Tämän vuotisella Golegan reissulla yövyttiinkin paluumatkalla tutussa paikassa. Niin tutussa että alkaa jo tuntua kuin olisi tuolla ihan kuin kotonaan. 🙂 Tällä kertaa Rodrigo kutsui meidät ja piti itse meille myös tunnit. Ja ei paremmasta väliä… aina tulee uutta, vaikka laskeskelin, että olen ihan kohta vuosikymmenen ajan ratsastanut hänen silmiensä alla. Ihan ihme ukko se kyllä on ja osaa opettaa jos vaan haluaa!! 🙂
Myös mies (Alkaa jo muodostua perinteeksi että ratsastaa vain Portugalissa näköjään) joutui heppan selkään ja saatiin myös itse valita mielesiset hevoset. Valitsin kerrankin hevosen, jota kaikki aina tässä paikassa niin kehuu… ilmeisesti aika monen ihmisen lempparihevonen maailmanlaajuisestikin. 🙂 Itselleni tämä oli kuitenkin ihan eka kerta tämän hevosen selässä. Enkä kyllä ollenkaan ihmettele miksi kaikki siitä tykkää! Olin ehkä aavistuksen neljän päivän festarireissusta ryytynyt, joten olikin kiva päästä itse hiukan helpommalla. Vai pääsinkö sittenkään?? Rodrigo on myös siitä hauska opettaja, että ei ikinä jäädä pelkästään hiomaan jotain mitä jo osataan. Joten taas oli sitten täydet tunnit piruetteja ja laukkasiksaksulkuja 🙂 … Hiukan punaviinin pehmentämillä aivoilla … Hiii… Mutta kannatti ja selvisin! Ja heppa kyllä pelitti!
Tässä parit kuvat joita tosin latailin hiukan jo facebookiinkin…
pyöritään pyöritään nyt sitte tässä… 😉
Ja aina sama tyhmän mairea hymy kun irtoaa pari askelta… 🙂
On hiukan kestänyt saada kuvia mahtumaan koneelle ja sitämyöten tännekin. Huomenna yritän jatkaa latailua sitten festari- ja WE-kisakuvilla… Nyt hyvää yötä!
Passion for riding 