Arvaatteko mitä tehtiin viime yönä?

En oikein itsekään olis uskonut… mutta ostettiin taas lentolippuja. Ai että minnekö? Ei todellakaan ole varmaan vaikea arvata? Juu, oikein arvattu. Ei me todellakaan vaihdeta kohdetta 🙂 Kuka sitä nyt vaihtelua kaipaisi?

Nyt pitää sitten vaan alkaa suunnitella, mitä siellä tehdään kaikki 19 vuorokautta. Köllötelläänköhän me koko aika vaan hiekkarannalla? Vai katsellaanko nähtävyyksiä?

No ensinnäkin… Mennään ihan säästöbudjetilla. Vuokrataan joku talo eikä siis asuta täysihoidossa. Hyvä autovuokraamo meillä on jo valmiiksi vanhastaan tiedossa. Sieltä jo sähköpostitse neuvotellaan sopivan hintaista menopeliä koko ajalle, jotta liikkuminen pysyy helppona. Ja asunnon, etsintään on jo hälyytetty yksi agentti :). Toiselle puolelle jokea taas ajateltiin. Kaikki muu onkin vielä aika avoimena. Vaikka sehän on varmaa, että hevoset kuuluvat varmasti ohjelmaan. Ja merenrantoja ja merenelävä-aiheista toimintaa lapsille.

Joo, tää oli kyllä aika hetken mielijohteesta tehty päätös!  Mut ku, ku, ku … KOKO PERHE HALUAA! Tänä kesänä ei taidetakaan sitten ostaa sitä kasvihuonetta eikä uusia puutarhakalusteita. Se tässä varmasti tuli nyt tällä mielijohdeostoksella sinetöityä. Ja voi olla myös että ”Hullut päivät” täytyy jättää suosiolla väliin ja Citydeal:ista ei voikaan nyt ostaa sitä lahjakorttia kotisiivoukseen vaan ikkunat on urakoitava itse. Säästöä yhtä kaikki!

 

Quinta do Brejo -video

Saunapäivän ilta. Heppa hoidettu koko perheen voimin. Ja nyt jo lapset  syötetty, kylvetetty, hiukset pesty, kynnet leikattu, hampaat harjattu. Ja kaikki nukkuvat. Itse otin myös kunnon löylyt, omatoimisuklaakuorinnan ja alkottoman olusen… Aika raukea olo. Taidan painua köllöttelemään tonne alakerran sohvalle.

Tässä yksi video jonka olemassa olon muistin vasta nyt… Tässä elävää kuvaa liittyen kolmen päivän takaiseen kertomukseeni, joka kertoi Nuno Oliveiran vanhoista talleista ja Charlottesta. Charlottekin näkyy taustalla ratsastamassa sekä pätkässä haastattelua (suunnilleen 24 min kohdasta eteenpäin). Video kertoo paikasta, sen muutoksista ja toiminnasta nykyisin sekä Nunon perinnöstä, tavasta opettaa. Sori, että paikan omistajan, Dom Tomaz Noronha de Alcarcao (Arcos):n (ymmärtääkseni Nunon oppilas itsekin videon mukaan), haastattelu on vaan portugaliksi. Jos ei ymmärrä, niin pölinäthän voi kelata ja nauttia ratsastuspätkistä sekä maisemista.

http://vimeo.com/36102570

Viikonloppuja!

Lisää kehnosti hoidettuja asioita…

kehtaankohan edes tunnustaa? Tänään oli eläinlääkäri tallilla…

Juti Vermon hevosklinikalta tuli tallille raspaamaan kolmea muuta hevosta. Ja kun siinä sitten puhuin  ääneen, että ”olisihan pitänyt Zamullekin raspaus tilata jo pidemmän aikaa sitten”. Kävi kerrankin tuuri! Jutilla oli aikaa ottaa vielä yksi potilas listalle.

Zamu on viimeksi raspattu viime kesäkuussa eli väli on ollut ihan luvattoman pitkä, 9 kk. Tiedän ja myönnän! Minullahan on kohta 20 vuoden ajan ollut omia hevonen/hevosia. Ja hevosteni suut on aina huollettu ja raspattu säännöllisesti. Ainakin ylleensä… Ja myös ongelmallisempia hammaskalustoja on tullut omistettua, joten tiedän kyllä asian tärkeyden. Mutta sitten kun on ollut tässä kaikennäköistä  muuta ja muka kiireistä ja, ja, ja… en ole muistanut tilata eläinlääkäriä raspaamaan, vaikka olen miettinyt asiaa jo ainakin 2 kuukauden ajan tai ehkä pidempäänkin… eli selityksiä, selityksiä…

Noh, se suu ei ollut ihan priima tosiaan! Ei löytynyt kylläkään mitään haavaumia, mutta kaikkea muuta kyllä. Porraspurenta, korostuneita harjanteita ja papukaijan nokkaa jne… ”Ja eikös tämä ole siis tuntunut kuolaintuntumassa mitenkään?”, kysyi lääkäri. Minä siinä vaan ihmettelin, kierin syyllisyydentuskissani ja mietin kuumeisesti: ”että no ei oikeastaan?”  Mietin vain, että onhan tuo pitänyt raspata, mutta mikään oire (jotka yleensä mielestäni hevosistani löydän helposti ja tunnistan yllättävänkin oikein) ole varsinaisesti viitannut minkään laiseen kipuun suussa. Hmmm? ”Ehkä vähän epätasaisuutta tosiaan…”

No vähän lääkäri tuli kuitenkin vastaan ja antoi minulle helpotusta omaan syyllisyystaakkaani sanoen: ”että tällaiset purentaviat eivät kuitenkaan tule ihan lyhyessä ajassa eikä niitä voi huoltaa normaaliraspauksella ellei purentaa ensin kunnolla oikaista”. ” MITÄ ?” Eli siis nämä ongelmat ovat todennäköisesti olleet sillä suussa AINA. Olenhan kuitenkin raspauttanut hevostani lukuisia kertoja ja Zamun kohdalla minulle on aina sanottu, että sillä on ihan ”normaali purenta”. Ja normaalipurentaiselle hevoselle 9 kk  ei ole mikään mahdottoman pitkä väli kuitenkaan. Vaikka en mä näin helpolla taida itseäni kuitenkaan kaikesta syyllisyydestä päästää.

Zamu on aina ollut äärimmäisen herkkä suustaan. Ja on ollut sitä tosiaan ihan AINA. Jo aikoinaan kun Charlotte sisäänratsasti Zamua (se oli jo tuolloin meidän nimissämme) Portugalissa mietin, että ompas herkkä kaikelle eli jopa niin herkkä, että on sen vuoksi hiukan hankala edestä ja reagoi joka ikiseen virheliikkeeseen herkästi. Olen vaan miettinyt, että on oltava sitäkin ”pehmeämpi käsi ja parempi istunta”. Ja aina kun on ollut epätasaisempaa edessä, olen soimannut itseäni. JA olen kyllä miettinyt aina välillä, että josko sillä sittenkin olisi jotain hampaissa, mutta koska raspausten jälkeen asiassa ei ole ollut  kovin suurta muutosta (tosin lääkärit eivät ole  myöskään raportoineet suussa olleen juuri mitään ongelmaa),  olen vaan miettinyt, että ”on vaan kaiketi oltava vieläkin tasaisempi ja pehmeämpi käsi! Ainakin ollaan tilanteeseen sopeuduttu ja ollaan löydetty myös tasainen tuntuma.

Noh, lopputulema tänään oli, että Juti, jota on sanottu jopa alansa parhaaksi tässä asiassa, otti homman haltuun. Zamu rauhoitettiin kunnolla ja sen suu huollettiin ihan viimeisen päälle. Käytettiin poraa, talttaa ja useita erilaisia hiontalaitteita sekä tavallista raspia. Ja lasku oli yhteensä 260€. Ensi kerralla kuulemma kuitenkin selvitään ihan normaalin raspauksen hinnalla.

Ja ompas tosiaan mielenkiintoista nyt sitten seurata onko toimenpiteellä suurempia vaikutuksia ratsastettavuuteen! Ainakin Zamulla on nyt varmaan parempi olo suussa kun hampaat on ihan uudenlaisessa järjestyksessä. Ja muistampahan taas olla epäluuloisempi lääkärien puheisiin. Olenhan tämänkin jo niin monesti oppinut henkilökohtaisesti ja kantapäänkautta.  Zamun vuoksi edelleen vähän suren… että mitähän se on joutunut kärsimään. Se on vaan liian kiltti ja miellyttämisen haluinen 😦 No uusi raspausaika jo tilattu 6 kk päähän. Never again!

Siivouspäivä

Tänään ei tule pitkiä syväluotaavia tarinoita. On siivouspäivä, koska anoppi on tulossa kylään.

Täällä kotonahan on viimeaikoina ollu nää hommat vähän rempallaan, kun olen vain istunut tässä koneella matkakuvien ja blogin parissa. Tarkoitan siis, että olen ollut koneella kaikki ne hiljaiset hetket, jotka olisin voinut käyttää kodinhoitoon välttämättömän lastenhoidon, kokkauksen ja pyykkäyksen lisäksi. Siis välttämättömän olen kyllä tehnyt eli lapset ovat saaneet kuitenkin ruokaa ja rakkautta myös kuluneen kuukauden aikana. 🙂

Paperipinoja kaivellessa löytyy kaikennäköistä. Silmiini osui muutamia keskeneräisiä kaavakkeita, jotka olisivat jo myöhästyneet, ellen olisi aloittanut tätä siivousbrogea juurikin nyt. Jo pari kuukautta sitten niiden kanssa piehtaroin ja olin jopa hiukan stressaantunut siitä, että ”kuinkakohan ehdin ne täyttää lasten hoidon lomassa”. Mutta aika on niin suhteellinen käsite… Olenhan ehtinyt tässä vaikka mitä! Toisaalta onneksi ne olivat noinkin hyvin peittyneet tonne kaiken alle, sillä muuten en olisi varmasti ”henkisesti” kyennyt,  kaavakesuman kuormittaessa aivojani, edes aloittaa mitään uutta eli tämän blogin kirjoittamista. No siinä ne kaavakkeet nyt taas kuitenkin ovat. Ja äitiyslomakin loppuu. Ja työnantajalle pitäisi ilmoittaa, etten vielä ole palaamassa niihin hommiin. Eskarikaavakkeita, vammaistukihakemus, kuntoutuskurssihakemuksia, vakuutusyhtiön kaavakkeita jne…

Pistin hihat heilumaan, pari tuntia vierähti ja pöydällä on nyt läjä postiin meneviä kuoria. Hyvä minä!

Siivotessa löytyi myös muutakin postiin laitettavaa. Mm. tän näköisiä ihania ”hiluvitkuttimia” joita toin Portugalista eräälle valjasseppäkoulun aikaiselle ystävälleni, johon sattumalla törmäsin pitkästä aikaa (noin 12 vuoden jälkeen ?) Hevoset –  messuilla. Siellä tuli puheeksi, että on vaikea löytää koristeellisia ”barokkihenkisiä” solkia mistään… Noh, Portugalistahan niitä saa. Ja niin päätin, kaikkien lasteni keräämien aarteiden, kivien ja simpukoiden lisäksi, raahata vielä yhden lisäkilon näitä mukanani. Mutta onhan se kiva, että nyt piakkoin joku (kuulemma pohjoisruotsalainen Eki-heppa) saa mahdollisesti aika mageet mittatilaussuitset.

Ja niin kiire ei koskaan ole, jottei ehtisi yhteen heppakirjaan vähän kurkistaa. Käsiini osui ”Syvemmälle satulaan” -kirja, jonka jostain syystä intouduin tilaamaan netistä pari viikkoa sitten. No kirja oli nopsaan luettu! Se ei ehkä vienyt minua niin ”syvälle satulaan” kuin nimen perusteella olisi saattanut toivoa, mutta aika mielenkiintoinen se silti oli. Siihen oli kerätty henkilökuvia tai oikeastaan henkilökohtaisia kasvutarinoita 10:ltä suomalaiselta ratsastajalta. Tietenkään kaikkien kertomusten kanssa ei voi samaistua, mutta ovathan ihmisten hyvinkin erilaiset tiet, kohti ammattitaitoa tai selkeämpää ymmärtämystä suhteessa hevoseen ja ratsastukseen, aina kiinnostavia. Erityisesti Hanna Heiskasen raskas taival suorituskeskeisestä asenteesta, itsetutkiskelun kautta, kohti lempeämpää ratsastustekniikkaa, kolahti. Kertomuksia yhdisti myös vahva tiedonjano ja se ajatus, että oppiminen ratsastajana ei ole suoraviivaista ja jatkuu läpi elämän.

Huom! Voin lahjoittaa kirjan nyt eteenpäin, jos joku ei ole vielä sitä lukenut ja aihe kiinnostaisi.

Noh, koti ei tullut todellakaan siistiksi tänään.

Sen verran eksyin matkalla. Luin vielä pari muutakin lehteä ja löysin lisäksi toisen tärkeän kirjan, joka oli  unohtunut avaamattomana hyllyyn. Se on kyllä luettava nyt seuraavaksi! Meidän perheen taustoilla ja mun toimenkuvalla näen, että tämä on lähes velvollisuuteni. Ja koska tänään olen muutenkin tuntenut huonoa omaatuntoa hevosasioiden painottamisesta ohi lapsien, niin tässä hyvä tapa tasapainottaa hiukan tilannetta. Taidan aloittaa kirjan lukemisen NYT.

Historian siipien havinaa…

Lisää matkakuulumisia…

Olihan se suorastaan pakko… eikös tämä ole joku pyhiinvaelluskohde?

No ei, ei me ihan näin fanaattisia olla. 🙂 Kävimme vain moikkaamassa ystäväämme Charlottea (Charlotte Wittbom), joka paikkaa nykyisin pitää. Charlotte ruotsalaissyntyinen nainen, joka on jo asunut lähes kymmenen vuotta Portugalissa. Hän on käynyt Suomessa pitämässä kursseja ja työskenteli myös aikoinaan opettajana Morgado Lusitanossa, jossa häneen alunperin tutustuimme. Oppinsa ratsastajana Charlotte on saanut mm. Mestre Luis Valenca:lla työskennellessään, jolloin hän ratsasti myös muutaman vuoden Apassionata Show:ssa kiertäen esiintymässä ympäri Eurooppaa. Tällöin hän paikkasi oikeastaan show:ssa Luis Valencan omaa tytärtä, joka oli tuon ajan äitiyslomalla eikä itse voinut ratsastaa esityksissä.

Tällä kertaa tälle vierailukohteelle innoituksen antoivat kuitenkin omat lapsemme. Charlottella on muutaman vuoden ikäinen tytär, itse asiassa saman ikäinen kuin keskimmäinen lapseni.  Lapset olivat jo kauan puhuneet, että haluaisivat tavata Charlotten tyttöä uudelleen. Olivat vilkutelleet skypessä toisilleen ja tavanneet tytön (en tarkoituksellisesti käytä lasten nimiä enkä kasvokuvia tässä blogissa) silloin kun nuo pienet olivat noin 10 kuukauden ikäisiä. Charlotte asui tytön kanssa meillä pitäessään kursseja Suomessa. Siitä lähtien lapset ovat säännöllisesti kyselleet hänen kuulumisiaan ja kun päätettiin lähteä Portugaliin, oli heillä ensimmäisenä päässään ajatus ”hyvä sittenhän näemme taas toisemme…” Ja me mieheni kanssa päätimme heti, että noh, otetaan sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla… jälleen uusi hevosiin liittyvä kohde matkaohjelmaan. Sopii meille, kiitos! 🙂

Itse Nuno Oliveira ei varmaan esittelyjä kaipaa. Tila, Nuno Oliveiran tallit ja koti, sijaitsevat Malveiran kylässä, kauniin ja vehreän vuoren rinteellä. Rinne on ajoittain jopa niin jyrkkä, että käveleminen on haastavaa ja vaatii myös kuntoa. Nunon vanha kotitalo on tilalla alimmaisena, seuraavalla ”tasolla” sijaitsevat tallit, jotka ovat hyvin erikoisen malliset ja ahtaat, mutta niitä on viime vuosina kunnostettu ja osa talleista on remontoitu täysin asiakkaiden majoitustiloiksi. Tallien yläpuolella rinteessä sijaitsee Nunon toimisto sekä kuuluisa maneesi, jossa Nuno ratsasti ja opetti.  Maneesin, joka oli nykyratsastajan silmään pieni, hämyinen ja jopa tunkkainen, tunnisti heti samaksi, joka monessa videopätkässä näkyy taustalla. Mietin itse, että ”mahtuuko täällä edes kääntymään”, mutta tosiaan… Nunon hevosethan liikkuivat aina hyvin notkeasti ja ketterästi kootussa muodossa. 😉

Ylimpänä rinteessä, jopa niin ylhäällä, etten ihan meinannut jaksaa edes sinne kavuta, oli lisäksi vielä kenttä. Kaunis, kaunis kaunis… Ihanan suojaisa, rauhallinen keidas, jonka ympärillä puut ja pensaat kukkivat, keskellä kaksi pilasteria ja näkymät alas talleille ja kylään olivat upeat. Olisin voinut jäädä siihen penkille nautiskelemaan muutamaksi päiväksi tai ehkä viikoksi. Jo ihan vain paikankin takia taitaa olla pakko joskus palata tänne. Ja kyllä mulle sopis istua hevosen selkäänkin sillä vuorella, napsauttaa vähän oopperaa nauhurista soimaan ja pyöräytellä parit kuviot… Liikkuukohan hevosetkin tällä vuorella yhtä taijanomaisesti, kuin mitä paikan ”atmosfääri” antaa olettaa.

Charlotte on vuokrannut osan talleista ja pyörittää nykyisin paikassa omaa yritystään. Hän opettaa klassista ratsastusta sekä ratsastaa ja kouluttaa nuoria hevosia. Charlotte aloitti oman yrityksensä kanssa tällä tilalla, ehkä aika uskaliaastikin (tähän taloustilanteeseen nähden),  noin vuosi sitten, mutta pikkuhiljaa toiminta on kuulemma alkanut käynnistyä ”ihan kivasti”. Tarkoituksena on ottaa vastaan ulkomaisia asiakkaita näihin tunnelmallisiin puitteisiin. Hevosetkin ovat lisääntyneet pikkuhiljaa. Charlotte on todella määrätietoinen, joka on päättäväisesti edennyt kohti omaa unelmaansa. Näitä uskaliaita ihmisiä aina jotenkin ihailen. Ja todellakin! Mikä voisikaan olla hedelmällisempi maaperä toimia Charlotten kaltaiselle, klassisen kouluratsastuksen ”fanaattiselle” ihailijalle, kuin Nunon vanha valtakunta. Charlottella on tällä hetkellä apunaan pari Ruotsalaista tyttöä. Niin, että vaikka muualla Portugalissa näitä hevoshommia johtaa pääosin miehet, niin tällä vuorella edetään ”girl power:illa”. Vaikka tosin AIKA isot saappaat tytöillä onkin täytettävänään.

Charlotte käy pitämässä kursseja myös mm. kotimaassaan Ruotsissa sekä Englannissa. Aikaisemmin hän kävi myös Suomessa. Tuolloin toimimme mieheni kanssa yhteyshenkilöinä. Kuitenkin meidän oman elämämme muilta haasteilta ( kuten omakotitalonrakennus ym. ) ei viime aikoina ole ollut aikaa ylimääräiseen organisointiin, kuten kurssien järjestämiseen. Varsinkin kun hyvää valmennusta on muutenkin ollut saatavana. Mutta kenties taas joskus? Jos jotakuta kiinnostaa Charlotten valmennus tai kurssit Suomessa, vastaan mielelläni kysymyksiin hänen opetustyylistään ym… Ja kirjoittelen joku päivä siitä mahdollisesti lisää.

Totilas ja kaksi eri tyyliä

Tässä on ihan super hyvää analyysia kahdesta eri tyylistä ratsastaa Totilasta. Kaverini laittoi pätkän facebookiin ja jäin jumiin koko iltapäivän ajaksi. Katkonaisesti onnistuin pääsemään loppuun, mutta tarkkaan katsoin ja kelasin, koska oli erittäin mielenkiintoinen… Videossa pätkiä Totilaksesta Edvard Gal :in ja Matthias Rath :in alla. Suosittelen muillekin viettämään erityisen antoisan ja avartavan tunnin aiheen parissa.

Vaikka en ehkä ole ihan varma allekirjoitanko kaikkea tästä viimeistä yksityiskohtaa myöten… Esim ihan kaikkea en ymmärrä tai en haluaisi samaistua koskien ohjastuntumaa tai ainakin asiaa täytyy vähän pohtia. Hmm? Sopiikohan maailmanennätysratsukon toimia kyseenalaistaa millään tavalla? Ihan vähän kuitenkin… 🙂 Ja koulutusmetodeistahan tässä ei puhuta mitään, vaan ratsastajien tavoista käyttää apuja ja hevosen rentoudesta eri ratsastajien alla. Ero rentoudessa sekä ratsastajan ja hevosen välisessä suhteessa on todellakin huikea!!

Kuitenkin on kiva huomata, että videon katsottuanikin, olen edelleen vakuuttunut omien valmentajieni opeista ennen kaikkea suhteessa istuntaan, painon käyttöön, jalka-apuihin sekä lantion käyttöön. Erittäin mielenkiintoista! Monet noista tämän videon sisältämistä näytevideoista olinkin jo nähnyt, mutta en ollut todellakaan katsellut, niitä noin analyyttisin silmin. Avartavaa ja opettavaista! Katsokaa itse!

What a great morning!

Huomenta!

Mitenkähän paljon ihminen saisikaan aikaan, JOS saisi nukkua? Meidän muksut nukkuivat pitkästä aikaa kaikki putkeen 12 tuntia heräämättä tai edes ääntelemättä. Tai siis empä ole ihan varma onko tätä koskaan aikaisemmin tapahtunut. Kaikki ovat ihan hyviä nukkujia, mutta kun niitä on kolme, niin kyllä meillä yön tunteinakin riittää tapahtumia. Itsekin nukuin noin 9 tunnin yhtenäisen pätkän, jonka jäljiltä ihan mahtavan energinen olo! Wau! Ehdin jo lukea tässä aamukahvilla perjantaisen Hevosurheilun sekä viimeviikon Hippoksen.

Pari juttua jäi mieleen erityisesti.

Juttu Hippoksessa Apassionatasta oli yllättävän laaja ja monipuolinen. Ja alkoi melkein hiukan harmittamaan se, etten tänä vuonna päättänyt mennä katsomaan show:ta. Olin ajatellut, että jätän väliin, koska liputkin ovat suht tyyriitä ja joinain vuosina olen ollut jopa hiukan pettynyt show:n ohjelmaan ja tasoon. Luulen, että olen nähnyt esityksen Suomessa noin 5 kertaa ja on kyllä ollut joitain huikeitakin vuosia. Ekalla kerralla muistan henkeni lähes salpaantuneen ohjelman alussa valkean oriin laukatessa yksinään lavalle ja tehdessä piruetteja takajaloillaan. Ja kaikki ne valot ja efektit! Vieläkin tulee kylmät väreet kun muistelen sitä hetkeä. Myöhemmin show on ehkä hiukan toistanut itseään, mutta on toki muitakin hienoja muistoja jäänyt. Ystäväni Charlotten esiintyessä show:ssa useampi vuosi sitten, saimme käydä myös takahuoneen puolella. Se oli mielenkiintoista! Erityisesti ihmettelin verryttely kenttää, joka oli noin yhden juoksutusympyrän kokoinen lämpäre hiekkaa, jossa koko jengi show:n aikana verrytteli hevosiaan. Se on kyllä suoritus verrytellä siinä ja painella sitten suoraan suuren yleisön eteen esittämään korkean koulun liikkeitä. Vaatii kyllä todellista ammattitaitoa! Itselläni on vaikeuksia maneesissa, kun siellä on useampi kuin 4 ratsastajaa saman aikaisesti… Mutta sinäkin vuonna esitys tosin oli minulle lievä pettymys ja Charlottekin kertoi jälkeenpäin suurista vaikeuksista, joita ryhmällä oli ollut. Show: n huipennuskin, flyygelin päällä tanssiva hevonen, jäi siinä näytöksessä väliin. Kieltämättä mulla on ehkä ollut huonoa tuuria näytösten suhteen. Ja aina kun olen jättänyt väliin, ystävät ovat kehuneet sitä. Ehkä ensi vuonna sitten uudella onnella!

Toinen mielenkiintoinen juttu oli se, että Carlos Manuel Lucas Lopes oli käynyt Suomessa valmentamassa kilparatsastajia… No minullehan ei ole uutta, että Portugalista löytyy ”hyviä ukkoja” valmentamaan Suomeen. Nimimerkillä ”kokemusta on :)… Mutta mikä eritoten herätti pohtimaan, oli ajatus, jonka Antonio do Vale (Suomessa asuva portugalilainen ratsastaja, joka edellisen oli kutsunut Suomeen) lausui haastattelussa ääneen. ”Suomalaisilla on hyviä hevosia ja vahva perusratsastustaito… mutta heiltä puuttuu kuitenkin uskallusta viedä kilparatsastusta seuraavalle tasolle… ja suomalaiset osaavat hyvin perusasiat, mutteivat sen jälkeen siirry eteenpäin.” Ajattelin, että TOI ON NIIN TOTTA! Samaa asiaa on oma valmentajani Rodrigokin useaan otteeseen täällä ollessaan miettinyt erilaisia ratsukoita opettaessaan. Ja hups, noin vaan, jo muutamalla tunnilla ratsukot ovat kokeilleet uusia juttuja ilman suurempia ongelmia… ja uusia ja uusia…

Onko se joku perfektionismiin liittyvä luonteenpiirre, ettei uskalleta kokeilla uusia vaikeampia asioita kunnes edelliset on hallussa täydellisesti… ja tuleekohan sitä täydellistä päivää ikinä? Ja kenellekään oikeesti? Ja siis jotenkin tuntuu, että ehkä ihan kaikki valmentajat Suomessa eivät itsekään ole edenneet kuin tietylle tasolle ja kokonaiskuva ajattelusta pidemmälle etenemisestä vain puuttuu. Vai miksi sitten hannataan? Tai jotenkin lykätään kehitystä…Tietty onhan kaikilla omat rajoitteensa ratsastuksen suhteen ,mutta aina se ei tunnu olevan ihan siitäkään kiinni. Ihan kuin kehitys olisi oikeutettua vain toisille…? Hmm? Kuitenkin tämä asia on varmaan petraantumassa osin ulkomaisten valmentajien, joita Suomessa on nykyisin jo paljon ihan tavallisten ratsastajienkin ulottuvilla, kuten myös ihan muutenkin kehityksen edetessä. Perusasioden hallinnan puolesta liputan kyllä, mutta aina on uskallettava myös pois omalta mukavuusalueelta, jotta kehitystä tapahtuisi.  Henkilökohtaisesti ratsastaminen Portugalissa ja portugalilaisten valmentajien johdolla on antanut minulle ihan uudenlaisia tavoitteita ratsastajana. Uskallan jo sanoa ääneen, että ”tavoitteenani on ratsastaa omalla hevosellani kaikki GP-liikkeet omalla hevosellani tai enemmänkin”… ja olenhan vain harrastelija 🙂

Ja olihan noissa lehdissä kaikkea muutakin kivaa ja hyvää juttua, mm. kasvatuksesta ja ratsastuspilateksesta, mutta tää tarina alkaa paisua ihan käsistä. Pääasia että olin virkeä ja sain lukea lehdet ihan rauhassa. Nyt ajattelin lähteä tallille ja vielä päivänvalon aikaan! Tällaisia aamuja lisää kiitos!!

Ratsastuskuvia matkalta

Perjantai-ilta lätkäleskenä eli siis mun perusperjantai.

Mutta kun lapset jo nukkuu ja tv:stä ei näytä tulevan mitään järkevää, niin on hyvä hetki alkaa tyhjentää kamerasta lomakuvia. Meillä oli siis kaksi kameraa mukana eli toinen ihan tavallinen digikamera ja toinen ratsastuskuvia varten. Toisella saa vain ulkona hyviä kuvia, mutta siinä taas on toimintoja, joilla on helpompi ottaa kuvia liikkuvista kohteista. Ja sekä kuvat että videot on mun mielestä mielettömän hyviä nimen omaan opetuksen tukemisessa. Varsinkin jos kuvat tai videon katsoo heti tunnin päätteeksi, niin muistaa vielä hyvin kaikki kohdat, että miltä mikäkin tuntui juuri jollain tietyllä hetkellä. Ja saa sitten vielä paljon paremman käsityksen omista virheistään ja onnistumistaan. …Ja ehkä saattaa oppiakin jotain. Tässä joitain räpsyjä tämän matkan ratsastuksista.

One good moment :)… Minä ja Relicario Marin tunnilla. Ihana heppa, superhyvin koulutettu, hyvä ope, hyvä tunti ja hyvää palvelua kun vielä ottaa kuviakin kaupanpäälisiksi opetuksen lomassa 😉 Kiitos Mari!

Ja kun kuvat on kaiken lisäksi niin julmia…Kaikki virheet paljastuu. Nääkin näyttää ihan hyviltä mutta omat asentovirheet löytää aina itse kuvista taatusti. (huomatkaa mun oikea olkapää ja alakuvassa pää :))

Ja sitten vielä toiseen suuntaan sulkutaivutusta ja jälleen paljastuu oikea olkapää ja oikea kylki… Eli noita juttuja vinouksista joista olen puhunut aikaisemmin. Eikä ne ees kuulemma nyt näyttäytyneet niin voimakkaasti. Ja vasen käsikään ei pysy lähellä vartaloa … 🙂 Mutta kyllä mä nämä vielä pois itsestäni viilaan!! I promise!

Ja sitten Mari, jonka ryhdin näkee kaukaa… Wau!

Ja sitten pari kuvaa Casa Cadavalin hevosesta jota kokeilin viinipellon laidalla. Ja kypärää (jota aina käytän) ei ole koska en ollut varautunut ratsastamaan. Ihan kivan tuntuinen hevonen tämäkin, vaikka olikin hiukka ”jännitystä ilmassa”.

Ja lopuksi vanha tuttu Reno, Morgadossa…

Kevään heppailukalenteri kuntoon – huhti-toukokuu

Olen taas täynnä hevosintoa ja treenimotivaatio kohdillaan. Erilaista valmentajaa olis tuloillaan Suomeen huhti-toukokuulle. Ja kaikkialle olis niiiiiin kiva päästä!

Nyt olis vaan saatava sovitettua kaikki kalenteriin. Ja vielä tietenkin siten että koko perheen kokonaisuus toimii. On sovittu täällä kotona, että viikonloput yritetään jakaa tasan aikuisten harrastamiseen, mutta myös perheen kanssa yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Siis jokainen enemmän aikaa vievä valmennus tai muu tapahtuma johon osallistun yksin, tarkoittaa karkeasti yhtä ”yksinäistä” lastenhoitovuoroa viikonlopulle, jolloin mies siis harrastaa omia juttujaan sekä sitten myös kahta yhteistä viikonloppua perheelle. Eli käytännössä yhden viikonlopun kestävät valmennukset mahtuvat kalenteriin maksimissaan neljän viikon välein… No eihän se tietty koskaan ihan noin tarkkaan mene, mutta on mietitty, että tällä systeemillä kaikki perheessä pysyisivät tyytyväisempinä pitkällä juoksulla.

Ainakin nämä kaikki houkuttelisivat

Catherine Laurenthyn kurssi 28.3-1.4.Vihdissä Koivulan tilalla.  Ajattelin, että olisi kiva mennä katsomaan tunteja, koska mukana useampia tuttuja ratsukoita. Enkä ole koskaan Catherinen kurssia vielä ehtinyt näkemään.

Paolo Bastos valmentaa Inkoossa ja Riihimäellä 28.-29.4. Lajina Working Equitation eli työratsastus. Olis huippu kiva osallistua omalla hevosella, mutta menee kyllä pahasti päällekäin Marin valmennuksen kanssa. Yritän luovia jos onnistuis osallistua esim. noille teoriaosuuksille.  

Paolo Bastos Turussa, Raadelman ratsutilalla 14.-15.4. Olen kyllä melkein valmis jälleen ajamaan Turkuun asti kurssia katsomaan jompana kumpana päivänä. Saisinkohan seuraa? Anyone?? Saiskohan miehen houkuteltua mukaan, jos lapsille keksis jonkin hyvän sijoituspaikan? Olis kiva tehdä tällainen kevätretki. Hevosta en viitsi sinne Turkuun asti kuljettaa, varsinkin kun on muutakin valmennusta taas piakkoin tulossa. 

Marin (Faria de Carvalho) valmennus 27.-29.4. Kirkkonummella. Tää on huhtikuun ykkösenä mun tavoitelistalla. Eli ajattelin mennä ja osallistua omalla Zamulla. 🙂 Eli aion järkätä homman niin että onnistuu ja pääsen. Samalle viikonlopulle vaan osuu myös lasten jumppien kevätjuhlaesitykset eli vähän ajoitus- ja käytännön suunnittelua tämä vaatii. 

Fial – Suomen lusitanoyhdistyksen katrilliharjoitukset 5.5 Riihimäellä. Yritän osallistua hevosella. Jos ei onnistu lastenhoitohommat ym. kuljetusjärjestelyt niin sitten raahaan koko meidän jengin sinne katsomaan. Voidaan sitten tehdä joku yhdistetty kevätretki siitä lasten kanssa jonnekin. Hommaa uhkaa vielä kuitenkin tytön 5v. baletin kevätesitys, ”kiiltomato tanssi”, jonka päivämäärä ei ole vielä varmistunut… Sitte tiedän kyllä mikä menee ykköseksi 🙂 

Rodrigo Costa da Matos toukokuun vikalla viikolla Suomessa valmentamassa. Yleensä Rodrigo matkallaan, kurssien välissä, yöpyy aina joitain öitä meidän kotona, joten saan ehkä ”raahattua” hänet pitämään minulle tunteja jossain välissä meidän omalle tallille. Aikataulu ei ole kuitenkaan vielä mitenkään selvä. Mutta toivon että tulee!

Ja sitten juuri äsken yksi ystävä luetteli vaikka mitä mielenkiintoisia valmennuksia huhtikuulle. Noita olis kanssa kiva päästä edes vähän ihmettelemään. Kääk! Tarjontaa siis olis, mutta jos hommaa laskee ton edellä mainitsemani kaavan mukaan, niin voisin maksimissaan valita näistä kaksi. Kevät on muutenkin aika tiukkaa toimintaa, kun on juhlapyhää, vappu, pääsiäinen, äitien päivät ja kevätuhlat. Miehellä taitaa olla toukokuulle merkattuna ainakin yksi kalastusviikonloppu ja lisäksi parit sukulaislasten synttärit ja yhdet häät. Eli ahdasta on kalenterissa! Eiku sovittelemaan palasia kohdilleen!

Kaverikuvia

Huomenta!

Olympiavoittajan 29 v. synttäreiden (eilen) kunniaksi… Kaivoin yhden fanituskuvan tasan vuoden takaa ProAgrian retkeltä Hollannista. Näköjään tää mun hevoshulluus on nyt edennyt tälle tasolle 🙂 … tai siis ollaan palattu teinityyppiseen fanitukseen.

Minä ja Bonfire (siis 28v. tässä kuvassa)

o

Se näytti kyllä pellollaan aika onnelliselta kevätauringon lämmittäessä viime keväänä.

Ja vaikka en siis mikään suurempi Anky -fani olekkaan niin laitetaan nyt tämäkin

Hauskaa päivää!