Taitavia junioreita ja lapsia (matkakuvia Portugal syksy 2013, osa 2.)

Matkakuvateemalla jatketaan luvatusti.

Tänään ajattelin latailla tänne kuvia erittäin taitavista junioriratsastajista joita tuntuu Portugalissa riittävän. Olen ennenkin asiaa ihmetellyt… syntyykö ne oikeasti hevosen selkään? Vai mistä oikein on kysymys?

Haltioituneena tuijottelin puolenpäivää (katena päivänä peräkkäin) noita junnuja verryttelykentän reunalla kisapaikalla… Lajina Working Equitation…(jos et tiedä mistä on kysymys, niin klikkaa linkki auki tästä) nouseva laji, jossa portugalilaiset tuntuvat olevan lähes ylivoimaisia, vaikka lajia harrastetaankin kohta jo maailmanlaajuisesti. Eikä ihme! Hallitsevat kyllä tulevaisuudessakin, kun katsoo mikä sukupolvi siellä on taitajia kasvamassa, toinen toistaan lahjakkaampia.

Tässä alla kuvamateriaalia junioriluokan verryttelystä. Kaikki ratsastajat olivat silmämääräisesti arvioituna noin 10-15 ikävuoden väliltä. Mikä parasta, ratsastivat äärimmäisen siististi ja rauhallisesti, super kevyin ja herkin käsin… Hyvät ja osaavat hevoset  myös toki alla ja vaihtelivat laukkoja sarjoissa ja tekivät laukkapiruetteja tosta noin vaan… Kauniisti, rauhallisesti, hyvässä tasaisessa tahdissa… Siis ainoastaan upeaa katseltavaa! Silmät ymmyrkäisinä niitä taas ihmettelin vaikka olen noita ennenkin tuolla nähnyt. Joko näillä on todella hyviä opettajia? Tai idolit ja esikuvat todella korkealla ja imitoivat taitavasti? Tai sitten hevosen käsittelytaidot sekä helponnäköinen  ja seesteisen rauhallinen ratsastustyyli on, joko muotia tai sitten tosiaan ”verissä”…

Ja lisähuomautuksena: Tämän lajin taso näyttää olevan junnujen kohdalla jo todella korkealla niin, että luulen tai uskallan oikeastaan väittää, että aika monet muut tätä lajia aloittelevat maat taitavat joutua pyristelemään vielä vuosia yltääkseen edes aikuisten tasolla portugalilaisten ”junnutasolle”. Niin masentavalta kuin se saattaa kuulostaakin. Mutta itse ajattelen sen olevan vain nautittavaa, että pääsee seuraamaan lajin kehitystä vuosi vuodelta. Ja missä se parhaiten tietysti näkyy on juuri näissä luokissa. Samat naamat jo ottamissani viime ja edellisen vuoden kuvissa. Ja kehitys on huikea… Huh! 🙂

(HUOM! Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!!!!)

Kurisositeettinä espanjalaisten junnujen maajoukkue joka oli kisassa mukana. Poikkeavat ajonkin verran pukeutumiseltaan ja varustukseltaan. Mm. kuolaimina pelkkä kanki pitkällä varrella. Alla joukkuekuva:

Ja lisää noita taitavia ratsastajanuoria sekä lapsia näkyi tietysti myös kylässä. Heitä tuntui olevan joka nurkalla, lähes kaikkialla mihin vain katsoi 🙂 Ei saattanut kuin suu auki ihmetellä. Yhtään ongelmaa en lapsilla nähnyt olevan hevosten kanssa, vaikka ratsastettiin usein valtavassa tungoksessa ja ori, orin vieressä. Hevoset mennä hölköttivät kiltisti ja nätisti. Mikähän kumma siinäkin on… Luonnonlapsia, ilman satulaakin tai kypärää tai ilman isää ja äitiä. Tietty äidin vaistokin kieltämättä siinä hetkittäin heräili, mutta olen noita Portugalissa nähnyt  niin paljon ja käsittämättömän taitavia yleensä ovat. Kuten sanoin syntyneet hevosen selkään. Mikä muu siinä voi selityksenä olla.

Huomenna jatketaan latailua… Josko silloin samalta reissulta iltaelämää, nuorten hevosten näyttelyitä tai WE-kilpailuja, esteitä… Kuvamateriaalia riittää mutta lataaminen vaan on hidasta. Hyvää yötä nyt! 🙂

Matkakuumetta

Nyt on iskenyt ihan hirveä matkakuume! Ääääks! Ja apuuva! 🙂

Ja nyt just kun ei ihan oikeasti mihinkään pysty täältä irtoamaan! Ja kaikki muut on menossa johonkin. Tai ovat juuri olleet. Ja kuume vaan nousee. Ja juuri nyt melkein ihan mikä tahansa kävis. Lämpöä, aurinkoa, ihania hevosia, mielenvirkistystä, rentoutusta, uusia paikkoja, ihmisiä… Kaikki kelpais kyllä.

Nyt on niin moni asia meidän elämässä juuri tällä hetkellä niin pahasti kesken, ettei voi eikä uskalla irroittautua täältä kotoa mihinkään. Rakennustyömaa pihassamme on ehkä nyt se isoin asia tässä jarruttamassa. On valvottava ja huolehdittava, että se saadaan valmiiksi. Eli se vaatii fyysistäkin läsnäoloa. Ja lisäksi ei edes tiedä kuinka monta tuhatta eruroa sen kanssa mennään taas yli budjetin eli lainamäärän, joten ei nyt juuri uskalla ostaa mitään mitä ei ole ihan pakko (eli lapsille ja eläimille ruokaa lähinnä) tai saatika sitten ostaa ylimääräisiä lentolippuja ja edes juuri kuvitella mitään lisämenoja. Ja toisena painavana syynä tulevat sitten vielä noi kaikki tulivaisuuden suunnitelmat eli oma yritys, joka pitäisi juurikin tämän kevään aikana pyöräyttää käyntiin. Joten nyt on vaan edettävä asia kerrallaan ja aika iso investointihan sekin myös taloudellisestikin on. Kieli keskellä suuta on siis mentävä vielä vähän aikaa. Ja on vaan pysyttävä nahoissaan. Työ ennen huvia ja mieli fokusoituna tärkeämpiin asioihin ja niin edelleen… Eli Suomessa olen ja pysyn nyt.

Ja ai että! Jos nyt vaan voisin niin ottaisin kyllä heti äkkilähdön ja lennähtäisin vaikka yksinäni Portugaliin. Varmaan jättäisin miehen lapsia hoitamaan kotiin, niin ei tarvitsisi edes stressata, että kuinka kaikki täällä kotona hoituu. Pari yötä voisin mielihyvin viettää esimerkiksi Morgado Lusitanossa. Siellä en tarvitsisi edes ketään matkaseuraksi,  koska yleensä siellä on aina tavannut vaikka kuinka ihania hevosihmisiä eri puolilta maailmaa. Ja jos ei sattuisi ketään olemaankaan, niin aina on huolehdittu siitä, ettei ole tarvinnut yksin huoneessaan kököttää. Ja itse asiassa saattaisin mielelläni vaikka yksinkin aikaa viettää, sillä unikin varmaan maittaisi. Jonkin verran on noita nukkumattomia öitä varastossa 😉 Ja miksi tällä kertaa juurikin Morgadoon eikä mihinkään muualle, vaikka hyviä paikkoja on paljon. Ratsastuksellisesti saattaisin kyllä valita toisinkin, mutta juurin nyt olisi paikallaan vaan sellainen huoleton ja helppo kokonaispaketti… Ei tarvitsisi ajaa itse mihinkään, ei etsiä majoitusta, eikä liikkua paikasta toiseen… Voisi vaan istua takkatulen lämmössä, siemailla portviiniä, jutustella hevosjuttuja… Ja kun tulis sitten sen ratsastuksen aika, niin ainoa efortti, minkä ennen tuntia joutuisi itse tekemään, olis pukea ratsastusvarusteet itselleen päälle. Ja sitten vaan ”valua” mäkeä alas talleille päin… 😉 Valmiin hevosen, valmiiksi verkatun ja laitetun hevosen selkään… Ja alkaa ratsastaa…Eikä tarvitse edes itse suunitella minne milloinkin kääntyy, kunhan vaan seuraa valmiita ohjeita ja mennä nautiskelee ratsastuksesta. Ja niin tietty… hevosetkin kaiketi kulkisivat ikään kuin itsekseen.. Kuuntelevathan nekin jo aika sujuvasti opettajan käskyjä 😉 hyvin koulutettuja kuin ovat.  … Juu kyllä! Olen tosiaan hiukan väsynyt. Orastava flunssa päällä sohvannurkassa märehdin. 😦 Ja haaveilen 🙂

Mutta en ole menossa mihinkään nyt!! On vaan pysyttävä tiukkana… Tosin yksi kariutunut matkasuunnitelma on kuitenkin pahasti jäänyt kaivelemaan… huomaan miettiväni asiaa nyt lähes päivittäin… Hitsin hitsi! Ja se on tämän vuotinen Equitana. Kahden vuoden välein järjestettävillä Equitana-messulla ollaan käyty jo useampaan otteeseen. Yleensä ollaan osallistuttu Pro Agrian järjestämälle valmiille ryhmämatkalle, mikä on ollut helppo ja mukava vaihtoehto. Ja lisänä noilla ryhmämatkoilla on aina ollut myös mielenkiintoisia vierailuja paikallisille talleille. No tänä vuonna vielä itse ehdotin miehelle, että jos ei mentäiskään.  …JA nyt kyllä harmittaa! Ilmoittautuminenhan olisi pitänyt tehdä jo pitkälti viime vuoden puolella. Meillä oli silloin niin paljon matkoja ja menoja että alkoi oikein hirvittää… Ja vaikka nytkin vielä ymmärtääkseni paikkoja matkalle voisi saada, niin ne rahat on kyllä jo käytetty muihin suunnitelmiin. 😦

Ja ne on muuten niin hyvät messut, joilla kannattaisi jokaisen hevosihmisen edes kerran elämässään käydä. Aivan valtavat!! Ja jokaiselle löytyy taatusti jotakin! Messuhalleja on varmasti yli kymmenen erilaista ja varmasti mitään erityisryhmää ei olla unohdettu. On peruslajien lisäksi esillä on westerniä, valjakkoajoa, klassista ratsastusta, taiteellisempaa, matkaratsastusta, hevospalloa, pooloa, poneja, vammaisratsastusta, vikellystä, agilityä, centered riding:ia, WE:tä, luomua, kuiskausta, pilatesta ja ihan mitä tahansa ratsastuksen suuntauksia. Ja tietenkin kaikkea heppakamaa, vaatteita, kirjoja, juoksumattoja, kävelykoneita, uittokoneita, laidunmateriaaleja, ruokintahärveleitä, heinää, rehuja, lääkkeitä ja tallirakenteita, kuljetuskalustoa. Ja lisäksi kasvattajia, erikoisrotuja ja yhdistyksiä sekä iberoyhdistyksiäkin lähes joka maanosasta paikalla. Siis todella ihan mitä vaan ikinä keksii harastuksestaan toivoa! Ja messuilla on myös yksi iso areena jossa pyörii kokoajan taukoamatta ohjelmaa, näytöksiä, demoja ja eri valmentajien klinikoita. Lisäksi jokaisessa hallissa on myös pienempi areena, jossa pienempiä valmennusdemoja ja muita esityksiä. Lisäksi kiinnostavia paneelikeskusteluja. Illalla tietenkin vielä erikseen hienot iltanäytökset, jotka oikeasti ovat olleet todella hienoja. Suosittelen siis vakavasti kaikille jotka suinkaan edes kuvittelisivat pystyvänsä irtautumaan muutaman päivän matkalle maaliskuussa!!

Tässä löysin yhden linkin jonka kautta voisi vieläkin päästä mukaan valmiille pakettimatkalle:

http://www.laatuheina.com/Arkisto/Artikkeli/tabid/10427/ArticleId/2574/language/fi-FI/Default.aspx?Return=10401

Ja tässä vielä toinen linkki, josta löytyy jonkun toisen kokemuksia edellisiltä messuilta vuodelta 2011:

http://plaza.fi/stadion/ratsastus/satulahuone/equitana-on-himoshoppaajan-paratiisi

No kuten sanoin, me ollaan tosiaan kuitenkin ne messurahat jo käytetty… MUTTA MENKÄÄ TE! Mun ei auta kuin murjottaa täällä kotona… 😉

Tai itse asiassa lupaan kuitenkin etten ihan oikeasti murjota! 🙂 Ostettiin jo silloin syksyllä liput Göteborgin Horse show:hun. Ne on huhtikuun lopulla. Ja tosiaan oikein suostuttelin miehen kääntymään Equitanan-messumatkasta tähän vaihtoehtoon. Aika näyttää sitten harmittaako vielä kun sinne asti päästään… Jouduin olemaan aika itsepäinen. Ja nyt kyllä hiukan jo kaduttaa. Equitanan-matkalla se kevätkin on ikään kuin aina tullut yli kuukautta aikaisemmin. Siellähän kukatkin kukkii ja ruoho vihertää jo tuolloin maaliskuussa… Mutta näillä valinnoilla mennään tänä vuonna… Tässä kuitenkinkiinnostuneille Göteborgin tuleva ohjelma.

http://www.gothenburghorseshow.com/program/program/

Ja huom! Liput ei oikeasti ollu kalliit! Suunnilleen samalla rahalla, jolla Helsinki International Horse Show:un olis ostanut liput yhden päivän kolmeen näytökseen sai Göteborgiin liput neljälle päivälle. Ja jätin siis syksyllä tarkoituksella HIHS:in kokonaan väliin… Ja kyse on nyt Göteborgissa kuitenkin sekä kouluratsastuksen että esteratsastuksen World Cup:in loppukilpailuista!

Nyt taidan napata vielä kupin kuumaa Finrexin:iä ja painella peiton alle uneksimaan. Hyvää yötä!

Ne tulevan vuoden lupaukset ja mitä jäi käteen vuodesta 2012

No huh! Aika iso aihe. Ja kirjoittaja suoraan sanoen hiukan ryytynyt Uuden Vuoden vastaanotosta. Valvominen ja kuohujuoma eivät taida sopia enään tässä iässä. 😉 Mutta jospa ihan vähän kuitenkin yrittäisin tarinoida… tässä odotellessani ruoan valmistumista.

Niin mitä siis jäi käteen viime vuodesta 2012?

Ensinnäkin ajattelen, että oma ratsastukseni on palautunut jälleen jotakuinkin muutaman vuoden takaiselle tasolleen. Olen toki siitä iloinen, vaikka onhan se vähän turhauttava ajatus olla jälleen ikään kuin siinä ”nollapisteessä”, jossa oli kaksi vuotta sitten. Eli siitä ajasta jolloin aloin odottamaan nuorinta lastani.

Eli vuoden 2012 voisin ajatella olleen suurelta osin palautumista raskauden ja pikkuvauva-ajan jäljiltä. Tai no jos olisin varovaisesti hiukan positiivisempikin,  niin tunnustaisin ajattelevani, että ehkä hiukan olen kuitenkin myös jo plussan puolella. Ja joitakin tärkeitä oivalluksiakin uskon vihdoin sisäistäneeni ja olen onnistunut siirtämään niitä omaan ratsastukseeni, tasapainoon, kehon käyttöön ja yhä kevyempään ohjastuntumaan… Ja mikä tärkeintä myös oman hevoseni ratsastamiseen, jonka kanssa on ratsastuksessa tuntunut olevan selkeästi kaikkein haasteellisinta. Ja näissä oivalluksissa ja omaksutuissa asioissa tärkeimmät edistysaskeleet on taidettu ottaa juurikin ihan nyt vuoden viimeisimpinä kuukausina. Tai onkohan se vaan niin, että on vihdoin saatu kerätä palkintoja pitkästä keskittymisestä ja puurtamisesta noiden asioiden äärellä…

Toisaalta kuluneen vuoden 2012 aikana on ollut myös elämässämme ihmeenkin hyvä mahdollisuus panostaa omaan ratsastukseen. Päätin jo alkuvuodesta, että nyt jos koskaan ja jollen ole loppuvuodesta tyytyväinen omaan edistykseeni, niin voin vaikka lopettaa koko lajin. Onhan tämä aika kallis harrastus ja jos haluaa panostaa, niin olisi aika tärkeää myös edistyä. Vaihtoehtoisestihan voisi vaikka myös vuokrata hevosestaan puolet pois välittämättä sitten siitä yhteistyön hienosäädöstä (minkä uskoisin siinä todennäköisesti kärsivän) tai intensiivisyydestä. No ratsastusmäärät ainakin siinä vähenisivät. Noh, toistaiseksi jatkan vanhaan malliin… eli olen tyytyväinen 🙂

Ja myös henkilökohtaisessa elämässämme on pitkästä aikaa, monien vuosien jälkeen, ollut ns. helpompi vuosi. Olen ollut kotona lasten kanssa ja on ollut mahdollisuus irrottaa aikaa, iltoja ja viikonloppuja, harjoitteluun. Tuskin tämä olisi ollut vastaavan perheen kanssa mahdollista työssäkäyvälle? Eikä ole juuri nyt ollut syntyviä vauvoja, imetettäviä, univaikeuksia tai koiranpentuja… 🙂 Eikä isompia, meidän normaalimääristä poikkeavia tai akuutteja huolia esikoisen terveydentilassakaan. (Siis puhun syövästä ja sen jälkitilaan liittyvistä seikoista, en laske kolmen lapsen korvatulehduskierrettä näihin akuutteihin huoliin…) Ja niin talokin oli valmistunut jo edellisenä vuonna eli rakennustyömaakaan ei enää työllistänyt tai stressannut meitä pahemmin vuoden 2012 aikana… Raha-asioitten muodossa (uuteen taloon ja pihaan saa uppoamaan uskomattoman määrän tuhatlappusia kuin tuhka tuuleen… tai sanoisinko nurmen alle maantumaan…) kyllä. Mutta koin helpottavana, kun ei ollut enää sitä jatkuvaa työn valvontaa, rautakaupoissa juoksemista, paperiasioita, materiaalivalintoja, ongelmia tai sisustussuunnittelua… Tuleekohan tämmöisiä vuosia tasaisempia vuosia vastaan enään koskaan?

Joten siis satsasimme kuluneen vuoden omiin harrastuksiimme, niin lasten kuin meidän aikuisten… Viikonloput oli meille itselle ja perheelle vapaa-aikaa, joita pystyi sopivissa määrin täyttämään erilaisilla valmennuksilla ym. hevosaiheisilla tapahtumilla. Laskin ottaneeni osaa ainakin 12 kertaan hevosen kanssa osaa kurssille tai valmennukseen sekä iso määrä muita hevosaiheisia tapahtumia ja viikonloppuja. Ja yhden viikonlopun vietimme Pariisissa katsomassa koulujen näytöstä sekä lisäksi kävimme kolme kertaa Portugalissa ratsastamassa. Huh! Ja vuosiin meillä oli ekaa kertaa mahdollisuus ottaa myös lapset mukaan ratsastusmatkalle. Viimeksi ennen tyttäreni sairastumista vuonna 2006 oltiin koko perheen voimin pidemmällä matkalla Portugalissa. Ja mikä ratsasteluihin siellä Portugalissa kuluneen vuoden aikana tulee, niin suunta kehityksessä on ollut oikea 🙂

Alkuvuodesta, maaliskuussa, vuoden ekalla reissullamme, minulla oli muistaakseni vielä todella vaikeaa hallita omaa keskivartaloani ja istunta (suoruus, tukilihasten käyttö, asento ja tasapaino) oli aika pahasti kateissa. Laukkaa tuskin pystyin kauniisti istumaan edes yhtä kokonaista ympyrää… Tai no tasapainoisella hevosella Portugalissa hiukan enemmän, mutta vähänkin enemmän istunnan tukea tarvitsevalla hevosella (esim. Zamun) laukan ratsastaminen (istunnalla) repsahtaneilla vatsalihaksilla oli huomattavan haasteellista. Hötkyin, löllyin ja heiluin. Saati sitten hevosen hidastusta tai hallintaa istunnan avuin…  ei kovin helppoa tolla kunnolla. Pakko vielä kerran sanoa, ettei raskaus ja synnytys todellakaan ole ihan pieniä mullistuksia naisen fysikalle, vaikka niinkin helposti kuin kaikki tällä viimeisimmällä kertaakin sujui… 🙂

Mutta jo kesäkuun reissulla aloin löytää uudelleen palikoita kohdalleen. Ja koska olimme reissussa lähes kuukauden päivät, niin noita ratsastustuntejakin kertyi siellä aika kivasti. Sarjavaihtoja ja laukkapiruetteja… Muutamat pätkät vertailuun tolta matkalta löytyvät täältä. Siis jo huomattava ero kevään suorituksiin 🙂

Ja viimeisellä reissullani marraskuussa laukkapiruetti tuntui jopa ihan aika helpolta ja oikeasti pääsin hyvin asioista jyvälle.

Tässä parit pätkät noista. Huomasin etten ole laittanut marraskuun ratsastuksista Portugalissa juuri mitään tänne. En kuvia enkä videota vaikka matkasta muuten kyllä kuulumisia. Mutta siis mehän toki ratsastettiinkin. 😉

Ja Zambujokin tuntuu nyt paremmalta kuin koskaan tähän mennessä. Ja sen kohdalla saan olla oikeutetusti tyytyväinen itseeni. Ja toki myös mieheeni… Ja sen kanssa eteneminen on 2012 ollut aivan selkeää. Välillä on ollut vuoden aikana myös joitain alamäkiä, kuten loman jälkeen kesällä ja ruokintaan liittyen laidunkaudella ja viimeisimmäksi syyskauden aikana muutaman kuukauden ajan, jolloi se sai ekaa kertaa takajalkoihinsa kengät. Linkistä Zambujo löytyy näitä eri vaiheita Mutta nyt tuntuu taas kaikki hetkellisesti loksahtaneen kohdilleen ja ratsastus on vaan aika mukavaa. Ollaan lisätty maastoilua sekä muuta vaihtelua treeneihin ja päästy pikkuhiljaa sisään myös uuteen lajiin, lajiin josta ollaan aika monia vuosia vaan haaveiltu. Aion jatkaa näiden uusien kuvioiden parissa työskentelyä myös alkavan vuoden aikana. Ja nyt vaan nautiskellen mukavista tuntemuksista hevoseni kanssa ja  haasteita joka tapauksessa siis tulevaisuudessakin riittää. 🙂 Ja niin tosiaan. Zambujo on myös nyt vihdoin tunnistettu… Jospa jonain päivänä päättäisin startata sen kanssa jossain 😉

Entä tämä BLOGI?

Aloin ideoida tämän blogin kirjoittamista jo heti alkuvuodesta 2012 ja aloitin sitten  maaliskuussa. Olen huomannut sillä olevan hyvin monella eri tapaa vaikutusta omaan ratsastukseeni ja hevoselämääni. Se on toiminut ikään kuin omana treenipäiväkirjana, muistikirjana ja peilinä, johon aina palata silloin kuin ei muista mihin pitäisi keskittyä tai mitä olen suunnitellut harjoittelevani. Tämä on toiminut myös kivasti ikään kuin ideavarastona, ikiomana ajatus-ja ideapankkina sekä eräänlaisena matkapäiväkirjana. Samalla se on saanut minut suunnittelemaan, ajattelemaan, järkeistämään ja käymään myös läpi tarkemmin omia tavoitteita, haasteita, virheitä sekä harjoitteluani. Vaikutukset tuntuvat olevan ihan huomattavia! Isompia kuin olisin voinut kuvitellakaan. Se on myös toiminut jollain tapaa kotiäitiydelle täydellisenä vastapainona. On saanut ajatella, kirjoittaa ja tuottaa jotakin pysyvämpää… Saada aikaan jotain konkreettista. Ja rentouttavaa ja ihanaa vaihtelua päiviini. Ja koska kotityöhän ei tunnu monesti tuottavan yhtään mitään. Kakkaa tulee vaippaan lisää juuri kun olet pessyt edelliset pois ja vaikka siivoaisit kaiket päivät, niin siistiä ei silti koskaan tule. 🙂 Ja blogi ainakin kokoajan  etenee johonkin suuntaan 🙂

JA ne luvatut Uuden Vuoden lupaukset? 

No sori, vaikka otsikko lupasikin luvata jotain, niin oikeasti en ajatellut luvata mitään. 😉 Vain kirjata ylös suunnitelmia ja haasteita. Ja niistä yleensä pyrin pitämään kiinni.

Alkavalle vuodelle 2013 on mielessä aika paljonkin suunnitelmia, jotka suuntaavat pidemmälle tulevaisuuteen. Meinaavat jopa häiritä yöuniani. Nämä liittyen niin ratsastukseen, hevosiin, matkoihin, kuin myös toimeentuloon ja ammattiinkin. Ideoita, haasteita ja tehtävää kyllä alkavalle vuodelle riittää! Ajattelen myös edelleen hoitaa pienet lapseni kotona ainakin vielä tämän vuoden ajan. Leipätyöstäni olen siten edelleen hoitovapaalla. Alan kuitenkin jo pikkuhiljaa myös tehdä vähän tarkempia suunnitelmia ja konkreettisia toimiakin, jotka tähtäävät vähän pidemmälle tulevaisuuteen. Ja asiat etenevät jo nyttenkin aika vauhdilla. Rakennustyömaa meidän pihassa on myös jo käynnistetty ja ideoita, haasteita sekä kaikkea jännittävää sillä saralla siis olisi tiedossa. Ja hommaa! En varmaan tule ainakaan olemaan kovin jouten täällä kotona… Se jos joku taitaa olla varmaa. Jostain olisikin vielä venytettävä lisää tunteja vuorokauteen ja energiaa tähän touhuamiseen.  Palaan kyllä näihin suunnitelmiin heti kun aika niille on ”kypsä”.

Ja oman hepan kanssa on myös paljon ajatuksia ja tavotteita alkavalle vuodelle 2013. Voisin palata myös näihin tavotteisiin tarkemmin omana juttunaan ihan lähipäivinä. Ratsastukseen tai valmentautumiseen ehkä pysty satsaamaan ihan viimevuotiseen tyyliin. Ainakaan ei ole yhtä pitkiä ratsastuslomia tiedossa. Jotain kuitenkin, kun ei oikein ilmankaan osaa olla… Ja ”veri” vetää Portugaliin päin aina vaan 🙂 Jotain hevosiin liittyvää matkaa meillä aina kuitenkin on suunnitteilla jos ikinä ”kynnelle vaan kyetään”. Ja onhan yksi mielenkiintoinen reissu  jo buukattu ja maksettukin. Niistä suunnitelmista myös lähiviikkoina lisää täällä blogissa.

Suunnitelma numero yksi liittyen alkavan vuoden ratsastuksiin toteutettiinkin jo heti tänään. Vuoden ensimmäinen päivä ei siis ihan valunut käsistä. Sovitettiin Zambujolle vihdoin, kauan kaapin päällä tallilla pölyyntynyt perinnesatula. Se tarvitaan käyttöön aika pian alkuvuodesta kun FIAL (Suomen lusitanohevosyhdistys ry) on osallistumassa messuille. Satula pitäisi saada sisäänratsastettua ja tänään siis sovitettiin ja totutettiin Zambujoa ekaa kertaa elämässään häntäremmiin. Ja ei ongelmia. Ja on siis näissä varuisteissa liikkunut tänään rennosti kaikki kolme askellajia. 🙂 Ei paha alku.

Ja huom! Myös että FIAL:in tiimoilla on kanssa alkuvuodesta tapahtumia tiedossa, joten näistä hevosista ja WE eli Working Equitationista kiinnostuneet, PYSYKÄÄHÄN KUULOLLA! Palaan näistä pian… 🙂

ENERGISTÄ, POSITIIVISTA JA IDEARIKASTA ALKAVAA VUOTTA KAIKILLE!!!!!

Golegan näyttelyssä 2012 (osa 2.) ”Hottikset”

eli hurmurit eli se kuuma ryhmä… 🙂 Siis 5-vuotiaat, jalostukseen hyväksytyt oriit

Ahoto ja Pedro Torres Golega 2012 © Elina Parpala

 Luokka ei ollut kovin suuri, mutta joka tapauksessa hyvin mielenkiintoinen. Tätä luokkaa ainakin itse odotin koko päivän. Oria nimeltä Ahoto on suitsutettu netissä jo niin paljon, että halusin ihan ehdottomasti nähdä livenä. Tai liikkeessä livenä. Johan sitä kesällä rapsuteltiin, kun käytiin pyörähtämässä Marin kanssa Cascaisissa tallilla, jossa Pedro Torreksen hevoset seisovat. Ja Pedro Torres, moninkertainen työratsastuksen maailmanmestari, joka itsessäänkin on ratsastajana kiinnostavaa nähtävää, sen hevosen myös täällä Golegassa näyttelyssä esitti. Ja hehän sen luokan myös voittivat. Taisi olla joku ennakko-oletuskin asiasta.

Golega 2012 voittajat: Ahoto, Pedro Torres ja kasvattaja Joa Pedro Rodrigues © Elina Parpala

Ja tässä alla muu palkittujen joukkio järjestyksessä. 1. Ahoton (kasv. ja om. Joao Pedro Rodrigues) 2. Campeador (kasvattaja ja om. Coudelaria St. Margarida) 3. X-Puccini Menezes (kasv. ja om. Dany Lahaye) 4. Berber da Broa (kavs. ja om. Manuel Tavares Veiga) Mulla on nyt kuitenkin aukko sivistyksessä, kuinka osallistujat ovat tähän luokkaan valikoituneet. Mutta tämän luokan voittajaa, nimenomaan täällä Golegan näyttelyssä kutsutaan nimikkeellä ”the Champion of the Champions”, joten kaippa nämä ovat jo voittajia jostain muista näyttelyistä… Mutta ompahan taas jotain ihmeteltävää ja selviteltävää…

Golega 2012, Campeador © Elina Parpala

Ja oonhan mä tätä Campeadoriakin joskus aikaisemmin myös ihastellut. Joten kiva oli nähdä sekin kentällä livenä ratsastaja selässään. Näitä Spartacuksen ”kultaisia” poikia on vaan niin paljon, että niissä menee sekaisin. Mutta tässä kaiketi yksi niistä kaikkein kauneimmista. Taisi olla voittaja myös Cascaisin Kansainvälisillä lusitanofestivaaleilla 2010 (tämä muistitiedon varaista), kun oltiin ystäväni Sannin kanssa katsomassa… Nää on kaikki aika saman näköisiä, helposti samaan veljesjoukkoon tunnistettavia… tällaisia aika hyvin muodostuneita, ”pötiköitä ja massavia” sekä myös aika isoja/korkeita ja isoilla renoilla liikkeillä varustettuja. Itseasiassa myös tämän vuoden kolmivuotiaiden joukossa oli muutama veli mukana ja mm. luokan voittaja El-Rei II da Sernadinha, joka on myös lisäksi saman kasvattajan kuin tämä Campeador.

Golega 2012, 3. X – Puccini Menezes © Elina Parpala

Tästä luokan kolmosesta (yllä) enkä myöskään hevosen kasvattajasta tai ratsastajasta tiedä yhtään mitään. Ihan vieras nimi minulle. Ja tässä lähes ainoa kuva. Katse ja kameran linssi kun seuraili se verran tiiviisti noita muita 🙂

Golega 2012 4. Berber da Broa © Elina Parpala

Golegan näyttelyssä 2012, Berber da Broa © Elina Parpala

Ja tämä Veiga-hevonen oli oma henkilökohtainen suosikkini. Ilme ja ihana metallinhohtoinen kiilto karvassa, mutkattoman oloinen luonne, herkän ja kuuliaisen näköinen, kaunis pää, ryhdikäs ja valpas olemus, ihana kiltti ilme… Jotenkin se vaan sytytti yli muiden. Niin, että vaikka Pedron ratsastusta ja Ahoton ravia olikin ihan mahtava seurata ja Campeador vähintäänkin upea ilmestys, niin kun satulat riisuttiin hevosten selästä, ei ne muut näyttäneet yhtään niin mageilta kuin tämä. Pedro ja Ahoto:kin olivat lähinnä pieniä ja söpön näköisiä siellä kehässä, jutustellessaan keskenään… Ja Campeador… varmasti kyllä komea, mutta hmm… oikeastaan en muista koska tuijotin tätä yhtä. Olin myyty! Rakkautta ensi silmäyksellä 🙂

Berber da Broa © Elina Parpala

Ahoto ja Pedro Torres © Elina Parpala

Ja vielä loppuun yksi videopätkä palkintojen jälkeen kunniakierrokselta noista kaikista neljästä palkitusta. Mutta siis varokaa, ettei mee pää sekaisin! …videon heiluessa joka suuntaan… Ja surkea laatu… No kiinnostuneimmat saavat videosta kuitenkin haluamansa infon… katsokaa ken haluaa. 🙂

 

Veiga-hevosia ja muita jumalaisia olentoja Golegan näyttelyssä 2012 (osa.1)

Viikko on vierähtänyt kuin varkain. Ja ihan ihme viikko!! Oon ollu kuin ”puustapudonnut” ja sählännyt ihan urakalla. Kokoajan vähän myöhässä jokapaikasta. Tai vaikka ei konkreettisesti , niin se fiilis ainakin on ollut, ettei ole ihan tilanteen tasalla. Lapset ovat vaatineet paljon. Ilmeisesti kerjänneet velkoja ajasta, joka oltiin niiltä poissa. Olihan tämä matka, 5 yötä ja 5 päivää, pisin yhtenäinen aika, joksi olen heitä ikinä jättänyt. Mun pienet murut.

Matkalaukut on kuitenkin jo lähes purettu. Mieletön määrä taas paperia, kirja, esitteitä, näyttelymonisteita, käyntikortteja ja muuta lusitano-krääsää. Taidetaan olla hiukan hurahtaneita näihin juttuihin. No niin hurahtaneita, että ollaan jo vuosien ajan tuotu jokaiselta matkalta vähintään yksi aiheeseen liittyvä kirja mukanamme. Itse asiassa ihan fiksua tuoda niitä pikkuhiljaa, koska ne kirjat on ihania ja niissä on älyttömästi hyviä kuvia ja tietoa, mutta ne painavat julmetusti matkalaukussa eli niitä ei kovin montaa viitsi kerralla raahata. Ja netistä tilattuna ne maksavat monesti vähintään tuplasti sen, mitä paikallisissa kirjakaupoissa. Tällä kertaa tuotiin pitkään jo suunnitteilla ollut kirja Veiga-hevosista.

Noita Veiga-hevosia oli myös näyttelyssä mukana yhteensä 5 ja monta muuta, jolla oli taustalla suvussaan paljon ”veiga-verta”. Varsin yleinen ajattelu Portugalissa taitaa olla tai ainakin hyvin monen paikallisen hevosihmisen suusta olen kuullut saman lausahduksen, että ”hyvässä lusitano-hevosessa on taustallaan, jonkin verran veiga-verta” ja kuulemma melko hyvä ”blandis” olisi, että suhde olisi noin puolet. 😉 Mutta no joo… nämä kasvatusasiatkin ovat kuitenkin vain mielipidekysymyksiä ja mielipiteitä on monia. Ja Portugalikin täynnä myös sellaisia hienoja ja hyviä lusitano-hevosia, jossa ei ole veigaa mukana. No mielenkiintoista on kuitenkin päästä tutkimaan kirjaa tarkemmin…

Nyt vihdoin niihin näyttelykuviin.

Ekaksi 3-vuotiaat

No tässä heti yksi kaunis poika, jonka bongasin kadulla… Nimi Especial dos Rios… ja ei ollut vaikea arvata, että isä on puhdas Veiga-hevonen, Uivador da Broa eli tässä se suhde noin 50% 😉 Kasvattaja siis Coudelaria Casal dos Rios. Ja toi pää ja katse! Ah!

3 -vuotiaat esitetään Portugalissa maasta kapsonilla ja pitkän liinan päässä. Näyttelykolmion jokaisessa kulmassa tehdään aina tarvittaessa riittävä määrä voltteja, jotta esitettävä hevonen saadaan ”hanskaan” ja sopivasti kuulolle ja valppaaksi näyttääkseen hyvältä esitettävässä askellajissa. Tässä esitystavassa, jossa hevoselle annetaan varsin paljon tilaa, on se mielestäni se etu, ettei esittäjä juurikaan häiritse hevosen liikkumista, kuten monesti näkee suitset päässä lyhyillä ohjilla esitettäessä isoliikkeisiä hevosia.

Tässä eräs puhdas Veiga 3-vuotiaiden näyttelyssä. Embaixador da Broa.

Areenalla oli samaan aikaan 23 3-vuotiasta oria. Ihmisiä oli kentän laidat pullollaan paksuna massana ja välillä oli hyvinkin vaikea nähdä mitään. Ihmeen hyvässä järjestyksessä ne siellä kuitenkin seisoivat, nuo nuorukaiset, harjat letitettyinä ja hyvännäköisinä. Niitä tavallisemman eli keskiverron tai vähän heikomman näköisiä, keskenkasvuisia tms. näkee Golegassa yleensä näyttelyssä vain harvoin tai oikeastaan vain muutamia (aina siellä joku on joukkoon eksynyt), sillä tähän näyttelyyn suuret ja arvostetummat kasvattajat valitsevat omasta ikäluokastaan tarkoin jo oman parhaimmistonsa jne… joten valintaa tehdään jo laitumilla. Hitaammat jätetään kasvamaan rauhassa eikä kaikkia suinkaan koskaan edes esitetä.

Ja kirjaimellisesti laitumilla, sillä nämähän on tosiaan juuri melkein vasta (yleensä kolmivuotis keväänä tai kesänä ellei joku poikkeusellinen syy ole tuoda niitä talliin asumaan aikaisemmin esim. myynti tai loukkaantuminen laitumella) laitumilta pyydystettyjä villikoita, joista osa ei ole kovin paljoa ennen tätä näyttelyä, ihmisen kanssa kulkenut. Joten ihmeen hyvin kävelivät ja juoksivatkin. Ja pienen pientä hässäkkää välillä, mitä nyt joku seisoi takajaloillaan hetkellisesti näyttelykehässäkin, mutta ei siinä mitään… esittely jatkui ilman että asiasta tehtiin mitään numeroa…  taitavasti viritettiin heppa uusiksi pienellä voltilla ja siitä sitten hienoon nätyttelyraviin keveästi pitkän liinan päässä. Kauniita liikkeitä, ihmeenkin rennon näköisesti!

Ja sitten pieni jännitysnäytelmäkin koettiin, jossa yksi isompikokoinen kaveri pääsi karkuun ja samalla liina perässään juostessaan kamppasi yhden kilpakumppaninsa taluttajan ja vapautti kaverinsakin pieneen hippaleikkiin… johon osallistui lopulta neljä oria… Ja välillä kentällä oli aikamoinen solmukin pitkiä liinoja, oreja ja taluttajia…:) Ja siinä sitten hetken aikaa oli kaikki kentällä sekaisin, kukka-asetelmia ja näyttelyaitoja myöten. Ja taas kohta kun karkulaiset saatiin kiiini, oltiin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan, eikä kellekkään onneksi käynyt mitään. Sain videota hässäkästä… jos ehdin taas lataamaan… niin lataan.

Tässä etummaisena se kaveri, joka halus vielä vähän selvitellä järjestystä… Tarkkailee tässä ilmeisesti sitä, että: ”lauma on nyt jotenkin muuttunut eli on vissiin selvitettävä kuka on kuka…”

Pakko myöntää, että luokan voittaja jäi vähän hämärän peittoon. Ei jaksettu odottaa ihan loppuun asti, kun päätös tuntui kestävän loputtomiin. Ja ajateltiin ehtiä myös lounaalle ennen seuraavan luokan alkua. Kuitenkin ”voittajakehässä” näytti jälleen olevan sellainen jotenkin jo tutuksi muodostunut ”kattaus” Spartacuksen poikia (eli yhden oriin jälkeläisiä ainakin 3 kpl) Coudelaria Santa Margarida:ta (yksi suurimista, arvostetuimmista ja vanhimmista siittoloista) sekä pari Veigaa ja lisämausteena aina muutama muu yksittäinen hevonen muilta kasvattajilta… 🙂

4 -vuotiaat

Ne esitettiin ratsain kaikissa askellajeissa sekä maasta suitsittuna rakennearvostelussa. Eli  vähän tutumpaan tai eurooppalaisempaan malliin. Oltiin tälläkertaa fiksumpia miehen kanssa. Syötiin kunnon lounas ja varattiin hyvissä ajoin hyvät paikat katsomosta eturivistä. Ja aurinko selän takana, vaikka ei sitä alkuun edes näkynyt, mutta usein se sitten kuitenkin Portugalissa näyttäytyy… kuten tälläkin kertaa onneksi. Mutta muuten olis saattanut olla aika tukalaa katsella tuntitolkulla kentälle päin, suoraan vasten kasvoja (varsin alhaalta yläviistosta tähän aikaan vuodesta) paistavaa aurinkoa. Ollaan me siis ilmeisesti jo jotakin opittu aikaisemmilta vuosilta. 🙂

Tässä yksi mun suosikeistani ja itseasiassa myös 4-vuotiaiden luokan voittaja, Dragao. Kasvattajana tällä hevosella näyttelyluetteloon oli merkitty Sociedade Agricola Quinta das Terras, joka on minulle entuudestaan tuntematon. Ja samoin hevosen ratsastaja. Eli silloin tällöin näissäkin näyttelyissä voi voittaa myös joku tuntemattomampi kasvattaja… Hyvä niin! Ehkä siis myös hevosella on oikeasti väliä, eikä ainoastaan kuuluisalla ”brändillä” tai esittäjällä voiteta näitä titteleitä. Tämäkin on joskus näyttelyitä katsoessa käynyt mielessä:)

Tuijoteltiin siinä ennen näyttelyä toiseen suuntaa eli radalle, jossa festivaalikansa, kaikessa monimuotoisuudessaan, ratsasteli lenkkiä toisensa perään ja huom. myös nämä nelivuotiaat verryttelivät siellä kehällä, aikamoisessa hevosruuhkassa, kaikkien muiden ratsukoiden, vaunuhevosten ja muiden nelistäjien joukossa. Ja sekaisin kaiken kokoisten ja kaikentasoisten ratsastajien kanssa. No broplem! 🙂 Bongasin Dragaon sattumalta jo sieltä verryttelijöden joukosta ja tönin miestäni käsivarresta, että ”ostaisitkos mulle seuraavaksi tollasen”. Ai että se oli mageen näköinen ilmestys, vaikka nuori olikin. Ihanan joustava iso ravi! Mutta toisaalta… oli jalostettu selvästi modernimpaan kouluratsastukseen… eli on ravia ja kokoa… mutta onkohan vähän liikaakin? Voisiko olla liikaa, jopa rodulle ominaisten muiden ominaisuuksien kustannuksella? No oli miten oli… hyvältä se juuri siinä vaiheessa näytti! Sydän, sydän, sydän…

Ja sydämen piirsin myös näyttelylomakkeeseen, kun oli sen vuoro. Mulla ei ollut kynää, joten en oikeastaan voinut kirjoittaa ylös juuri mitään. Kaikki merkinnät eli kommentit jotka oli ”pakko” tehdä (ja esim se sydänhän oli toki ihan lähes pakko piirtää… 🙂 ), tein tylsällä kajal-kynälläni, joten aika rajalliseksi jäi kommentit paperissa. Mutta mitäs siitä! Oikea hevonen voitti, vaikka hienoja oli paljon. Ja ihmeen hyvässä järjestyksessä… Ei paljon pomppuja, pukkeja, vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Pieniä säpsähtelyjä, notkuvia takapolvia, loivia kiemuroita kaijuttimien edessä, muttei juuri mitään muuta… Kuuliaisia ja söpöjä tyyppejä kaikki, siis koko se areenalla esitelty hevosnuoriso 🙂 Ihana kiltti, hiukan ihmetteleväinen katse, yhteisenä piirteenä jokaisella. Ja selässä suurimmalla osalla ammattilaisia ratsastamassa stylesti ja siististi.

Tää hevonen osottautui tämän joukon ”pahikseksi”, joka meinas tiputtaa ratsastajansa selästään useampaankin otteeseen. Mutta tietty, jos on tarpeeksi kaunis, ei sekään haittaa. Tuli luokan kolmanneksi. Don Sobreano da Tramagueira -271

Ja tässä vielä yksi kuva  Dragaon ravia seuraavassa kuvassa ja videon pätkästä…

Ja tää juttu vaan venyy ja venyy. Yö tulee vastaan. Pakko siirtää ”hottikset” eli näyttelyn kuuma ryhmä huomiseksi. Tarkoitan tällä mestareiden luokkaa, jo jalostukseen hyväksyttyjä oreja sekä tietenkin vähän myös Pedro Torresta, joka esitti yhden oreista. Eli yritän noita purkaa tänne huomenna. Öitä!

Terveisiä Golegasta 2012

Jälleen kotona ja jo toipumaan päin. Matka oli taas erityisen onnistunut. Retouttava, mielenkiintoinen, avartava, innostava ja oivaltava. Mutta viimeinen yölento kotiin oli vähän turhan rankka. Kotiin pääsimme vasta noin klo 6 aikaan aamuyöstä eli nukuttiin noin 1 h kunnolla, senkin tyttäreni kanssa lyhyessä lastensängyssä ja sitten herääminen kotiarkeen. Joten eilinen päivä lasten kanssa olikin painettava aikamoisella tahdon voimalla. Aamupäivä meni kyllä suht helposti vain lasten seurasta nauttimalla, mutta iltapäivän siivosin, kolusin nurkkia ja pesin lattioita maanisella tyylillä. Selviytymisstrategia se sama vanha jota olen paljon käyttänyt väsymyksen ehkäisemisessä. ”Pysähtyä ei saa, jottei hyydy” 🙂

Kuvia tuli otettua taas useita satoja. Luulis pikkuhiljaa, että ”kaikki on jo nähty” , mutta ei… Aina ne muistikortit vaan kummasti täyttyy… 🙂

Aloitan nyt vaikka näistä. Torstai-illan tai yön show-ohjelmaa. Tällä kertaa Luis Valencan ryhmän ja Morgado Lusitanon (Paulo Sergio Perdigaon johdolla) yhteistyönä totauttama näytös klassiseen tyyliin. Ei hullumpi ollenkaan!

Iltaohjelmaa Golegassa 2012. Ylättäviä tuttujakin mukana… Jose Miguel ja Trinco Morgado Lusitanosta. © Elina Parpala

Trincon tunnistin näytöksestä yllättäen. On Morgado Lusitanon opetushevonen ja olen sillä itsekin useasti ratsastanut. Harvoin näkee sellaista laukkaa kuin tällä hevosella. Ja Josen ratsastuskin oli kyllä aivan huikean hienoa! Kevyttä, vaivatonta ja ilmavaa. Harvoin mulla enään nousee kylmiä väreitä… 🙂 Jose Miguelhan työskenteli Morgadossa aikoinaan useita vuosia sitten ja on kouluttanut tai oikeastaan sisäänratsastanut yhden entisistä hevosistani. Sittemmin työskenteli vuosia muualla ja palannut hiljattain Morgado Lusitanoon takaisin. On kuulemma ainakin menestynyt ja kilpaillut työratsastuksessa ( jostain esittelystä luin Vice Champion of Working Equitation… ?) jne.

Iltaohjelmaa Golega 2012. Paulo Sergio Perdigao ja Tentador (kasv.Lobo de Vasconcellos) pitkillä ohjilla maasta © Elina Parpala

Ja tässä taas Paulo omassa elementissään ja tekniikassaan jonka parhaiten taitaa. Huikean taitava Paulo on kahden pitkän ohjan kanssa maasta työskennellessään, vaikka esitys ei tällä kertaa ollut ehkä se ihan seesteisin ja hiotuin, jonka olen mieheltä nähnyt. Kuitenkin todella hieno ottaen huomioon, että hevonen on työskennellyt Paulon kanssa vasta alle puoli vuotta ja kävi aika kuumana. Juttelin hevosen kasvattajan ja omistajan kanssa näytöksen jälkeen ihan sattumalta ja hän kertoi kuinka oli joutunut luopumaan ratsastuksesta ja antamaan hevosen Paulon käyttöön. Peruskoulutus eli jotakuinkin kaikki ”maan ja taivaan väliltä” 🙂 oli opetettu hevoselle jo valmiiksi, mutta työskentely takaa on aloitettu vasta Paulon aikana.

Paulo Sergio Perdigao ja Ulisses (kasv. Lobo de Vasconcellos, om. Paulo Sergio) © Elina Parpala

Tässä Paulon kanssa esiintyy hänen ikioma hevosensa. Mielenkiintoista, että ohjelmanumerot menivät tällä kertaa näin päin, sillä tämä hevonen on pitkillä ohjilla työskentelyssä aivan viimeisen päälle hiottu. Paulo piti meille joskus tällä yksityistuntia ja näytti vähän miten hevonen toimii. Siitä taisin tännekin aikoinaan ladata jonkun pätkän. Videot oli vaan niin pitkiä ja lataus youtubeen kesti tuntitolkulla niin, etten kovin montaa jaksanut odottaa… Löytyvät  tästä linkistä tai Paulo Sergion arkistosta täältä blogista. Paulo henkilökohtaisesti esiintyi lisäksi myös Zarco:lla sellaisen ”neonvalo” esityksen. Olen ainakin joskus Apassionatassa ja Equitanan Hop Top -show:ssa nähnyt vastaavia eli esityksen, jossa hevosella on neonvalot jaloissa, kaulanpäällä harjan suuntaisesti, päässä silmienvälistä turpaan sekä hännässä. Joten ideana, että pimeässä näkyy vaan valot, hevosen profiili ja liikkeet. Ja oli aika tunnelmallinen, koska siihen aikaan illasta oli ihan pilkkosen pimeää. Pimeä ja noi valot olivat kuitenkin mulle mun heikkolaatuisilla kameroilla ihan liikaa… 😉 Joka tapauksessa Zarkolla on myös aika kivat liikkeet, joten hyvältä se esitys kyllä näytti. Zarco on tietääkseni yksityisomistuksessa, mutta asuu tällä hetkellä Morgado Lusitanossa ja on Paulolla koulutuksessa ja kilpailukäytössä.

Iltaohjelmaa Golega 2012. Luis Valencan oppilaita, Luis Valencan hevosilla. Pas de Deux.

Yllä Luis Valencan oppilaita tai työntekijöitä Pax de Deux esityksessään. Aika ”Luis Valenca:maista” (tuttua Apassionatasta useiden vuosien ajalta ja myös Golegassa nähtyä aikaisempin vuosina)  sellaista perushyvää ja tyylikästä show-ohjelmaa. Juhlavaa katseltavaa, hyvää musiikkia ja tunnelmaa iltahämärässä.

Iltaohjelmaa Golega 2012. Katrilli. Esiintyjinä Luis Valencan ja Morgado Lusitanon harjoittelijat (ympäri maailmaa) yhdessä. © Elina Parpala

Tämä katrilli oli muuten ihan mainio. Niin idea kuin toteutuskin! Ratsastajina tällä kertaa katrillissa hiukan yllättäen working student:it eli ulkomaalaiset harjoittelijat (jotka ovat löytäneet tiensä Portugaliin kukin eri puolilta maailmaa) sekä Morgado Lusitanosta että Luis Valencan ratsastukeskuksesta. Mun mielestä loistava idea, koska monet harjoittelijoista ovat jo näihin paikkoihin mennessään ihan ok ratsastajia ja tietty oppivat paljon sinne päästyään. Katrillin he esittivät todella mallikkaasti ja koreografia, joka kuulemma oli myös Paulo Sergion käsialaa, oli myös todella hyvä ja itse asiassa yllättävän mielenkiintoinen, verrattuna moniin näkemiini. Varsin näyttävä olis sellainen ”sik-sak pujottelu”, jossa ratsukko toisensa jälkeen siirtyi edellä olevan eteen, mutta osaston väliin… Vaikea selittää sanallisesti, mutta näytti vaikealta mutta hienolta, varsinkin onnistuessaan lähes täydellisesti. Ja muutenkin tasaväkiseltä ja tasaiselta joukkio näytti. Melko vaikuttavaa, kun tiedän, ettei hommaa oltu paljoa pystytty harjoittelemaan.

Käytiin pitkästä aikaa mieheni kanssa Morgado Lusitanon -jengin kanssa syömässä. Kiitos Ana Teresa, Alexander ja muut!! Ja tavattiin illallisella myös muutamia paikan senhetkisiä asiakkaita. Tällä kertaa Ruotsista. Olipa kiva tutustua teihin Sani ja muut!! Ja sehän on tavallaan aina ollut osa hevosmatkailun ”suolasta”, että tapaa mielenkiintoisia tavallisia (ja epätavallisia) hevosihmisiä eripuolelta maailmaa. Keskustelun aihetta riittää ja on hauska kuulla eri ongelmista (kuten että kirahvi tai sarvikuono voi hyökätä kesken ratsastuksen) ja myös niin samoista ongelmista (raha, satulat, pitkät tallimatkat, pienet tarhat ym.), joita hevosten pitämisessä kaikkialla on. Ja kiinnostavista muista matkoista, ratsastuspaikoista, valmentajista ym. kursseista käydään myös yleensä mielenkiintoisia keskusteluja. Tällä kertaakin saatin todennäköisesti hyviä kontakteja Ruotsiin päin mm. siellä järkättävistä valmennuksista Portugalilaisten nimien kanssa. Vois olla kiva ja helppo sekä nopea reissu joskus piipahtaa katsomaan jotain kurssia. Asia hautumassa. 🙂

No tässä vasta raapaisu matkakuvista… On näyttelyjä, WE-kisoja, kouluratsastusta ja yleistä muuta festarihumua. Ja joku kuva Rickystä ja muista ratsastuksistakin. Tosin muistikortti oli siinä vaiheessa matkaa lähes lopussa. Mutta jatkan aineiston purkua näistä sitten taas joku päivä. Nyt tallille ja tiukkaa istunta harjoittelua Aira Toivolan silmäin alla…. 🙂

Matkalla Golegaan…

”Siellähän sataa lunta! Onko joulu tosiaan jo niin lähellä meidän taloa?”, ihmettelee aamulla 3- vuotias poikani naama leveässä hymyssä. ”Onhan se jo aika lähellä. Vain puolitoista kuukautta”… Aloin suunnitella jouluvalojen asennusta.

…mutta vasta ensi viikolla. Ekaksi äiti tekee pienen pyrähdyksen maahan, jossa hyvällä tuurilla voi tähän aikaan vuodesta vielä oleilla ulkona t-paidassa. Ja jos ei ihan t-paidassa niin todennäköisesti voin kuitenkin kääntää kasvoni aurinkoon ja tuntea sen lämmittävän. Tähän aikaan vuodesta en voi kuin suositella kaikille edes pientä pyrähdystä Portugaliin!!!

Lähes jo perinteeksi käynyt tradiotio on lähteä syksyllä matkaan, edes ihan muutamaksi päiväksi, ja yleensä osoite on aina sama. Joten Portugal ja Golega!! Here I come!!!

Odotan jo sitä paahdettujen kastanjoiden tuoksua… Ja sekä hyvää punaviiniä sekä avotulella valmistettua ruokaa raikkaassa ulkoilmassa illan hämärtyessä. Viime kerralla, ensimmäinen aiheutti minulle pahoinvointia ja jälkimmäinen oli ikävästi kiellettyä. Tällä kertaa oletan jälleen nauttivani molemmista…

Ja samalla toinen toistaan ihanammista hevosista myös! Seuraavat päivät saan luvan kanssa keskittyä vaan seuraamaan sitä tunnelmallista meininkiä, hevosia, näyttelyitä, kisoja, varusteita, kauniita vaatteita, juhlahumua, tuttuja kasvoja ja tuntemattomia… Matkalla Portugalissa tällä kertaa paikallisen hevosvuoden päätapahtumaan, lusitano-hevosille omistettuun festivaaliin, jolla on pitkät perinteet. Ai että mä sanon! Ihanaa!!!

Ja tästä linkistä näkee viikonlopun ohjelman ja festivaalien käsiohjelman

Ja mausteena matkalla tietenkin myös ratsastustunteja Marin ihanilla hevosilla… Enhän osaa mennä Portugaliin ilman, että saan ratsastaa. Uskallan jo varovaisesti kuvitella itseni jälleen Rickyn tai Nuxequen selkään. Olen niin odottanut ja fiilistellyt asiaa vanhojen matkakuvien ja videoiden parissa koko viimeisen viikon. Iiiiihanaaaa IIiiiiiiks! 🙂

Marin luona ratsastamassa viime kesänä, 2012. Mun kanssa kuvassa Marin entinen GP- tason kisahevonen Nuxeque

Marin luona viime kesänä ratsastamassa, 2012. Tässä kuvassa mun alla Marin kouluttama Ricky, joka on ja tulee varmaan aina olemaan yksi suosikkihevosistani ikinä ❤

Ja lupaan tuliaisena ottaa taas paljon valokuvia kaikista niistä jumalaisista otuksista! Noista kahdesta super-oppimestarista sekä kaikista sadoista Golegan ihastuksista.

Palaan siis ensi viikolla asiaan…

Omia huomioitani koulujen välisistä eroista. 4 schools of equestrian art in Paris, Bercy 2012 (osa 2.)

Huom! Kaikki alla esitetyt väittämät ovat sitten vain omia huomioitani sekä ajatuksiani siitä, mitä Pariisin näytöksessä 6.10.2012 jäi mieleeni. Eli moni saattaa olla asioista hyvinkin montaa erilaista mieltä. Ja todennäköisesti onkin 🙂 joten heemostua ei kannata, jos ajatuksemme eivät kohtaa. Tämä ei ole minkään tahon virallinen kanta asiaan ja tätä ns. tutkivaa journalismia on siis harjoitettu vain yhdessä ainoassa näytöksessä, joten siinäkin mielessä mielipiteiden totuudenmukaisuuteen kannattanee suhtautua varauksella. 😉

Tässä siis seuraavaksi nyt jatkoa muutaman päivän takaiseen postaukseeni. 4 Schools of equestrian art in Paris, Percy 6.10.2012 (osa 1.)

Näinhän se meikäläisen kohdalla aina menee… Niin hullu, kuin kerta olen, niin en osannut vaan neutraalisti nautiskella, vaan aina on pakko pohtia, analysoida tehdä huomioita… Ja kirjoittaa… no lyhyitä muistiinpanoja kännykän muistioon… ihan vähän vaan siinä ohjelmanumeroiden välissä. No kyllä myös nautiskelinkin, esityksestä, tunnelmasta ja kuohuviinistä, jota sai ihan vapaasti viedä myös katsomon puolelle. Tässä mielessä ranskalaiset ovimiehet ovat huomattavasti ihmisystävällisempiä ja ymmärtävät yleisön näkökulmaa paremmin kuin suomalaisten urheiluhallien örmyt. Huippukouluratsastusta ja kuohuviiniä. Mikäs sen parempi yhdistelmä?

No eka pari huomiota kontekstista eli ”niistä silmistä ja siitä taustasta” jota vasten näytöstä tarkastelin. 

Kaksi kouluista oli minulle enemmän tuttuja jo entuudestaan eli Wienin koulu, jonka olen joskus näytöksessä nähnyt ja joka nyt vaan kuuluu jollain tavoin jokaisen ratsastajan ”yleissivistykseen”. Ja tietysti henkilökohtaisesti ehdottomasti tutuin oli tietysti Portugalin koulu, jonka esityksiä olen useaan otteeseen nähnyt ja johon itselläni on valmentajieni kautta melko paljonkin kosketusta. Espanjan kouluun ja Ranskan kouluun taas oikeastaan tutuistuin nyt tässä näytöksessä varsinaisesti ensimmäistä kertaa (jos nettivideoita ym. kuvia ei oteta huomioon) kunnolla. Ranskalaiset näistä kahdesta viimeisestä kuitenkin minulle selkeästi vieraimpia, sillä en muista olenko missään koskaan nähnyt edes pätkiä heidän esityksistään livenä. Espanjaisia olen nähnyt siellä täällä erilaisissa kokoonpanoissa aikaisemminkin, eivätkä heidän Pariisissa esittämänsä ohjelmanumerot kovasti tuoneet mitään uutta  ja yllättävää heidän puoleltaan. Ohjelmanumerot tuntuivat jokseenkin tutuilta, esim. luulen että heidän katrillinsa olen nähnyt esim. Saksassa messuilla ja osia jossain muissakin näytöksissä. Eli tässä  se taustatuntuma, joka minulla entuudestaan oli. Ajattelin kuitenkin mennä tapahtumaan mahdollisimman avoimin mielin, katsomaan, kokemaan, antamatta ennakko-oletuksien liikaa vaikuttaa kokemukseeni.

Ja sitten niihin huomioihin…

Istunta 

Koulut poikkesivat mielestäni selvästi toisistaan myös tavanomaisesta tavastaan istua. Tottakai yksilöllisiä eroja oli, mutta jokaisen koulun omin tyyli tai ns normi istunta erottui mielestäni aika hyvin omanlaisenaan.

Tämä kuva kertoo mielestä asiasta paljon (tosin ei ranskalaisen kohdalla)…

Vähiten kuitenkin tässä ranskalaisen kohdalla. Wienin koulun ratsastaja istuu varsin ”uskollisesti” ryhmälleen tyypilliseen tapaan. Ja espanjalaisenkin kohdalla kuva on mielestäni varsin paljon sitä mitä heistä muistan. Ja portugalin koulunkin normimuottiin kuva istuu myös ihan hyvin. Huom! Ja normi/istuntatyyli tässäkin tarkoittaa siis huomioita herättävistä piirteistä koskien istuntaa, joita tein etsien yhtäläisyyksiä istunnoista katrillien aikana ja taas eroja eri koulujen välillä silloin, kun koulut olivat sekaisin lavalla.

Wieniläisistä: Korostetun ryhdikäs, vartalo aavistuksen jopa takakenossa, selässä selvä notko, lantio hyvin edessä, jalat melko takana ja pitkät jalustimet verrattuna muihin ryhmiin (toisaalta yhdessä esityksessä ei jalustimia ollenkaan), kantapäät korostetuun alhaalla (jalustimien kanssa).

Ranskalaiset: Sotilaallisen ryhdikäs ja selkeä notko selässä, mutta olka-hartijalinja suora tai hiukan jopa (aavistuksen) etukeno, lantio taaempana (verrattuna wieniläisiin) ja jalustimet lyhyemmät kuin wieniläisillä ja jalka vähän polvesta koukummassa, mutta myös perusasennossaan edempänä. Kantapäät korostetun koukussa.

Portugalilaiset: kauttaaltaan suoremmalla selällä, notko selässä ei korostu niin voimakkaasti, rennomman näköinen ja vähemmän sotilaallisen jämäkkä istunta kuin edellisillä, mutta silti yleisilme ihan ryhdikäs. Jalan asento kahden edellisen väliltä, niin jalustimen pituudessa kuin jalan paikassa. Kantapää melkolailla suorassa kulmassa tai varpaiden kanssa samassa tasossa, lepää jalustimella, ei työntyneenä alaspäin.

Espanjalaisilla: ”rennoin” istuntatyyli, ei ihan niin juhlallinen tai jämäkän ryhdikäs kuin kahdella ensimmäiseksi kuvatulla, selkä ja hartiat osalla ratsastajista jopa aavistuksen kumarassa. Katse yleisesti suunnattu hiukan alas päin. Kantapään asento jotakuinkin kuten portugalilaisilla. Tämän ryhmän keskuudessa tosin istunnan tyyli vaihteli ryhmän sisällä enemmän kuin muilla ryhmillä.

Kuolain tuntuma/kuolaimet/kaulan muoto:

Wieniläiset: Näytti normaalilta kankinsuitsitukselta. Tuntuma äärimmäisen tasainen, näytti että olis ollut molemmilla ohjilla, ei näkyviä kiitoksia sisäohjalla ym. kaulan asento todella lyhyt, nivelohja näytti jopa tiukalta, mutta kanki ohja kokoajan selkeästi löysempi (kaikilla jopa silmiinpistävän samalla tavalla). Äärettömän yhtenäinen ”luukki” kun asiaa tarkkaili katrillin ajan.

Ranskalaiset: Suitsitus näytti tavalliselta kankisuitsitukselta. Jossain vaiheessa huomasin, että kaikilla ratsukoilla kankiohja oli tasaisesti läpi koko esityksen ajan eli kankiohja ei varsinaisesti ollut löysempi kuin bridonki. Hyvin lyhyt kaulan muoto (suhteessa hevosen muotoon). Tuntuma hyvin tasainen, napakka ja joukko sisäisesti muodoiltaan/kaulanasennoiltaan yhtenäinen. Alkukavalkadissa/marssissa ja estenäytöksessä rennompi muoto ja ote edestä.

Portugalilaiset: Suurimmalla osalla tavallinen kankisuitsitus, mutta ainakin yhdellä sellainen ns. WE-kuolain jossa ”nivelohja” ja kankiohja kiinni samassa kuolaimessa, jolloin hevosella on vain yksi rauta suussa. Joka tapauksessa kaksi ohjaa kädessä. Hiukan löyhempi ohjasote kuin edellisillä kahdella ryhmällä. Yleisesti kaikki ryhmän hevoset kulkivat jonkin verran ”avonaisemmalla” kaulalla eli kaulan kuoppaan jäi enemmä tilaa kuin kahden edellisen ryhmän hevosilla. Nivelohja tasainen, kankiohja löyhemmällä, pieni asetus myös suoralla ja näkyviä kiitoksia (sisäohja aika-ajoin löysäksi asti) sisäkädellä. Toisaalta tällä kertaa emme nähneet ohjelmistossa katrillia jossa olisi voinut nähdä yhtenäisyyden. Kuitenkin luulen, että muodoissa oli tämän ryhmän sisällä enemmän hevoskohtaista vaihtelua. Joskus satunnaisesti nyökkäilivät syvemmälle ja joskus vähän luotiviivasta ylöspäin.

Espanjalaiset: Doma Vaquera -tyylisessä katrillissa kuolaimina pelkkä kanki pitkähköllä varrella. Suhteellisen lyhyt kaulan muoto. Ohjasote suurimmaksi osaksi yhdellä kädellä ja ohjelma esitettiin laukassa. Muodoissa vain pientä vaihtelua. Muissa esityksissä normaalin näköinen kankisuitsitus, jolloin ohjasote näytti hyvinkin löyhältä. Ohjat jopa roikkuivat välillä. Tosin ryhmän sisällä ja yksittäisenkin hevosen ohjastuntumassa oli jonkin verrankin vaihtelua tai epätasaisuutta enemmän kuin muiden ryhmien hevosilla. Suht lyhyt kaulanmuoto normi joka tapauksessa, vaikkakin ehkä hiukan avonaisemmalla kaulalla kuin kaksi ensimmäistä ryhmää.

Takajalat, hevosen muoto:

Wieniläiset: Hevoset lipizoja ja toden näköisesti kaikki oreja. Ryhdikkäitä, edestä lyhyitä, vaihtelevaa työskentelyä (eri hevosilla, toiset paremmin toiset heikommin) takaosalla. Osalla hevosista aika pitkä runko, mikä näkyi kootuissa liikkeissä. Kuitenkin yleisesti yleisesti kaikilla hyvät lisäykset tai energisen näköiset takajalat.

Ranskalaiset: En tiedä hevosten rotua ja mukana myös tammoja. Todennäköisesti jotain puoliverirotua (?) Mutta myös yksi lusitano, joka esiintyi pitkin ohjin maasta takaa. Hevoset korkeampia kuin muilla ryhmillä. Ryhmällä oli hyvinkin erilaisia esityksiä. Hieno esteshow, jossa hevonen hyppäsi hyvällä kaarella ilmavasti. Maastatyöskennellessä, löyhin sivuohjin työskentelivät koko kropalla, mutta katrillissa ja muussa ratsain esitetyissä ohjelmanumeroissaan yleisesti ottaen mielestäni silmiinpistävän suorin jaloin. Passagessa ero muihin ryhmiin tuli selkeimmin esille, koska hevosen takajalan (sen jonka olisi pitänyt olla ilmassa) kavioidenkärjet koskettivat, joka askeleella maata, eikä taipuneet hyvin kintereistään. Lisäykset melko venyvät, mutta nelin melko suorin jaloin.

Portugalilaiset: Portugalilaisilla käytössään Alter Real -hevoset (lusitanoja). Nämä olivat pienempiä kuin muiden ryhmien hevoset. Myös kompaktimpia ja mielestäni työskentelivät selkeimmin koko selän läpi ja hyvin paino takaosallaan. Tässä asiassa portugalilaisilla oli yhtenäinen taso. Kootuissa askellajeissa paino oli aina oikein kunnolla takaosalla. Toiseen suuntaan vaikea sanoa mitään, sillä lisäyksiä ei kuulunut heidän esitykseensä, koska katrillia ei ollut eli vertailu askeleen venyvyydessä ei tässä tilanteessa ollut mahdollinen.

Espanjalaiset: Andalusialaisilla hevosilla ja tietojeni mukaan käyttävät Cartusian -hevosia. Joka tapauksessa eri värisiä ja kokoisia hevosia oli mukana. Suurimmalla osalla aika näyttävät liikkeet ja lihasikkaan näköisiä. Katrilli esitettiin Doma Vaquero -tyyliin (portugalissa lähes vastaava Working Equitation) laukassa yhdellä kädellä. Hevoset toimivat laukassa hienosti ja olivat hyvin koottuja läpi selän. Ravissa ja muissa askellajeissa hyvin paljon vaihtelua muodossa, sekä selän ja takajalkojen työskentelyssä. Esim. hetkittäin näyttävää passagea ja parhaimmillaan oikein huikeankin hienoa, mutta välillä taas takajalat potkivat suoraan taakse päin. Samoin piaf ja ihan normaali koottu ravikin, menivät samalla skaalalla. Myöskään heidän katrillinsa ei sisältänyt lisättyä ravia.

Huom! pakko taas tässä välissä huomauttaa ettei minulla ole muuta tarkkaa etukäteistietoa roduista kuin portugalilaisten kohdalla, mutta yritän olla mahdollisimman objektiivinen ja kertoa vaan miltä kaikki näytti. 🙂 Mutta yllä oleva kuva on mielestäni yllättävänkin hyvin kuvaava lähes kaikkien hevosten kohdalla, myös tässä liikeasiassa! Ainoastaan wieniläisten kohdalla askel on kuvan ottohetkellä huonossa kohtaa, eikä ihan anna mahdollisuutta vertailuun.

Hypyt, levadet, muut temput:

Kaikilla kouluilla temput, hypyt ja muut vaihtelivat jonkin verran. Ranskalaisilla selvästi ihan omat juttunsa. Heidän esityksessään oli liikkeitä, joita en edes nimeltä tiedä. Esim. sellainen ”pukki” jossa jalat suorina taaksepäin eli kun liike suoritettiin ja hevonen hyppäisi, niin jalat osoittivat noin 45° kulmassa yläviistoon maahan nähden. Ja ranskalaisten levade oli suoritettu myös suoremmin jaloin kuin muilla roduilla, jossa hevoset istuvat hyvinkin syvään takajalkojensa päällä. Liike oli kuitenkin jokseenkin vaikuttava, kun hevosia tarkkaili ensimmäiseltä alariviltä, jolloin olimme hevosten kanssa lähes samalla tasolla. Lisäksi ranskalaisilla oli myös erikoinen/hauska estenäytös, jossa ukkelit juoksivat kantaen estepuomeja ja muodostivat sitten erilaisia esteitä areenalle toimimalla itse tolppina. 😉 Maastakäsin työskentelyssä löyhät ”sivuohjat” ja jotkut remmit, joiden tarkoitus ei selvinnyt (ehkä mahdollisesti myös ihan vaan koriste), mutta kiersivät hevosen taakse. Esityksessä (joka oli maastakäsin, lyhyin ohjin, useampi hevonen, jonkin moinen ”maastatyöskentelykatrilli”) mukana ohjaaja, joka karjahteli kovalla äänellä käskyjä (että kuka vuorollaan teki ja mitä sekä milloin käännytään ym) ja piiska viuhui ja napsahteli varsin napakastikin. Tuo ”ukko” oli oikeastaan aika koominenkin hahmo keskellä kenttää ilman hevosta 🙂

Wieniläisillä oli mielestäni näyttävimmät ja viimeisen päälle kauniit hypyt ja levadet niin ratsain kuin maastakin käsin. Ehkä upein koko näytöksessä oli juurikin yksi näistä lipizoista, eräs hevonen, joka esiintyi maasta käsin avustajan kanssa. Tämä nousi erityisenä esiin ohjelmanumerossa, jossa oli yksi hevonen kustakin koulusta kahden ihmisen kanssa esitettynä (eli toinen, joka kulki hevosen sivulla ja ohjasi kapsonista, ja toinen pidemmän liinan kanssa, joka myös meni kapsoniin, takaa). Tämä hevonen oli ihan mielettömän kaunis ja levadessa se asetteli joka kerta toisen etujalan suoremmaksi kuin toisen, vähäm niin kuin makupalaa kerjäävä villakoira. Pakko myöntää, etten tiedä oliko se teknisesti oikein, mutta kiinnitti huomioni positiivisesti. Sama hevonen esitti näyttävimmät courbettet eli hypyn jossa hevonen pomppii takajalolla muutaman askeleen ilmassa. Myös ratsain esitetyistä levadeista ja caprioleista mieleen jäi juurikin wieniläiset ratsukot.

Portugalilaiset esiintyivät vastaavissa liikkeissä kuin wieniläiset omaan siistiin ja pienieleiseen tyyliinsä. Näiden kahden koulun tekniikat hypyissä sekä muissa tempuissa olivat muutenkin lähimpänä toisiaan. Kaikki pyynnöt ja avut, joita huomasin, olivat hyvinkin pienieleisiä ja huomaamattomia, samoin kuin wieniläisilläkin. Tässä näytöksessä huomasin, että olenkohan jo liiaksikin usein nähnyt portugalilaiset, koska tarkkaavaisuuteni keskittyi varsinkin siinä edellä kuvaamassani ohjelmanumerossa lähes vain muihin ryhmiin tai oikeastaan pääosin taitaviin wieniläisiin.

Espanjalaiset puolestaan eroittuivat näissä ”temppuosioissa” vauhdikkaina ja iloisina show-miehinä. Hevoselle haettiin aplodeja vaikka, ei ihan niin nappiin olisikaan mennyt. Ja he hurrasivat myös itselleen. Huudahtelivat ja hakivat yleisöä mukaan. Tekniikka oli myös monessa kohtaa aika erinäköistä, avut ym, miten ohjat olivat käsittelijän kädessä, sekä sivuohjien pituus piaffissa ym. Ja levadessa tuntui olevan tärkeintä jossain määrin asennon lisäksi, se kuinka kauan hevonen siinä saatiin pysymään. Noh, hypyissä itseäni (esim capriolen ilmalennon vaiheessa persauksille lävähtävä juoksituspiiska) hiukan liian voimakkaat piiskanläimäytykset hiukan häiritsivät, kun esim. wieniläiset ja portugalilaiset eivät hypyissä juurikaan käyttäneet pisska-apuja vaikka piiska (tai portugalilaisilla oikeammin ohut risuoksa) kyllä oli kädessä. Muuten espanjalaiset kuitenkin keräsivät minulta sympatiapisteitä hyväntuulisuudellaan ja omanlaisella luonnollisella ja rennolla meiningillään. 😉

Takaa ilman selustinta, pitkin ohjin maasta:

Yhdessä esityksessä oli kerätty koulujen parhaat, pitkin ohjin hevosen kanssa takaa työskentelevät, ekspertit yhteen. Esitys oli huikean hieno ja se oli vähän niin kuin katrilli joka esitettiin symmetrisesti ja kaikki liikkeet samanaikaisesti. Esitys sisälsi kaikki peruskouluratsastuksen liikkeet, askellajit, käynti ravi, laukka, piaff, passage, laukanvaihdot jokaisessa, laukkapiruetit sekä lateraaliliikkeitä (avot sekä sulut) eri askellajeissa.

Wieniläinen ja portugalilainen olivat tässä tekniikaltaan, avuiltaan, asennoltaan ym. myös kaikkein lähimpänä toisiaan. Lähes identtiset jopa. Molemmat kävelivät ihan hevosen takana, eikä mielestäni kummallakaan ollut piiskaa kädessään, koska ohjat olivat monessa kohtaa aivan lautasten molemmilla puolilla, joten piiska olisi saattanut jopa häiritä vain toisessa kädessä. Molempien miesten taituruutta ja supertasaistakontaktia hevosen suuhun sai vain hämmästellä. (Portugalista oli tässä näytöksessä tuttu henkilö lavalla, eli Paulo Sergio, josta olen täällä blogissakin puhunut) Mutta hänen taidonnäytteissään, nimenomaan tässä lajissa, riittää kyllä minulle aina vaan uutta ihameteltävä. Ihan täydellinen!

Ranskan koulusta olis esityksessä nainen. Hevonen tässä esityksessä oli lusitano, joka näytti kyllä huomattavan paljon Alter Real-hevoselta, mutta en voi olla varma. Mutta melkein identtinen Paulon hevosen kanssa. Ranskalaisnaisella oli lyhyt (noin 30 cm pitkä )piiska kädessä, jolla hän kosketteli merkkejä hevosen lautasille. Kädet hän piti pääosin aika lautasten päällä vierekkäin. Eli merkit siitä mitä liikettä tehtiin eivät tulleet ainoastaan ohjilla. Tämä nainen oli myös taitava, vaikkakin pakko sanoa, ettei homma hänen kohdallaan näyttänyt aivan niin viimeistellyltä ja helpolta, kuten kahdolla muulla. Hän korjasi käsien asentoa ja ohjia ym. oli muutenkin ehkä myös lyhyempi kuin nuo pitkät miehet, jotka esim. laukassa kävelivät vaivatta hevosen matkassa pitkillä koivillaan. Kontrasti varmaan vaan tuli siitä, kun kaikki olivat siinä lavalla samaan aikaan.

Espanjalainen erosi myös tässä hiukan muista, vaikka kaikki tekivät tosiaan ihan samat liikkeet. Espanjalainen pysyi kokoajan jollain sivulla hevosta, joilloin ohjat tulivat hevosen selänyli sille puolelle jolla ohjasajaja kulki. Eli muilla ohjasajajillahan tämä oli ”ajoasento” vain joissain taivutuksissa.  Espanjalaisella oli pidempi piiska ”tukemassa” toista puolta ja myöskin merkinanto välineenä. Tekniikka siis vain poikkesi, vaikkakin myös tämä mies toki osasi asiansa.

Ja sitten kaivelin koneeltani vielä parit kuvat, jotka mielestäni kuvaavat joitain esittämiäni huomioita istunnasta, ohjista, takaosan työskentelystä ym:

On tainnut lähteä mopo käsistä (syksyn suunnitelmia)

Kun ei näköjään meinaa pysyä enää oman elämänsä kyydissä… Taasen on meinaan hiukan hallinantunne kadoksissa ja, jos syksyn kalenterimerkintöjä katsoo, niin saattaa lipsua se hallinnan tunne lähitulevaisuudessa vieläkin pahemmin. Se on näköjään hiukan liian vaivatonta ja helppoa merkkailla noita tapahtumia, yksi toisensa perään, kalenterin päivämääräruutuihin, mutta tällä perheellä toteutus ei sitten olekaan yhtään niin kevyttä tai helppoa… Ja siis kuten olen aikaisemminkin todennut ”mulla taitaa olla intoa enemmän kuin kuntoa”.

Ja än, yy, tee, nyt! …Se tahti alkaa juurikin kiihtyä heti ylihuomisesta alkaen…

– Ekaksi keskiviikkona Aira Toivolan ratsastuspilatestunti vähän niin kuin alkuverkkana torstaille ja perjantaille… ->

– Torstaina (tod näk.) ja perjantaina yllättäen Rodrigon (Rodrigo Costa da Matos) tunnit. Kaveri soitteli muutoksista, joita heillä kurssijärjestelyiden kanssa oli tullut ja tarjosi mahdollisuutta tunneille. Ja niimpä minä tänään aamupäivästä järkkäilin meidän tallille ”miniklinikan” eli houkuttelin pienen ryhmän ratsastajia ottamaan irtotunteja omalle tallillemme. Tällätavoin tuntienpito tulee kaikille osapuolille järkevimmäksi ja itse koen tarvitsevani juuri nyt laukanvaihtotreeneihini apuja. Ja kenelläköhän muulla kuin juuri Rodrigolla löytyisi taskusta vähintäänkin sen seitsemän erilaista tapaa opettaa vaihtoja nuorelle hevoselle. Eli en voinut vastustaa kiusausta vaikka ollaan heti perjantaina lähdössä vielä eteenpäin… ->

-pe-la- su on suunniteltu nimittäin lähtöä Urjalaan. Lapset jää mummon ja vaarin hoitoon. Hihii! Ja se tarkoittaa todellakin sitä, että ollaan taas mieheni kanssa menossa ”vaarallisesti” verestämään valjakkoajouramme aikaisia muistoja. Houkuttelin nimittäin kesällä Heidin (Heidi Sinda) mukaan juoneen, jossa moni lajista irtautunut vanha ”stara” pääsisi takaisin ohjaksiin tai kärrynpenkille, maistamaan sitä fiilistä, joka ehkä on unohtunut jo turhan pitkäksi aikaa. Ideoitiin sellainen leiri, johon kutsuttiin vaan juurikin aikaisemmin lajissa kilpailleita ajajia ja groomeja. Ja mieluummin tietty niitä tuttuja, joita tavattiin paljon noina vuosina. Heidihän tyypilliseen tapaan innostui heti ja ehdotti tulevaa viikonloppua ajankohdaksi. Ja niin, pistettiin päivämäärä sopimaan myös omaan kalenteriimme. Siis todellakin ollaan menossa ajamaan valjakkoa osaavilla hevosilla Heidin Hessi-tallille Urjalaan. Jei!! Mutta sunnuntaina on tietty taas luvassa jo tutuksi tullutta ”suihkintaa”, kun yritetään perheen kanssa kotiutua… purkaa kassit…pestä pyykit… ja pakata laukut samantien uudelleen…

-Nimittäin ollaan menossa siitä lähes suoraan KELA:n kuntoutusleirille koko seuraavan alkavan viikon ajalle liittyen tyttäremme näkövammaan. Mutta varmaan hauska leiri tulossa kun viikko puhtaasti aikaa perheen kesken. Heppakin on delegoitu muiden ratsastettavaksi ja hoidettavaksi.

– Sitten muutaman päivän hengähdystauko eli vähän vajaaksi jäävä työviikko (jolle kuitenkin mahtuu myös muutama Lastenklinikalla vietetty päivä ja eläinlääkäriä), ennen kuin lähdemme sinne Pariisiin katsomaan sitä neljän koulun kohtaamista. Olenhan sitä täälläkin jo ehtinyt hekuttaa. Ihan mahtavaa! Jo toinen viikonloppu lähes kahden vuoden sisään, joka vietetään ihan kahdestaan miehen kanssa. Ja nämä melkein peräkkäin…

– Ja sitten onneksi yksi tyhjä viikonloppu välissä ennen kuin Mari (Mari Faria de Carvalho) tulee uudelleen eli 19.-21.2012. Ehdin ehkä toivottavasti pääsemään taas noissa muutamassa ”tyhjässä viikossa” viikossa Zambujon kanssa ”kavereiksi” eli tuntumalle (sillä tuleehan meille väistämättäkin vähän taukoa yhteistyöstä noiden yllä luettelemieni menojen aikana). Tällä kertaa mennään kurssittelemaan Siuntioon Granåsan hevostilalle. Yleensä en olekaan ratsastanut tässä toisessa valmennusryhmässä, mutta ajattelen, että talvella saattaa väkisinkin tulla pidempi tauko valmennuksiin, joten ”pyytelin” päästä mukaan tälle kerralle. Ja kurssin jälkeen vielä arkiviikon ajaksi palataan ”keventelemään” kotitallille ennen, kuin heti seuraavana viikonloppuna palataan taas samalle tilalle…

– Ja sitten onkin vuorossa Bastos (Paulo Bastos) 27.-28.10. Ja tästäkin olen puhunut täällä blogissa paljon. Vaikkakin yleensä siinä muodossa, että ”olisipa kiva itsekin päästä mukaan”. Ja jos kaikki menee hyvin, niin tämä saattaa hyvinkin olla mahdollista! 🙂

– Ja viimeiseksi ja ihan oikeesti loppuviimeksi ennen ”talvitaukoa” (taukoa tästä kohkaamisesta) vielä ”kirsikkana kakun päällä” Golegan hevosfestarit Portugalissa. Tästä joku päivä vielä lisää erikseen…

Siinäpä sitä kaikenlaista merkintää mun kalenterista riittämiin. Ja koska noi vikat kurssithan vaativat myös lastenhoidon ja hevosen kuljettamisen suhteen pientä järjestelyä, niin en kuvittele niiden olevan kovinkaan kevyitä meidän perheelle. Vaatii kuntoa ja kärsivällisyyttä ja pientä sietoa sille, ettei kaikki asiat esimerkiksi kotona ehkä tällä ajanjaksolla (lue koko syksynä) ole ihan parhaassa mahdollisessa järjestyksessä. No yritän joka tapauksessa!! Ja lapsia unohtamatta, kuten olen itselleni luvannut… On varmaan yritettävä olla sitäkin enmmän läsnä lapsille viikoilla, kun viikonloput ovat heidän näkökulmastaan jossainmäärin rasittavia tai stressaavia. Huonoa omaatuntoa aistin itsessäni jo nyt etukäteen… Mitenköhän se kalenteri näin pahasti täyttyikin?

–

Sitäsuntätä

Tänään on ollut mielessä vähän sitäsuntätä ja josjonninmoista ajatusta, joista olis kiva puhua, mutta mikään ei oikein johda mihinkään eikä erityisemmin ota valtaa ylitse muiden. Eli täänään ehkä sitten vaan pulautan kaikki sekavat ajatukseni tai kuulumiseni tähän yhtenä könttinä. Pahoittelut tästä vyörytyksestä kaikille 😉

No ensinnäkin… Onhan se tietty niin, että kun on yhdelle ainoalle kesäviikonlopulle buukannut jotain erityisen tärkeää, niin eikös juuri sille samalle viikonlopulle ala tulvia vaikka mitä muitakin vaihtoehtoisia juttuja. Ja sellaisia mukavia juttuja, joihin menisin kyllä oikein mielläni mukaan, jos vaan suinkin hentoisin jättää tämän ensimmäisen suunnitelman väliin.

• Tietysti entinen valjakkovalmentajani (Heidi Sinda) tarjosi minulle juuri tälle viikonlopulle yllättäen hääkeikkaa. Ja se olisi tarkoittanut ilmeisimminkin kärryjä ja hevosia eli yhdistelmää joista kyllä pitäisin! Ja olenhan täällä blogissanikin jo ehtinyt muutamaan otteeseen haikailemaan pääsyä ajurin hommiin… Mutta eipä onnistu tälläkään kertaa, vaikka juhlapaikkakin olisi sattumalta osunut vanhempieni kesäpaikan lähelle eli olisin ehkä saanut asian muuten (lastenhoitoa ajatellenkin) järjestymään. 😦 Ja eikä hän ole minulle kyllä muutamaan vuoteen tän tyyppisiä juttuja ehdottanutkaan. Mutta lämmitti mieltä kuitenkin! Siis se, että minut muistettiin, että saattaisin ehkä kuskinpenkillä pysyä! 🙂
• Ja toinen ystäväni Sanni soitti minulle muutama viikko sitten ja houkutteli Zambujon kanssa esiintymään lähitallin kisojen väliaikanumeroon ”pa de deux” -tyylisesti yhdessä hänen oman lusitanonsa kanssa. No aikas lyhyellä varoitusajallahan se olisi kyllä tullut, mutta kun sen olis tehnyt jotenkin yksinkertaisesti (kuten he jotka nyt sinne loppujen lopuksi menevät), niin ehkä se olisi onnistunut. Ja hauskaa vaihtelua se varmasti olisi ollut, kun kyseessä ei edes ole mikään liian iso ja jännittävä (siis ei niinkään hevoselle mutta ratsastajalle) tapahtuma. Olisin varmasti siis tarttunut tarjoukseen, mutta minkäs teet, kun osui huonoon hetkeen. Ne kisat olisivat olleet vielä ihan meidän lähitallilla, joten kotoa olisi voinut vaikka hevosen kanssa kävellä, mutta samalla hevosella kaksi tapahtumaa eri paikoissa on tietenkin liikaa. 😦
• Ja lisäksi olisin mielelläni mennyt myös HETA:an eli hevostaitotapahtumaan, joka pidetään myös nyt tulevana viikonloppuna (7.-8.7.2012 ) Vantaalla. Kaksi vuotta sitten olin siellä hevosen kanssa, kun Zambujo oli Rodrigon (Rodrigo Costa da Matos) kanssa esiintymässä (maastatyöskentelyä lyhyin ohjin). Tapahtuma oli kyllä mielestäni hyvin järjestetty ja vaikutti mielenkiintoiselta, vaikka tuolloinkaan en ehtinyt pitkäksi aikaa katsomoon seuraamaan esityksiä. Ja tämän vuotisia esiintyjiä en ole juurikaan edes ehtinyt vilkuilla, mutta toisaalta enhän sinne kuitenkaan pääse. Mutta syy miksi sinne ensisijaisesti olisi tehnyt mieli on se, että ystäväni Kaisa Roininen on siellä esiintymässä toisen tutun kanssa (pa de deux ) lyhytohjelmassa. Ja tuo Suomenhevos – Lusitano -ratsupari olisi ollut tosi mielenkiintoista nähdä yhdessä! Ja hevosista molemmat taitavat olla aikas hyviä oman rotunsa edustajia!! (tämä esitys siis la 7.7.2012) Mutta katsokaahan tapahtuman tiedot ja muut esiintyjät täältä: HETA Hevostaitoa 2012
  

  Zamu ja Rodrigo 2 vuotta sitten näytöksessä (11.7.2010) Kuva HETA tapahtuman nettisivuilta kohdasta ”kuvia 2010″. Sieltä löytyy lisää kuvia myös muista 2010 vuoden esiintyjistä.

  Eli ensi viikonlopun valmennusta (Mari Faria de Carvalho) en ole ajatellut jättää väliin ainakaan näiden syiden perusteella, olivatpa ne sitten kuinka kivoja tahansa. Tarvitsen nyt Marin apua Zambujon kanssa. Ja noi ongelmat, joiden epäilin saattavan vaarantaa osallistumisemme kurssille ja joista olen puhunut aikaisemmissa postauksissakin viime viikkojen aikana (Noita ongelmia löytyy postauksista kesäkuun ja heinäkuun 2012 arkistoista), alkavat olla kokoajan menossa parempaan suuntaan. Eli tällä hetkellä (eilisen ratsastuksen perusteella ainakin) näyttää siltä, että todella päästäis kurssille osallistumaan. 🙂

  Ja sitten… hmmm? Mitäs muuta päässäni liikehtikään raportoitavaa… Ai, niin Aira Toivola soitti (Viittaan tällä uutisella postaukseeni:”TO DO” 28.6.2012) . Eli sitten muutaman viikon sisään pääsen kokeilemaan myös ratsastuspilatesta ja saan toivottavasti jotain hyviä neuvoja omaan kehonhallintaan hevosen selässä. Mielenkiinnolla odotan mitähän hän sanoo omasta istunnastani. Ja tuosta mahan keskellä puuttuvien vatsalihasten kohdalla ammottavasta aukosta myös. 🙂

  Ja yksi mieltäni ilahduttava uutinen löytyi facebookista viime viikolla! Ymmärtääkseni Rubi AR eli Portugalin olympiaedustaja on myös ollut entisessä työssään hienoimmista Portugalin koulun  Alter Real -hevosista (lusitanoja myös) osallistuu Pariisin näytökseen. Siis sinne näytökseen, jonne olemme menossa syyskuussa. Kirjoitin aiheesta 27.2.2012 eli kyseessä on maailman neljän suuren klassisen koulun kohtaaminen Pariisissa syyskuussa.

  Lisää tapahtumasta löytyy tästä linkistä: Chevalmag – Les 4 écoles d’Art Equestre réunies

  Ja tässä siis pätkä niiltä ajoilta, kun Rubi toimi vielä tässä taiteellisemmassa työssään Portugalin koulun näytöshevosena. Video on siis neljä vuotta vanha ja hevonen on nykyisin yksityisomistuksessa ja osallistuu siis Lontoon Olympialaisiin saman ratsastajan (Goncalo Carvalho) kanssa. Ja siksi tuleva näytös Pariisissa saattaakin ehkä olla ainoa tämäntyylinen esiintyminen tämän hevosen kohdalla. (Tämä ihan omaa arvailuani eli voin olla hyvinkin väärässä, mutta tuskin koulun riveihin tietenkään koskaan palaa)  Mutta tässä vanhaan kuvaa ratsukosta Golegasta 2008:  Solo – Escola Portuguesa de Arte Equestre, Golegã 2008 www.youtube.comSolo performed by the rider Gonçalo Carvalho, riding Rubi (AR)

  Ja niin Golegasta puheen ollen… Vaikka tälle heinäkuulle ei tunnu löytyvän lastenhoitoapua oikein yhtään mistään niin Golegan suunnitelmat ovat täysillä käynnissä. Lastenhoito näyttäisi ainakin järjestyvän niin, että päästäis miehen kanssa kahdestaan matkaan! Jee! Mutta siitä lisää tuonnempana.

  Oiskohan tässä taas tälle päivälle riittävästi? Palaillaan!