Taitavia junioreita ja lapsia (matkakuvia Portugal syksy 2013, osa 2.)

Matkakuvateemalla jatketaan luvatusti.

Tänään ajattelin latailla tänne kuvia erittäin taitavista junioriratsastajista joita tuntuu Portugalissa riittävän. Olen ennenkin asiaa ihmetellyt… syntyykö ne oikeasti hevosen selkään? Vai mistä oikein on kysymys?

Haltioituneena tuijottelin puolenpäivää (katena päivänä peräkkäin) noita junnuja verryttelykentän reunalla kisapaikalla… Lajina Working Equitation…(jos et tiedä mistä on kysymys, niin klikkaa linkki auki tästä) nouseva laji, jossa portugalilaiset tuntuvat olevan lähes ylivoimaisia, vaikka lajia harrastetaankin kohta jo maailmanlaajuisesti. Eikä ihme! Hallitsevat kyllä tulevaisuudessakin, kun katsoo mikä sukupolvi siellä on taitajia kasvamassa, toinen toistaan lahjakkaampia.

Tässä alla kuvamateriaalia junioriluokan verryttelystä. Kaikki ratsastajat olivat silmämääräisesti arvioituna noin 10-15 ikävuoden väliltä. Mikä parasta, ratsastivat äärimmäisen siististi ja rauhallisesti, super kevyin ja herkin käsin… Hyvät ja osaavat hevoset  myös toki alla ja vaihtelivat laukkoja sarjoissa ja tekivät laukkapiruetteja tosta noin vaan… Kauniisti, rauhallisesti, hyvässä tasaisessa tahdissa… Siis ainoastaan upeaa katseltavaa! Silmät ymmyrkäisinä niitä taas ihmettelin vaikka olen noita ennenkin tuolla nähnyt. Joko näillä on todella hyviä opettajia? Tai idolit ja esikuvat todella korkealla ja imitoivat taitavasti? Tai sitten hevosen käsittelytaidot sekä helponnäköinen  ja seesteisen rauhallinen ratsastustyyli on, joko muotia tai sitten tosiaan ”verissä”…

Ja lisähuomautuksena: Tämän lajin taso näyttää olevan junnujen kohdalla jo todella korkealla niin, että luulen tai uskallan oikeastaan väittää, että aika monet muut tätä lajia aloittelevat maat taitavat joutua pyristelemään vielä vuosia yltääkseen edes aikuisten tasolla portugalilaisten ”junnutasolle”. Niin masentavalta kuin se saattaa kuulostaakin. Mutta itse ajattelen sen olevan vain nautittavaa, että pääsee seuraamaan lajin kehitystä vuosi vuodelta. Ja missä se parhaiten tietysti näkyy on juuri näissä luokissa. Samat naamat jo ottamissani viime ja edellisen vuoden kuvissa. Ja kehitys on huikea… Huh! 🙂

(HUOM! Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!!!!)

Kurisositeettinä espanjalaisten junnujen maajoukkue joka oli kisassa mukana. Poikkeavat ajonkin verran pukeutumiseltaan ja varustukseltaan. Mm. kuolaimina pelkkä kanki pitkällä varrella. Alla joukkuekuva:

Ja lisää noita taitavia ratsastajanuoria sekä lapsia näkyi tietysti myös kylässä. Heitä tuntui olevan joka nurkalla, lähes kaikkialla mihin vain katsoi 🙂 Ei saattanut kuin suu auki ihmetellä. Yhtään ongelmaa en lapsilla nähnyt olevan hevosten kanssa, vaikka ratsastettiin usein valtavassa tungoksessa ja ori, orin vieressä. Hevoset mennä hölköttivät kiltisti ja nätisti. Mikähän kumma siinäkin on… Luonnonlapsia, ilman satulaakin tai kypärää tai ilman isää ja äitiä. Tietty äidin vaistokin kieltämättä siinä hetkittäin heräili, mutta olen noita Portugalissa nähnyt  niin paljon ja käsittämättömän taitavia yleensä ovat. Kuten sanoin syntyneet hevosen selkään. Mikä muu siinä voi selityksenä olla.

Huomenna jatketaan latailua… Josko silloin samalta reissulta iltaelämää, nuorten hevosten näyttelyitä tai WE-kilpailuja, esteitä… Kuvamateriaalia riittää mutta lataaminen vaan on hidasta. Hyvää yötä nyt! 🙂

FIAL Helsinki Horse Fair -messuilla

Tervehdys,

messuviikonlopusta alkaa olla jo aikaa. Helsinki Horse Fair -messuthan järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 9.-10.3.2013. Ja olimme myös FIAL -Suomen Lusitanohevosyhdistyksen kanssa mukana tapahtumassa sekä näytteilleasettajana että esiintyjänä.  Nyt messuhuuma on jo hiukan ehtinyt laantua ja messujen rasitteista varmasti toivuttu hyvin, mutta aihe ei tietenkään ole vielä unohtunut.

Meillä on kyllä niin loistava pieni yhdistys. Olen niin ylpeä FIAL:ista!! Ai että…Jee! 🙂

Kännykkäkameralla ikuistettu otos meidän jengistä noin 3 minuuttia ennen tositoimia.

Meillä on niin hyvä pieni porukka, joka saa näköjään ihmeitä aikaan! 🙂

Viikon ajan netistä on voinut bongailla hienoja kuvia lusitanojen esityksestä messujen ratsastusareenalla sunnuntaina. Ja itse esitys oli oikeastikin tosi onnistunut! Ainakin minä rehellisesti ajattelen näin. Itsehän en tietenkään voi ottaa kunniaa esityksestä ja olin mukana vain välillisesti, en siis hevosen selässä enkä hevosenomistajanakaan. Lähinnä taustajoukoissa, apuvoimana tai ehkäpä oikeastaan vain sellaisena ärsyttävänä päällepäsmärinä, joka huuteli harjoituksissa, että miltä mikäkin kuvio katsomosta käsin näyttää 🙂 ja esityksessä sähläsi kentällä jotakin estetolppien kanssa. No FIAL:in vaatteissa oli kuitenkin ilo messuilla kulkea ja edustaa tätä joukkoa. Olen kyllä aidosti onnellinen, että saan kuulua tähän jengiin ja vilpittömästi ylpeä kaikista noista ratsukoista, jotka tekivät meidän vuosia suunnitellusta tai haaveillusta esiintymisestä vihdoin totta! Ja hevosetkin oli niin hienoja ja kilttejä! Niin… onhan ne lusoja 😉

Kuvia ja videopätkää löytyy ainakin seuraavista linkeistä:

http://youtu.be/53E7j4IVan8

Photography by Marianne Ketelimäki

http://www.facebook.com/media/set/?set=a.573550482664906.1073741826.118369611516331&type=1

Kuvia omasta kamerasta. On laatu hiukan toista, kuin noissa ammattilaisten vehkeissä. Mutta muutama kiva osuma kuitenkin…

Sisääntulo. Mari, Kaisa ja Pirjo

Pirjo ja Xenon

Kaisa ja Rome hienossa laukkasulussa. Wefi:n puheenjohtaja, ja myös eräs yhdistyksemme  ”luottoapukäsistä”, Tarja juoksentelee taustalla 😉

Kaisa&Rome ja Mari&TimTim sulkua samaan tahtiin

Eli kiitos viikonlopun onnistumisesta kuuluu tietysti kaikille esiintyjille, ratsastajille sekä hevosenomistajille, jotka olivat esityksessämme osallisina. Ja erikoiskiitos Marille (Mari Faria Carvalho) joka tuli vapaaehtoisena yhdistyksen ulkopuolelta esittämään yhden hevosista ja pitkälti suunnitteli sekä ohjasi esityksen. Olisin suonut hänelle vähän enemmänkin esittelysanoja näytöksen aikana kuuluttajalta, mutta tarkoituksenahan on ennen kaikkea kuitenkin tehdä tunnetuksi tätä ihanaa, toimivaa ja kaunista hevosrotua eikä niinkään henkilöitä. Ja Mari on kaiketi myös itsekin henkilökohtaisesti sydämestään mukana. Ainakin hän teki homman lähes ilmaiseksi. Hän on myöskin aika pitkälti omistautunut ammatillisesti tälle rodulle (asuu ja työskentelee Portugalissa) ja haluaa myös omalla panoksellaan lisätä näiden hevosten näkyvyyttä myös Suomessa. Joka tapauksessa suunnittelimme hänelle palkkioksi jonkinmoista ”kunniajäsenen” ikuista jäsenyyttä yhdistyksessämme.

Mari ja hieno TimTim piaffissa (Kuva copy Marko Parpala)

Aikaisemminhan ennen tätä esitystä emme ole saaneet vielä livenä Suomessa asuvia lusitano-hevosia oikein kunnolla esille. Katrilliakin lusitanoille on suunniteltu jo vuosia, mutta harjoitukset ovat jääneet, milloin minkäkin asian jalkoihin. Ymmärtäähän sen. Yhdistystoiminta on vapaaehtoista ja ylimääräistä. Ja ihmisillä on myös paljon muuta. Hevoset ovat myös olleet niin nuoria ja ratsastettuina monen hevosen kerääminen yhteen harjoituksiin ja esityskuntoon ei ole ihan yksinkertaista. Varsinkin kun joukko josta valita on pyörinyt muutamassa kymmenessä hevosyksilössä ja joista vain osan omistajat ovat olleet aktiivisia toimimaan yhdistyksen hyväksi. Onhan meillä ollut toki muutamia yksittäisiä hevosia menneinä vuosinakin esillä muutamilla aikaisemmilla messuilla: Tuomarinkylässä aikoinaan yksi juoksutettuna (Xerife) ja Tampereen messuilla muutama vuosi sitten yksi (Rome du Fesquet) rotuesittelyssä. Lisäksi muissa tapahtumissa esim. Heta -tapahtumassa on tainnut olla 2 vuoden aikana 3 lusitanoa mukana (Xenon, Zambujo ja Rome du Fesquet)… Muistinkohan nyt kaikki? Mutta tämä oli nyt vihdoinkin ihan eri skaalan juttu! Esityksessämme oli viime sunnuntaina 5 hevosta mukana. Kaikki hienoissa varusteissa, ratsastettuina, toimivina ja hyvän näköisinä. Kuka tahansa vähänkään hevosten kanssa vastaavanlaisissa tapahtumissa esiintymässä tai mukana olleena todennäköisesti ymmärtää tämän saavutuksen/panostuksen arvon. Esitys ei tuo rahaa, vaan ainoastaan syö rahaa. Yhdistys pystyi korvaamaan vain osan kuljetuskuluista, joten jo jokaisen hevosenomistajan henkilökohtaista panostusta (raha, aika, vaiva jne…) osaan ainakin minä arvostaa. Ja jos asian kääntää toisin päin niin voi todeta, ettei ihan jokaisella rotuyhdistyksellä ollut näilläkään messuilla esitystä ;). Eli hyvällä syyllä voin olla vain ylpeä meidän jengistä!!!

Ja lisäksi yhteisiä harjoituksiakaan ei ole ollut niin helppoa järjestää. Harjoittelivat vain 2×1/2 h ratsain esiintymispaikalla. Ratsukothan asuvat siis eri puolilla Etelä-Suomea ja yksi ratsastajista Portugalissa sekä yksi Kokkolassa (?)… eli sen takia esitykseen lähdettiin aika kylmiltään. Koreografia ja kuvioit suunniteltiin lopulliseen muotoonsa jotakuinkin edellisenä iltana ennen esitystä. Ja pukeutuminen, esiintymisasusteet ja hevostenvarusteet aiheuttivat myös jonkin verran järjestelyjä. Onneksi lainaten ja vaihtaen saatiin jokaiselle esiintyjälle hyvännäköinen kokonaisuus järjestymään ilman suuria taloudellisia lisäpanostuksia.

Kuvioita hölkättiin kuntoon esitysareenan takana tallialueella 🙂 Mulla olis ollut kamerassa kyllä aika veikeännäköistä videotallennettakin, mutta luulen etteivät asianomaiset haluaisi materiaalin päätyvän nettiin 😉 Joten saatte tyytyä näihin kuviin.

Joukkio lopputervehdyksessä!

Hölkkää kulisseissa ja kuviot kuntoon…

Ja alla muita tunnelmia takahuoneesta.

Noora sopii tässä jotain Quilate:n kanssa.

TimTim:in omistaja Kristiina sovittelee esiintymisvarusteita.

Kaisa letittää Romea

Elina siivoaa Unican yöpymispaikkaa. Unica vietti päivät yhdistyksen ständillä edustustehtävissä. Sekä esiintyi ratsastusesityksen lisäksi myös rotukavalgadissa.

Noora ja Quilate… rapsuttelutuokio

Kaisa patsastelee perinneasussa yhdistyksen ständillä

Jaa ai, ai mitäkös mä sitten siellä koko viikonlopun ajan tein??

No pälpätin koko viikonlopun ajan ihmisten kanssa rodusta, sen polveutumisesta ja ominaisuuksista (ja kaikesta muustakin) monien kivojen messuvieraiden kanssa. Kiitos myös kaikille ständillä vierailleille mukavista juttutuokioista!

Golegan näyttelyssä 2012 (osa 2.) ”Hottikset”

eli hurmurit eli se kuuma ryhmä… 🙂 Siis 5-vuotiaat, jalostukseen hyväksytyt oriit

Ahoto ja Pedro Torres Golega 2012 © Elina Parpala

 Luokka ei ollut kovin suuri, mutta joka tapauksessa hyvin mielenkiintoinen. Tätä luokkaa ainakin itse odotin koko päivän. Oria nimeltä Ahoto on suitsutettu netissä jo niin paljon, että halusin ihan ehdottomasti nähdä livenä. Tai liikkeessä livenä. Johan sitä kesällä rapsuteltiin, kun käytiin pyörähtämässä Marin kanssa Cascaisissa tallilla, jossa Pedro Torreksen hevoset seisovat. Ja Pedro Torres, moninkertainen työratsastuksen maailmanmestari, joka itsessäänkin on ratsastajana kiinnostavaa nähtävää, sen hevosen myös täällä Golegassa näyttelyssä esitti. Ja hehän sen luokan myös voittivat. Taisi olla joku ennakko-oletuskin asiasta.

Golega 2012 voittajat: Ahoto, Pedro Torres ja kasvattaja Joa Pedro Rodrigues © Elina Parpala

Ja tässä alla muu palkittujen joukkio järjestyksessä. 1. Ahoton (kasv. ja om. Joao Pedro Rodrigues) 2. Campeador (kasvattaja ja om. Coudelaria St. Margarida) 3. X-Puccini Menezes (kasv. ja om. Dany Lahaye) 4. Berber da Broa (kavs. ja om. Manuel Tavares Veiga) Mulla on nyt kuitenkin aukko sivistyksessä, kuinka osallistujat ovat tähän luokkaan valikoituneet. Mutta tämän luokan voittajaa, nimenomaan täällä Golegan näyttelyssä kutsutaan nimikkeellä ”the Champion of the Champions”, joten kaippa nämä ovat jo voittajia jostain muista näyttelyistä… Mutta ompahan taas jotain ihmeteltävää ja selviteltävää…

Golega 2012, Campeador © Elina Parpala

Ja oonhan mä tätä Campeadoriakin joskus aikaisemmin myös ihastellut. Joten kiva oli nähdä sekin kentällä livenä ratsastaja selässään. Näitä Spartacuksen ”kultaisia” poikia on vaan niin paljon, että niissä menee sekaisin. Mutta tässä kaiketi yksi niistä kaikkein kauneimmista. Taisi olla voittaja myös Cascaisin Kansainvälisillä lusitanofestivaaleilla 2010 (tämä muistitiedon varaista), kun oltiin ystäväni Sannin kanssa katsomassa… Nää on kaikki aika saman näköisiä, helposti samaan veljesjoukkoon tunnistettavia… tällaisia aika hyvin muodostuneita, ”pötiköitä ja massavia” sekä myös aika isoja/korkeita ja isoilla renoilla liikkeillä varustettuja. Itseasiassa myös tämän vuoden kolmivuotiaiden joukossa oli muutama veli mukana ja mm. luokan voittaja El-Rei II da Sernadinha, joka on myös lisäksi saman kasvattajan kuin tämä Campeador.

Golega 2012, 3. X – Puccini Menezes © Elina Parpala

Tästä luokan kolmosesta (yllä) enkä myöskään hevosen kasvattajasta tai ratsastajasta tiedä yhtään mitään. Ihan vieras nimi minulle. Ja tässä lähes ainoa kuva. Katse ja kameran linssi kun seuraili se verran tiiviisti noita muita 🙂

Golega 2012 4. Berber da Broa © Elina Parpala

Golegan näyttelyssä 2012, Berber da Broa © Elina Parpala

Ja tämä Veiga-hevonen oli oma henkilökohtainen suosikkini. Ilme ja ihana metallinhohtoinen kiilto karvassa, mutkattoman oloinen luonne, herkän ja kuuliaisen näköinen, kaunis pää, ryhdikäs ja valpas olemus, ihana kiltti ilme… Jotenkin se vaan sytytti yli muiden. Niin, että vaikka Pedron ratsastusta ja Ahoton ravia olikin ihan mahtava seurata ja Campeador vähintäänkin upea ilmestys, niin kun satulat riisuttiin hevosten selästä, ei ne muut näyttäneet yhtään niin mageilta kuin tämä. Pedro ja Ahoto:kin olivat lähinnä pieniä ja söpön näköisiä siellä kehässä, jutustellessaan keskenään… Ja Campeador… varmasti kyllä komea, mutta hmm… oikeastaan en muista koska tuijotin tätä yhtä. Olin myyty! Rakkautta ensi silmäyksellä 🙂

Berber da Broa © Elina Parpala

Ahoto ja Pedro Torres © Elina Parpala

Ja vielä loppuun yksi videopätkä palkintojen jälkeen kunniakierrokselta noista kaikista neljästä palkitusta. Mutta siis varokaa, ettei mee pää sekaisin! …videon heiluessa joka suuntaan… Ja surkea laatu… No kiinnostuneimmat saavat videosta kuitenkin haluamansa infon… katsokaa ken haluaa. 🙂

 

Matkalla Golegaan…

”Siellähän sataa lunta! Onko joulu tosiaan jo niin lähellä meidän taloa?”, ihmettelee aamulla 3- vuotias poikani naama leveässä hymyssä. ”Onhan se jo aika lähellä. Vain puolitoista kuukautta”… Aloin suunnitella jouluvalojen asennusta.

…mutta vasta ensi viikolla. Ekaksi äiti tekee pienen pyrähdyksen maahan, jossa hyvällä tuurilla voi tähän aikaan vuodesta vielä oleilla ulkona t-paidassa. Ja jos ei ihan t-paidassa niin todennäköisesti voin kuitenkin kääntää kasvoni aurinkoon ja tuntea sen lämmittävän. Tähän aikaan vuodesta en voi kuin suositella kaikille edes pientä pyrähdystä Portugaliin!!!

Lähes jo perinteeksi käynyt tradiotio on lähteä syksyllä matkaan, edes ihan muutamaksi päiväksi, ja yleensä osoite on aina sama. Joten Portugal ja Golega!! Here I come!!!

Odotan jo sitä paahdettujen kastanjoiden tuoksua… Ja sekä hyvää punaviiniä sekä avotulella valmistettua ruokaa raikkaassa ulkoilmassa illan hämärtyessä. Viime kerralla, ensimmäinen aiheutti minulle pahoinvointia ja jälkimmäinen oli ikävästi kiellettyä. Tällä kertaa oletan jälleen nauttivani molemmista…

Ja samalla toinen toistaan ihanammista hevosista myös! Seuraavat päivät saan luvan kanssa keskittyä vaan seuraamaan sitä tunnelmallista meininkiä, hevosia, näyttelyitä, kisoja, varusteita, kauniita vaatteita, juhlahumua, tuttuja kasvoja ja tuntemattomia… Matkalla Portugalissa tällä kertaa paikallisen hevosvuoden päätapahtumaan, lusitano-hevosille omistettuun festivaaliin, jolla on pitkät perinteet. Ai että mä sanon! Ihanaa!!!

Ja tästä linkistä näkee viikonlopun ohjelman ja festivaalien käsiohjelman

Ja mausteena matkalla tietenkin myös ratsastustunteja Marin ihanilla hevosilla… Enhän osaa mennä Portugaliin ilman, että saan ratsastaa. Uskallan jo varovaisesti kuvitella itseni jälleen Rickyn tai Nuxequen selkään. Olen niin odottanut ja fiilistellyt asiaa vanhojen matkakuvien ja videoiden parissa koko viimeisen viikon. Iiiiihanaaaa IIiiiiiiks! 🙂

Marin luona ratsastamassa viime kesänä, 2012. Mun kanssa kuvassa Marin entinen GP- tason kisahevonen Nuxeque

Marin luona viime kesänä ratsastamassa, 2012. Tässä kuvassa mun alla Marin kouluttama Ricky, joka on ja tulee varmaan aina olemaan yksi suosikkihevosistani ikinä ❤

Ja lupaan tuliaisena ottaa taas paljon valokuvia kaikista niistä jumalaisista otuksista! Noista kahdesta super-oppimestarista sekä kaikista sadoista Golegan ihastuksista.

Palaan siis ensi viikolla asiaan…

Omia huomioitani koulujen välisistä eroista. 4 schools of equestrian art in Paris, Bercy 2012 (osa 2.)

Huom! Kaikki alla esitetyt väittämät ovat sitten vain omia huomioitani sekä ajatuksiani siitä, mitä Pariisin näytöksessä 6.10.2012 jäi mieleeni. Eli moni saattaa olla asioista hyvinkin montaa erilaista mieltä. Ja todennäköisesti onkin 🙂 joten heemostua ei kannata, jos ajatuksemme eivät kohtaa. Tämä ei ole minkään tahon virallinen kanta asiaan ja tätä ns. tutkivaa journalismia on siis harjoitettu vain yhdessä ainoassa näytöksessä, joten siinäkin mielessä mielipiteiden totuudenmukaisuuteen kannattanee suhtautua varauksella. 😉

Tässä siis seuraavaksi nyt jatkoa muutaman päivän takaiseen postaukseeni. 4 Schools of equestrian art in Paris, Percy 6.10.2012 (osa 1.)

Näinhän se meikäläisen kohdalla aina menee… Niin hullu, kuin kerta olen, niin en osannut vaan neutraalisti nautiskella, vaan aina on pakko pohtia, analysoida tehdä huomioita… Ja kirjoittaa… no lyhyitä muistiinpanoja kännykän muistioon… ihan vähän vaan siinä ohjelmanumeroiden välissä. No kyllä myös nautiskelinkin, esityksestä, tunnelmasta ja kuohuviinistä, jota sai ihan vapaasti viedä myös katsomon puolelle. Tässä mielessä ranskalaiset ovimiehet ovat huomattavasti ihmisystävällisempiä ja ymmärtävät yleisön näkökulmaa paremmin kuin suomalaisten urheiluhallien örmyt. Huippukouluratsastusta ja kuohuviiniä. Mikäs sen parempi yhdistelmä?

No eka pari huomiota kontekstista eli ”niistä silmistä ja siitä taustasta” jota vasten näytöstä tarkastelin. 

Kaksi kouluista oli minulle enemmän tuttuja jo entuudestaan eli Wienin koulu, jonka olen joskus näytöksessä nähnyt ja joka nyt vaan kuuluu jollain tavoin jokaisen ratsastajan ”yleissivistykseen”. Ja tietysti henkilökohtaisesti ehdottomasti tutuin oli tietysti Portugalin koulu, jonka esityksiä olen useaan otteeseen nähnyt ja johon itselläni on valmentajieni kautta melko paljonkin kosketusta. Espanjan kouluun ja Ranskan kouluun taas oikeastaan tutuistuin nyt tässä näytöksessä varsinaisesti ensimmäistä kertaa (jos nettivideoita ym. kuvia ei oteta huomioon) kunnolla. Ranskalaiset näistä kahdesta viimeisestä kuitenkin minulle selkeästi vieraimpia, sillä en muista olenko missään koskaan nähnyt edes pätkiä heidän esityksistään livenä. Espanjaisia olen nähnyt siellä täällä erilaisissa kokoonpanoissa aikaisemminkin, eivätkä heidän Pariisissa esittämänsä ohjelmanumerot kovasti tuoneet mitään uutta  ja yllättävää heidän puoleltaan. Ohjelmanumerot tuntuivat jokseenkin tutuilta, esim. luulen että heidän katrillinsa olen nähnyt esim. Saksassa messuilla ja osia jossain muissakin näytöksissä. Eli tässä  se taustatuntuma, joka minulla entuudestaan oli. Ajattelin kuitenkin mennä tapahtumaan mahdollisimman avoimin mielin, katsomaan, kokemaan, antamatta ennakko-oletuksien liikaa vaikuttaa kokemukseeni.

Ja sitten niihin huomioihin…

Istunta 

Koulut poikkesivat mielestäni selvästi toisistaan myös tavanomaisesta tavastaan istua. Tottakai yksilöllisiä eroja oli, mutta jokaisen koulun omin tyyli tai ns normi istunta erottui mielestäni aika hyvin omanlaisenaan.

Tämä kuva kertoo mielestä asiasta paljon (tosin ei ranskalaisen kohdalla)…

Vähiten kuitenkin tässä ranskalaisen kohdalla. Wienin koulun ratsastaja istuu varsin ”uskollisesti” ryhmälleen tyypilliseen tapaan. Ja espanjalaisenkin kohdalla kuva on mielestäni varsin paljon sitä mitä heistä muistan. Ja portugalin koulunkin normimuottiin kuva istuu myös ihan hyvin. Huom! Ja normi/istuntatyyli tässäkin tarkoittaa siis huomioita herättävistä piirteistä koskien istuntaa, joita tein etsien yhtäläisyyksiä istunnoista katrillien aikana ja taas eroja eri koulujen välillä silloin, kun koulut olivat sekaisin lavalla.

Wieniläisistä: Korostetun ryhdikäs, vartalo aavistuksen jopa takakenossa, selässä selvä notko, lantio hyvin edessä, jalat melko takana ja pitkät jalustimet verrattuna muihin ryhmiin (toisaalta yhdessä esityksessä ei jalustimia ollenkaan), kantapäät korostetuun alhaalla (jalustimien kanssa).

Ranskalaiset: Sotilaallisen ryhdikäs ja selkeä notko selässä, mutta olka-hartijalinja suora tai hiukan jopa (aavistuksen) etukeno, lantio taaempana (verrattuna wieniläisiin) ja jalustimet lyhyemmät kuin wieniläisillä ja jalka vähän polvesta koukummassa, mutta myös perusasennossaan edempänä. Kantapäät korostetun koukussa.

Portugalilaiset: kauttaaltaan suoremmalla selällä, notko selässä ei korostu niin voimakkaasti, rennomman näköinen ja vähemmän sotilaallisen jämäkkä istunta kuin edellisillä, mutta silti yleisilme ihan ryhdikäs. Jalan asento kahden edellisen väliltä, niin jalustimen pituudessa kuin jalan paikassa. Kantapää melkolailla suorassa kulmassa tai varpaiden kanssa samassa tasossa, lepää jalustimella, ei työntyneenä alaspäin.

Espanjalaisilla: ”rennoin” istuntatyyli, ei ihan niin juhlallinen tai jämäkän ryhdikäs kuin kahdella ensimmäiseksi kuvatulla, selkä ja hartiat osalla ratsastajista jopa aavistuksen kumarassa. Katse yleisesti suunnattu hiukan alas päin. Kantapään asento jotakuinkin kuten portugalilaisilla. Tämän ryhmän keskuudessa tosin istunnan tyyli vaihteli ryhmän sisällä enemmän kuin muilla ryhmillä.

Kuolain tuntuma/kuolaimet/kaulan muoto:

Wieniläiset: Näytti normaalilta kankinsuitsitukselta. Tuntuma äärimmäisen tasainen, näytti että olis ollut molemmilla ohjilla, ei näkyviä kiitoksia sisäohjalla ym. kaulan asento todella lyhyt, nivelohja näytti jopa tiukalta, mutta kanki ohja kokoajan selkeästi löysempi (kaikilla jopa silmiinpistävän samalla tavalla). Äärettömän yhtenäinen ”luukki” kun asiaa tarkkaili katrillin ajan.

Ranskalaiset: Suitsitus näytti tavalliselta kankisuitsitukselta. Jossain vaiheessa huomasin, että kaikilla ratsukoilla kankiohja oli tasaisesti läpi koko esityksen ajan eli kankiohja ei varsinaisesti ollut löysempi kuin bridonki. Hyvin lyhyt kaulan muoto (suhteessa hevosen muotoon). Tuntuma hyvin tasainen, napakka ja joukko sisäisesti muodoiltaan/kaulanasennoiltaan yhtenäinen. Alkukavalkadissa/marssissa ja estenäytöksessä rennompi muoto ja ote edestä.

Portugalilaiset: Suurimmalla osalla tavallinen kankisuitsitus, mutta ainakin yhdellä sellainen ns. WE-kuolain jossa ”nivelohja” ja kankiohja kiinni samassa kuolaimessa, jolloin hevosella on vain yksi rauta suussa. Joka tapauksessa kaksi ohjaa kädessä. Hiukan löyhempi ohjasote kuin edellisillä kahdella ryhmällä. Yleisesti kaikki ryhmän hevoset kulkivat jonkin verran ”avonaisemmalla” kaulalla eli kaulan kuoppaan jäi enemmä tilaa kuin kahden edellisen ryhmän hevosilla. Nivelohja tasainen, kankiohja löyhemmällä, pieni asetus myös suoralla ja näkyviä kiitoksia (sisäohja aika-ajoin löysäksi asti) sisäkädellä. Toisaalta tällä kertaa emme nähneet ohjelmistossa katrillia jossa olisi voinut nähdä yhtenäisyyden. Kuitenkin luulen, että muodoissa oli tämän ryhmän sisällä enemmän hevoskohtaista vaihtelua. Joskus satunnaisesti nyökkäilivät syvemmälle ja joskus vähän luotiviivasta ylöspäin.

Espanjalaiset: Doma Vaquera -tyylisessä katrillissa kuolaimina pelkkä kanki pitkähköllä varrella. Suhteellisen lyhyt kaulan muoto. Ohjasote suurimmaksi osaksi yhdellä kädellä ja ohjelma esitettiin laukassa. Muodoissa vain pientä vaihtelua. Muissa esityksissä normaalin näköinen kankisuitsitus, jolloin ohjasote näytti hyvinkin löyhältä. Ohjat jopa roikkuivat välillä. Tosin ryhmän sisällä ja yksittäisenkin hevosen ohjastuntumassa oli jonkin verrankin vaihtelua tai epätasaisuutta enemmän kuin muiden ryhmien hevosilla. Suht lyhyt kaulanmuoto normi joka tapauksessa, vaikkakin ehkä hiukan avonaisemmalla kaulalla kuin kaksi ensimmäistä ryhmää.

Takajalat, hevosen muoto:

Wieniläiset: Hevoset lipizoja ja toden näköisesti kaikki oreja. Ryhdikkäitä, edestä lyhyitä, vaihtelevaa työskentelyä (eri hevosilla, toiset paremmin toiset heikommin) takaosalla. Osalla hevosista aika pitkä runko, mikä näkyi kootuissa liikkeissä. Kuitenkin yleisesti yleisesti kaikilla hyvät lisäykset tai energisen näköiset takajalat.

Ranskalaiset: En tiedä hevosten rotua ja mukana myös tammoja. Todennäköisesti jotain puoliverirotua (?) Mutta myös yksi lusitano, joka esiintyi pitkin ohjin maasta takaa. Hevoset korkeampia kuin muilla ryhmillä. Ryhmällä oli hyvinkin erilaisia esityksiä. Hieno esteshow, jossa hevonen hyppäsi hyvällä kaarella ilmavasti. Maastatyöskennellessä, löyhin sivuohjin työskentelivät koko kropalla, mutta katrillissa ja muussa ratsain esitetyissä ohjelmanumeroissaan yleisesti ottaen mielestäni silmiinpistävän suorin jaloin. Passagessa ero muihin ryhmiin tuli selkeimmin esille, koska hevosen takajalan (sen jonka olisi pitänyt olla ilmassa) kavioidenkärjet koskettivat, joka askeleella maata, eikä taipuneet hyvin kintereistään. Lisäykset melko venyvät, mutta nelin melko suorin jaloin.

Portugalilaiset: Portugalilaisilla käytössään Alter Real -hevoset (lusitanoja). Nämä olivat pienempiä kuin muiden ryhmien hevoset. Myös kompaktimpia ja mielestäni työskentelivät selkeimmin koko selän läpi ja hyvin paino takaosallaan. Tässä asiassa portugalilaisilla oli yhtenäinen taso. Kootuissa askellajeissa paino oli aina oikein kunnolla takaosalla. Toiseen suuntaan vaikea sanoa mitään, sillä lisäyksiä ei kuulunut heidän esitykseensä, koska katrillia ei ollut eli vertailu askeleen venyvyydessä ei tässä tilanteessa ollut mahdollinen.

Espanjalaiset: Andalusialaisilla hevosilla ja tietojeni mukaan käyttävät Cartusian -hevosia. Joka tapauksessa eri värisiä ja kokoisia hevosia oli mukana. Suurimmalla osalla aika näyttävät liikkeet ja lihasikkaan näköisiä. Katrilli esitettiin Doma Vaquero -tyyliin (portugalissa lähes vastaava Working Equitation) laukassa yhdellä kädellä. Hevoset toimivat laukassa hienosti ja olivat hyvin koottuja läpi selän. Ravissa ja muissa askellajeissa hyvin paljon vaihtelua muodossa, sekä selän ja takajalkojen työskentelyssä. Esim. hetkittäin näyttävää passagea ja parhaimmillaan oikein huikeankin hienoa, mutta välillä taas takajalat potkivat suoraan taakse päin. Samoin piaf ja ihan normaali koottu ravikin, menivät samalla skaalalla. Myöskään heidän katrillinsa ei sisältänyt lisättyä ravia.

Huom! pakko taas tässä välissä huomauttaa ettei minulla ole muuta tarkkaa etukäteistietoa roduista kuin portugalilaisten kohdalla, mutta yritän olla mahdollisimman objektiivinen ja kertoa vaan miltä kaikki näytti. 🙂 Mutta yllä oleva kuva on mielestäni yllättävänkin hyvin kuvaava lähes kaikkien hevosten kohdalla, myös tässä liikeasiassa! Ainoastaan wieniläisten kohdalla askel on kuvan ottohetkellä huonossa kohtaa, eikä ihan anna mahdollisuutta vertailuun.

Hypyt, levadet, muut temput:

Kaikilla kouluilla temput, hypyt ja muut vaihtelivat jonkin verran. Ranskalaisilla selvästi ihan omat juttunsa. Heidän esityksessään oli liikkeitä, joita en edes nimeltä tiedä. Esim. sellainen ”pukki” jossa jalat suorina taaksepäin eli kun liike suoritettiin ja hevonen hyppäisi, niin jalat osoittivat noin 45° kulmassa yläviistoon maahan nähden. Ja ranskalaisten levade oli suoritettu myös suoremmin jaloin kuin muilla roduilla, jossa hevoset istuvat hyvinkin syvään takajalkojensa päällä. Liike oli kuitenkin jokseenkin vaikuttava, kun hevosia tarkkaili ensimmäiseltä alariviltä, jolloin olimme hevosten kanssa lähes samalla tasolla. Lisäksi ranskalaisilla oli myös erikoinen/hauska estenäytös, jossa ukkelit juoksivat kantaen estepuomeja ja muodostivat sitten erilaisia esteitä areenalle toimimalla itse tolppina. 😉 Maastakäsin työskentelyssä löyhät ”sivuohjat” ja jotkut remmit, joiden tarkoitus ei selvinnyt (ehkä mahdollisesti myös ihan vaan koriste), mutta kiersivät hevosen taakse. Esityksessä (joka oli maastakäsin, lyhyin ohjin, useampi hevonen, jonkin moinen ”maastatyöskentelykatrilli”) mukana ohjaaja, joka karjahteli kovalla äänellä käskyjä (että kuka vuorollaan teki ja mitä sekä milloin käännytään ym) ja piiska viuhui ja napsahteli varsin napakastikin. Tuo ”ukko” oli oikeastaan aika koominenkin hahmo keskellä kenttää ilman hevosta 🙂

Wieniläisillä oli mielestäni näyttävimmät ja viimeisen päälle kauniit hypyt ja levadet niin ratsain kuin maastakin käsin. Ehkä upein koko näytöksessä oli juurikin yksi näistä lipizoista, eräs hevonen, joka esiintyi maasta käsin avustajan kanssa. Tämä nousi erityisenä esiin ohjelmanumerossa, jossa oli yksi hevonen kustakin koulusta kahden ihmisen kanssa esitettynä (eli toinen, joka kulki hevosen sivulla ja ohjasi kapsonista, ja toinen pidemmän liinan kanssa, joka myös meni kapsoniin, takaa). Tämä hevonen oli ihan mielettömän kaunis ja levadessa se asetteli joka kerta toisen etujalan suoremmaksi kuin toisen, vähäm niin kuin makupalaa kerjäävä villakoira. Pakko myöntää, etten tiedä oliko se teknisesti oikein, mutta kiinnitti huomioni positiivisesti. Sama hevonen esitti näyttävimmät courbettet eli hypyn jossa hevonen pomppii takajalolla muutaman askeleen ilmassa. Myös ratsain esitetyistä levadeista ja caprioleista mieleen jäi juurikin wieniläiset ratsukot.

Portugalilaiset esiintyivät vastaavissa liikkeissä kuin wieniläiset omaan siistiin ja pienieleiseen tyyliinsä. Näiden kahden koulun tekniikat hypyissä sekä muissa tempuissa olivat muutenkin lähimpänä toisiaan. Kaikki pyynnöt ja avut, joita huomasin, olivat hyvinkin pienieleisiä ja huomaamattomia, samoin kuin wieniläisilläkin. Tässä näytöksessä huomasin, että olenkohan jo liiaksikin usein nähnyt portugalilaiset, koska tarkkaavaisuuteni keskittyi varsinkin siinä edellä kuvaamassani ohjelmanumerossa lähes vain muihin ryhmiin tai oikeastaan pääosin taitaviin wieniläisiin.

Espanjalaiset puolestaan eroittuivat näissä ”temppuosioissa” vauhdikkaina ja iloisina show-miehinä. Hevoselle haettiin aplodeja vaikka, ei ihan niin nappiin olisikaan mennyt. Ja he hurrasivat myös itselleen. Huudahtelivat ja hakivat yleisöä mukaan. Tekniikka oli myös monessa kohtaa aika erinäköistä, avut ym, miten ohjat olivat käsittelijän kädessä, sekä sivuohjien pituus piaffissa ym. Ja levadessa tuntui olevan tärkeintä jossain määrin asennon lisäksi, se kuinka kauan hevonen siinä saatiin pysymään. Noh, hypyissä itseäni (esim capriolen ilmalennon vaiheessa persauksille lävähtävä juoksituspiiska) hiukan liian voimakkaat piiskanläimäytykset hiukan häiritsivät, kun esim. wieniläiset ja portugalilaiset eivät hypyissä juurikaan käyttäneet pisska-apuja vaikka piiska (tai portugalilaisilla oikeammin ohut risuoksa) kyllä oli kädessä. Muuten espanjalaiset kuitenkin keräsivät minulta sympatiapisteitä hyväntuulisuudellaan ja omanlaisella luonnollisella ja rennolla meiningillään. 😉

Takaa ilman selustinta, pitkin ohjin maasta:

Yhdessä esityksessä oli kerätty koulujen parhaat, pitkin ohjin hevosen kanssa takaa työskentelevät, ekspertit yhteen. Esitys oli huikean hieno ja se oli vähän niin kuin katrilli joka esitettiin symmetrisesti ja kaikki liikkeet samanaikaisesti. Esitys sisälsi kaikki peruskouluratsastuksen liikkeet, askellajit, käynti ravi, laukka, piaff, passage, laukanvaihdot jokaisessa, laukkapiruetit sekä lateraaliliikkeitä (avot sekä sulut) eri askellajeissa.

Wieniläinen ja portugalilainen olivat tässä tekniikaltaan, avuiltaan, asennoltaan ym. myös kaikkein lähimpänä toisiaan. Lähes identtiset jopa. Molemmat kävelivät ihan hevosen takana, eikä mielestäni kummallakaan ollut piiskaa kädessään, koska ohjat olivat monessa kohtaa aivan lautasten molemmilla puolilla, joten piiska olisi saattanut jopa häiritä vain toisessa kädessä. Molempien miesten taituruutta ja supertasaistakontaktia hevosen suuhun sai vain hämmästellä. (Portugalista oli tässä näytöksessä tuttu henkilö lavalla, eli Paulo Sergio, josta olen täällä blogissakin puhunut) Mutta hänen taidonnäytteissään, nimenomaan tässä lajissa, riittää kyllä minulle aina vaan uutta ihameteltävä. Ihan täydellinen!

Ranskan koulusta olis esityksessä nainen. Hevonen tässä esityksessä oli lusitano, joka näytti kyllä huomattavan paljon Alter Real-hevoselta, mutta en voi olla varma. Mutta melkein identtinen Paulon hevosen kanssa. Ranskalaisnaisella oli lyhyt (noin 30 cm pitkä )piiska kädessä, jolla hän kosketteli merkkejä hevosen lautasille. Kädet hän piti pääosin aika lautasten päällä vierekkäin. Eli merkit siitä mitä liikettä tehtiin eivät tulleet ainoastaan ohjilla. Tämä nainen oli myös taitava, vaikkakin pakko sanoa, ettei homma hänen kohdallaan näyttänyt aivan niin viimeistellyltä ja helpolta, kuten kahdolla muulla. Hän korjasi käsien asentoa ja ohjia ym. oli muutenkin ehkä myös lyhyempi kuin nuo pitkät miehet, jotka esim. laukassa kävelivät vaivatta hevosen matkassa pitkillä koivillaan. Kontrasti varmaan vaan tuli siitä, kun kaikki olivat siinä lavalla samaan aikaan.

Espanjalainen erosi myös tässä hiukan muista, vaikka kaikki tekivät tosiaan ihan samat liikkeet. Espanjalainen pysyi kokoajan jollain sivulla hevosta, joilloin ohjat tulivat hevosen selänyli sille puolelle jolla ohjasajaja kulki. Eli muilla ohjasajajillahan tämä oli ”ajoasento” vain joissain taivutuksissa.  Espanjalaisella oli pidempi piiska ”tukemassa” toista puolta ja myöskin merkinanto välineenä. Tekniikka siis vain poikkesi, vaikkakin myös tämä mies toki osasi asiansa.

Ja sitten kaivelin koneeltani vielä parit kuvat, jotka mielestäni kuvaavat joitain esittämiäni huomioita istunnasta, ohjista, takaosan työskentelystä ym:

4 Schools of equestrian art in Paris, Percy 6.10.2012 (osa 1.)

Olen onnellinen että sain nähdä tämän!

Viimeksi koulut ovat kohdanneet vastaavalla kokoonpanolla 2007 samaisessa paikassa ja vuosi sitten 2011 muistaakseni Lissabonissa oli myös vastaava tapaaminen vähän pienemmällä areenalla. Tulevaisuuden vastaavista kohtaamisista ei varmaan kukaan tiedä, joten olen iloinen, että päätimme satsata nyt ja lähteä Pariisiin asti näytöstä katsomaan. Nythän on huhuttu paljon erilaisista talousvaikeuksista, joita kouluilla (ainakin Portugalin ja Espanjan kohdalla) on ja ilman valtion rahoitustahan tällaisten koulujen toiminnan ylläpitäminen on varsin mahdotonta. No toivotaan, että huhut osoittautuvat vääriksi tai jotenkin muuten toiminta saadaan turvattua.

Tässä koulujen johtajat alkutervehdyksessään. (Huomatkaa kuriositeettina, että ranskalaisella on allaan tamma… Muut kouluthan käyttävät ymmärtääkseni vain oreja…)

Koulujen johtajat alkutervehdyksessä ©Elina Parpala

– Spanish riding school (Federal Stud Piper, Wienna) Wolfgang Eder (ensimmäinen vasemmalta)

– Le Cadre Noir -koulun (Saumur, Ranska) johtaja Jean-Michel Faure (toinen vasemmalta)

– Fundacion Real Escuela Andaluza del Arte Ecuestre -koulun (Jerez, Espanja) johtaja Ignacio Rambla Algarim (kolmas vasemmalta)

– Escola Portuguesa de Arte Equestre -koulun (Lissabon, Portugali) johtaja Filipe Figueiredo Graciosa (taaimmaisena oikealla)

Näytöksessä oli yhteensä 16 erilaista ohjelmanumeroa. Koulut erikseen tai sitten eritavoin yhdisteltyinä. Vaikea on löytää yksittäisiä huippukohtia vaan kaikissa ohjelmanumeroissa oli omat mielenkiintoiset kohtansa tai asiat jotka tulivat esille. Vaikuttavimpia olivat tietysti katrillit tai ne esitykset joissa oli suuri määrä hevosia lavalla, mutta mielenkiintoisimpia ehkä ne esitykset joissa oli esiintyjiä kustakin koulusta samaan aikaan lavalla. Siinä koulujen väliset tyyli, taso ja tekniikkaerot tulivat hyvin esille. Esim. kun neljä hevosta rinnan liikkuu passagessa, näkee hyvin kuinka eri tavoin ratsastajat pyytävät tai kuinka eritavoin hevoset käyttivät itseään. Ja kun takana kulki seuraava neljän rivistö jossa samankaltaiset tyylierot tulivat ilmi uudelleen… ja seuraavassa rivissä uudelleen… niin voitiin jo aika hyvin ajatella ettei ollut kysymys pelkästään hevosten ja ratsastajien yksilöllisistä eroavaisuuksista. …vaikka niitähän tietenkin aina myös löytyy… myös wieniläisten katrillista, jossa tuntui täsmällisyys ja yhtenäisyys olevan ihan huipussaan.

Omia suosikkejani olivatkin juuri Wienin koulu ja tietenkin Portugalin koulu, joka yllättävästi vaikutti, perusratsastukseltaan (eli sillä kuinka hevoset todella liikkuivat koko selän läpi, käyttäen takajalkojaan) ja apujen käytön siisteydellään, erottuvan edukseen muista. Wienin ryhmän esitykset vaikuttivat myös sillä ne olivat (varsinkin katrillit) huikean loppuun asti hiottuja ja täsmällisiä. Noiden kahden koulun välillä ero oli ehkä enemmän hevosten muodossa ja rotuominaisuuksissa, kuin varsinaisesti ratsastuksen tasossa. Mutta ajattelin yksityiskohtaisesti työstää oman henkilökohtaisen arvioni tai vertailun eroista mitä huomasin sekä aika yksityiskohtaisistakin havainnoista… Mutta muistiinpanoissani riittää puhtaaksikirjoittamista… Eli palaan listaukseen lähipäivinä.

Nyt pari kuvaa ja joku video. Moneen kertaan mietin, että ollapa nyt kunnon kamera!!! Sisätiloissa ei mun kalustolla kyllä mitään huippuotoksia otettu. Mutta toisaalta oli parempi, että keskityin katsomaan näytöstä ja nauttimaan tunnelmasta. Keskittyessä kuvaamiseen, menee usein moni asia vähän ohi. Ja kuvia kouluista ja samoista tempuista löytyy kyllä netistä jos tarvetta on. No tässä pari kuitenkin.

Alku kavalgadi @Elina Parpala

Portugalin koulu Working Equitation -tyyliin yhdellä kädellä sooloesitys. ©Elina Parpala

Ranskalaiset maastatyöskentelyä lyhyin ohjin. ”Pukkeja piirissä” 🙂 ©Elina Parpala

Wienin espanjalainen ratsastuskoulu, Courbette avustajan maasta ©Elina Parpala

Espanjalainen passagessa © Elina Parpala

Levade wieniläis tyyliin © Elina Parpala

Levade espanjalaiseen tyyliin ©Elina Parpala

Wienin espanjalainen ratsastuskoulu katrilli ©Elina Parpala

Ja oli siellä myös joitain tuttuja. Mutta tietysti ne tutut löytyivät toki Portugalin koulusta. 🙂

Ainakin Paulo Sergio Perdigao pääsi loistamaan taidoillaan omassa esityksessään. Pakko sanoa, että Paulo on varmaan ihan maailman paras lajissaan. Ainakin myös tässä esityksessä loisti niin taidoillaan (tyyleissä oli selviä eroja)… kuin myös olemuksellaan. Leveä hymy korvissa koko ajan 🙂 Katsokaa pikku pätkä tästä videosta.

Piruetti laukassa ja vaihdot jokaisella… ja sitten vielä piruetti ja muutama askel passagea, maasta työskennellen … pitkillä ohjilla takaa ilman selustinta.

Lisää seuraa lähipäivinä. Siihen asti heipat!!!

On tainnut lähteä mopo käsistä (syksyn suunnitelmia)

Kun ei näköjään meinaa pysyä enää oman elämänsä kyydissä… Taasen on meinaan hiukan hallinantunne kadoksissa ja, jos syksyn kalenterimerkintöjä katsoo, niin saattaa lipsua se hallinnan tunne lähitulevaisuudessa vieläkin pahemmin. Se on näköjään hiukan liian vaivatonta ja helppoa merkkailla noita tapahtumia, yksi toisensa perään, kalenterin päivämääräruutuihin, mutta tällä perheellä toteutus ei sitten olekaan yhtään niin kevyttä tai helppoa… Ja siis kuten olen aikaisemminkin todennut ”mulla taitaa olla intoa enemmän kuin kuntoa”.

Ja än, yy, tee, nyt! …Se tahti alkaa juurikin kiihtyä heti ylihuomisesta alkaen…

– Ekaksi keskiviikkona Aira Toivolan ratsastuspilatestunti vähän niin kuin alkuverkkana torstaille ja perjantaille… ->

– Torstaina (tod näk.) ja perjantaina yllättäen Rodrigon (Rodrigo Costa da Matos) tunnit. Kaveri soitteli muutoksista, joita heillä kurssijärjestelyiden kanssa oli tullut ja tarjosi mahdollisuutta tunneille. Ja niimpä minä tänään aamupäivästä järkkäilin meidän tallille ”miniklinikan” eli houkuttelin pienen ryhmän ratsastajia ottamaan irtotunteja omalle tallillemme. Tällätavoin tuntienpito tulee kaikille osapuolille järkevimmäksi ja itse koen tarvitsevani juuri nyt laukanvaihtotreeneihini apuja. Ja kenelläköhän muulla kuin juuri Rodrigolla löytyisi taskusta vähintäänkin sen seitsemän erilaista tapaa opettaa vaihtoja nuorelle hevoselle. Eli en voinut vastustaa kiusausta vaikka ollaan heti perjantaina lähdössä vielä eteenpäin… ->

-pe-la- su on suunniteltu nimittäin lähtöä Urjalaan. Lapset jää mummon ja vaarin hoitoon. Hihii! Ja se tarkoittaa todellakin sitä, että ollaan taas mieheni kanssa menossa ”vaarallisesti” verestämään valjakkoajouramme aikaisia muistoja. Houkuttelin nimittäin kesällä Heidin (Heidi Sinda) mukaan juoneen, jossa moni lajista irtautunut vanha ”stara” pääsisi takaisin ohjaksiin tai kärrynpenkille, maistamaan sitä fiilistä, joka ehkä on unohtunut jo turhan pitkäksi aikaa. Ideoitiin sellainen leiri, johon kutsuttiin vaan juurikin aikaisemmin lajissa kilpailleita ajajia ja groomeja. Ja mieluummin tietty niitä tuttuja, joita tavattiin paljon noina vuosina. Heidihän tyypilliseen tapaan innostui heti ja ehdotti tulevaa viikonloppua ajankohdaksi. Ja niin, pistettiin päivämäärä sopimaan myös omaan kalenteriimme. Siis todellakin ollaan menossa ajamaan valjakkoa osaavilla hevosilla Heidin Hessi-tallille Urjalaan. Jei!! Mutta sunnuntaina on tietty taas luvassa jo tutuksi tullutta ”suihkintaa”, kun yritetään perheen kanssa kotiutua… purkaa kassit…pestä pyykit… ja pakata laukut samantien uudelleen…

-Nimittäin ollaan menossa siitä lähes suoraan KELA:n kuntoutusleirille koko seuraavan alkavan viikon ajalle liittyen tyttäremme näkövammaan. Mutta varmaan hauska leiri tulossa kun viikko puhtaasti aikaa perheen kesken. Heppakin on delegoitu muiden ratsastettavaksi ja hoidettavaksi.

– Sitten muutaman päivän hengähdystauko eli vähän vajaaksi jäävä työviikko (jolle kuitenkin mahtuu myös muutama Lastenklinikalla vietetty päivä ja eläinlääkäriä), ennen kuin lähdemme sinne Pariisiin katsomaan sitä neljän koulun kohtaamista. Olenhan sitä täälläkin jo ehtinyt hekuttaa. Ihan mahtavaa! Jo toinen viikonloppu lähes kahden vuoden sisään, joka vietetään ihan kahdestaan miehen kanssa. Ja nämä melkein peräkkäin…

– Ja sitten onneksi yksi tyhjä viikonloppu välissä ennen kuin Mari (Mari Faria de Carvalho) tulee uudelleen eli 19.-21.2012. Ehdin ehkä toivottavasti pääsemään taas noissa muutamassa ”tyhjässä viikossa” viikossa Zambujon kanssa ”kavereiksi” eli tuntumalle (sillä tuleehan meille väistämättäkin vähän taukoa yhteistyöstä noiden yllä luettelemieni menojen aikana). Tällä kertaa mennään kurssittelemaan Siuntioon Granåsan hevostilalle. Yleensä en olekaan ratsastanut tässä toisessa valmennusryhmässä, mutta ajattelen, että talvella saattaa väkisinkin tulla pidempi tauko valmennuksiin, joten ”pyytelin” päästä mukaan tälle kerralle. Ja kurssin jälkeen vielä arkiviikon ajaksi palataan ”keventelemään” kotitallille ennen, kuin heti seuraavana viikonloppuna palataan taas samalle tilalle…

– Ja sitten onkin vuorossa Bastos (Paulo Bastos) 27.-28.10. Ja tästäkin olen puhunut täällä blogissa paljon. Vaikkakin yleensä siinä muodossa, että ”olisipa kiva itsekin päästä mukaan”. Ja jos kaikki menee hyvin, niin tämä saattaa hyvinkin olla mahdollista! 🙂

– Ja viimeiseksi ja ihan oikeesti loppuviimeksi ennen ”talvitaukoa” (taukoa tästä kohkaamisesta) vielä ”kirsikkana kakun päällä” Golegan hevosfestarit Portugalissa. Tästä joku päivä vielä lisää erikseen…

Siinäpä sitä kaikenlaista merkintää mun kalenterista riittämiin. Ja koska noi vikat kurssithan vaativat myös lastenhoidon ja hevosen kuljettamisen suhteen pientä järjestelyä, niin en kuvittele niiden olevan kovinkaan kevyitä meidän perheelle. Vaatii kuntoa ja kärsivällisyyttä ja pientä sietoa sille, ettei kaikki asiat esimerkiksi kotona ehkä tällä ajanjaksolla (lue koko syksynä) ole ihan parhaassa mahdollisessa järjestyksessä. No yritän joka tapauksessa!! Ja lapsia unohtamatta, kuten olen itselleni luvannut… On varmaan yritettävä olla sitäkin enmmän läsnä lapsille viikoilla, kun viikonloput ovat heidän näkökulmastaan jossainmäärin rasittavia tai stressaavia. Huonoa omaatuntoa aistin itsessäni jo nyt etukäteen… Mitenköhän se kalenteri näin pahasti täyttyikin?

–

Vastarintaa kotirintamalta… ja viikonlopun kuvioita jahkaillen.

Onhan tämä melkoista jahkailua! Selitän kohta…

Mutta ekaksi muutamia houkuttelevia viikonlopun tapahtumia, joita olen tässä jahkaillut tulematta oikein mihinkään lopputulemaan… Mennäkö vaiko eikö mennä? 

Viikonloppuna olisi taas Paolo Bastoksen Working Equitation -kurssi Riihimäellä (Herajoen ratsutilalla) ja Sipoossa (Nykullan hevostilalla) eli nyt la 4.- su 5.8. Olen ihan täysin unohtanut laittaa tästä kurssista mitään tietoja tänne, koska hevoselämäni on ilmeisesti ollut ihan liian vilkasta viime aikoina… 🙂 Mutta haastan kaikki asiasta vähänkin kiinostuneet katsomaan, sillä lajista on apua kaikille kouluratsastuksesta kiinnostuneille ja toisaalta myös siihen harrastukseen vaihtelua haluaville. Bastoksesta olen kirjoitellut jotain aikaisemmin myös täällä. Klikatkaa tästä lisätietoa eli mistä tässä on kyse!

JA   viikonlopun ja muiden tulevienkin kurssien aikataulut täältä: Kurssiaikataulut löytyvät täältä!

Ja toinen todella mielenkiintoinen ja yleisöystävällinen hevostapahtuma, johon menisin mielelläni on jo käynnissä parhaillaankin. Myös Sipoossa, Savijärven kartanon mailla. Eli jokavuotiset kansalliset valjakkokilpailut. Tänään perjantaina on jo ajettu koulukoe ja huomenna aamusta starttaa marathon. Mitään virallista aikataulua en kuitenkaan netistä löytänyt, mutta itse suuntaisin sinne jotakuinkin 10.00 :ksi. Ja sunnuntaina on vielä tarkkuus.  Savijärven kilpailut ovat alkaneet tulla jo tavaksi! Tosin myös se että Savijärven kilpailuviikonloppuna usein sataa… Kilpailupaikka on hyvällä säällä jotenkin niin ylivertainen ja todella kiva katsojille. Kisapaikan keskellä olevalta nurmialueelta näkee kivasti yleensä lähes kaikki esteet marathonilla ja sunnuntainen tarkkuus on todella monena vuonna ajettu nurmikentällä. Ihan loistava paikka myös ottaa mukaan filtti ja piknik-kamppeet. Eli jos sää suosii niin suunnataan ehkä sinne huomenna… ? Siis ehkä?

Mutta siis miksi itse jahkailen?

No ensinnäkin. Nythän tulee taas vettä taivaalta kuin saavista kaataen… Joten ehkä huomenna ei olekaan ihan niin mahtava ajatus lähteä koko perheen voimin piknikille SAVIjärvelle… Kenties valitsemmekin kohteeksi Heurekan tai jonkun sisähuvipuiston?

Ja toisekseen… Viime viikkojen aikana on täällä kotona alkanut esiintyä jos jonkin tasoista vastarintaa lähes aina kun olen varovaisestikin ehdottanut jotakin erityistä lisäohjelmaa, johon hevoset liittyvät. (Huom! Zambujon hoito kuuluu onneksi ns. normaalirutiineihin eli sen hoito ja liikutus kuuluu elämään, mutta kaikki ylimääräinen sen lisäksi on sitä erityistä josta puhun nyt tässä) Esimerkiksi viime viikolla intouduin miettimään, että pitäisköhän sittenkin repäistä ja ilmoittautua vielä tälle syksylle johonkin koulukilpailuun Zamulla… 🙂 Ajatus kuitenkin teilattiin niin tylysti ja kylmiltään heti, ettei siis varmaan tarvitse edes miettiä asiaa enempää. ..ainakaan tälle syksylle. 🙂 Ja pari viikkoa sitten minulle tarjottiin peruutuspaikkaa em. Bastoksen kurssille tälle alkavalle viikonlopulle. Mä oon niin pitkään suunnitellut ja toivonut että pääsisin sille kurssille, mutta aina on osunut huono ajankohta ja itseasiassa noi kurssiryhmätkin ovat olleet ihan täynnä. Myös tämä avautunut paikka oli peruutuspaikka. Ja parin päivän ajan yritin järjestellä asiaa kotona ja … mietin lastenhoitojärjestelyjä ym. muita järjestelyjä, mutta en saanut oikein mihinkään järjestelyihin asian suhteen myötätuulta… Ja kun tämän viikonlopun ideoita aloin puhumaan tänä iltana vihdoin täällä kotona ääneen, niin jo kuului vastalauseita… ”Äiti me tullaan ihan mihin tahansa retkelle, kunhan siellä ei ole hevosia” Hienoa!

Ilmeisesti on aika ottaa vähän hitaammin! Ehkä tämä on vaan jotain loppukesän ”peliväsymystä”…? Onhan tässä eletty aika vilkkaasti tätä hevoselämää tänä kesänä. Ehkä perhe on oikeassa? On hidastettava tahtia vähäksi aikaa, ettei ilmapiiri ala todellisuudessa kiristyä. Paljonhan meidän perhe onkin sitä sietänyt ja miehenikin on pääsääntöisesti ollut tässä varsin mukana ja kannustanut harrastamaan. Ja täytyy huomauttaa, että sehän nää hevoset on meidän perheeseen perinteisesti hankkinut. 😉 Ja lapsetkin on kyllä tykänneet tallilla käydä ja autella hevosen hoidossa, kunhan vaan tallipäiviä ei ole liian usein. Ja kyllähän se niin on, että viehän se aikaa kaikelta muulta liikunnalta ja perheen yhteisestä ajasta. Ja vaihtelu virkistää kaikkia… Aika ottaa siis pieni puoli pidäte ja kääntyä loivasti johonkin muuhun suuntaan… Jospa se siitä sitten!

Sitäsuntätä

Tänään on ollut mielessä vähän sitäsuntätä ja josjonninmoista ajatusta, joista olis kiva puhua, mutta mikään ei oikein johda mihinkään eikä erityisemmin ota valtaa ylitse muiden. Eli täänään ehkä sitten vaan pulautan kaikki sekavat ajatukseni tai kuulumiseni tähän yhtenä könttinä. Pahoittelut tästä vyörytyksestä kaikille 😉

No ensinnäkin… Onhan se tietty niin, että kun on yhdelle ainoalle kesäviikonlopulle buukannut jotain erityisen tärkeää, niin eikös juuri sille samalle viikonlopulle ala tulvia vaikka mitä muitakin vaihtoehtoisia juttuja. Ja sellaisia mukavia juttuja, joihin menisin kyllä oikein mielläni mukaan, jos vaan suinkin hentoisin jättää tämän ensimmäisen suunnitelman väliin.

• Tietysti entinen valjakkovalmentajani (Heidi Sinda) tarjosi minulle juuri tälle viikonlopulle yllättäen hääkeikkaa. Ja se olisi tarkoittanut ilmeisimminkin kärryjä ja hevosia eli yhdistelmää joista kyllä pitäisin! Ja olenhan täällä blogissanikin jo ehtinyt muutamaan otteeseen haikailemaan pääsyä ajurin hommiin… Mutta eipä onnistu tälläkään kertaa, vaikka juhlapaikkakin olisi sattumalta osunut vanhempieni kesäpaikan lähelle eli olisin ehkä saanut asian muuten (lastenhoitoa ajatellenkin) järjestymään. 😦 Ja eikä hän ole minulle kyllä muutamaan vuoteen tän tyyppisiä juttuja ehdottanutkaan. Mutta lämmitti mieltä kuitenkin! Siis se, että minut muistettiin, että saattaisin ehkä kuskinpenkillä pysyä! 🙂
• Ja toinen ystäväni Sanni soitti minulle muutama viikko sitten ja houkutteli Zambujon kanssa esiintymään lähitallin kisojen väliaikanumeroon ”pa de deux” -tyylisesti yhdessä hänen oman lusitanonsa kanssa. No aikas lyhyellä varoitusajallahan se olisi kyllä tullut, mutta kun sen olis tehnyt jotenkin yksinkertaisesti (kuten he jotka nyt sinne loppujen lopuksi menevät), niin ehkä se olisi onnistunut. Ja hauskaa vaihtelua se varmasti olisi ollut, kun kyseessä ei edes ole mikään liian iso ja jännittävä (siis ei niinkään hevoselle mutta ratsastajalle) tapahtuma. Olisin varmasti siis tarttunut tarjoukseen, mutta minkäs teet, kun osui huonoon hetkeen. Ne kisat olisivat olleet vielä ihan meidän lähitallilla, joten kotoa olisi voinut vaikka hevosen kanssa kävellä, mutta samalla hevosella kaksi tapahtumaa eri paikoissa on tietenkin liikaa. 😦
• Ja lisäksi olisin mielelläni mennyt myös HETA:an eli hevostaitotapahtumaan, joka pidetään myös nyt tulevana viikonloppuna (7.-8.7.2012 ) Vantaalla. Kaksi vuotta sitten olin siellä hevosen kanssa, kun Zambujo oli Rodrigon (Rodrigo Costa da Matos) kanssa esiintymässä (maastatyöskentelyä lyhyin ohjin). Tapahtuma oli kyllä mielestäni hyvin järjestetty ja vaikutti mielenkiintoiselta, vaikka tuolloinkaan en ehtinyt pitkäksi aikaa katsomoon seuraamaan esityksiä. Ja tämän vuotisia esiintyjiä en ole juurikaan edes ehtinyt vilkuilla, mutta toisaalta enhän sinne kuitenkaan pääse. Mutta syy miksi sinne ensisijaisesti olisi tehnyt mieli on se, että ystäväni Kaisa Roininen on siellä esiintymässä toisen tutun kanssa (pa de deux ) lyhytohjelmassa. Ja tuo Suomenhevos – Lusitano -ratsupari olisi ollut tosi mielenkiintoista nähdä yhdessä! Ja hevosista molemmat taitavat olla aikas hyviä oman rotunsa edustajia!! (tämä esitys siis la 7.7.2012) Mutta katsokaahan tapahtuman tiedot ja muut esiintyjät täältä: HETA Hevostaitoa 2012
  

  Zamu ja Rodrigo 2 vuotta sitten näytöksessä (11.7.2010) Kuva HETA tapahtuman nettisivuilta kohdasta ”kuvia 2010″. Sieltä löytyy lisää kuvia myös muista 2010 vuoden esiintyjistä.

  Eli ensi viikonlopun valmennusta (Mari Faria de Carvalho) en ole ajatellut jättää väliin ainakaan näiden syiden perusteella, olivatpa ne sitten kuinka kivoja tahansa. Tarvitsen nyt Marin apua Zambujon kanssa. Ja noi ongelmat, joiden epäilin saattavan vaarantaa osallistumisemme kurssille ja joista olen puhunut aikaisemmissa postauksissakin viime viikkojen aikana (Noita ongelmia löytyy postauksista kesäkuun ja heinäkuun 2012 arkistoista), alkavat olla kokoajan menossa parempaan suuntaan. Eli tällä hetkellä (eilisen ratsastuksen perusteella ainakin) näyttää siltä, että todella päästäis kurssille osallistumaan. 🙂

  Ja sitten… hmmm? Mitäs muuta päässäni liikehtikään raportoitavaa… Ai, niin Aira Toivola soitti (Viittaan tällä uutisella postaukseeni:”TO DO” 28.6.2012) . Eli sitten muutaman viikon sisään pääsen kokeilemaan myös ratsastuspilatesta ja saan toivottavasti jotain hyviä neuvoja omaan kehonhallintaan hevosen selässä. Mielenkiinnolla odotan mitähän hän sanoo omasta istunnastani. Ja tuosta mahan keskellä puuttuvien vatsalihasten kohdalla ammottavasta aukosta myös. 🙂

  Ja yksi mieltäni ilahduttava uutinen löytyi facebookista viime viikolla! Ymmärtääkseni Rubi AR eli Portugalin olympiaedustaja on myös ollut entisessä työssään hienoimmista Portugalin koulun  Alter Real -hevosista (lusitanoja myös) osallistuu Pariisin näytökseen. Siis sinne näytökseen, jonne olemme menossa syyskuussa. Kirjoitin aiheesta 27.2.2012 eli kyseessä on maailman neljän suuren klassisen koulun kohtaaminen Pariisissa syyskuussa.

  Lisää tapahtumasta löytyy tästä linkistä: Chevalmag – Les 4 écoles d’Art Equestre réunies

  Ja tässä siis pätkä niiltä ajoilta, kun Rubi toimi vielä tässä taiteellisemmassa työssään Portugalin koulun näytöshevosena. Video on siis neljä vuotta vanha ja hevonen on nykyisin yksityisomistuksessa ja osallistuu siis Lontoon Olympialaisiin saman ratsastajan (Goncalo Carvalho) kanssa. Ja siksi tuleva näytös Pariisissa saattaakin ehkä olla ainoa tämäntyylinen esiintyminen tämän hevosen kohdalla. (Tämä ihan omaa arvailuani eli voin olla hyvinkin väärässä, mutta tuskin koulun riveihin tietenkään koskaan palaa)  Mutta tässä vanhaan kuvaa ratsukosta Golegasta 2008:  Solo – Escola Portuguesa de Arte Equestre, Golegã 2008 www.youtube.comSolo performed by the rider Gonçalo Carvalho, riding Rubi (AR)

  Ja niin Golegasta puheen ollen… Vaikka tälle heinäkuulle ei tunnu löytyvän lastenhoitoapua oikein yhtään mistään niin Golegan suunnitelmat ovat täysillä käynnissä. Lastenhoito näyttäisi ainakin järjestyvän niin, että päästäis miehen kanssa kahdestaan matkaan! Jee! Mutta siitä lisää tuonnempana.

  Oiskohan tässä taas tälle päivälle riittävästi? Palaillaan!

   

Nyt tulevana viikonloppuna Marin kurssi Inkoossa

Eiliseen viitaten… päivä oli kiireinen ja olen ollut aika paljon poissa netistä viimeisen kuukauden aikana, joten nyt jo huomaan etten tiedä juuri mitään mistään enkä tiedä mitä kaikkea ympärillä tapahtuu…  Eli nyt en saanut kasatuksi tähän lupaamaani tapahtumalistausta heinäkuun osalta. Tässä siis vain pikainen ”paikkaus”…

Huomenna suuntaan siis tietenkin Inkooseen, Granåsan Hevostilalle, katsomaan yhdistyksemme FIAL-lusitanohevosyhdistyksen- järjestämää (tai käytännössä puheenjohtajamme Kaisan lähes yksin organisoimaa) Marin (Mari Faria de Carvalho) valmennusta. Kurssi siis nyt alkavana viikonloppuna La 30.6- Su 1.7. ja tunnit molempina päivinä 9.00-18.00 (tauko 13-14.00).

Itse en siis osallistu tälle kurssille, vaan jatkan vanhassa valmennusryhmässäni. Meidän kurssi on vasta seuraavana viikoloppuna. Paikkana siis silloin Stall Aspsjö, Kirkkonummi. Voin laittaa aikataulutietoa hetimiten kun sitä vaan saan. Huom! kiinnostuneiden katsojien kannattaa kuitenkin suunnata ehdottomasti mieluummin Inkooseen, nyt alkavan viikonlopun kurssille. Stall Aspsjö:ssä ei oikein ole katsomotilaa ja muutenkin politiikkana on ollut se, että toivotaan kysyttävän aina lupa kultakin ratsukolta saako katsomaan tulla. Ja vaikka itse ymmärrän kyllä myös tätä politiikkaa ratsastajan näkökulmasta hyvin. Keskittyminen omaan valmennukseen ilman ulkopuolisia paineita jne… Noh, joka tapauksessa Inkooseen kaikki ovat kurssin aikana tervetulleita!

Ehkä nähdään siellä? Hauskaa viikonloppua kaikille!