikan hienoista hevosista. Ylimmässä kuvassa myös nuori siittolan oma kasvatti, mutta kaksi alempaa ovat vanhempia. Ainakin muistaakseni osasivat enemmän.

Ja vähän fiiliskuvia itse paikasta…

Ja sen kadonneen jutun juoni oli vähän siihen suuntaan, että on alkanut tulla vähän stressiä tekemättömistä töistä, jotka pitäis saada valmiiksi ennen lähtöä ja tekemättömistä matkavalmisteluista sekä lasten edelleen jatkuvasta korvatulehduskierteestä… Mutta kuka oikeastaan edes haluaa kuulla mitään stressistä, tekemättömistä töistä tai korvatulehduskierteestä… Ja siis tämän tulevan matkan valmistelujen myötä eksyin sitten näihin kuviin, koska olin ajatellut soittaa tänään Tiagolle eli tuolle miehelle, joka kuvissa näkyy, että voitaiskohan mennä käymään siellä matkan aikana. Ja voitaisiin ratsastaakin mahdollisesti pari tuntia, jos aikataulut sopii yksiin. Lisäksi olin kirjoittanut jonkin verran siittolan toiminnasta ja joistain heidän voittamistaan palkinnosta ym. kuvausta toiminnasta… Mutta aihe siirtyy sittenkin tulevaisuuteen (eli heti kun innostun siihen uudelleen tarttumaan) … ja sillä välin paikasta ja yrityksestä löytyy lisätietoa täältä, !!

Ja tämän päivän mittaan stressikin hiukan jo laantunut (päivän aikana olen siis myös saanut joitain rästitöitä tehdyksi eli eivät enään kuormita takaraivossani) ja näiden kuvien myötä olen siirtynyt hyvällä tavalla jännittämään matkaa.  Yölläkin varmaan taas näen unta tuosta(kin) valkoisesta hevosesta… Hyvää yötä! Good Night!