Hyvää huomenta!

Ensiksi pahoittelut että lupaamani juttu koulujen välisestä vertailusta vaan viipyy ja viipyy… Mutta kun mun vauvakin jo kävelee ja kiipeilee ja meinaa kokoajan tippua jostain jos liiaksi keskityn muuhun. Ja oon taas tyttöjen kanssa yksi kotona. Ja sanelen tässäkin koko ajan samalla toiselle tytölle kirjain kirjaimelta kirjettä, jota kirjoittaa serkulleen, joten keskittyminen vähän sitä ja tätä… Ja se juttu, jota olen jo hyvän matkaa kirjoittanutkin, tuntuu vaan venyvän ja venyvän. Mutta vaatisi paljon enemmän keskittymistä kuin tällaisten kuulumisten naputtelu tähän ruudulle… Ja tiukkaa asiaa, havaintoja on niin paljon, että ne olis hyvä saada jotenkin järkeväksi kokonaisuudeksi siihen juttuun. Ja taaskin vauva on seissyt jo useaan otteeseen tuolla sohvalla ja sohvapöydällä…Ja olen juossut sitä välillä aina tässä pelastamaan… Mutta siis yritän saada sen loppuun tänään illlalla tai ton vilpertin päiväunien aikana.

Mies on siis omissa harrastuksissaan, mutta yllätti lähtiessään aamulla kuitenkin erittäin positiivisesti! Teki sen varmaan tarkoituksella, koska näin sunnuntainakin jättää tänne yksin lasten kanssa… 😉 Toi siis minulle yllätykseksi vähän aamukahvilukemista. Oli eilen kaupassa huomannut, että ”Tunne Hevonen” -lehden kansi näytti siltä, että lehti saattaisi olla tällä kertaa erityisesti mun makuinen 🙂

Lehdessä oli juttu kannen parista Rubista ja Goncalosta (linkki arkistoon aiheesta), joista olen täälläkin jonkin verran hehkuttanut. Mielenkiintoinen juttu sinänsä. Sattui siis juurikin tällaiselle suurelle fanille mukavaa aamuherkkua luettavaksi 😉

Ja lisäksi hyvää asiaa ohjasajosta, takaa maasta käsin. Lehdessä oli kuva Paulo Sergio Perdigaostakin (vaikkakaan nimeä ei ollut missäänkohtaa lehteä mainittukaan),josta olen myös kirjoitellut ja jonka maastatyöskentelyn tunteja olemme itse mieheni kanssa ottaneet Portugalissa. Vaikkakin Paulon tekniikka onkin hiukan eri, mistä lehden jutussa oli varsinaisesti puhe (ei selustinta, ihminen aivan hevosen takana kiinni taapuolessa, eikä ajoa näin yleensä koskaan aloiteta kouluttamattomalla nuorella hevosella), niin kuva oli silti miellyttävä yllätys suomalaisessa lehdessä. Ja Paulohan on alallaan ihan maailman parhaimmistoa ellei aivan paras. Katsokaa videopätkä tästä alta (sama oli tosin myös viimeisimmässä postauksessanikin)

Mutta olen ennen kaikkea erittäin positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon huomiota ja palstatilaa Portugali sekä portugalilainen hevosmiestaito on lehdessä saanut!!!

Tunne Hevonen-lehti, Paulo Bastos ja Working Equitation

Tunne Hevonen -lehti Bruno Barata, portugalilainen hevosvalokuvaaja

Tämä ei siis ollut ensimmäinen lehden numero, jossa katse on ollut suunnattuna tuohon mieleiseeni maailman kolkkaan. Hyvä näin! Ja erittäinkin fiksua, sillä tuolla maalla on kyllä paljonkin annettavaa suomalaiselle (uskaltaisinko sanoa) välillä melko suppeakatseiseltakin tuntuvalle suomalaiselle ratsastus- ja hevoskulttuurille.

Kiitos Minna & co! Ihanaa kun levitätte hyvää tietoa ja vaihtoehtoisia näkökulmia!

Pahasti penkkiratsastuksen puolelle

Huomenta! On viimeisen viikon ajan lipsahtanut tämä harrastus todella pahasti penkkiurheilun puolelle. Laskeskelin, että viimeisen viikon aikana olen harjoittanut yht. noin 24 h. penkkiratsastusta ja ollut yhteensä maks. 5 h. oikeasti hevosen selässä. Lisäksi on tullut vahingossa tuijoteltua myös useita tunteja purjehdusta ja ihan vähän yleisurheilua… Ja lisäksi vielä yhteensä noin 1 h Linnanmäen hevosilla 🙂 hepparadalla ja karusellissa. Kumpaankohan ryhmään ne se sitten lasketaan, penkiksi vai ratsastukseksi. Heh!

Mun viimeisen viikon ”urheilut”

– torstai 4h olymppialaisten kouluratsastuksen GP + 1h olymppialaisten kenttäratsastusta +1h Zamulla

-perjantai noin 4h netistä suoraa lähetystä olympialaisten kouluratsastuksen GP kisaa + 1h  illalla nauhoitettuna tv:stä vielä vähän samaa olympialaisten kouluratsastuksen GP kisaa

-lauantai 1h Linnanmäellä lasten kanssa konehevosilla 😉 + 1h olympialaisten kenttäratsastusta tv-stä (nauhoitus) + 1h Zamulla

– sunnuntaina 2h Paolo Bastoksen kurssia seuraamassa (WE) + 3 h Savijärvellä valjakkoajokilpailuja seuraamassa + 1h Zamulla

– maanantaina   2h esteratsastuksen joukkuekilpailua tv:stä nauhoitus + 1 h Zamulla

– tiistaina 3h olympialaisten kouluratsastuksen GPS  suoraa lähetystä netistä+ 1h illalla kooste tv-nauhoituksesta samaa kouluratsastusta + 1h Zamulla

– keskiviikkona 2h olympialaisten kouluratsastuksen GPS  netistä jälkikäteen saman luokan alku (suomalaiset ym) + 1h Zamulla

Ja tänään sama meininki vielä jatkuu! Ainakin muutama tunti aiotaan viettää Laakson ratsastusstadionilla, koska muutamalla tallikaverilla on siellä kilpailut ja olen jo pidemmän aikaa sitten suunnitellut, että pitäisi mennä katsomaan heidän kisojaan. Laaksolla on muuten jokin 75 v. -juhlavuoden kilpailu meneillään joka kestää sunnuntaihin saakka. Ajattelin mennä sinne tänään yksin lasten kanssa, koska meillä on muutenkin asiaa kaupungille, niin tämä retki sopii hyvin yhteen.

Grand Prix Helsinki, Laakson ratsastusstadionin 75-vuotisjuhlakilpailu

Ja illan toivon voivani viettää jälleen kouluratsastuksen parissa! Ja pakko sanoa, että olen nyt ihan koukussa! Oonhan kyllä aina tykännyt olymppialaisissa ja muissa arvokisoissa seurata kouluratsastusta, mutta en ole kyllä pysynyt ajatuksella mukana tuntitolkulla… Olen lähinnä katsonut ne mitkä ovat kiinnostaneet, suomalaiset, lusitanot ja parhaat… Mutta nyt on ihan eri meininki! Olen iha koukussa ja ihan liekeissä onnistuneista suorituksista. Ja jännitin tosissani osan suosikkiratsukoitteni suorituksia, laskin askeleita ja syynäsin eri tyylejä. Englantilaiset yllättivät ja ihastuttivat. Ja voitto joukkuekilpailusta kuului heille mielestäni aivan itseoikeutetusti! ja olin oikein vihainen kun muutaman muun ratsukon pisteet lähentelivät parhaimpia englantilaisten tuloksia… Vaikka mielestäni ratsastus oli heidän tasostaan kaukana. Mutta hyvää tässä on se, että jokainen tällainen tuleminen ja onnistuminen vaikuttaa seuraavien vuosien meininkiin. Ja tämä voitto meni varmasti ”rentouden, hevosen tyytyväisyyden ja siistin tyylin” eduksi!! Ompahan mielenkiintoista seurata mihin suuntaan nyt aletaan katsoa… ja siksi alan odottaa seuraavia arvokisoja jo nyt!

Ja lisäksi olen myös onnellinen muutaman muun ratsukon onnistumisesta. Ja tiedätte varmasti kenestä puhun 🙂 On todella ihanaa nähdä noi iberot ja heidän persoonalliset Kur-esityksensä vielä tänään!! Hyvä Rubi Ja Goncalo Carvalho! ja hyvä Juan Manuel Munoz Diaz ja Fuego! Nää ”erilaiset” on niin tervetulleita isoille areenoille näyttämään, ettei kaikki ole kiinni jättihevosista ja jättiliikkeistä.

Mutta hei, ensi viikolla alkaa arki. Eskarit, kerhot, muskarit ja harrastukset. Ja saa penkkiurheilu luvan loppua! Ei ole aikaa. Ja kun pitäis panostaa myös muuhun liikuntaan ja omaan kuntoon. Mutta suotakoon minulle tämän lajin harrastaminen vielä tänään! Ja tänään mua on siis ihan turha odottaa iltapäivällä facebookiin (niin kivaa kun se onkin jakaa ihmisten kanssa noita fiilareita kesken kisan), jotta lopputulos ei paljastu ennen aikojaan. 🙂 Kerään illalla jotain herkkuja lautaselle, kuohuvaa (pitäis ihan oikeasti hommata) lasiin ja painelen tonne alakertaan katsomaan nettilähetystä kun lapset nukahtavat!

JA koko kisanhan löytää vielä myöhästyneetkin täältä!

Ihan mahtavaa iltapäivää kaikille!

Tästä parista on niin helppo tykätä! Rubi AR ja Goncalo Carvalho

Pahoin pelkään että tästä taitaa tulla taas postaus joka kuuluu sarjaan yli-intoilevaa ”Fanitusta” 😉

Olen seuraillut tämän parin etenemistä ja valmentautumista Olympialaisiin ihastuksissani. Portugalilaiset lehdet tietenkin pursuilevat juuri nyt juttua näistä kahdesta, joten juttua on myös saatavilla riittämiin.  Ja lisäksi olen (tietysti, kuten kunnon fanin kuuluukin) ollut myös useamman vuoden tämän hepan kaveri facebookissa 🙂 Hih! Johtuukohan tämä siitä etten pienenä kuulunut minkäänlaiseen poniklubiin, joten ehkä ehkä joku täyttämätön ”tarve” tulee nyt sitten tällä tavoin ilmi. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin facebook on aika hyvä uutiskanava eli sieltä on helppo saada aina viimeisimmät kuulumiset ja tulokset sekä ekstrana paljon muuta mukavaa…esim. kuvia ja vähän epävirallisempiakin kuulumisia. Sitä paitsi tällä hetkellä hevoselle on luotu vielä uusi facebook-profiili/tapahtuma, joka seuraa nimenomaan ratsukon valmistautumista Olympialaisiin ja niitä myös päivitetään varsin johdonmukaisesti… markkinointia parhaimmillaan!

Gonçalo Carvalho & Rubi – JO Londres 2012- | Facebook

Ja noista kahdesta on myös todella helppo tykätä!

1.Ensinnäkin Rubi edustaa minulle erittäin mieleistä hevosrotua! Lusitano!

2. Concalo taitaa myös tulla omasta näkökulmastani juuri täsmälleen oikeasta tiimistä! Eli siis tyyli ja oppitausta on aivan lähes täydellisesti minun mieleen! Eli hänhän on ollut myös pitkään Joao Pedro Rodriguesilla töissä/opissa (Kuten siis myös valmentajani Mari Faria de Carvalho sekä myös Pedro Torres) ja Concalohan on myös yksi Portugalin koulun ”ukoista”, joista olen puhunut täällä paljon.

3. Ja lisäksi tällä kertaa asialle taitaa saada myös Kyran ”siunauksen”. Tämä hyvä, sillä niinhän se on, ettei kukaan vakavastiotettava suomalainen kouluratsastaja ihan helposti uskalla tykätä kenestäkään josta Kyra ei tykkää. 😉 (Ja tämähän edellinen lause on siis vain puoliksi vitsi ja puoliksi totta…) Vaikka tosiasiahan omalla kohdallani on, että itse en ole niin ”vakavastiotettava” eli olen kyllä uskaltanut tykätä ihan kenestä vaan, josta kulloinkin satun tykkäämään… Mutta kiva kun tällä kertaa kuitenkin mielipiteet osuu kivasti yksiin! 🙂

Tällä hetkellähän Rubi on siis valmistautumassa Olympialais-areenoille Kyran luona, Englannissa Snowhill-farmilla. Ja se miksi juuri tänään aloin näistä kirjoittaa oli tämän aamuinen päivitys siellä em. facebook-sivulla.

4. Ja siis todellisuudessahan mitään noita edellisiä kriteerejä ei edes tarvittais, vaan riittäisi ihan kun vaan itse katsoo… niin näkee ja todennäköisesti myös tykkää. Ihmettelen jos joku ei! Siistiä, iloista ja energistä menoa! Passaget ja piaffit enemmän kuin kohdallaan. Eikä menossa ole yhtään mitään väkinäistä… Tyylikkään näköinen ja massastaerottuva pari.

Katsokaa itse ja ihmetelkää… Youtubesta löytyy lisää videoita. Nyt en uskalla laittaa suoraan tänne montaa tilaongelmien vuoksi (ennen kuin saan asian ratkottua jotenkin). Eräs vanha video 2010 vuodelta (huom! ei ihan paras rata noilta, mutta vaihtelu virkistää katsoa vanhempia ratoja välillä) löytyy tästä … Vaihtelun vuoksi poimin tämän videon, kun täältä blogistakin noita muita jo löytyy. Painakaa vaan tageistä Goncalo Carvalhon nimellä.

Eiku siis vielä vähän odottelemaan Olympialaisia…Enään ei kaukaakaan. 🙂 Vaikka en muka ole superinnostunut kilparatsastuksesta, niin ainakin Olympialaisten verran. Ja onneksi ainakin jotain näytetään myös normi kanavilla TV:ssä. Pitäisiköhän järkätä joku kisakatsomo? Hmm?

Sitäsuntätä

Tänään on ollut mielessä vähän sitäsuntätä ja josjonninmoista ajatusta, joista olis kiva puhua, mutta mikään ei oikein johda mihinkään eikä erityisemmin ota valtaa ylitse muiden. Eli täänään ehkä sitten vaan pulautan kaikki sekavat ajatukseni tai kuulumiseni tähän yhtenä könttinä. Pahoittelut tästä vyörytyksestä kaikille 😉

No ensinnäkin… Onhan se tietty niin, että kun on yhdelle ainoalle kesäviikonlopulle buukannut jotain erityisen tärkeää, niin eikös juuri sille samalle viikonlopulle ala tulvia vaikka mitä muitakin vaihtoehtoisia juttuja. Ja sellaisia mukavia juttuja, joihin menisin kyllä oikein mielläni mukaan, jos vaan suinkin hentoisin jättää tämän ensimmäisen suunnitelman väliin.

• Tietysti entinen valjakkovalmentajani (Heidi Sinda) tarjosi minulle juuri tälle viikonlopulle yllättäen hääkeikkaa. Ja se olisi tarkoittanut ilmeisimminkin kärryjä ja hevosia eli yhdistelmää joista kyllä pitäisin! Ja olenhan täällä blogissanikin jo ehtinyt muutamaan otteeseen haikailemaan pääsyä ajurin hommiin… Mutta eipä onnistu tälläkään kertaa, vaikka juhlapaikkakin olisi sattumalta osunut vanhempieni kesäpaikan lähelle eli olisin ehkä saanut asian muuten (lastenhoitoa ajatellenkin) järjestymään. 😦 Ja eikä hän ole minulle kyllä muutamaan vuoteen tän tyyppisiä juttuja ehdottanutkaan. Mutta lämmitti mieltä kuitenkin! Siis se, että minut muistettiin, että saattaisin ehkä kuskinpenkillä pysyä! 🙂
• Ja toinen ystäväni Sanni soitti minulle muutama viikko sitten ja houkutteli Zambujon kanssa esiintymään lähitallin kisojen väliaikanumeroon ”pa de deux” -tyylisesti yhdessä hänen oman lusitanonsa kanssa. No aikas lyhyellä varoitusajallahan se olisi kyllä tullut, mutta kun sen olis tehnyt jotenkin yksinkertaisesti (kuten he jotka nyt sinne loppujen lopuksi menevät), niin ehkä se olisi onnistunut. Ja hauskaa vaihtelua se varmasti olisi ollut, kun kyseessä ei edes ole mikään liian iso ja jännittävä (siis ei niinkään hevoselle mutta ratsastajalle) tapahtuma. Olisin varmasti siis tarttunut tarjoukseen, mutta minkäs teet, kun osui huonoon hetkeen. Ne kisat olisivat olleet vielä ihan meidän lähitallilla, joten kotoa olisi voinut vaikka hevosen kanssa kävellä, mutta samalla hevosella kaksi tapahtumaa eri paikoissa on tietenkin liikaa. 😦
• Ja lisäksi olisin mielelläni mennyt myös HETA:an eli hevostaitotapahtumaan, joka pidetään myös nyt tulevana viikonloppuna (7.-8.7.2012 ) Vantaalla. Kaksi vuotta sitten olin siellä hevosen kanssa, kun Zambujo oli Rodrigon (Rodrigo Costa da Matos) kanssa esiintymässä (maastatyöskentelyä lyhyin ohjin). Tapahtuma oli kyllä mielestäni hyvin järjestetty ja vaikutti mielenkiintoiselta, vaikka tuolloinkaan en ehtinyt pitkäksi aikaa katsomoon seuraamaan esityksiä. Ja tämän vuotisia esiintyjiä en ole juurikaan edes ehtinyt vilkuilla, mutta toisaalta enhän sinne kuitenkaan pääse. Mutta syy miksi sinne ensisijaisesti olisi tehnyt mieli on se, että ystäväni Kaisa Roininen on siellä esiintymässä toisen tutun kanssa (pa de deux ) lyhytohjelmassa. Ja tuo Suomenhevos – Lusitano -ratsupari olisi ollut tosi mielenkiintoista nähdä yhdessä! Ja hevosista molemmat taitavat olla aikas hyviä oman rotunsa edustajia!! (tämä esitys siis la 7.7.2012) Mutta katsokaahan tapahtuman tiedot ja muut esiintyjät täältä: HETA Hevostaitoa 2012
  

  Zamu ja Rodrigo 2 vuotta sitten näytöksessä (11.7.2010) Kuva HETA tapahtuman nettisivuilta kohdasta ”kuvia 2010″. Sieltä löytyy lisää kuvia myös muista 2010 vuoden esiintyjistä.

  Eli ensi viikonlopun valmennusta (Mari Faria de Carvalho) en ole ajatellut jättää väliin ainakaan näiden syiden perusteella, olivatpa ne sitten kuinka kivoja tahansa. Tarvitsen nyt Marin apua Zambujon kanssa. Ja noi ongelmat, joiden epäilin saattavan vaarantaa osallistumisemme kurssille ja joista olen puhunut aikaisemmissa postauksissakin viime viikkojen aikana (Noita ongelmia löytyy postauksista kesäkuun ja heinäkuun 2012 arkistoista), alkavat olla kokoajan menossa parempaan suuntaan. Eli tällä hetkellä (eilisen ratsastuksen perusteella ainakin) näyttää siltä, että todella päästäis kurssille osallistumaan. 🙂

  Ja sitten… hmmm? Mitäs muuta päässäni liikehtikään raportoitavaa… Ai, niin Aira Toivola soitti (Viittaan tällä uutisella postaukseeni:”TO DO” 28.6.2012) . Eli sitten muutaman viikon sisään pääsen kokeilemaan myös ratsastuspilatesta ja saan toivottavasti jotain hyviä neuvoja omaan kehonhallintaan hevosen selässä. Mielenkiinnolla odotan mitähän hän sanoo omasta istunnastani. Ja tuosta mahan keskellä puuttuvien vatsalihasten kohdalla ammottavasta aukosta myös. 🙂

  Ja yksi mieltäni ilahduttava uutinen löytyi facebookista viime viikolla! Ymmärtääkseni Rubi AR eli Portugalin olympiaedustaja on myös ollut entisessä työssään hienoimmista Portugalin koulun  Alter Real -hevosista (lusitanoja myös) osallistuu Pariisin näytökseen. Siis sinne näytökseen, jonne olemme menossa syyskuussa. Kirjoitin aiheesta 27.2.2012 eli kyseessä on maailman neljän suuren klassisen koulun kohtaaminen Pariisissa syyskuussa.

  Lisää tapahtumasta löytyy tästä linkistä: Chevalmag – Les 4 écoles d’Art Equestre réunies

  Ja tässä siis pätkä niiltä ajoilta, kun Rubi toimi vielä tässä taiteellisemmassa työssään Portugalin koulun näytöshevosena. Video on siis neljä vuotta vanha ja hevonen on nykyisin yksityisomistuksessa ja osallistuu siis Lontoon Olympialaisiin saman ratsastajan (Goncalo Carvalho) kanssa. Ja siksi tuleva näytös Pariisissa saattaakin ehkä olla ainoa tämäntyylinen esiintyminen tämän hevosen kohdalla. (Tämä ihan omaa arvailuani eli voin olla hyvinkin väärässä, mutta tuskin koulun riveihin tietenkään koskaan palaa)  Mutta tässä vanhaan kuvaa ratsukosta Golegasta 2008:  Solo – Escola Portuguesa de Arte Equestre, Golegã 2008 www.youtube.comSolo performed by the rider Gonçalo Carvalho, riding Rubi (AR)

  Ja niin Golegasta puheen ollen… Vaikka tälle heinäkuulle ei tunnu löytyvän lastenhoitoapua oikein yhtään mistään niin Golegan suunnitelmat ovat täysillä käynnissä. Lastenhoito näyttäisi ainakin järjestyvän niin, että päästäis miehen kanssa kahdestaan matkaan! Jee! Mutta siitä lisää tuonnempana.

  Oiskohan tässä taas tälle päivälle riittävästi? Palaillaan!

   

Go Portugal Go!!

Tänään nopeat välikuulumiset vaan ja sitten äkkiä katsomaan jalkapalloa!!!

Palasin iltapäivällä maalta tänne sivistyksen pariin eli nettiyhteyksien taajuudelle. Kävin jo nopsakasti tallilla katsastamassa myös Zambujon päivän kunnon ja se on onnekseni näköjään parempaan päin. Viittaan siis niihin oireisiin, joita se oli ilmeisesti saanut laitumelta ja joista kirjoittelin. Laiduntamisessa on nyt siis ollut lähes viikon tauko ja oireet ovat lähes kokonaan kadonneet. Joitain patteja näkyy kaulalla yhä edelleen, mutta tosin jo paljon pienempinä ja jalat ovat lähes normaalit eli täysin kuivat. Ja se liikkuikin paljon paremmin, isommin ja rennommin. Otettiin kevyesti, mutta tuntui hyvälle. On siis nyt vielä reilu viikko aikaa valmistautua Marin kurssiin. Eiköhän ehditä? Ainakin nyt näyttää paremmalta.

Ja tänään siis tuppauduin tallille ihan normaalista poikkeavaan aikaan iltapäivällä eli pahaan ruuhka-aikaan. Ja koska oli sadekeli, niin maneesi oli täynnä kaikenmoista laukkaajaa. Mutta en antanut sen häiritä ja tänäänhän oli ikään kuin pakko… Yleensä tosiaan välttelen tota pahinta ruuhkahuippua 17-19.00. Mutta kun tänään katsotaan illlalla fudista (tai ”gudista” tai ”pudista” Meillä liikkuu lajin nimestä monenlaisia versioita eri ikäluokittain) Enkä tosiaan koskaan ennen elämässäni ole antanut JALKAPALLON vaikuttaa tallilla käymiseen. Olenkin näköjään nyt täysin hurahtanut… vai kuvittelenkohan vaan? Onkohan tää sittenkin ”uhraus” parisuhteen nimissä ja vain uskottelen itselleni olevani kiinnostunut.

Ja koska tän piti olla tosiaan ratsastusaiheinen blogi, niin liitän tähän Portugalin olympiaedustajan tyylinäytteen, ihan vaan tasapainon vuoksi. Tää nyt saattaa olla vähän toistoa, mutta alkaa toisaalta olla aika ajankohtainen myös. Ja samaa pätee tähän eli  Go Portugal, Go!!

Yksi hieno kuva

Tänään en ole tehnyt mitään hevosiin liittyvää. En edes katsonut yhdenyhtä videota. Noh, ihan vähän tsätissä jotain hevosiin liittyviä turinoita parin kaverin kanssa, mutta eihän sellaisia lasketa 🙂 Eli päivä oli omistettu lähes täysin lapsille. Hidas aamu, kikattelua ja painia olohuoneenlattialla, laiskaa, kiireetöntä yhdessäoloa, ulkoilua jne… Mies kävi työskentelemässä hevosen kanssa maasta käsin. Ja iltapäivällä yksi noita äitiyden tähtihetkiä; tytön suloinen tanssiesitys Espoon Kulttuuritalon lavalla. On se vaan hienoa olla äiti!

Mutta teille kaikille jotka tänne aina vaivaudutte (siis päivittäin keskimäärin 70 käyntiä … on mun mielestä näinkin marginaaliselle blogille yllättävä suoritus 🙂 ) ajattelin jakaa vielä tänään tämän yhden kuvan. Kuvahan on pyörinyt Facebookissa ja moni on sen varmaan nähnyt. Se on otettu kansainvälisiltä lusitanofestivaaleilta, mutta vuosilukua en tiedä. (Kuitenkin ainakin yli 4 vuotta sitten oletan ) Kuva on palkintojen jaosta, jossa Coudelaria Joao Pedro Rodrigues vastaanottaa palkintoa parhaimman kasvattajan tittelistä.  Mutta siis kuvassa on sanoisinko suht hieno ratsastustiimi tai työporukka eli melkoinen työnantajan DreamTeam, joka on juuri esitellyt kasan firman ”tuotteita”.

Oikealla valmentajani Mari Faria de Carvalho oriin Oxidado selässä. Ja Oxidadohan on voittanut myöhemmin useamman kerran WE:n maailmanmestaruuden Pedro Torreksen ratsastamana. Ja Mari itse on myös kilpaillut GP:tä sekä startannut kansainvälisissäkin kisoissa ja esim. pärjännyt hyvin mm. nuorten hevosten maailmanmestaruuksissa lusitanolla. (Marista aika paljon lisää tässä blogissa kun likkaa : Tags, Mari Faria de Carvalho )

Keskellä hevosen selässä Pedro Torres, joka ei esittelyjä kaipaa jos ikinä koskaan on kuullut Working Equitationista yhtään mitään. Eli siis lajin moninkertainen maailmanmestari. Löytyy videoita täältä blogistakin, mutta myös youtube on niitä pullollaan. Ja kilpaillut siis myös muissa lajeissa.

Keskellä ilman hevosta Joao Pedro Rodrigues, joka on ainakin ollut yksi Portugalin koulun johtavista ratsastajista, sekä menestynyt työratsastajana sekä arvostettu tuomari sekä erittäin arvostettu lusitano-kasvattaja. (Tätä esittelyä en tosiaan valmistellut, joten lista meriiteistä saattaa olla vaikka kuinka pitkä)

Ja vasemmalla hevosen selässä Concalo Carvalho, joka starttaa siis tänä vuonna Lontoon olympialaisissa Portugalin joukkueessa hevosella Rubi AR.

Eli todellakin melkoinen DreamTeam 🙂 !! 

(Tiedot siis jotakuinkin Marilta saatuja ja kuva napattu Coudelaria Joao Pedro Rodriguesin sivuilta facebookista)

Mitä tässä nyt muuta tarinoimaan tänään… Mulla on lasi viiniä ja uusi kirja, joka ei tällä kertaa liity hevosiin vaan lapsiin…

Andersen, Heidi&Stawreberg, Anna-Maria. ”Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille”. Stocholm, Sweden 2010.

Tasapuolisuuden nimissä välillä luettava myös jotakin tähän suuntaan. Tosin mielelläni myös näistä aiheista luen!

Miksi Portugalissa on paljon taitavia ratsastavia miehiä?

Olin taas kirjoittamassa ihan muusta, mutta tämä aihe vaan nyt ”tunki” tähän väliin. Eilen oltiin siis Turun lähellä, Raadelman ratsutilalla, katsomassa Paolo Bastoksen kurssia. Ja siellä ihmeteltiin taas yhtä melko täydellistä portugalilaista istuntaa. Kun Paolo kurssilla hyppäsi erään tamman selkään, tuli ihan sellainen fiilis kuin ”ukko” olisi kytketty jollain adapterilla kiinni satulaan. Vaikka tamma pomppoili ja nakkeli niskojaan, ei istunta hievahtanutkaan paikoiltaan, eikä mitään kovia otteita tai polvipuristusta myöskään tarvittu. Olen vaan noita nähnyt, täydellisiä, satulaan syntyneitä tyyppejä juurikin Portugalissa. Sama kysymys eli: ”mistä näitä ukkoja oikein tulee”, alkoi pyöriä mielessäni myös tänään katsoessani seuraavaa videopätkää (EquitacaoTv:n tuottama 6.4.2012). Se tuli vastaan silmäillessäni Equitacao magazine:n uutisia netistä. Videossa kerrotaan siis ratsastuksen opetuksesta eräässä portugalilaisella, ehkä melko tavallisella ratsastuskoululla, nimeltä PALOMINAS.

Video on tietenkin portugaliksi, mutta kannattaa ehkä silti vaivautua vilkaisemaan. Kuvat avaavat kuitenkin hyvin tätä ajatusta, jota lähdin päässäni pyörittelemään. Ensinnäkin katsokaa miten paljon poikia videossa vilisee! Ja ihan kaikenikäisiä poikia. Pienillä pojilla on talleilla pari vuotta vanhempia esikuvia ja isommilla taas vielä vanhempia esikuvia. Myös ratsastuksen opettaja on nuori mies. Ja siis jo tässä yksi syy siihen miksi Portugalista löytyy taitavia ratsastavia miehiä.

Ja toinen keskeinen seikka on se, mitä kaikkea hevosten kanssa tehdään. Jokaiselle löytyy jotakin. Ja pienille pojille riittävästi aktiviteetteja, poikien leikkejä ja toimintaa. Ja poikienhan on saatava kokeilla kaikkea itse, vaikka eivät vielä osaisikaan. Kokeilunhalua ei saisi tukahduttaa, vaan siihen olisi suotava mahdollisuuksia ja turvalliset puitteet. Eivät pojat muuten jaksa kenties ratsastustakaan harrastaa. Myös ryhmä ja yhdessä tekemisen meininki on varmasti keskeinen seikka motivaation säilymiselle. Videossa se ihan pienin poika suunnittelee tulevansa isona härkätaistelijaksi. Lisäksi hän haaveilee laukkaamisesta ja kertoo innostuneesti kuinka pari vuotta vanhempi poika on jo mennyt hevosella hirveän kovaa ja tippunut monta kertaa. Ja Pedro (8v.) vahvistaa tapahtuneen ja lisää lukumäärään  vielä pari tippumiskertaa, mutta sanoo: ”ettei silti ainakaan pelkää mitään hevosten kanssa.”Ja ”tytötkin talleilla on ihan jees, kavereita kaikki! :)”

Hevosmiehet kuuluvat siis tiiviisti Portugalilaiseen kulttuuriin, joten luonnollisesti tietysti myös hevospojat. Eivätkä tytöt ole vielä vallanneet talleja pojilta. Ja tuskin tulevat koskaan kokonaan valtaamaankaan, sillä portugalilaisille pojille riittää kyllä miehisiä esikuvia, idoleja… Kuten esimerkiksi Pedro Torres, Concalo Carvalho tai vaikkapa kuka tahansa portugalin koulun ”ukoista”. Ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka monella nimellä. Ja näillä nimillä on tietysti taas taustalla itseään vanhempia kuuluisia esikuvia ja opettajia, joiden tyyliä on uskollisesti ihailtu ja seurattu Portugalissa vuosikymmenten ajan. Ja lisää lajeja riittää hevospallosta härkätaisteluun, valjakkoajosta esteratsastukseen, joissa kaikissa on paljon miehiä mukana.

Ja niille joille Pedro Torres on vielä tuntematon ”käsite” niin katsokaa seuraava tyylinäyte. Näyttäkää video myös miehillenne, koska uskon, että jaksavat katsoa loppuun asti, vaikka hevostouhut eivät yhtään heitä muuten kiinnostaisikaan. Ja niille joille tämä video on jo tuttu esitän pahoitteluni toistosta. Tämä vaan on niin hieno! Ja ymmärrätte siis ainakin mistä puhun. Mutta ei mua ainakaan haittais, jos oma poikani jonain päivänä haluaisi ratsastaa, kuten Pedro Torres!

Ja tässä yksi video Concalo Carvalho:sta ja Rubista, jotka starttaavat ensi kesän olympialaisissa.

Ja tässä eräs video, jossa yhden kuuluisan härkätaistelijan poika leikkien treenailee ratsastusta (mahdollisesti kotipihassaan) isänsä jalanjäljissä… En linkittänyt härkätaisteluvideota, koska en ole niin kova härkätaistelufani, vaikka onhan totta, että moni härkätaistelija on varsin taitava ratsastaja. Eli varmaan satulassa oppii pysymään jos koko ikänsä siellä tähän tyyliin keikkuu.

Olen kuullut (mutta en varmistanut), että Bastoskin olisi seurannut isänsä esimerkkiä. Oli tai ei niin näyttää siltä, että myös hän on joko syntynyt hevosen selkään tai ”keikkunut” siellä hyvin pienestä pojasta lähtien.

Ja onhan miesratsastajia paljon enemmän monessa muussakin maassa, kuin vain Portugalissa ja toisin päin mieskato ratsastuksessa ei koske ainoastaan Suomea. Ja lajeissahan on tietysti myös Suomessa eroa. Onhan esteratsastajien joukossa suhteellisesti varmasti enemmän miehiä kuin kouluratsastuksessa. Ja toisaalta onkohan kovinkin ”kohtalokasta” lopuillekin ratsastuskoulujen poikavahvistuksille se, että myös tällä hetkellä menestynein esteratsastajammekin on nainen. Noh, ravimaailmassahan jakauma on toisaalta täälläkin melko lailla toisin päin kallellaan. Eikö? Mistähän saisi siis meidän pojille tarpeeksi koukuttavia ratsastavia idoleita? Tai mitenköhän olisi mahdollista saada poikani innostumaan kouluratsastuksesta ilman, ettei tarvitsisi kuunnella mitään vihjauksia sukupuolisesta suuntautumisesta vanhempanakaan. JA sitten haluaisin lisätä siihen toivomuslistaan vielä sen pehmeän ja herkän tyylin, joka Portugalissa on perin kunnioitettua. Ja tyylihän onkin sitten jo ihan eri stoori eikä mahdu tähän pohdiskeluun ollenkaan mukaan, vaikka liittyykin myös vahvasti kulttuuriin. Hmm? Ehkä omalle pojalleni on todennäköisempää ohjautua seuraamaan Granlundin tai Räikkösen viitoittamaa tietä. Ja ei kai sekään haittaa… 🙂