Viime viikko vietettiin Portugalissa. Tai ainakin suuri osa siitä. Joka vuotinen ”must to go” -tapahtuma meille, lusitanoihmisten ”wonderland”… Golega Horse Fair. Jälleen kerran… 🙂 Kylä täynnä ratsastavia ihmisiä (hyviä, parempia ja ihan huippuja, mutta tosin joka vuosi tosin yhä ennemmän myös noita ihan kauheita) ja satamäärin syötävän hienoja hevosia. Enään seitsemättä kertaa (minulle 6. tai 7. ja mies taitaa olla käynyt jo noin 9 kertaa) juhla itsessään ei enään ole ihan täydellisen ihmeellinen tapahtuma. Tunnen siellä kyllä jo ”olleeni”… mutta jotenkin sinne on pakko päästä, kuten joskus ”pentuna oli ihan pakko päästä koulun diskoon”. Kaikkihan ovat siellä! Kasapäin kavereita, tuttuja ja ystäviä, samanhenkisiä ihmisiä ympäri maailman kerääntyy vuosittain paikalle pitämään hauskaa… Eli siis tänä vuonakin tunnen nauraneeni ja pitäneeni hauskaa ainakin vuoden tarpeiksi. 🙂
Mutta ei sitä koskaan tulla muutenkaan ihan tyhjin käsin kotiin. Paljon uutta infoa ja oppiakin aina kertyy. Kun juttelee, kuuntelee ja katselee… Katseltiin silmä tarkkana koko torstai päivä nuorten hevosten näyttelyitä. Portugalin parhaat 3-, 4-, yli 5 vuotiaat nuoret hevoset olivat jälleen näytillä. Notkuimme enemmän kuin tarpeeksi katsellen WE-kilpailuita kylän ulkopuolella Hippos-areenalla. Joku muu olisi varmaan keskittynyt ihan vaan ihmettelemiseen. Golegassa riittää katseltavaa ja kauniita hevosia ihan joka nurkassa. Kaduilla, kehällä ja kasvattajien talleissa sekä näyttelybokseissa. Mutta nimesin itseni ”vimmaajaksi” kun en voinut jättää yhtään näyttelyhevosta väliin ja muutenkin kameraan tallentui noin 2000 kuvaa. Ja välistä istuin katsomossa jopa yksinäni kun kavereilla ei enää kunto tai kiinnostus riittänyt ;). Istuskelua jatkettiin ”pömpeleissä”, kasvattajien omissa pikku huvimajoissa joita on pääareenan reunoilla. Alkaa olla jo aika paljon kasvattajatuttavuuksiakin eli mukavaa juttua ja seuraa riitti. Ähkyyn asti… ja monta iltaa myös ihan liian myöhälle.
Lisäksi harrastettiin/harjoitettiin hiukan yhdistystoimintaakin. Fial- Suomen Lusitanohevosyhdistys ry. :hän kuuluu nykyisin osaltaan kansainväliseen lusitanohevosten kattoyhdistykseen/kantakirjaan APSL:ään. Ja oltiinkin Kaisan kanssa (Kaisa tuli toista reittiä päiväseltään myös paikalle) APSL:n vuosikokouksessa edustamassa omaa yhdistystämme. Mielenkiintoista… Oikeasti mielenkiintoista keskustelua siitä miten lusitanohevosia kannattaa maailman tietoisuuteen esitellä. Aika erilaisia näkemyksiä. Vastakkain määrä vai laatu? Portugalilaiset ovat tarkkoja hevosestaan. Eivätkä halua huonoa mainetta tai huonoja yksilöitä lähettää maastaan yhtään minnekkään… No ei ihan uutta infoa mutta mielenkiintoista kuitenkin. Ja jälkeen hiukan huikopalaa… ja jälleen hiukan viiniä maisteltiin.
Ja ratsastettiin. Rodrigo oli kerrankin Portugalissa ja piti meille tunteja. Mieskin oli hevosen selässä. Muutama oikein loistava tunti saatiin. Ja katseltiin myös myytäviä hevosia ratsain ja tallissa… Kuvia myöhemmin… Kunhan saan konetta tyhjättyä notta uusia kuvia mahtuu tilalle. Eli nyt vähän haasteita siivoilla koneesta vanhoja kuvia pois. Eli heti kun ehdin…Laitan kuvia. JA niitä riittää.
Ja niin mun työ… Tuohan oli oikeastaan tosiaan työmatka. Ja noita hedelmiä siitä sitten jälkeen päin erilaisissa muodoissaan… Muuten onkin aika vaikeaa ollut täällä kotona orientoituminen töihin tällä viikolla. Tultiin maanantaina aamuyöstä, seuraava päivä meni siinä heti ”samoilla silmillä” ja siitä sitten univeloissa, jotenkin ihan sumussa mennyt koko alkuviikko. Lisäksi vielä muutama sairaalapäivä lapsen kanssa sekä uusi perheenjäsen ovat myös veroittaneet aikaani. Eli ihan mitään en ole tainnut saada aikaiseksi. Tätä jutunpätkääkin aloin kirjottaa manantaina eikä tämä tästä kovin kummoiseksi muuttunut vielä tänäänkään… Mutta olkoon. Viikonlopun vietänkin varmaan sitten verstaassa… Ihan pakko!
Passion for riding 