Coudelaria Henrique Abecasis esittelyvideo

Tuttu siittola esittelyssä Portugalin ehkä suurimmassa ja tärkeimmässä hevoslehdessä.

Olkaat hyvät!

http://www.equitacao.com/videos2.php?nvideo=334

 

Coudelaria Henrique Abecasis

Joskus taannoin ajattelin, että voisin enemmänkin kirjoittaa tänne blogiin näistä lusitanokasvattajista, joita tunnen. Mutta sitten tuntuu, että on vaan koko ajan niin paljon muuta asiaa, etten ole ehtinyt aiheeseen tarttua. Ja oikeastaan, kun on nämä kasvattajatiedot on myös sellaisia, joissa olisi myös samalla oltava mielellään kirjoitetut faktat kunnossa (suvut ja linjat ym.)… Onhan se niin, että huomattavasti haasteellisempaa kirjoittaa oikeaa tietoa, kuin tällaista perus diibadaabaa, jota päivittäin tänne rustaan 😉

No tänään ajattelin kuitenkin laittaa muutaman huomion tutun kasvattajan saavutuksista. Täältä voi tutustua ensihätään minkä näköisestä paikasta on kysymys:

Coudelaria Henrique Abecasis

Jotain aikaisempia postauksia olen Tiagosta ja kumppaneista tänne jo kirjoitellutkin, mutta vähän toisenlaisesta näkökulmasta (klikatkaa kategorioista kasvattajanimellä Coudelaria Henrique Abecasis niin näätte ne jutut). Ja entä mitäs nyt tällä kertaa?  Sitä vaan, että ovat jälleen pärjänneet näyttelyissäkin niin hienosti! Ja Portugalissa se ei ole ihan helppoa. Siis ennen kaikkea, kun toi kasvatustoiminta on hiukan eri mittakaavassa, kuin esimerkiksi täällä Suomessa. Esimerkkinä se, että monella kasvattajalla on satoja hevosia, joista valita vain parhaat näyttelyihin. Ja lisäksi nykyisin todella monella kasvattajalla on paljon todella hienoja yksilöitä tarjolla. Ja maassa on myös useita valtavia ja kuuluisia siittoloita, joilla on satojen vuosien historia eli kokemusta kasvattamisesta siis riittää. Ja näillä vanhoilla tiloilla on tietysti myös enemmän rahaa käyttää hienoja oreja, valita parhaat tammat sieltä joukosta ja käyttää vaikka minkälaisia alkionsiirtosysteemejä, jotta saadaan paljon varsoja parhaista geeneistä. Ja lisäksi nimikin tietysti vaikuttaa näyttelytoiminnassa paljon. Eli ei ole ihan helppoa päästä esiin, jos on pienempi kasvattaja (alle sata päätä), nuorempi kasvattajanimi (vain 25 vuotta kasvatusta) eikä omaa esim. erityisiä suurempia meriittejä ratsastushistoriassa/kilpakentillä. Yleensä näyttelyiden kärkikaartissa notkuu aina samat takuuvarmat nimet vuodesta toiseen…

Mutta näköjään se on kuitenkin mahdollista ”pienenkin ponnistaa”! Ja ei kai Abecasistakaan enään ihan pieneksi enään voi sanoa. Jo muutamana aikaisempanakin vuonna näyttelymenestyksiä on tullut ja tuoreimmat juuri muutama viikko sitten, tältä vuodelta, Ponte do Liman hevosfestivaaleilta.

”Henrique Abecasis Stud won on in the Horse Fair of Ponte de Lima the 1st and 2nd place,in the class of Puro-Sangue Lusitano with 4 years old with the horses Disponivel do Pilar and Divagante do Pilar, respectively.

We also highlight the clearance of Divagante do Pilar for the final of the Nacional Cup of Dressage that will be from the 23th to the 25th of November. Divagante do Pilar is one of the 8 horses determined for the preliminary degree.” (Lainaus päivityksestä heidän omilta facebook -sivultaan 28.6.2012)

Tässä noista molemmista 4-vuotiaista (tosin jo noin vuoden vanhat) videot. Eli nythän molemmat on jo esitetty näyttelyssä tietenkin myös ratsain.

Disponivel do Pilar

Divagante do Pilar

ja tässä toinen pätkä ratsain Divagantesta

Olen vieraillut paikassa useampaan kertaan ja jotenkin alan jo erottamaan hevosten ulkomuodosta sen erityisen ilmeen, josta voisi jopa tunnistaa (vaikka isommasta laumasta) eläimet Abecasiksen kasvateiksi. On aika jännää alkaa huomata, että saman rodun sisälläkin on selvästi niin erilaisia tyyppejä ja linjoja, joista toisista pitää ja toisista ei ihan yhtä paljon. Näillä tämän talon kasvateissa pidän erityisesti niiden pään muodosta ja ilmeestä. Ilmeisesti ori (Vigoroso da Broa, MV), jota ovat käyttäneet paljon, jättää aika voimakkaasti nimenomaan ilmettään jälkeläisiin. Käytetyistä päälinjoista myös ehdottomasti tämän talon suosikki on Veiga-linja, jota siis on aika vahvasti monen hevosen taustalla molemmilta puolilta. Lisäksi toinen mielestäni aika leimallinen piirre Abecasiksen hevosissa on vankka rakenne, leveä rinta, suorat ja vahvan näköiset jalat ym. Jo kolmivuotiaat laitumella näyttävät siellä heidän laitumillaan yleisesti (lusitanoiksi) aika kookkailta ja voimakkailta. Näkee, että on riittävästi runkoa, johon lihasta on hyvä lähteä rakentamaan. Sori, en juuri nyt löydä sopivaa kuvaa josta näkisi hyvin… Ja monilla on lisäksi aika kiva rento liike ja kivasti potkuria myös takana. Mutta videoistahan näkee jo jotain. Tässä muutama muu kasvatti, joista löytyi videoita.

Tätä ekaa en ollenkaan tunne tai muista…

Corsega do Pilar

Biscoito

tän selässä olen itsekin käynyt. Ihanan jytky ja komea kaveri. Tykkään sen ilmeestä ja ulkonäöstä. Ihana kihara tukka… Sydän, sydän…

Tässä yksi vähän vanhempi, jota on myös muistaakseni käytetty myös siitoksessa …Publicano 15v.

Ja tässä kuva parin vuoden takaa sen ikäisestä orilaumasta, että jos oikein laskeskelen niin luulen, että näyttelytähdet löytyvät myös tästä pienestä poikajengistä. Ovat kaksi kuvassa 2-3 vuotiaita.

Hurmuripoikajengi omalla laitumellaan. Coudelaria Henrique Abecasiksen kasvatteja 2-3v. (kuva otettu vuonna 2010)

Abecasiksella on tehty selvästi myös koko ajan rankasti menestyksen eteen töitä. Lauma on myös kasvanut jatkuvasti, niiden vuosien ajan, joina olen heitä tuntenut. Ehkä ainakin tuplaantunut ellei triplaantunut? En enää pysy ollenkaan kärryillä, enkä edes tiedä kuinka paljon nykyisin syntyy vuosittain varsoja. Olikohan se jotakin 10-20 välillä… kun viimeksi kävimme ja kysyimme tämän vuotisista varsoista. Mutta en ole ollenkaan varma! Pellot pullollaan toinen toistaan kivemman näköisiä! Lisäksi Tiago muistaa aina painottaa, ettei halua jalostaa ”väriä laadun kustannuksella”, joten suurin osa laumasta on kimoja. Mutta onhan siellä jokin poikkeuskin joukossa.

Blogini otsakekuvassa on myös Abecasiksen tammavarsoja. Kuva on noin 5 vuotta sitten otettu.

Tässä kuva tältä alkukesältä 1-3 vuotiaiden tammojen laumaa…

Parivuotiaita tammavarsoja omalla laitumellaan (kuva kesäkuulta 2012)

Tässä lisää pikkutammoja 1-2v (kuva kesäkuulta 2012)

Lisäksi olen ymmärtänyt, että kaikki tammat ratsutetaan 3 vuotiaina, jotta nähdään, onko luonne sopiva työntekoon eli silloin myös jalostukseen. Eli kaikki tammat koulutetaan tiettyyn pisteeseen asti, vaikka asuisivatkin siitä eteenpäin elämänsä loppuun asti laitumilla. Eikä tosiaan vain kulkemaan satulan alla eteenpäin vähän käyntiä ja ravia, vaan kokeillaan oikeasti niitä vähän kaikkeen, esteille, kouluun, työratsastukseen sekä härkärtaisteluun… Siis kaikessa tietenkin ehkä vain alkeita, mutta sen verran kuitenkin, että käyttöominaisuuksista saadaan selvä kuva. Ja Tiago myös kuljettaa hevosiaan, jos jonkin moisissa käyttötesteisteissä. Eli ei mennä siitä missä aita on matalin. Ja selvästi suuntana taitaa olla jalostaa isohkoja nykymallisia lusitanoja, joilla on vähän enemmän liikettä. Mutta lisää tietoa noilta ylhäältä linkin takaa löytyviltä sivuilta! Tässä taisi nyt olla tämmöinen pieni mainospläjäys tällä kertaa.

Mutta pidän itse paljon heidän kasvateistaan ja seurailen suurella mielenkiinnolla tulevaa menestystä näissä jalostuspuuhissa…

Joku noista ihanista poitsuista vuodelta 2010

Oli hyvä loma…

…ja nyt tässä vasta jäähdytellään ja sulatellaan shokkia kotiinpaluusta.

Nurmikko rehottaa eikä täällä kotona puutarha kukikaan huolitellun näköisenä… Uima-allaskin puuttuu pihasta, kahvi on kallista, oliivit eivät ole tuoreita, eikä tomaattikaan maistu yhtä makealle kuin Portugalissa. Niin ja punaviiniä ruokapöydässä on ikävä ja, ja, ja… Eikä hevoseni neljäs perusaskellaji olekaan passage, kuten Marin hevosten. Täytyy taas alkaa totuttelemaan kotimaan arkeen. Mutta kesäloma jatkuukin vielä ja ehkä aloitan  suomifiiliksen hakemisen Oululaisen jälkiuunileivästä 🙂

Vaikea on myös alkaa kirjoittaa, kun en tiedä mistä päästä tätä koko vyyhtiä alkaisi purkaa. Kuvia olen siirtänyt kahdesta kamerasta koneelle monta tuhatta ja tuliaisina on taas tuotu paljon uusia idoita, ajatuksia ja oppia, jotka pitäisi vaan säilyttää ja saattaa käytäntöön myös täällä Suomessa. Loma selvitti hyvin ajatuksiani myös oman tulevaisuuteni suhteen, niin ratsastukseen kuin muuhunkin elämään liittyen. Saapahan nähdä mitä tässä voimaantuneessa olossa saa sitten todellisuudessa aikaiseksi? Ja on ennen kaikkea myös sellainen tunne, että oma ratsastus on taas harpannut jonkun uuden askelman eteenpäin ja tehtävänä olisikin nyt yrittää pysytellä tällä uudella askelmalla eikä taas pikkuhiljaa taantua vanhalle tasolle. Aika näyttää, mutta ihan jännittää mennä tallille ja palata oman hepan selkään.

Tänään vain pieni pintasilaus lomakuvista… Aloitan matkakuulumisten kanssa heti kun keksin mistä päästä alkaisi niitä purkaa. Pitäisiköhän aloittaa Marin loistavista opetustunneista ja ihanista oppimestareista? Pääasiassa ratsastettiin Marin silmien alla aamuisin 1-2 h. ja kierreltiin muualla iltapäivisin. Tässä yllä Marin (ex.) GP-kisahevonen Nuxeque (kasv. Pedro Passanha) ja alla Relicario (Kasv, Joao Pedro Rodrigues)

…vai aloittaisiko  Henrique Abecassiksen tai Joao Pedro Rodriguesin nuorista hevosista, joita käytiin myös ihmettelemässä? Tässä alla eräs ketterän oloinen kaveri (1v.) sekoitus Xaquiro ja Hostilin linjoista 🙂 Kasv. Joao Pedro Rodriques. Ja alla kuvassa Henrique Abecassiksen laumaa.

Vaiko ihanista varsuleista, joita myös oli taas kaikki laitumet pullollaan. Niitä käytiin rapsuttelemassa mm. hikisellä retkellä Alterissa sekä siellä täällä laitumilta ohikulkumatkoilla bongailtiin. Varsakuumettakin hiukan ilmassa. Mutta tässä voisi ehkä sanoa, että onneksi Zamu on ruuna, joten en pääse heti tekemään mitään hätiköityjä virheliikkeitä ;). ”On ne niiiiin inania”

Ja jotain on pakko kirjoittaa myös koulukisoista, joita käytiin vähän katsomassa tai oikeastaan kannustamassa Marin tyttöä kentän reunalla. Sekä tietenkin Portugalin mestaruuskisoista Working Equitationissa. Sekä tietty mun ja Kaisan (villiintyneestä) fanituksesta noissa kisoissa, sillä olihan siellä meidän idoli Pedro Torres:kin… Mutta siitä vähintäänkin ihan oma juttunsa. Kaisa otti varmasti lähelle tuhat kuvaa noilta kahdelta päivältä ja minä ehkä puolen tuhatta… ja muutenkin meni ehkä hiukkasen huvittaviin mittasuhteisiin se fanitus ;), mutta sitten sitä iltasella siellä ”kämpillä” mietittiin, että onhan se hyvä kun vielä tässä iässä osaa innostua jostain. Mutta ihan aikuisten oikeasti nähtiin siellä kyllä tosi siistiä ja hyvää ratsastusta.

Lyhyt pyrähdys myös Morgado Lusitanossa, jossa ratsastettiin Paolo Sergio Perdigaon ohjauksessa kukin yhdet tunnit.

Ja lisäksi pitäisi varmaan kirjoittaa kaikesta säätämisestä lasten kanssa, joka kuului tällä kokoonpanolla kyllä asiaan. Ja olihan sitä 🙂 ja myös ehkä hiukan liian pitkiä ajomatkoja ja rankempiakin päiviä. Ja sitten riittäis juttua eräästä pienestä pojasta, joka opetteli matkan aikana kuivaksi pois vaipoista. Ja tulihan sitä pyykkiäkin, mutta nyt näyttää siltä, että meidän talossa on enään yksi vaippaikäinen. 🙂

Ja aina ne oli ihan joka vesialtaassa koukkimassa…

Mutta kyllä meillä oli myös kivaa lasten kanssa ja lapsille mieleistäkin ohjelmaa mahdutettiin melkein kaikkiin päiviin. Ja vähintään uima-allas -tuokio kuului tietysti, joka päivän ohjelmaan. Ja voisin ehkä kirjoittaa myös noista turistiretkistä Cascaisiin, Lissaboniin, meriakvaarioon ja vanhaan kaupunkiin, luonnonkauniille rannoille Alentejo:on, Sintraan, Monserratiin, Queluziin…vaikkei kaikki heppoihin liittynytkään. Sillä nekin olivat lomatunnelman kannalta ihan olennaisia. Ja olen myös vahvasti sitä mieltä, että Portugalista löytyy muutakin kivaa kuin vain hyviä hevosia ja ratsastajia. Esim. rantoja, kapeita katuja, hyvää ruokaa, viiniä, linnoja, kukkivia puutarhoja…

… sekä ehkä maailman suurin ja ihmeellisin kiipeilypuu. Ainakin isoin ikinä näkemäni…Ihan mieletön!

Ja kivoja myyntihevosiakin tulee tietty aina vastaan. Niin tälläkin kerralla. On vaan osattava pitää ajatukset focuksessa realiteetteihin… käytössä olevaan rahaan ja aikaan pienten lasten kanssa. Yksi hevonen riittää!! Eikö?

No tässä kuitenkin esimerkiksi yksi kiva 5v. tamma: Emä Ortega (sama kasvattaja kuin Zamulla, Dr. Estevam Lancastre) ja isä on Kyran kouluratsuna Suomalaisillekin tutummaksi tullut Rico. Myyntivideo kuulemma tulossa Youtubeen ratsastettuna piakkoin. (Laitan viestiä kun tulee) Ja itse voin ladata huomenna itse ottamani videopätkän irtojuoksutettuna. 

Ja parin kaverin hepatkin tässä reissussa nähtiin… Toinen tulossa piakkoin Suomeen, joten lusitanojen määrä kasvaa taas vähintään yhdellä. Jee!!

Ja sitten tietysti lisään vielä heppakuvia, heppakuvia ja vielä vähän heppakuvia 🙂 Ja jotain videopätkiäkin ratsasteluista tuli otettua.

Ja hauskasta majapaikastakin riittäisi jotain kerrottavaa. Paikka kuitenkin sopi erittäin hyvin mölyävälle suurperheelle. Ja oli myös heppoja, kanoja, kissa, koira ja puhuva papukaija, joka opetti lapsille tarvittavaa portugalin perussanastoa. Ja aivan ihana omistaja, joka sai tuntemaan olomme kotoisaksi ja ennen kaikkea rakasti lapsia. Ei tarvinnut koko ajan stressata, mitä lapset puuhaa tai häiritäänkö muita ihmisiä. Kiitokset välikäsien kautta siitä Analle!!

Ja niin tosiaan matkalla oli mukana osan aikaa Kaisa (heppakaveri ja heppaturisti 🙂 ) ja muutaman päivän ajan myös Johanna (toinen kaveri, ei heppaturisti) On se kiva kun on seuraa ja lisäkäsiäkin… Tosin illat ehkä venyi jonkin kerran vähän ylipitkiksi kaikenlaista turistessa, mutta molemmat matkakaverit olivat kivaa seuraa! Kiitokset!!

Ja pakko kyllä kiitellä myös Maria ihan mielettömän hyvistä tunneista ja kaikesta opista, jota taas yritän täällä kotona vielä sisäistää. Ja Giniä, jolle kuuluu oma osansa kiitoksista hyvien opetushevosten suhteen. Sekä myös Marin ihania lapsista, joiden seurasta saatiin myös nauttia useampana iltapäivänä. Ja meidän lapset tykkäsivät tietysti erityisesti kun oli lapsiseuraa. Kiitokset ja terveiset!!

Ja näyttää näköjään venyvän yön puolelle tänäänkin. Onneksi on vielä lomaa ja mies kotona. Mutta jatkuu kuitenkin tästä vasta huomenna… Hyvää yötä!

Se katosi…

koko pitkä juttu jota olin kirjoittanut hyvän matkaa jo seitsemältä aamulla… ja nyt illakin vielä jatkoin muutaman vartin… ja ”Simsalabim!” sain sen katoamaan. Jäljelle jäi vain yksi kuva. Tuli mieleen ihan noi vanhat ajat pc:een kanssa työpaikalla, jolloin mitä tahansa saattoi tapahtua…Voi että mä sanon!

En jaksa enään tänä yönä sitä kirjoittaa uudelleen, mutta julkaisen kuvat. Nämä oli siis yhdeltä lyhyeltä ratsastusmatkalta, Coudelaria Henrique Abecasikselta, josta kirjoitin aikaisemmin jo yhden jutun. Siinä jutussa ”Kivoja muistoja” maastoiltiin, mutta tällä reissulla kaverini kanssa saatiin kokeilla erilaisia hienoja hevosia, siittolan omia kasvatteja.

Tässä mulla alla on yksi noita hevosia, jotka varmaan muistan koko lopun ikäni. Oli vaan niin paljon ns. ”hevosta” alla. Niin paljon hevosta, laatua, liikettä, ilmaa, keveyttä … mutta muistan myös, että oli aika jännää ja sen huomaa mun ilmeistä ja asennoista 🙂 Tämä hevonen oli muistaakseni vasta 4,5 v. tässä ja oli vähän sellainen fiilis, ettei ehkä pysytä tuolla kentällä, mutta pysyttiin ja vielä ihan hyvin :). Ratsastuksen jälkeen taisin loistaa auringon kanssa kilpaa…

Mutta loppujen lopuksi vasta tämä seuraavan päivän ratsastus (kuva alla) oli se todellinen WAU-hetki. Harmi kun siitä ei ole mitään parempia kuvia. Kun hevonen oli jo ikään kuin tuttu ja luotin sekä uskalsin olla itse rento. Niin… se olis siis yksi noita ratsastuksia, joita en ihan heti unohda. Ja toivon siis näkeväni tämän hevosen tulevalla reissullamme. Ehkä näkeväni ja jos oikein onnekas olen niin, vielä tuntevanikin…

Ja sitten kaverini Sannin alla muutama muu paikan hienoista hevosista. Ylimmässä kuvassa myös nuori siittolan oma kasvatti, mutta kaksi alempaa ovat vanhempia. Ainakin muistaakseni osasivat enemmän.

Ja vähän fiiliskuvia itse paikasta…

Ja sen kadonneen jutun juoni oli vähän siihen suuntaan, että on alkanut tulla vähän stressiä tekemättömistä töistä, jotka pitäis saada valmiiksi ennen lähtöä ja tekemättömistä matkavalmisteluista sekä lasten edelleen jatkuvasta korvatulehduskierteestä… Mutta kuka oikeastaan edes haluaa kuulla mitään stressistä, tekemättömistä töistä tai korvatulehduskierteestä… Ja siis tämän tulevan matkan valmistelujen myötä eksyin sitten näihin kuviin, koska olin ajatellut soittaa tänään Tiagolle eli tuolle miehelle, joka kuvissa näkyy, että voitaiskohan mennä käymään siellä matkan aikana. Ja voitaisiin ratsastaakin mahdollisesti pari tuntia, jos aikataulut sopii yksiin. Lisäksi olin kirjoittanut jonkin verran siittolan toiminnasta ja joistain heidän voittamistaan palkinnosta ym. kuvausta toiminnasta… Mutta aihe siirtyy sittenkin tulevaisuuteen (eli heti kun innostun siihen uudelleen tarttumaan) … ja sillä välin paikasta ja yrityksestä löytyy lisätietoa täältä, !!

Ja tämän päivän mittaan stressikin hiukan jo laantunut (päivän aikana olen siis myös saanut joitain rästitöitä tehdyksi eli eivät enään kuormita takaraivossani) ja näiden kuvien myötä olen siirtynyt hyvällä tavalla jännittämään matkaa.  Yölläkin varmaan taas näen unta tuosta(kin) valkoisesta hevosesta… Hyvää yötä! Good Night!

Katse eteenpäin…(ja ihan vähän taaksekin)

Varokaa! Olen ollut pahalla tuulella, mutta onneksi jo parempaan päin. Tallilla ei tänään mennyt ”ihan” niin kuin olisi toivonut. Ja se vaikuttaa aina kokonaisuuteen yllättävänkin voimakkaasti. Maanantain mönkään menneen, tyhmästi väliin jääneen ratsastuksen (josta kerroin eilisessä postissa) jälkeen, olisin palavasti halunnut hevosen selkään. Ja pääsinkin…mutta vain 5 minuutiksi. Tällä kertaa oli väistettävä maneesissa traktoria… mutta se siitä sitten enempiä erittelemättä. Minulla on ollut viimeaikoina vaan vähän huonoa tuuria ajoituksen suhteen. Milloin mitäkin. Ja se harmittaa, kun muutenkin saa aina todella hyvin suunnitella omaa aikaansa ja järjestellä hetkiä, jolloin kolmen pienen lapsen äitinä on mahdollista tallille kotoa karata. Ja vielä kun olen suht vakavamielinen treenaaja, joka suunnittelee hevosensa viikko-ohjelman aina mahdollisimman hyvin etukäteen… No huomisen ratsastukseni merkitsin maneesin varauslistaan. Saas nähdä kuinka käy!

No parempi keskittyä tulevaan kuin jäädä jumiin ärsytykseen. Eli katse eteenpäin! Ja onneksi on viikonloppukin tulossa! Silloin on yleensä ollut tallilla aika rauhallista heti aamusta. Ja aamua suunnittelen nyttenkin, koska lauantaina on erään sukulaisen häät. Ja häät on aina ihanat!! Tosin aamu tarkoittaa silloin tosi aikaista aamua, jotta ehditään heti puolenpäivän jälkeen valmistautua juhlaan. Ja sunnuntaina olisi suunnitelmissa ajaa Turkuun, seuraamaan Working Equitation  -valmennusta. Startti on sinnekin heti aamuaikaisella, joten näyttää todella siltä, että tulevana viikonloppuna ei ainakaan nukuta yhtään kuluneen viikon univelkoja pois! Mutta nämähän ovat tietty ihan valintakysymyksiä 🙂

-> Paolo Bastos valmentaa Turun lähellä, Raadelman ratsutilalla, 14.-15.4.2012 (n. klo 9.-16). Aiheena siis Working Equitation. (Katso lajin miniesittely esim. eilisestä postauksestani)

tai täältä:

Paulo Bastos– where classical and modern dressage meet

 www.paulobastos.se

Nämä treenit ovat Suomessa kaiketi historian toiset viralliset Working Equitation -treenit kyseisen valmentajan kanssa. Viimeksikin istuin vain katsomossa vauvan kanssa tai paremminkin kurkistelin tapahtumaa maneesin ovenraosta, heijatessani lastenrattaina siinä ulkopuolella. Ja tarvitsen varmaan jotain ihmeliimaa, jotta pysyn tälläkin kertaa katsomon puolella, koska niin kivalta se näyttää!!

Tässä pari kuvaa viimekerralta…

Seuraavat valmennukset ovat sitten jo heti kuun lopulla Inkoossa ja Riihimäellä

-> 28.-29.4.2012. Kurssi on jaettu kahteen eri paikkaan (Granåsan Hevostila, Inkoo ja Herajoen ratsutila, Riihimäki) joten aikataulut kannattaa tarkistaa järjestäjältä!

Lisätietoja: kaisa.roininen@kolumbus.fi

Itse en pääse ainakaan hevosen kanssa, koska Marin valmennukset osuvat samalle viikonlopulle. Kurssissa on kuitenkin myös jonkinlainen teoriaosuus, johon voi mahdollisesti osallistua, vaikka ei hevosen kanssa kurssille osallistuisikaan. Kannattaa ainakin kysyä! Laitan tarkempia aikatauluja ja tietoja myöhemmin myös tänne.

…

Ja kun kerta tulevista puhutaan, ehdin myös tänään päivällä vähän suunnitella tulevaa matkaa Portugaliin. Eräs ystävä on ehkä lähdössä mukaan ja se sai minut ideoimaan tulevan matkan ohjelmaa. On muutamia paikkoja jotka jo näyttävät suht varmoilta kohteilta lisättäväksi suoraan matkaohjelmaan. Menemme ainakin tapaamaan erästä lusitanokasvattajaa, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä aikaisemmin. Kasvattajan nimi on Coudelaria Henrique Abecassis. Siittola on suht nuori iältään, muttei vähäpätöinen meriiteiltään ikäänsä nähden. Hienoja hevosia! Järjestävät myös tasokkaita vaelluksia (räätälöityjä kokonaisuuksia yhdessä alueen muiden pienten matkailuyrittäjien kanssa) ja antavat kouluratsastusopetusta tasokkailla hevosilla. Pitääkin kirjoittaa joku päivä esittely aiheesta!

Coudelaria Henrique Abecasis

http://www.coudelariahenriqueabecasis.com

Haluaisin myös pitkästä aikaa käydä katselemassa Portugalin koulun harjoituksia. Olemmehan menossa kesällä, jolloin harjoitusten pitäisi olla Queluzin puiston nurkkauksessa, harjoituskentällä, joka arkipäivä. Eli eiköhän tämä järjesty! 🙂

http://www.pnqueluz.imc-ip.pt

Ja muita suunnitelmia sitten kun ne varmistuvat!

Ja lopuksi vielä yksi video Paolo Batsoksesta erään hevosen selässä. Huomasin kerran tätä videota katsellessa ihan sattumalta, että hevonen on tutun kasvattajan merkillä varustettu. Siis Bastoksella on Henrique Abecasiksen kasvattama hevonen allaan Ruotsissa. Hehee!! Kelpaa siis paremmillekin! Ja sopii tämän jutun loppukevennykseen loistavasti…:)

Öitä!

Lentokoneeseen lomps!

Eli viikon päästä tavataan! Kone lähtee muutaman tunnin päästä aamuyöstä. Tuskin pystyn päivittämään mitään seuraavan viikon aikana, koska aion keskittyä vain ja ainoastaan hevosiin, lapsiini ja lomailuun. Ystäväni tietokone jää siis kotiin. Palaan asiaan varmaankin matkakuulumisien myötä ensi sunnuntaina. Näihin kuviin ja tunnelmiin! Heips!