Tehoviikonloppu aluillaan

Lapsivapaata viikonloppua tiedossa. Tai oikeastaan vaan kevennettyä sellaista. 1/3 kotosalla. 2/3 saatiin tungettua vaarin ja mummon matkaan maalle. Tarkoitus olisikin nyt ottaa kunnolla tehot irti tästä kevennyksestä. Tiedossa aamusta iltaan remontointia piharakennuksessa. Maalausta, järjestelyä, ruuvia seinään… Tähtäimenä olisikin viimeinkin saada mulle työtilat siihen kuntoon että pääsisin vihdoin aloittamaan työt. 

Ja siinä kaiken puuhailun välissä olisi tarkoitus käydä vähän myös treenaamassa hevosen kanssa, Paulo Bastoksen kurssilla. Tämä valmennusviikonloppu näyttääkin olevan lähes ainoa joka omalle kohdalleni ylipäätään sopii aikatauluihin tänä keväänä, joten oli päästävä mukaan lähes hinnalla millä hyvänsä. Eli en siis millään malttanut jättäytyä pois, vaikka olisikin kiireitä… Noh, vieläkin vähän jännittää että päästäänköhän… On ollut tässä myös kurssillepääsyyn liittyviä mm. liittyen keleihin, jäätyneisiin teihin,  kuljetuksiin ja yöpymismahdollisuuteen paikan päällä. Ja sitten vielä jyllää tuo ”hevosten herppesvirus” -uutisointi/uhka varjostamassa taivaan rannassa. Että uskaltaakohan tässä mihinkään edes kotitallilta liikkua? No ehkä mennään ja ollaan varovaisia. Yksinhän me tunnilla ollaan maneesissa. 

JA olisi ehkä aika jo paljastaa että mitäkö me täällä rakennetaan tai remontoidaan?

Olenhan tästä täällä vain vihjaillut aikaisemmin. Ystäville ja sukulaisillehan asia ei toki enään ole ihan uusi… Eli siis pihaamme on talven aikana noussut piharakennus, josta on tarkoitus tulla minulle seuraavien vuosien ajaksi työpaikka. Meillähän on näkövammainen, vaikeasti heikkonäköinen lapsi, jolla on lisäksi myös mm. jaksamiseen liittyviä vaikeuksia johtuen vakavasta sairaudesta jne. Tästä johtuen olemme ajatelleet, että olisi hyvä, että edes toinen meistä vanhemmista voisi työskennellä kotipihassa. Ja onhan se myös etu myös noille kahdelle nuoremmallekin lapsellemme, sillä jos olen kotipihassa töissä, niin lasten on helpompi tulla suoraan koulusta kotiin, varsinkin ekaluokilla, jolloin päivät ovat usein aika lyhyitä…

Pihassa aloittaakin pian toimintansa Verhoomo ja valjassepänverstas Couros. Couros tarkoittaa ”nahkaa” ja teenkin vähän kaikkea nahasta. Hevosvarusteista huonekaluihin… mutta toki myös kaikennäköistä muuta käsityötä noiden nimikkeiden alle mahtuu. On pitänyt kaivaa vanhat taidot ja koulutukset naftaliinista. Itse asiassa aika kivaa 🙂 Ja oikein sormet jo syyhyävät päästä töihin käsiksi…. Jee!! Ihan lähellä se jo on!!

No yritystoiminnasta tarkempaa esittelyä ihan lähipäivinä myös täällä blogissa. Nyt lähden ratsastamaan! Huomennahan on kurssipäivä!!! Kivaa!

Kurssiaikatauluja ja tietoja Paulon kurssista mm. täältä!

Hauskaa viikonloppua kaikille!

 

Aika heräillä talviunilta ja aloittaa työt

Hohhoijakkaa… Olen käynyt aika hitaalla tämän blogini kanssa. Pahoittelut. Olen ollut väsynyt. Ja kiireinen. Ja jos totta puhutaan, niin ratsastuselämäni on käynyt todellisuudessakin jotenkin hitaalla. Muussa elämässä ei ole hiljaisuudesta tietoakaan, joten kai on tavallaan ihan hyvä että on talvi. Talvi kun taitaa Suomessa olla luonnollistakin lepokautta ratsastusurheilun näkökulmasta tai ainakin kaikki tavoitteellinen toiminta vetää hetken syvempään henkeä, hiljenee ja pysähtyy. Eletään hiljaiseloa, kukin omien lumikinostemme keskellä. Kuin talviunilla. Eikä juuri kukaan liiku hevostensa kanssa mihinkään. Tämä ei tosin koske ihan niitä kaikkein innokkaimpia treenaajia tai tavoitteellisimpia kilpaurheilijoita, mutta suurinta osaa hevosihmisistä kuitenkin. Ja minä taidan kuulua siihen enemmistöön.

Kyllä. Olen kyllä ratsastanut oman hevoseni näiden talvikuukausienkin aikana säännöllisesti eli noin 4-5 kertaa viikossa. Mutta en niin intensiivisesti. Lähinnä liikuttanut. Olosuhteet ovat talvesta ja pakkasistakin huolimatta olleet kunnossa, joten niitäkään ei minun tapauksessani voi juuri syyttää. Ennemminkin ajatus ei ole vaan ollut mukana. Joten kai sitä voi paremminkin kutsua sitten hevosen liikutukseksi vain. Sen kummempia miettimättä. Ikävä näin tunnustaa. No tietysti sitä aina itseään tarkkailee ja yrittää korjata, mutta ei liiemmälti oikeasti ole päivittäin miettinyt tapoja joilla korjata virheitä tai parantaa työskentelyn laatua. Johtunee varmaan muista kiireistä tai vaan talviväsymyksestä. Ja ihan liikaa ei ole ollut treeni-ideoitakaan tai vaihtelua, jota tietysti hevoselleen haluaisi antaa. Pitkät alkukäynnit, eteenalas alkuravit, sitten vähän jotain jumppaa, takaosakäänöksiä ja väistöjä….parit laukat ja loppuravit. Siinäpä se. Viikonloppuisin lyhyitä maastokävelyjä. Heppa talliin normaali hoitotoimenpitein… rapsutuksia ja porkkanoita.

Mut nyt se on loppu!

Siis tämä talvi. 🙂 Kevät on tulossa. Ja kohta pitäisi olla taas kurssikunnossa. Viimeviikonloppuna sen jo näki tallillakin. Perjantaina siellä näytti olevan jonkin moiset trailerien kaivuutalkoot, kun ihmiset irroittelivat trailereitaan talven jäljiltä jäätyneistä kinoksista. Kaikki olivat lähdössä johonkin. Useampi suuntasi tänä viikonloppuna meidän tallilta Ypäjälle. Joku johonkin muuallekin. JA sehän on jo ihan selvä kevään merkki! Kisakausi taitaa olla aluillaan. Ja on siis aika meidänkin, eli harrastukseemme vakavasti suhtautuvien, ikuisuustreenarienkin (jollaiseksi itseäni nykyisin kutsun) varmaan jo pikkuhiljaa alkaa heräillä kevääseen.

Viikonloppuna asiaa jo mietiskelin. Ajattelin, että ehkä pitäisi… Niin pitäisi, mutta mitenköhän sitä taas saisi itsensä potkittua hereille? Sitten taas kaiken kiireen keskellä jälleen unohdin. Ja ajattelin että no ehkä tässä pikku hiljaa…tai ensi kuussa…

No vaan eipä tarvitse enää… ai että mitäkö? No etsiä motivaatiota. Meillähän oli tänään se yhdistyksemme (FIAL- Suomen Lusitanohevosyhdistys ry) järjestämä luento Pasilan kirjastossa(kerroin siitä myös täällä blogissa viime viikolla). Paulo Bastos oli puhumassa kiinnostuneille Working Equitation -lajista. Perusteita, sääntöjä sekä tekniikoita. Ja paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia liikkeiden harjoittelusta. Olen taas intoa ja motivaatiota täynnä. Olipa ihan huippu hyvä ilta! Osa asiasta oli uutta ja osa vanhaa, mutta asia taas nostettu esiin innostavalla tavalla. Ja mieli viritetty taas harjoitteluun. Sivukaupalla muistiinpanoja ja uusia asioita treenattavaksi. Ihanaa! Juuri tätä tarvitsin!

JA pakko myös sanoa, että olen taas ylpeä meidän pienestä, mutta hyvin toimivasta yhdistyksestä! Hyvä me eli hyvä FIAL!!! Pieni pyristely ja vaivannäkö sittenkin näköjään kannattaa. Kyse ei siis olekaan ihan pelkästään vain kahvin keitosta ja pahvilaatikon roudaamisesta paikasta A paikkaan B… (sillä joskus on ehkä saattanut siltäkin tuntua) Saamme näköjään vuosi vuodelta hyviä juttuja aikaiseksi! Ja palkaksi vaivannäöstä hyvää mieltä ja laatikkokaupalla lisää motivaatiota, josta taas hyvä ammentaa alkavaan kauteen…

Motivoitunutta alkavaa viikkoa teillekin!!

Ps. Yritän jakaa jotakin sisältöäkin Paulon tämän iltaisesta luennosta tulevien päivien postauksissa.

Working Equitation-luento. Puhujana Paulo Bastos

Jos en ole vielä asiasta täällä muistanut kuuluttaa, niin tässä jakoon vielä täälläkin kiireesti tietoa ensi maanantain tapahtumasta!!!

FIAL- Suomen Lusitanohevosyhdistys ry järjestää luentotilaisuuden Working Equitationista 18.3.2013 Pasilan kirjaston auditoriossa, Helsingissä. Tilaisuus alkaa klo 17 ja loppuu klo 20.00 mennessä. 

Puhujana Paulo Bastos. Tässä linkki hänen kotisivuilleen, josta saatte lisää tietoa miehestä… Kannattaa vilkaista! Muutenkin ihanat ja hienot sivut.

Paulo Bastos- where classical and modern dressage meet www.paulobastos.se

JA kaiken em. sivuilta löytyvän infon lisäksi voin sanoa, että Paolo on erittäin hyvä puhuja ja puhuu erittäin selkeästi englantia. Vastaa myös todennäköisesti ystävällisesti kaikki asiaan liittyviin kysymyksiin.

Kannattaa ehdottomasti tulla paikalle, jos aihe yhtään kiinnostaa. Voi olla, että vierähtää taas pitkä tovi ennen kuin tietoa on näin kattavasti seuraavan kerran saatavilla. Tilaisuus maksaa yhdistyksen jäseniltä 20 euroa ja muille 30 euroa.

Toivottavasti nähdään siellä!! 🙂

Tehtävää talven varalle

Huomenta! Ihana aamu. Lauantai. Olen saanut nukkua pitkään. En edes muista koska viimeksi… Ajatuskin tuntuu taas kulkevan päänupissa ja flunssa on myös vihdoin helpottamaan päin.

Mies lähti tallille. Työskentelee Zambujon kanssa tänään maasta. Hepalla on ollut kuluvalla viikolla kevyempää ohjelmaa monestakin syystä. Ensinnäkin tietty siksi, koska syksy ja varsinkin viimeiset viikot ovat olleet suht rankkoja eli on ollut kurssia ja kuljetusta toisensa perään. On ansainnut vähän kevyempää. Toisekseen siksi, että olen ollut flunssassa, mutta myös siksi, että minä olen harrastanut viimeiset kuukaudet sen kanssa niin tiiviisti, että hevosen oikea omistaja elikin mieheni, ei ole juurikaan päässyt tekemään sen kanssa mitään. Joten alkavalla talvikaudella viikko-ohjelmaa (kotona ja tallilla) olisi tarkoitus korjata myös hiukan tasapuolisemmaksi meidän kahden välillä. Ja kolmas syy on kengityksessä. Heppa sai kuluneella viikolla jalkaansa ekat hokkikenkänsä ikinä (tosin hokit on sellaiset minit, pienemmät kuin normaalit) ja haluan ottaa varovasti, ettei lihakset kipeydy, koska mielestäni se ei ole ihan edes oppinut vielä kulkemaan kunnolla kengät jalassa (viime kengityskerralla ekat kengät taakse) ja nyt jo tulee lisäksi hokit mukaan kuvioon.

Talvea kohti kevennellessä

Ja talvikausi on selkeästi jo alkanut. Ainakin henkisesti. Tai koskien kurssittelua, valmennuksia ym. En kaipaa kovasti mitään kursseja tai muita menoja hevosen kanssa. Tosin yksi Marin kurssi olisi vielä tod. näk. marraskuun lopussa, jos kelit pysyy hyvinä kuljetusta ajatellen ja istuntatunteja jatkan todennäköisesti myös talven aikana, koska Aira Toivolan opetusta saadaan omalle tallille. Mutta muuten onkin jo kiva pysähtyä, alkaa työstää perusasioita ihan rauhassa kotioloissa. Ja lisäksi on aikaa ihan rauhassa sisäistää, oivaltaa ja kokeilla paljon muutakin, uusia, uudehkoja ja upouusia ideoita, tehtäviä ja temppuja ja sekä joitain vanhoja remonttia vaativia juttuja… Tää on mielestäni se hetki vuodessa, jolloin aloitetaan kaikki vähän niin kuin alusta.  Ja suunnitelmat tulevalle vuodelle ja talviharjoittelujaksolle olisikin hyvä olla selkeänä, ettei talvi mene ihan uinuessa tai pakkasta pidellessä. Meillä on onneksi hyvä kohtuullisen lämmin, eristetty maneesi, joten harjoitteluun ei pitäisi kelien puolesta tulla taukoa. Kuitenkin olis tarkoitus nyt ottaa vähän ”väljemmin”, keräillä lihaskuntoa, muttei ehkä kuitenkaan ihan viimeisintä ”treenikuntoa”, jumppailla, harrastaa kaikennäköistä vaihtoehtoliikuntaa ja kokeilla uusia juttuja. Mutta vaikka kuulostais, että petailen tällä vain niitä ”koottuja selityksiä” omalle syysväsymykselleni, niin ei… Ei ollenkaan! Motivaatio on nyt enemmän kuin kohdillaan. On kerätty kursseilta paljon eväitä ja asioita, joiden parissa työskennellä ja odotan innolla mihin ne meidät johtavat. Eli höllentäminen ei tarkoita pysähtymistä tai talvilevolle vaipumista. On vaan kiva kun ei ole liikaa päivämääriä, enkä suoraan sanoen ole innokas kuljettelemaan hevosta sormet kohmeessa, räntäsateissa, vaan ennemminkin ikään kuin ”kääriä villasukat nilkkoihin ja nautiskella kotioloissa elämästä”.

Eli niitä talven aikana harjoiteltavia asioita

– Paulon kurssilla sain muutamia hyviä oivalluksia, joilla luulen olevan suuri vaikutus hevosen notkeuteen ja samalla sen ristiselän toimintaan. Taivutukset eivät olleet niinkään uusia, mutta miten ohjia käytettiin taivutuksen aikana, helpotti saamaan pyynnöt vielä paremmin ja syvemmälle läpi, joten uskon, että saan monta jumia väistettyä näillä keinoilla. Olen jo kokeillut jumppia kotona ja hevonen tuntui todella, todella hyvältä. Ja varsinaiset vaikutuksethan aina näkyvät vasta pitkällä aika välillä. Esim neljän kuukauden aikajanalla voisi odottaa jotain edistystä? Voisin ladata myöhemmin kamerasta ne videot joissa Paulo ratsastaa. Niissä taisi olla ohjeetkin tallennettuna, koska kertoi koko ajan mitä teki selässä.

Paulo Bastos ohjeistaa, Zambujo kuuntelee tarkkaavaisena, miten esteet kuuluu suorittaa. (kuva © Terhi Paavola)

– Marin kurssilta saadut harjoitukset. Marin kurssilla päästiin työstämään laukkaväistöjä ja laukkasulkuja. Ja niistä keräsin myös muistiinpanoja Paulon teorialuennolla, joten näitä hiotaan talven aikana ja kuvittelen saavani laukkaa jumpatuksi hyvin niiden avulla myös. Marilta saimme myös muutaman muun hyvän harjoituksen laukan parantamiseen. Lisäksi piaff-ravi siirtymiset,  ravin eri skaaloja, hidastuksia melkein passagetahtiseksi ja vähän lisäyksiä ym.

Marin kurssilla 20.11.2012. Kaisa, Rome, Mari (keskellä) Zamu ja minä

– Ja mulla on myöskin muistissa, kursseilta poimittuna lukuisia harjoituksia laukanvaihtojen varalle, joita en ole rauhassa kerennyt kotona kokeilemaan. On ollut tekemistä peruslaukan kanssa ja kurssien välillä ei viitsi helposti kuumuvaa hevosta väärään aikaan hermostuttaa. Se on myös sen verran fiksu, että kun vaihtoja testaa, menee helposti niin herkäksi, että niitä tulee vähän joka paikkaan. Ja olen odottanut vain rauhallista aikaa kokeilla ja sisäistää, joten ehkä se aika alkaa nyt? Eli kattellaan saadaanko talven aikana näihin jotain kypsymistä…

– WE -treenaus on kiva uusi lisä… Jo epäsäännöllisesti ollut aikaisemminkin kotikutoisesti kokeilussa. Mutta nyt on perusohjeet/ajatukset päivitetty kurssilla ja tuoreessa muistissa. Working Equitation -esteet otetaankin viikko-ohjelmaan nyt kerta viikossa säännöllisesti. Lisäksi myös näillä harjoituksilla uskon olevan hyvinkin paljon merkitystä hevosen kuuliaisuudelle, herryydelle ja notkeudelle. Ja monessa kohtaa nämä tehtävät auttavat moneen kouluratsastuksessa vaikeampaa asiaan kuin vahingossa. Tunsin viikonloppuna, ettei minun edes tarvinnut ajatella laukan kokoamista, kun tehtiin slaalomia tai häkkiä WE-estetreeneissä, vaan esim. laukkapiruetin askeleita tuli ihan ”ilmaiseksi” kuin vahingossa kevyellä ja hyväntuulisella tyylillä. Joten en usko että treeneistä olisi mitään haittaa, päin vastoin hyvä apu ja lisä. Ja mielenvirkistystä molemmille, sekä mulle, että hevoselle.

Slaalomia WE-kurssilla 28.10.2012 (kuva ©Terhi Paavola)

– Estemateriaalia on sitten alettava myös edelliseen liittyen kehittelemään kotitreenausta varten. Ja ehkä tälle kehittelylle vihdoin löytyisi aikaa nyt, kun kaikkia viikonloppuja ei juoksennella eri kursseilla. Estepainoisella tallilla tolppia ja puomeja ym. kyllä riittää. Ja garrochan laitoin jo tilaukseen. Ja katsotaan, mitä materiaalia tuolta meidän pihalla olevalta rakennustyömaalta jää yli esimerkiksi kunnollisen sillan rakentamiseen…

WE-kurssilla 28.10.2012. Silta ekaks jännitti.

– Maastoilua haluan myös lisätä ohjelmistoomme. Tämän vuoksi päädyin kengätkin laittamaan hevoselle. Tallimme ympäristössä on paljon teräväkivistä tietä ja suurin osa vain aurattuja autoteitä. Ei siis ihan parhaita hevosella kulkemiseen. Talvella ne ovat todella liukkaita, joten maastoilu olisi lähes mahdotonta ilman kenkiä tai itse en uskaltaisi. No ehkä jollain buutseilla, mutta.. noh, se on sitten eri stoori. Päädyin kengitykseen turvallisuus syistä. Ja tähän mennessä yhteisen historiamme aikana, olen ollut aina raskaana tai sitten sen jälkeisessä toipumisvaiheessa (ja ensimmäisen puoli vuotta synnytyksestä mulla on ollut vauva aina mukana tallilla) ja Zambujo on äärimmäisen nopea liikkeissään, joten en ole ottanut sen kanssa myöskään mitään riskejä. Enkä varsinkaan silloin kun asiassa on sivullisia eli joku ”vatsan asukki” mukana. Eli maastoilu on ollut hyvinkin vähissä. Ja nyt syksyn aikana ollaan päästy vähän enemmän tekemään loppu- ja alkukäyntejä maastossa ja haluan jatkaa tätä toimintaa koko talven läpi.

– Maastatyöskentelyä (lyhyin ohjin maasta) enemmän taas pitkästä aikaa… Nyt olen ratsastanut 5 kertaa viikossa, yksi päivä on kävelty ja yksi on tehty maastakäsin. Talven aikana maastatyöskentely varmaan vie viikosta taas 2-3 päivää ja ratsastusta maneesissa tai maastossa loput, siten että hevonen liikkuu kuitenkin lähes joka päivä. Eli ei varsinaisia vapaapäiviä ollenkaan, mutta fyysisesti viikko-ohjelma kuitenkin kevenee tätä kautta vähän.

– Varustekokeiluja. En ole tyytyväinen tämän hetkisiin kuolain valintoihimme. Aion kokeilla vähän joitain meidän vanhoja, mutta myös miettiä uusia kuolaimia. Haluan saada suun edelleen rauhallisemmaksi ja kontaktin paremmaksi. Zambujolla suu aktivoituu aina stressin yhteydessä, mutta on myös niin herkkä, että vaikka sitä ei varsinaisesti vetäisikään suusta, niin hyvin pienikin liike kuolaimessa saa sen heti avaamaan suutaan. Toinen syy taitaa olla jännitys ristiselän alueella, mutta yleensähän nämä liittyvät myös yhteen. Se on ollut aina sellainen, aika haasteellinen ja herkkä suustaan. Muistan sen jo niiltä ajoilta, kun sitä totutettiin kuolaimiin maasta käsin Cahrlotten (Charlotte Wittbom) toimesta Portugalissa. Ero muihin oli näkyvä. Ja Charlotte teki mielestäni kaiken pohjatyön todella pikkutarkasti ja hyvin. Nykyisin huomattavasti parempi eikä varsinainen ongelma ainakaan normaalisti kotioloissa Ja onhan myös hammashuoltoon tullut huomattava parannus, matkan varrella joka helpotti yhteistyötämme. Ja ollaanhan myös kaikin tavoin totuttu toisiimme ja minä oppinut työskentelemään yhä herkemmillä käsillä ym. Mutta ongelma aktivoituu aina kun uusi ratsastaja tulee selkään. Eli aion kokeilla jälleen joitain uusia kuolaimia.

– Lisäksi meillä on upouusi portugalilainen perinnesatula tallissa käyttämättömänä. Se tuli postipaketissa jo toissa talvena Portugalista. Silloin en siihen jättivatsani kanssa mahtunut ja viime talvena ei vaan tullut testailtua. Se vaatisi vähän sisäänratsastusta, jotta muotoutuisi. Myöhemmin Rodrigo toi siihen mukanaan vielä sopivan satulavyönkin… ja muut osatkin on jo haalittu kasaan, joten kai se vaan pitäisi ottaa reippaasti käyttöön. Sen pitäisi olla samaa mallia kuin Portugalin koulun satulat ja ainakin samasta pajasta tullut. Tämä satulakin on niitä sarjassamme ”mieheni vuosittaisella Golegan reissulla tekemiään heräteostoksia”, joihin itseasiassa myös Zambujo itsekin kuuluu. 🙂

Ja kun tätä listaa alkaa miettiä, niin… ”uppista” … ei se talvi tai seuraavat neljä kuukautta oikeastaan kuulostakaan kovin pitkältä!! 🙂

Meillä oli niin hauskaa! Paulon WE -kurssin meininkiä kuvina

En voi kuin sanoa, että mun heppa on kuin luotu tähän lajiin!  Se kävi aika kuumana, mutta oli silti hyvin kuuliainen, herkkä ja niin mukana. Ja meillä oli viikonloppuna yhdessä Zamun kanssa niin superhauskaa,  (tai ainakin uskon vahvasti että myös sillä oli hauskaa) että ollaan kyllä jo ihan koukussa tähän lajiin. Tämä on kyllä ihan ehdottomasti nyt meidän juttu!!!

Ja tässähän on jo puolen viikkoa vierähtänyt, enkä ole mitään ehtinyt raportoida tänne. Sunnuntaina olin kurssin jälkeen koko illan hyvinkin energisoituneissa fiiliksissä ja aikaa kirjoittamiseenkin olisi ehkä ollut, mutta kävin mielestäni jopa vähän ylikierroksilla. 🙂 Niin hauskaa meillä oli ja niin intoa täynnä palasin kotiin. Mutta koska olihan ollut poissa kotoa jo koko päivän, oli luontevampaa leikkiä lasten kanssa tai oikeammin ottaa osaa iltapäivän tanssihetkeen omassa olohuoneessamme. Tai ainakin mun energialevelit juuri silloin sopivat varsin hyvin myös siihen meininkiin. Olisi muutenkin saattanut tulla melkoisen ylitsepursuavaa intomielistä hehkutusta kaikista hauskoista hetkistä, hyvistä fiiliksistä hevosen kanssa, hyvin onnistuneesta päivästä ja kaikista hauskoista mokistakin, joita kommelleltiin siinä esteisiin tutustuessamme. Ja toisaalta lapset olivat myös odottaneet mua kotiin koko päivän, joten olihan se kohtuullista keskittyä vain heihin.

Ja nyt taas on koko alkuviikon ollut hyvinkin vetämätön olo, ääni poissa, niskajumi, päänsärkyä ja selkää kylmää… Hevosen selässäkään en edellä mainittujen oireiden vuoksi ole ollut koko viikkoon. En siis kertaakaan kurssin jälkeen 😦 Joku flunssa on yrittänyt selvästi ottaa yliotteen, mutta en anna periksi. Vieläkään ei mitään kovin analyyttista tai fiksua liiku päässäni, mutta ajattelin joka tapauksessa raahautua tänään tallille. Siellä ne vaivat yleensä aina jotenkin katoaa. Kumma juttu! 🙂

Seuraavasta linkistä pääsee kuitenkin kurkistamaan lisää meidän ja muiden kurssikavereiden menoa: Terhi Paavolan ottamasta kuvasarjasta. Olkaat hyvät! Hyviä ilmeitä, hämmästystä, pelästystä, jännitystä ja keskittymistä sekä hupaisia asentoja. 🙂

Niitä WE- estetunnilla oppimiani asioita, sekä aiheesta heränneitä kysymyksiä sekä asioita, joita meidän olisi talvenaikana hyvä harjoitella kotona, on kyllä jo ihan pakkokin alkaa kirjata ylös aivankin lähipäivinä… ennen kuin kokonaan unohdan. Nytkin tekee jo vähän tiukkaa…Mitähän sunnuntaina tapahtuikaan? Mutta ekaksi tänään meen tallille, otan vähän turpaterapiahoitoja rakkaalta treenikaveriltani (hän toimii myös terapeuttinani) ja yritän saada muistisolut elvytettyä flunssapöpöjen aiheuttamalta taantumalta… ja sitten palaan kotiin kuin uutena syntyneenä!

Ja lisälääkkeenä kokeilen näitä mieheni valmistamia avocado-leipiä, joissa kyllä ihan kivasti valkosipulia…Eli jo on ihme jos ei näillä ”resepteillä” pöpöt kaikkoa!

Ensivaikutelma hevosen selässä Paulo Bastoksen tunnilla (kurssipäivä 1.)

Ajattelin laittaa muutaman sanan nyt heti ylös vaikka onkin jo myöhä ja huomenna taas aikainen aamuherätys…

Eli ensivaikutelmia tämän päivä Paulo Bastoksen Working Equitation kurssista. Tänään oli ekaksi vuorossa tavallista koulutyöskentelyä yksityistunnilla Bastoksen silmien alla. Ja huomenna jatketaan estetreenien merkeissä. Vuorossa siis Working Equitation esteitä, joista suurinosa käytännössä (siis olen nähnyt mutta en tehnyt) uusia meille, joten paljon uutta asiaa ihan varmasti luvassa. Tästäkin syystä oli pakko laittaa ekan päivän tunnelmat nyt äkkiä lyhyesti muistiin, ennen kuin huomisen tohinoissa kokonaan unohdan.

Erinomainen vaikutelma! Eli jo aikaisemminkin saatu hyvä ensivaikutelma Paulo Bastoksen opetuksesta sai kyllä vain ja ainoastaan vahvistusta, kun pääsimme vihdoin ihan ekaa kertaa itsekin ratsain mukaan kurssille! Hyvä ja oivaltava opetustunti meillä tänään takana. Ja illalla hyvä teorialuento tähän vielä jatkoksi. Eli huippuhyvä fiilis kokonaisuudessaan tämän päivän jäljiltä!

Ja Paulon kommentit hevosesta olivat vain oikeastaan positiivisia. Samat heikkoudet tai puolisuudet kyllä tulivat myös esille, jotka meillä muutenkin on ollut tiedossa. Eikä oikeastaan mitään yllättävää siinä mielessä. Paulo ratsasti myös itse sekä näytti ja selitti selkeästi, mitä meiltä haki tai halusi. Ja mitä hevoselta pyysi. Ratsastuksen logiikassa ei oikeastaan ollut juuri mitään ristiriitaista aikaisemmin oppimaani eikä tehty mitään teknisesti kovin vaikeeta. Kunhan taivuteltiin, jumpattiin ja haettiin rentoutta. Pyydettiin vaan taivutuksissa vähän enemmän ja vähän pidemmälle alas myös. Eli vaikka logiikka olikin siis aivan samaa tuttua (portugalilaista laatua), niin tyyli, käsien asento, ja se miten pitkälle hevosen annettiin taipua ja painua poikkesi hiukan totutusta. Painoa takajaloille kevyellä kontaktilla painoavuilla ym…. Meille varsinaisesti ihan uutta oli vaan se kuinka pitkälle taivutuksissa pyydettiin ja kuinka käsillä mentiin niihin mukaan. Ja viesti olikin lähinnä se, että ratsastan sillä vähän niin kuin ”liian sievästi”, etten kunnolla puutu ongelmiin tai oikeammin korjaan niitä liian varovaisesti tai pyydän liian vähän, jolloin hevonen jää ikään kuin puolitiehen kontaktissa ja selän käytössä myös.

Paulon ajatus ulko ja sisäohjan eriaikaisuudesta, ei myöskään ole ihan vieras ajatus, mutta painottui vaan vieläkin selkeäämmin. Sisäavuilla taivutus (kunnon taivutus tuomalla sisäkättä sisään päin, sisäpohje ja paino ulkona) kunnolla ulko-ohjalle ja sitten ”taputa”, toistuikin vähän väliä. Tämän ns. testi siitä onko hevonen kunnolla avuilla ja balanssissa (vai kannatteleeko ratsastaja hevosen balanssia) on kyllä tuttu myös Rodrigon ja Marin sekä muiden portugalilaisten opetuksesta, mutta Paulolla tämä oli toistui korostuneen usein ja voimakkaammin. Meillä ei suurempia ongelmia oikeastaan tässä ollut, kunhan vaan korostettiin asiaa vielä lisää. Ongelmani tällä ekalla tunnilla Paulon kanssa olivatkin lähinnä siinä, etten heti ymmärtänyt, että kuinka paljon on sallittua pyytää… Ja kuinka paljon sisään päin tai ulospäin käsiä viedä… JA välillä tietty tuttuun tyyliini välillä sekoilin myös siinä, että mikä on sisä-ulko-vasen-oikea… Mutta sehän on mulle normaalia. Hitaat piuhat kun mulla tunnetustikin on 🙂

Mutta sain mielestän kuitenkin erinomaisia ajatuksia siitä, kuinka ne meidän heikot kohdat (ristiselän rentous, heikompi kylki, niskan rentous ja kontaktin tasaisuus) saadaan jumpattua paremmiksi. Ja hevosta myös sitä myöten kokonaisuudessaan rennommaksi ja pikkuhiljaa vahvemmaksi. Luulen saaneeni jo yhdeltä tunnilta talvenvaroiksi hyviä ohjeita ja eväitä kotitreeneihimme. Hyvä näin!!!  Eli voin olla tyytyväinen tämän päivän tunnin antiin myös tässä mielessä! 🙂

Ja olihan myös kiva kuulla positiivisia kommentteja hevosesta ja nähdä, että hevonen ja näytti rennolta sekä hyvältä sille ihan upouuden ratsastajan alla. Zambujolle tämä ei ole ihan normi tilanne, vaan se yleensä kyllä helposti stressaa tai yleensä aina stressaa, kun joku uusi ihminen nousee selkään.

Paulon kommentti hevosesta kuului jotakuinkin näin: ”Sinulla on kiva hevonen, jonka kanssa on kiva työskennellä. Se vastaa hyvin apuihin ja on kivan herkkä. Sen täytyy vielä vaan vahvistua. Ja saat siitä varmasti vielä puolet lisää hevosta esiin, kun saadaan työskenneltyä sille lisää voimaa.”

Voin kai vain hymyillä 🙂 🙂 🙂

Ps. Paulon ohjeistamassa ja näyttämässä ulko-ohjan kontaktista (eli tavassa sulkea sormet kevyesti ja kuinka seurata hevosen kaulaa edemmäs) oli todella paljon samaa kuin Pietr Mazurekin ohjeissa joita saimme joitain viikkoja sitten valjakkoleirillämme. Hauskaa huomata… Eli tätä nyt sitten vaan omaksumaan…

Hyvää huomenta!

Ensiksi pahoittelut että lupaamani juttu koulujen välisestä vertailusta vaan viipyy ja viipyy… Mutta kun mun vauvakin jo kävelee ja kiipeilee ja meinaa kokoajan tippua jostain jos liiaksi keskityn muuhun. Ja oon taas tyttöjen kanssa yksi kotona. Ja sanelen tässäkin koko ajan samalla toiselle tytölle kirjain kirjaimelta kirjettä, jota kirjoittaa serkulleen, joten keskittyminen vähän sitä ja tätä… Ja se juttu, jota olen jo hyvän matkaa kirjoittanutkin, tuntuu vaan venyvän ja venyvän. Mutta vaatisi paljon enemmän keskittymistä kuin tällaisten kuulumisten naputtelu tähän ruudulle… Ja tiukkaa asiaa, havaintoja on niin paljon, että ne olis hyvä saada jotenkin järkeväksi kokonaisuudeksi siihen juttuun. Ja taaskin vauva on seissyt jo useaan otteeseen tuolla sohvalla ja sohvapöydällä…Ja olen juossut sitä välillä aina tässä pelastamaan… Mutta siis yritän saada sen loppuun tänään illlalla tai ton vilpertin päiväunien aikana.

Mies on siis omissa harrastuksissaan, mutta yllätti lähtiessään aamulla kuitenkin erittäin positiivisesti! Teki sen varmaan tarkoituksella, koska näin sunnuntainakin jättää tänne yksin lasten kanssa… 😉 Toi siis minulle yllätykseksi vähän aamukahvilukemista. Oli eilen kaupassa huomannut, että ”Tunne Hevonen” -lehden kansi näytti siltä, että lehti saattaisi olla tällä kertaa erityisesti mun makuinen 🙂

Lehdessä oli juttu kannen parista Rubista ja Goncalosta (linkki arkistoon aiheesta), joista olen täälläkin jonkin verran hehkuttanut. Mielenkiintoinen juttu sinänsä. Sattui siis juurikin tällaiselle suurelle fanille mukavaa aamuherkkua luettavaksi 😉

Ja lisäksi hyvää asiaa ohjasajosta, takaa maasta käsin. Lehdessä oli kuva Paulo Sergio Perdigaostakin (vaikkakaan nimeä ei ollut missäänkohtaa lehteä mainittukaan),josta olen myös kirjoitellut ja jonka maastatyöskentelyn tunteja olemme itse mieheni kanssa ottaneet Portugalissa. Vaikkakin Paulon tekniikka onkin hiukan eri, mistä lehden jutussa oli varsinaisesti puhe (ei selustinta, ihminen aivan hevosen takana kiinni taapuolessa, eikä ajoa näin yleensä koskaan aloiteta kouluttamattomalla nuorella hevosella), niin kuva oli silti miellyttävä yllätys suomalaisessa lehdessä. Ja Paulohan on alallaan ihan maailman parhaimmistoa ellei aivan paras. Katsokaa videopätkä tästä alta (sama oli tosin myös viimeisimmässä postauksessanikin)

Mutta olen ennen kaikkea erittäin positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon huomiota ja palstatilaa Portugali sekä portugalilainen hevosmiestaito on lehdessä saanut!!!

Tunne Hevonen-lehti, Paulo Bastos ja Working Equitation

Tunne Hevonen -lehti Bruno Barata, portugalilainen hevosvalokuvaaja

Tämä ei siis ollut ensimmäinen lehden numero, jossa katse on ollut suunnattuna tuohon mieleiseeni maailman kolkkaan. Hyvä näin! Ja erittäinkin fiksua, sillä tuolla maalla on kyllä paljonkin annettavaa suomalaiselle (uskaltaisinko sanoa) välillä melko suppeakatseiseltakin tuntuvalle suomalaiselle ratsastus- ja hevoskulttuurille.

Kiitos Minna & co! Ihanaa kun levitätte hyvää tietoa ja vaihtoehtoisia näkökulmia!

Kiinnostaa yhä enemmän.

Yksin kotona lasten kanssa. Mies on jossain konsertissa ja kavereiden kanssa hummaamassa. Sain lapset juuri hiljenemään omiin sänkyihinsä. Oon ihan puhkikatkipoikki ja pitäis mennä ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa huomenna Marin kurssilla keskittyä.

Tänään vaan hyvin nopeat pikabloggaukset siis! Eräs tuttu oli kirjoitellut viimeisimmältä Paulo Bastoksen kurssilta muistiinpanoja. Mielestäni erittäin mielenkiintoisia ajatuksia ja hyviä tiivistyksiä. Sain luvan jakaa nämä muistiinpanot eteenpäin. Eli teen sen nyt täällä. Saattavat antaa jollekin muullekin hyviä oivalluksia!

WE ja Bastoksen opetus alkaa kyllä koko ajan kiinnostaa yhä vaan enemmän! Muistiinpanojen kirjoittaja, Tarja Miettunen, on käynyt jo useamman kerran kurssilla. Tarja kirjoittaa myös blogia (tosin ei ainostaan ratsastuksesta), mutta pistäydyn siellä ajoittain toivoen lisää tällaisia muistiinpanoja ja ajatuksia!  🙂

Tässä vielä linkki em. blogiin

Hyvä treeni-ilta

Kun niitä Aira Toivolan lupaamia kuvia ei kuulu, niin en vieläkään viitsi alkaa kirjoittaa niitä kuulumisia siitä kokeilemastani ratsastuspilatestunnista. Kuvien kanssa olisi helpompi… joten jääköön odottamaan vielä. Eli josko sitten muutama sana tämän illan onnistuneista ja hauskoista treeneistä… 🙂

Tänään mulla ja Zamulla oli ohjelmassa Working Equitation – tyyppistä jumppaa maneesissa. No koska ei ihan oikeasti olla vielä ensimmäisissäkään treeneissä kenenkään valmentajan silmän alla oltu (ja sinne Paulo Bastoksen kursseillekin ollaan vasta toivottu jonain päivänä pääsevämme), niin eihän mulla ole ihan selvää kuvaa tehdäänkö jotain oikein vai meneekö ihan ”mettään”… Kunhan kopioin ja kokeilen itsekseni kursseilla näkemiäni treenejä Ja pääasia, että jumppana noi harjoitteet toimii silti oikein loistavasti. Rakentelin siis itselleni maneesiin miniradan perus estekalustosta. Ei tänään sen kummempaa kuin 5 tolpan slalomin (tolpat kahdessa rivissä), L-puomit nurkkaan ja 2 side-pass -puomia ja jumppailin omin sovelluksin niiden avulla hevosta notkeammaksi.

Tässä meidän illan ohjelma ranskalaisin viivoin ja välissä jotain ajatuksia mihin mikäkin jumppa mielestäni voisi vaikuttaa:

– Ekaksi käyntiä noin 15 min ulkona

– Eteen alas ravit ja pari kierrosta laukkaa molempiin suuntiin.

– Kevyessä ravissa Slalom-tolppien ympäri (ajatuksena: hyvää kylkijumppaa, taivutusta, keskittymistä ja rentoutta) ja tarvittaessa aina yksittäisiä koko ympyröitä, silloin kun ”kurvi” ei heti tuntunut hyvälle.

-Normaaleja siksak -väistöjä (takajaloille jumppaa ja hevosta avuille) käyttäen slalom-tolppia maamerkkeinä (ratsastajalle keskittymisharjoitus, tarkkoja teitä).

– Peruutukset L-kulmassa (hyvää lämmittelyjumppaa selälle ja takajaloille) molempiin suuntiin (L-peruutus on hyvää aivojumppaa ratsastajalle).

– Tempon vaihteluita… Hitaammin slalom-tolppien ympäri (tiukat tiet ja tolpat auttavat mm. keskittymään, painon siirtämistä takajaloille, hevonenkin oppii nopeasti mihin suuntaan ollaan menossa ja kevenee luonnostaan edestä) ja takajalkoja paremmin mukaan ajatellen käännöksissä takaosaa ulos… ja sitten kun tehtävä oli suoritettu eli kaikki tolpat kierretty annoin ravata muutaman linjan rennommin eteen (rentoutus ja palkkio keskittymisestä). Ja taas uudelleen tehtävään, hidastus, kokoaminen, väistätys…

-Aina väliin yksittäinen side-pass -puomi tai mikä tämän tehtävän suomenkielinen nimi onkaan… (Ajatus että saan sen keskittymään jalkoihinsa. Sivuliike jumppaa myös hyvin lapoja ja takapäätä ja lisäksi Zamu ainakin kokoaa itseään ihan luonnostaan puomin päällä) Mutta siis sivusuunnassa puomin yli niin että puomi jää mahan alle. Asetus lievästi menosuuntaan eli ikään kuin sulkua.

– Laukannosto aina suoraan puomitehtävästä (reaktiokykyä. Ja sitä paitsi laukka oli helppo mielestäni nostaa hyvin puomilta, koska hevonen hyvin koottuna)… Ja slaalomiin. Eli tolppien ympäri vuorotellen 5 tolpan ympäri ajatellen takaosaa ulos käännöksissä… ja välissä laukan vaihto käynnin kautta. (Siis koska vaihdot ei ole vielä hallussa, mutta suunnan vaihtuessa vaihdettaisiin tietenkin normaalistikin laukka tolppien välissä. Eli harjoitus valmistelee myös laukanvaihtoja) Ja aina kun käännös /kurvi ei mennyt hyvin, jatkoin koko ympyrän tolpan ympäri.

– Välissä tein aina muutaman spurtin hiukan reippaampaa laukkaa tai sitten vaihtoehtoisesti siirtymisiä lyhyiksi ajoiksi käyntiin. Ja lisäksi jumppasin laukkaa vähän väistöillä keskihalkaisijalta seinälle käyttäen tolppia taas maamerkkeinä.

– Loppuun vielä jotain temponvaihteluja ravissa ja laukassa koska hevonen tuntui aivan huikean hyvältä. Ja loppuravit eli muutama kierros eteen alas.

– Koko treeni kesti noin 45 minuuttia + 30 minuuttia yhteensä (15+15) alku- ja loppukäynnit.  Kakkojen ja esteiden korjailu maneesissa lisäksi noin 10 lisää… 🙂

Mutta siis sain noiden harjoitteiden avulla ainakin tänään jumpattua laukan aivan huikean hyvän tuntuiseksi! Oli oikeasti aika Wau- fiilis lopussa. Eli lopussa pystyin todella tekemään temponvaihteluita istunnalla, viemään kädet edemmäs, työntämään istunnalla poweria takaa lisää ja silti niin, että hevonen pysyy kevyenä, tasaisena, lyhyehköllä kaulalla ja rennon tuntuisella selällä. Tuntui kyllä todella niin hyvältä, että luulen, että ollaan tosiaan menossa nyt vihdoin laukan kanssa oikeeseen suuntaan. 🙂 Ja kuten olen niin monesti kertonutkin… Nämä laukat ei ole olleet meille kovinkaan helppoja, vaan todellakin aivan jäljessä hevosen muuhun koulutustasoon nähden. Kuitenkin nyt viimeisten viikkojen ajan on ollut se fiilis, että ehkä sittenkin saan ne joskus toimimaan kunnolla. I´m happy! 🙂

Ja ihan varma en ole, kuinka ”oikein” tein noi harjoitukset varsinaisen WE:n näkökulmasta. Mutta tämä riittää mulle kyllä näinkin. Saadaan kivaa vaihtelua peruspuurtamiseen, tehokasta jumppaa ja lisäksi heppakin tykkää! Syksyn aikana olisi kyllä kiva vihdoin saada sovitettua itsensä jollekin noista Paulo Bastoksen kursseista...(ei taida olla eka kerta kun tätä asiaa täällä voivottelen) tai sitten mun on pyydettävä kavereita apuun neuvomaan, siis noita jotka ovat jo noilla kursseilla käyneet ja päässeet juonesta paremmin kiini. Intoa siis kyllä olisi ja aion joka tapauksessa pitää nämä ”tee se itse” -tyyppiset kotitreenit viikko-ohjemassa tulevan talven ajan. Todella suurella mielenkiinnolla odotan, että minkälaisia tuloksia saadaan näiden treenien avulla meidän perustyöskentelyyn eli siihen kouluratsastukseen. Kivaa!!

Ja piilottelin taas linkit tekstiin… Löytyy tummansinisellä painettujen tekstien kohdilta. Ja  tässä lopussa linkki jenkki-sivustolle, josta mm. löytyy yksityiskohtaisia selostuksia muistakin treenikuvioista, jos laji kiinnostaa.

Working Equitation USA – WELCOME!

Vastarintaa kotirintamalta… ja viikonlopun kuvioita jahkaillen.

Onhan tämä melkoista jahkailua! Selitän kohta…

Mutta ekaksi muutamia houkuttelevia viikonlopun tapahtumia, joita olen tässä jahkaillut tulematta oikein mihinkään lopputulemaan… Mennäkö vaiko eikö mennä? 

Viikonloppuna olisi taas Paolo Bastoksen Working Equitation -kurssi Riihimäellä (Herajoen ratsutilalla) ja Sipoossa (Nykullan hevostilalla) eli nyt la 4.- su 5.8. Olen ihan täysin unohtanut laittaa tästä kurssista mitään tietoja tänne, koska hevoselämäni on ilmeisesti ollut ihan liian vilkasta viime aikoina… 🙂 Mutta haastan kaikki asiasta vähänkin kiinostuneet katsomaan, sillä lajista on apua kaikille kouluratsastuksesta kiinnostuneille ja toisaalta myös siihen harrastukseen vaihtelua haluaville. Bastoksesta olen kirjoitellut jotain aikaisemmin myös täällä. Klikatkaa tästä lisätietoa eli mistä tässä on kyse!

JA   viikonlopun ja muiden tulevienkin kurssien aikataulut täältä: Kurssiaikataulut löytyvät täältä!

Ja toinen todella mielenkiintoinen ja yleisöystävällinen hevostapahtuma, johon menisin mielelläni on jo käynnissä parhaillaankin. Myös Sipoossa, Savijärven kartanon mailla. Eli jokavuotiset kansalliset valjakkokilpailut. Tänään perjantaina on jo ajettu koulukoe ja huomenna aamusta starttaa marathon. Mitään virallista aikataulua en kuitenkaan netistä löytänyt, mutta itse suuntaisin sinne jotakuinkin 10.00 :ksi. Ja sunnuntaina on vielä tarkkuus.  Savijärven kilpailut ovat alkaneet tulla jo tavaksi! Tosin myös se että Savijärven kilpailuviikonloppuna usein sataa… Kilpailupaikka on hyvällä säällä jotenkin niin ylivertainen ja todella kiva katsojille. Kisapaikan keskellä olevalta nurmialueelta näkee kivasti yleensä lähes kaikki esteet marathonilla ja sunnuntainen tarkkuus on todella monena vuonna ajettu nurmikentällä. Ihan loistava paikka myös ottaa mukaan filtti ja piknik-kamppeet. Eli jos sää suosii niin suunnataan ehkä sinne huomenna… ? Siis ehkä?

Mutta siis miksi itse jahkailen?

No ensinnäkin. Nythän tulee taas vettä taivaalta kuin saavista kaataen… Joten ehkä huomenna ei olekaan ihan niin mahtava ajatus lähteä koko perheen voimin piknikille SAVIjärvelle… Kenties valitsemmekin kohteeksi Heurekan tai jonkun sisähuvipuiston?

Ja toisekseen… Viime viikkojen aikana on täällä kotona alkanut esiintyä jos jonkin tasoista vastarintaa lähes aina kun olen varovaisestikin ehdottanut jotakin erityistä lisäohjelmaa, johon hevoset liittyvät. (Huom! Zambujon hoito kuuluu onneksi ns. normaalirutiineihin eli sen hoito ja liikutus kuuluu elämään, mutta kaikki ylimääräinen sen lisäksi on sitä erityistä josta puhun nyt tässä) Esimerkiksi viime viikolla intouduin miettimään, että pitäisköhän sittenkin repäistä ja ilmoittautua vielä tälle syksylle johonkin koulukilpailuun Zamulla… 🙂 Ajatus kuitenkin teilattiin niin tylysti ja kylmiltään heti, ettei siis varmaan tarvitse edes miettiä asiaa enempää. ..ainakaan tälle syksylle. 🙂 Ja pari viikkoa sitten minulle tarjottiin peruutuspaikkaa em. Bastoksen kurssille tälle alkavalle viikonlopulle. Mä oon niin pitkään suunnitellut ja toivonut että pääsisin sille kurssille, mutta aina on osunut huono ajankohta ja itseasiassa noi kurssiryhmätkin ovat olleet ihan täynnä. Myös tämä avautunut paikka oli peruutuspaikka. Ja parin päivän ajan yritin järjestellä asiaa kotona ja … mietin lastenhoitojärjestelyjä ym. muita järjestelyjä, mutta en saanut oikein mihinkään järjestelyihin asian suhteen myötätuulta… Ja kun tämän viikonlopun ideoita aloin puhumaan tänä iltana vihdoin täällä kotona ääneen, niin jo kuului vastalauseita… ”Äiti me tullaan ihan mihin tahansa retkelle, kunhan siellä ei ole hevosia” Hienoa!

Ilmeisesti on aika ottaa vähän hitaammin! Ehkä tämä on vaan jotain loppukesän ”peliväsymystä”…? Onhan tässä eletty aika vilkkaasti tätä hevoselämää tänä kesänä. Ehkä perhe on oikeassa? On hidastettava tahtia vähäksi aikaa, ettei ilmapiiri ala todellisuudessa kiristyä. Paljonhan meidän perhe onkin sitä sietänyt ja miehenikin on pääsääntöisesti ollut tässä varsin mukana ja kannustanut harrastamaan. Ja täytyy huomauttaa, että sehän nää hevoset on meidän perheeseen perinteisesti hankkinut. 😉 Ja lapsetkin on kyllä tykänneet tallilla käydä ja autella hevosen hoidossa, kunhan vaan tallipäiviä ei ole liian usein. Ja kyllähän se niin on, että viehän se aikaa kaikelta muulta liikunnalta ja perheen yhteisestä ajasta. Ja vaihtelu virkistää kaikkia… Aika ottaa siis pieni puoli pidäte ja kääntyä loivasti johonkin muuhun suuntaan… Jospa se siitä sitten!