Huomenta,
Pienet nukkuu vielä. Oltiin eilen koko perheen voimin ilta tallilla. Aivan ihana ilma ja ihana ilta muutenkin!! Tallilla varsinainen lapsiparkki estekentän laidalla. Ja siinä kentällä valmennukset meneillään ja katsomossa kymmenkunta tallikaveria sekä lastenrattaat jos toisetkin parkattuna. Tavallaan aika hauskaa kun ei ole aina ainoa lapsellinen henkilö talliympäristössä. Ja hevoset saavat samalla siedätystä kaikenmoiseen menoon. Pikkupojat pyöräilivät kentän reunalla ja koirilla (noin 10 kpl) meneillään ihan omat bileet. Oli liikettä, melua ja meininkiä vaikka kentällä oli tunti meneillään. Ja ainakaan ketään ei tuntunut häiritsevän vaan ihmiset vaikuttivat hyväntuulisilta. Ratsastajat ratsastivat hyvin ja tunnelma oli mukava!
Ystävänikin oli sonnustautunut hevosen selkään ja hyppäsi tyttärensä kanssa samalla tunnilla. Tyttö 10 v. ponilla ja äiti hevosella. Ja hänen 1,5 vuoden ikäinen vauvansa hetken aikaa myös minun sylissäni siinä kentän reunalla. En kommentoi mitään siihen mitä tuon pikkuisen piteleminen minulle ehkä saattoi aiheuttaa… Mutta talli-ilta meni itse asiassa myöhäiseksi meidän lasten kannalta. Kuitenkin kouluaamu tänään. Vanhimman saattelin aamulla taksiin jo 7.15 mutta kaksi nuorempaa näyttävät tankkaavan nyt unta varastoon…. Ja äiti saa rauhassa istua koneella. Kahvikuppi tiiviisti koneen vieressä.
Eli viime viikko meni siis lähes täysin penkkiurheilun parissa. Sen kaikissa muodoissaan kirjaimellisesti. Pääasiassa puuhailin verstaassani eikä ollut tällä kertaa mahdollisuutta samanlaiseen intensiiviseen kisojen seuraamiseen kuin Lontoon Olympialaisten yhteydessä. Mutta iltaisin katselin koosteita tallennettuina. Eilen illalla viimeiset. Katsoin vihdoin myös vapaaohjelman finaalin parhaat suoritukset eli sen lähetyksen joka tuli myös YLE:ltä. Muita päiviä katsoin myös suorana netti tv:n kautta sivusilmällä… sen minkä pystyin.
Saldoja eli viime viikon satoa…ajatuksia…mitä jäi mieleen…ja mitä penkkiurheilu sai aikaan…
– Englantilaiset eivät pettäneet odotuksiani! Durardjin ja Hester… Ovat aivan huikeita, vaikka Hesterillä olikin jotain pieniä vaikeuksia. Durardjin on vaan lähes täydellinen ja Valegro vaikuttaa ihan kuin leikkihevoselta, joka tekee täydellisen kiltisti ja kuuliaisesti kaiken mitä pyydetään. Ja on myös aivan huikean tyytyväisen näköinen työskennellessään. Ihan kuin se nauttisi omasta osaamisestaan. Lisäksi se on myös täydellisen notkea, pehmeä, joustava ja SÖPÖkin… Ihana pyöreä ja iloisen näköinen heppa. Kenen tahansa hevosihmisen unelmapolle. Mitä vielä sanoa tuosta? Ei sanoja. Käsittämätön pari! Ne on nähtävä kyllä nähtävä livenä!! Tämän otan seuraavaksi tavoitteekseni penkkiurheilun saralla. Ja alan työstää ajatusta jo NYT!
Eli Saldo 1. Uusi tavoite penkkiurheilun saralla… livekatsomoon katsomaan VAlgeroa.
Ja kun Valegro ja Dujardin ovat niin täydellisiä ja ylivoimaisia lähes unohtuu että on siellä muitakin hyviä, jotka ansaitsevat kehuja. Muutkin tekevät hyvää työtä vaikka yksi on niin ällistyttävä että jättää muut pahasti varjoonsa…
Toinen pari johon olen tykästynyt jo Göteborgin kisoissa on Helen Langehagenberg ja Damon Hill. Voiko tosta enään hevonen muuttua kauniinmmaksi. Jos Valegro on söpö ja hellyyttävä, niin Damon Hill puolestaan ulkomuodotaan lähes täydellinen yksilö. Ja notkea, siro, kaunis ja kevyen näköinen. Ja luotu liikkumaan. Niin kevyen näköistä menoa. Leijailee lisäyksissä ja tanssii… Aivan kuin jalat eivät kävisi maassa ollenkaan. Ja huomasitteko minkälaisia siirtymisiä… Käynnistä lisättyyn laukkaan ja viimeinen suora mm. oli aivan huikea! Mielettömästä lisäyksestä täydelliseen pysähdykseen. Aikamoisia riskejä ottivat myös. Mutta hyvän tuulisen näköisesti. Pidin siis kovasti myös heistä!
Saldo 2. Seuraavien päivien ohjelmassa temponvaihteluita ja siirtymisiä… Tämä ajatus pukkasi väksinkin mieleen kun ihastelin noita siirtymisiä. Otetaan kotitreeneissäkin nyt kunnon kuuri siirtymisten paranteluun…
-No Hollantialisista voisin sanoa, että ratsastavat täydellisen täsmällisesti. Kuin sotilaat. Gal ja Cornelissen… Mutta en vaikutu, kun voi vaihtoehtoisesti katsella myös kepeää, notkeaa ja iloisen näköistä ratsastusta.
Saldo 3. Focus hyvään tunnelmaan!! Ratsastuksen pitää ehdottomasti olla… ei vaan teknisesti oikeaoppista ja täsmällisen näköistä, vaan kepeää, notkeaa ja iloisen näköistä. Tässä ihan kenelle vaan tavoitetta!
– Portugalilaiset olivat ikävä kyllä ehkä itselleni tällä kertaa pienoinen pettymys… Ainoa rata tosin jonka näin oli joukkuekilpailun yhteydessä, mutta ratsastaja jonka kevyttä ja eleetöntä ratsastusta olen oikein ihaillut, tuntui nyt ehkä lievästi hermostuneelta ja meno muutenkin jotenkin jännittynyttä. Jotain ihmeellistä nykimistä ohjista eikä korkeimpaan kärkeen yltänytkään. Jatkoon pääsi kuitenkin, mutta tätä jälkimmäistä rataa en onnistunut bongaamaan nettitv:stä eikä paria näytetty tv-lähetyksissä. No harmi kuitenkin… Olisi ollut kiva kun olisivat onnistuneet.
-Suomalaiset… Hmmm… Stellasta pidän, mutta näytti ettei hänellä ollut radalla tällä kertaa kovin ”helppoa” Yleensä Stellan ratsastus on ollut helpon ja iloisen näköistä… Emma On aina kyllä näyttävän näköinen hevosen selässä… Ja Henriä ylistettiin lehdessä… Ihmettelin tahtirikkoja, joista ei mainittu mitään. Henrin hevonen on ihanan notkean ja pehmeän näköinen. Ja Mikaelaa en ikäväkseni nähnyt… Suomalaisillekin soisi toki huippuonnistumisia!!
Penkkiurheiluratsastus aiheuttaa hirveän himon ratsastamaan ja viime viikon työputki esti pääsyni tallille.
Saldo 4. Nämä tuolit syntyivät myös viime viikon aikana. Penkkiurheilua tämäkin. Ja fyysistäkin vielä… Kunto kovilla kun ei ole vuosiin tehnyt yhtä isoja projekteja käsityön saralla… 
Saldo 6. Saldoihin voi laskea kai myös sen että on hyvä fiilis… mä vielä osaan. Kädet taitaa. ja tuntuma ei ole kadonnut. Motivaatio ja itsetunto nousussa myös työn suhteen.
Saldo 7. Ei ainakaan vähimpänä… Motivaatio nyrjähtänyt myös kohdilleen ratsastuksen suhteen. 🙂 Kun tuijottaa huippuratsastusta tuntitolkulla tv:stä tulee itsellekin jälleen sellainen olo että olisi jälleen pakko alkaa kehittyä. Ja samaan aikaan joutuu kärvistelemään kotipiirissä pääsemättä tallille… Niukkuuden lait astuvat voimaan eli viikon poissaolo tallilla ei ainakaan vähennä intoilua.
Saldo 8. Ja niin heppakin tutuu olevan jälleen yhtä motivoitunut. Ehkä juuri siksi että ollaan tehty vähemmän. On ollut erittäin hyvä fiilis Zamun kanssa viime päivät… kun vihdoin päästiin yksiin…
Saldo 9. HIRVEÄ RATSASTUSKUUME ON ISKENYT JÄLLEEN!
Motivaatio ratsastamiseen taas enemmän kuin kohdillaan! Haaveilen taas valmennuksiin pääsystä ja suunnittelen innolla syksyn kuvioita!
Hauskaa päivää kaikille!
Passion for riding 