Olen salaa tyytyväinen itseeni, koska osasin suunnitella kaiken niin optimaalisesti, että sain katsella suht rauhassa koko lähetyksen netistä. Ja kyse tietenkin tänään oli Lontoon Olympialaisten kouluratsastuksen (Grand Prix) joukkuekilpailun ja henkilökohtaisen kilpailun ensimmäisen päivän suorituksista. Ja kun kerrankin sain, niin minähän tyttö katsoin, kerralla jopa kahdesta ruudusta, Tv:stä ja netistä. 😉
Ja miten sen tein? Edes oma pessimistinen minäni ei edes toivonut saati sitten uskonut, että se voisi olla mahdolista. Meinasin vaan alistua ja tyytyä surkuttelemaan sitä, ettei kotiäidin sovi kuvitella keskittyvänsä yli neljäksi tunniksi television ääreen (3 pientä lasta kotona, keskellä päivää, ilman lastenhoitoapua). Heti seitsemältä aamulla tsemppasin itseäni kaikissa aamutoimissa ja sain kuin sainkin lapset ulkoilukuntoon heti yhdeksäksi. Ollaan eletty koko kesä sellaista ”slow life” elämää, vaikka herätään luonnollisestikin viimeistään jo klo 7.00, niin ulkoilukunnossa (eli kaikki ruokittuina, lääkittyinä, hampaat pestyinä, puettuina, kammattuina, rasvattuina, varustettuina ja evästettyinä) ollaan oltu aikaisintaan klo 11.00 aikaan. No siis tänään tsemppasin lapset puistoon jo klo 9.00 ja kotiin sieltä 12.00 (kunnolla väsytettyinä ja liikutettuina). Kotona pataruokaa heti uunista ja kiireesti lykkien ruokaa kolmeen suuhun (tein kaikkien herkkuruokaa, jotta ruokailu kävisi mahdollisimman nopsakkaan) ja ruokailun jälkeen TiTinalle (vauvakin tykkää koska siinä on musiikkia) pyörimään hetkeksi. Suora lähetys netistä alkoi klo 13.00. Välitauolla laitoin laitoin pikkuiset nukkumaan ja annoin isoimmalle luvan askarrella ”ihan mitä vaan haluaa”… Ja sehän askartelee helposti useamman tunnin, jos saa vapaat kädet 🙂 (Valitsi muuten käyttää hileitä… ne on niiin ärsyttäviä eikä niitä saa koskaan kunnolla pois kaikista paikoista. Varmaan vielä neljän vuoden päässä siellä täällä välkehtii) Ja lisäksi vauva sai rauhassa kaivella laatikoita ja silputa wc-paperia… ja mulla oli myös varattuna kaikennäköistä tarraa, rusinapakettia, jäätelöä ym ”taikakaluja” kaikkiin pieniin välikitinöihin. ”Oompa mä ovela ja pätevä” mietin… 😉 Tosin tietenkin täällä talossa myös todellakin näytti siltä ”että äidillä oli ollut jotain muuta hommaa” … Niitä jälkiä siivoilinkin koko illan ENKÄ todellakaan päässyt illalla tallille.
Mutta saimpahan katsoa ja katsoinkin tällä kertaa oikein tarkasti ja tein myös oikein muistiinpanoja 😉 Ja katselin hetkittäin jopa kahdesta ruudusta… ainakin kunnes kyllästyin tv-selostajien kommentteihin. Ja olihan noita suorituksia tosiaan ihan laidasta laitaan. Moni asia kyllä jäi ihmetyttämään! Mm. tämän kaltaisia seikkoja ihmettelin…Ja huom! En yleensä seuraa kilpakouluratsastusta mitenkään hurjan tarkasti, joten ihan kaikissa kohtaa omat ajatukseni ihanteista (tavoitteet eri liikkeissä) eivät ehkä kohtaa tuomarien näkemyksiä asiasta.
– Miten niin monella hevosella tolla tasolla oli niin huono käynti eli keskikäynnit oli aivan mitättömiä eikä kaikki ratsastajat edes antaneet kunnolla hevosen niissä venyttää kaulaa. Eikös keskikäynnissä ole tavoite pidentää hevosen liikettä ja vähän muotoa myös. Tai ehkä Olympialaiset on vaan niin jännittävä paikka, ettei käyntiä uskalla ratsastaa radalla rennoksi?
– Ja piaffet mietityttivät myös monen ratsukon kohdalla… Vain suhteellisen pienellä osalla ratsukoista piaffit näytti siltä kuin miten itse olen luullut tai ymmärtänyt, että kuinka piaffe kuuluisi ratsastaa. Oli ihan pakko käydä etsimässä jotain tietoa siitä miten esimerkiksi suomalaisia koulutuomareita ohjeistetaan arvostelemaan piaffia. Empä tiedä osuinko ihan oikealle sivulle, mutta hakusanoilla ”piaffe arvostelu” ja piaff arvostelu tuli seuraavanlainen sivu, joka on suomalaiselta sivulta http://www.kouluratsastus.net New Page 3 … Sivua sen enempää kommentoimatta toivon, että tuo ei todellisuudessa ole se ”millä mennään” 🙂 Vuosimallia -75 ja totta totisesti. …Ilmeisesti sittenkin se, että ”hevosen pylly on jotakuinkin selän korkein kohta ja jalat eivät juurikaan lähene toisiaan” ei olekaan oikeastaan ollenkaan niin paha virhe kuin se jos hevonen liikkuu aavistuksen eteen liikkeen aikana. Hmmm?? Ja vielä kerran hmmm? En sittenkään taida ymmärtää tätä lajia…. Ja vielä kerran hmmm? Vaikka oli siellä myös niitä joilla liike oli myös ns.”mun makuuni” suoritettu.
-> Siis todella karrikoidusti jäi sellainan kuva, että kunhan pysyy paikoillaan ja rytmi säilyy, niin on arvostelun näkökulmasta parempi… vaikka kuinka vaappuisi laatikon mallisena?
– Toinen ajatus tuli piruetista… saman suuntainen. Tosin tässä vain selostajan kommentien vuoksi tuli ajatus, että taitaa olla aika tarkistaa taas omaa tietoutta lajin arvostelusta. Selostaja huomautti aina jos jollain ratsukolla piruetti laajeni edes puolen metrin säteellä… Eikö tässä liikkeessä todellakaan tosiaan muuta arvostella? Vaikka liike olisi ollut mielestäni muuten hyvin ratsastettu: takaosa alla, laukka ja tahti säilyy, 8 askelta, tasainen, pehmeä tuntuma, ym…. Mutta ei piruetti on ”liian iso” (ja ymmärrän hyvin että säde ei tietenkään saa kasvaa metriin ym)… Mutta kommentteja ei tullut, jos takajalat eivät ollenkaan polkeneet, laukka ei säilynyt tai liike oli kiepsahdus koko vartalon ympäri tai liian hätäinen… Ei kun siis taas googlettamaan ”piruetti arvostelu”… Ja samalle sivulle ajauduin jälleen. (Muita ei tosiaan suomen kielellä tunnu heti tulevan vastaan) Eli kouluratsastus.net New Page 3. Katsokaa itse! Mulla oli ymmärrysvaikeuksia… 🙂
-> Karrikoidusti jäi se kuva, että tärkeämpää on se, että löytyykö 7-8 askelta ja pysyykö liike paikoillaan, kuin varsinaisesti hevosen tapa fyysisesti liikkua tehtävän aikana… Onkohan tämä tosiaan näin?
– Ja yksi iso ihmetyksen aihe oli se, että suorituksella, jossa hevonen kulki läpi radan selkä alhaalla, alakaula esillä nojaten kuolaimeen (minulle entuudestaan tuntematon ratsukko) sai lähelle 70 % pisteistä… Liikkui kyllä isosti ja kintut lenteli kuin hämähäkillä, mutta mielestäni todella oudossa muodossa. Vain oikeastaan piaffissa se pyöristi vähän selkäänsä oikein päin… Mielestäni oli todella outoa, ettei kukaan huomauttanut hevosen tavasta liikkua koko ohjelman aikana. Ei selostaja eikä tuomarit pisteytyksessään…
Johtopäätökset tämän päivän perusteella:
Opin myös tänään, että liikkeiden ”oikein suorittaminen”, askelten lukumäärä ja ns. pilkulla pysyminen on tärkeämpää kuin se miten hevonen sen liikkeen fyysisesti toteuttaa. Oikein liikkuminen ja rentous vs. suorittaminen…? Onko tosiaan näin? Ja nämä huomiot tosin siis tämän päivän kommentaattoria kuunnellen… Aloin kyllä pahasti kiinnostua näistä arvosteluperiaatteista…Tarvitsen siis selvästi lisää tietoa. Vai hämäsikö selostajan huomiot vain?
Olkoonkin, että loppujen lopuksi huomasin, että lähes kaikki ratsukot kuitenkin saivat pisteet suunnilleen siinä järjestyksessä, johon minäkin olisin heidät tämän päivän suoritusten perusteella jotakuinkin asettanut. On todella harmi, ettei yleisö näe liikeiden pisteitä liike kerrallaan!! (huom! selostajille pisteet ilmeisesti kuitenkin tulivat lähes reaaliajassa tietokoneelle) Huomenna en kuuntele kommentaattoria vaan ajattelen vain itse. Kommentit sekoittavat omaa ajattelua… JA IHME ja kumma lopputulosten perusteella näköjään kuitenkin osasin ihan pätevästi erottaa suoritukset toisistaan 🙂 Ehkä mun sisällä sittenkin asuu jonkunlainen koulutuomari?
Ja siis huomenna…Ja vasta huomenna ratsastaa kaikki ne mun suosikit, jotka luettelin! Saapahan sitten nähdä, että pystynkö katselemaan yhtään mitään. Vaikka aion toki noudattaa samaa taktiikkaa, niin lasten kanssahan lähes kaikki on myös aika paljon kiinni onnesta. 😉 Suunnitelmat muuttuvat niin nopeasti. Eikä sitäpaitsi ole historian aikana vielä montaakaan kertaa onnistunut se, että pienet nukkuisivat päiväuniaan samaan aikaan. Joten päivän tv-sessio tänään oli kyllä jonkin sortin nappisuoritus. Huomenna teen saman!! Juu, pystyn, pystyn, pakko pystyä… Öitä!
Passion for riding 