Pedro Torres ja muuta mielenkiintoista Tunne Hevonen -lehdessä

Jos on kaksi tuntia omaa aikaa, pikkuinen päiväunilla ja mies lasten kanssa ulkona… Heppakin liikutettu ja kahvia kupissa… Ja mikä parasta, lehden kannessa koreilee, yksi  supersuosikkiratsastajistani, Pedro Torres… Täälläkin olen useaan otteeseen hänestä puhunut…(linkki arkistoon) ja nyt ehkä ekaa kertaa ikinä, mitään juttua hänestä suomalaisessa hevoslehdessä! Tallimatkalla nappasi kyläkaupasta lehden matkaani… olin asiasta jo etukäteen kuullut, joten ei ihan mennyt purkka väärään kurkkuun, kun Pedron kuva kaupassa piirtyi verkkokalvoilleni. 🙂 Hihii! Mutta kieltämättä lämmitti mieltäni.

Ja mikä hulluinta… ihan muutaman sekuntin ajan mietin että pitäisiköhän sittenkin virkata, koska tuo lankakerä on myös puhunut minulle muutaman päivän ajan, mutten vielä ole ehtinyt. Mutta hei, en ihan tosissani. Tottakai rauhallinen lukuhetki on harvinaista herkkua, kun virkata voi kuitenkin ihan milloin vaan. 🙂

Ja itse asiassa, juttu oli vielä todella positiivinen yllätys. Voitti kyllä kaikki tästä lehdestä aikaisemmin lukemani artikkelit tai paremminkin henkilökuvaukset. Aika henkilökohtainen ja syvällinen. Ja vaikka aika paljon etukäistietoakin henkilöstä minulla jo oli, niin myös paljon uutta mielenkiintoista. Ja erityisesti oli hauska huomata, kuinka vaikutteet todella myös hänelle ovat monella tapaa kaiketi tulleet pitkälliseltä työnantajaltaan Joao Pedro Rodrigues:ilta, jonka hän itsekin jutussa nimesi ehkä tärkeimmäksi henkilöksi oman uransa kehitykselle. Ja moni asia tätä kautta jutussa tuntui niin hauskasti tutulta… kuin olisi omaa valmentajaansa tai valmentajiansa kuunnellut. Marillahan (Mari Faria de Carvalho) on yhteinen työhistoria yli kymmenen vuoden ajalta Pedro Torreksen kanssa, kun ovat molemmat työskennelleet Joao Pedro Rodriguesin palveluksessa. Ja Marin kertoman mukaan myös kuvaus Oxista eli Oxidaosta, jota myös Mari on nuorena ratsuttanut ja esittänyt näyttelyissä selästä, tuntuivat myös jo joskus kuullulta. 🙂

Ihania olivat myös jutussa poiminnat niistä mieleenpainuneista tapahtumista Oxidadon kanssa. Kuten viimehetken kuolainvalinnoista ja -vaihdoista juuri muutamaa minuuttia ennen MM -koulukoeradalle menoa. 🙂 Ja siltikin voitto oli tullut kotiin. Ja kuvaukset omasta ratsastufilosofiastaan ja ajatuksistaan hevosen hyvinvoinnista. Ja myös se, ettei kaikki ole niin mustavalkoista vaan melkoisen suhteellista. Ja nämä ennen kaikkea liittyen hevosen stressiin ja ratsastustyyliin, kuitenkaan näitä asioita liioittelematta vaan aika lailla ”jalat sopivasti maassa” tutuu tällä hevosmiehellä olevan.

Ja hyvä kuvaus myös WE:stä eli Working Equitationista- lajina. Ja täytyy vaan toivoa, että laji oikeasti saa näistä lehtijutuista (ennakkotietoa että lisää tulossa myös muihin lehtiin) tuulta purjeisiinsa myös täällä Suomessa. Ja tosiaan kuten lehdessäkin oli huomautettu, paperit jo Suomessakin lajiyhdistystä varten vetämässä… joten liikehdintää kivasti myös täällä jo vireillä. Ja kiitinkin jo aikaisemmin myös Tunne Hevosen Minnaa facebookin kautta lehtijuttuvalinnoistaan. Kivasti on lehti viime aikoina ollut Portugaliin kallellaan. 😉 Mun mieleen!! Thänks!!

Ja lisähuomautuksena, että kuvat Golegassa on otettu katsomossa, jotakuinkin samassa kulmassa kuin omani, joten kuvaaja on kaiketi pyörinyt siinä aivan meidän edessä. Muistan jonkun kerran kironneeni niitä lehtikuvaajia pitkine putkineen ja hienoine kamoeroineen siinä edessä pomppimassa, kun yritin itse epätoivoisesti räpsiä surkealla digipokkarilla edes jonkinmoisia kuvia muistoiksi 🙂

Ja itse asiassa lehdessä oli tällä kertaa myös monta muuta hyvää juttua. Muun muassa FIAL:in kantakirjaustilaisuudesta kuvia ja tekstiä (linkki arkistoon tästä). Ja muutama muukin erittäin kiinnostava artikkeli, josta ehkä myöhemmin… Ihan kaikkea en edes vielä lukenut. Pitää keskittyä noihin pala/asia kerrallaan…Enemmän iloa yhdestä lehdestä kun makustelee rauhassa! Ja nyt ehdin vielä vähän virkkaamaankin… ennen kuin pikkuinen herää päikkäreiltään.

PS.  Mari!! Ostin lehden sullekin ja laitoin kuoreen. Joten saat sinäkin pienen joululahjan sinne Portugaliin. Toivottavasti sulla ei vielä ollut tätä numeroa. Ajattelin saattaisit olla myös kiinnostunut.

Golegan näyttelyssä 2012 (osa 2.) ”Hottikset”

eli hurmurit eli se kuuma ryhmä… 🙂 Siis 5-vuotiaat, jalostukseen hyväksytyt oriit

Ahoto ja Pedro Torres Golega 2012 © Elina Parpala

 Luokka ei ollut kovin suuri, mutta joka tapauksessa hyvin mielenkiintoinen. Tätä luokkaa ainakin itse odotin koko päivän. Oria nimeltä Ahoto on suitsutettu netissä jo niin paljon, että halusin ihan ehdottomasti nähdä livenä. Tai liikkeessä livenä. Johan sitä kesällä rapsuteltiin, kun käytiin pyörähtämässä Marin kanssa Cascaisissa tallilla, jossa Pedro Torreksen hevoset seisovat. Ja Pedro Torres, moninkertainen työratsastuksen maailmanmestari, joka itsessäänkin on ratsastajana kiinnostavaa nähtävää, sen hevosen myös täällä Golegassa näyttelyssä esitti. Ja hehän sen luokan myös voittivat. Taisi olla joku ennakko-oletuskin asiasta.

Golega 2012 voittajat: Ahoto, Pedro Torres ja kasvattaja Joa Pedro Rodrigues © Elina Parpala

Ja tässä alla muu palkittujen joukkio järjestyksessä. 1. Ahoton (kasv. ja om. Joao Pedro Rodrigues) 2. Campeador (kasvattaja ja om. Coudelaria St. Margarida) 3. X-Puccini Menezes (kasv. ja om. Dany Lahaye) 4. Berber da Broa (kavs. ja om. Manuel Tavares Veiga) Mulla on nyt kuitenkin aukko sivistyksessä, kuinka osallistujat ovat tähän luokkaan valikoituneet. Mutta tämän luokan voittajaa, nimenomaan täällä Golegan näyttelyssä kutsutaan nimikkeellä ”the Champion of the Champions”, joten kaippa nämä ovat jo voittajia jostain muista näyttelyistä… Mutta ompahan taas jotain ihmeteltävää ja selviteltävää…

Golega 2012, Campeador © Elina Parpala

Ja oonhan mä tätä Campeadoriakin joskus aikaisemmin myös ihastellut. Joten kiva oli nähdä sekin kentällä livenä ratsastaja selässään. Näitä Spartacuksen ”kultaisia” poikia on vaan niin paljon, että niissä menee sekaisin. Mutta tässä kaiketi yksi niistä kaikkein kauneimmista. Taisi olla voittaja myös Cascaisin Kansainvälisillä lusitanofestivaaleilla 2010 (tämä muistitiedon varaista), kun oltiin ystäväni Sannin kanssa katsomassa… Nää on kaikki aika saman näköisiä, helposti samaan veljesjoukkoon tunnistettavia… tällaisia aika hyvin muodostuneita, ”pötiköitä ja massavia” sekä myös aika isoja/korkeita ja isoilla renoilla liikkeillä varustettuja. Itseasiassa myös tämän vuoden kolmivuotiaiden joukossa oli muutama veli mukana ja mm. luokan voittaja El-Rei II da Sernadinha, joka on myös lisäksi saman kasvattajan kuin tämä Campeador.

Golega 2012, 3. X – Puccini Menezes © Elina Parpala

Tästä luokan kolmosesta (yllä) enkä myöskään hevosen kasvattajasta tai ratsastajasta tiedä yhtään mitään. Ihan vieras nimi minulle. Ja tässä lähes ainoa kuva. Katse ja kameran linssi kun seuraili se verran tiiviisti noita muita 🙂

Golega 2012 4. Berber da Broa © Elina Parpala

Golegan näyttelyssä 2012, Berber da Broa © Elina Parpala

Ja tämä Veiga-hevonen oli oma henkilökohtainen suosikkini. Ilme ja ihana metallinhohtoinen kiilto karvassa, mutkattoman oloinen luonne, herkän ja kuuliaisen näköinen, kaunis pää, ryhdikäs ja valpas olemus, ihana kiltti ilme… Jotenkin se vaan sytytti yli muiden. Niin, että vaikka Pedron ratsastusta ja Ahoton ravia olikin ihan mahtava seurata ja Campeador vähintäänkin upea ilmestys, niin kun satulat riisuttiin hevosten selästä, ei ne muut näyttäneet yhtään niin mageilta kuin tämä. Pedro ja Ahoto:kin olivat lähinnä pieniä ja söpön näköisiä siellä kehässä, jutustellessaan keskenään… Ja Campeador… varmasti kyllä komea, mutta hmm… oikeastaan en muista koska tuijotin tätä yhtä. Olin myyty! Rakkautta ensi silmäyksellä 🙂

Berber da Broa © Elina Parpala

Ahoto ja Pedro Torres © Elina Parpala

Ja vielä loppuun yksi videopätkä palkintojen jälkeen kunniakierrokselta noista kaikista neljästä palkitusta. Mutta siis varokaa, ettei mee pää sekaisin! …videon heiluessa joka suuntaan… Ja surkea laatu… No kiinnostuneimmat saavat videosta kuitenkin haluamansa infon… katsokaa ken haluaa. 🙂

 

Video. 3rd International Dressage Forum 2010

Huomaankin, että on ollut aika vilkasta ns. ”oikeassa hevoselämässä”, koska videot ja kirjat ovat jääneet viime kuukausina lähes kokonaan sivuun. Mm. raskausaikoinanihan olen aina ollut oikea hevoskirjallisuuden suurkuluttaja ja heppavideoita on myös tullut tuijoteltua. Silloin kun ei itse pääse ratsastamaan tai talleille, niin olen hevostellut sitten kotioloissa. Silloin tulee toisaalta vaan helposti vielä kovempi ”himo” päästä itse selkään. Ja toisaalta välillä (kun ei ole mahdollisuuksia ratsastaa) toimii myös taktiikka ”poissa silmistä, poissa mielestä”, mutta kuka sellaista nyt oikeasti haluaisi? Ja sitä taktiikkaa olen käyttänyt aikoinani eräillä muilla elämän osa-alueilla, mutta kyseiset toiminnot ovatkin sitten hävinneet ihan kokonaan elämästäni. Ja puhun nyt eräistä muista aikoinaan minulle hyvin rakkaista harrastuksista. Sääli, mutta kaikkea ei voi saada…

Nyt edellinen vuodatus alkoi mennä vähän liian syvälliseksi, varsinkin kun tarkoituksena oli vain esitellä yksi video, jonka kaivoin vihdoin hyllyn pohjalta. Oikeastaan se on kuuden videon paketti, joka on koottu kahden vuoden takaisen ”3. Kansainvälisen kouluratsastusfoorumin” (Portugal 2010) pääesiintyjien esityksistä. Esitykset ovat puheita, demotunteja, luentoja, esityksiä ratsain ym. Pääsesiintyjät videolla ovat seuraavat:

Miguel Tavora: How to complete at the highest level on the basis of academic Equitation

Kyra Kyrklund: The Kyra Kyrklund Training Method

Sven Rothenberg: A Family Life Experience in competition

Hans Riegler: The system of Spanische Reitschule

Pat Parelli: Natural Horse Training

Joao Pedro Rodrigues: Escola Portuquesa de Arte Equestre philosophy

Edward Gal: The way to success

Se on ollut hyllyssämme noin vuoden enkä ollut aloittanutkaan katsomista ennen kuin nyt, noina päivinä viime viikolla, kun vauva oli kovassa kuumeessa, kiukkuinen ja halusi nukkua sylissäni. Mitä muutakaan siinä olisi voinut tehdä kuin tuijottaa videoita. 😉

Ps. Video oli näytillä reilun vuoden takaisilla Equitana-messuilla (mutta ei ollut ehtinyt sinne myyntiin) ja siellä saimme tekijän sähköpostiosoitteen, jolta kokoelman pystyi tilaamaan. Eli jos joku tämän haluaisi hankkia ja jos ei mistään nettikaupasta löydy (en siis tiedä saatavuudesta! ), niin kannattaa yrittää suoraan tekijältä itseltään sähköpostitse. rui_godinho@mac.com

Oli hyvä loma…

…ja nyt tässä vasta jäähdytellään ja sulatellaan shokkia kotiinpaluusta.

Nurmikko rehottaa eikä täällä kotona puutarha kukikaan huolitellun näköisenä… Uima-allaskin puuttuu pihasta, kahvi on kallista, oliivit eivät ole tuoreita, eikä tomaattikaan maistu yhtä makealle kuin Portugalissa. Niin ja punaviiniä ruokapöydässä on ikävä ja, ja, ja… Eikä hevoseni neljäs perusaskellaji olekaan passage, kuten Marin hevosten. Täytyy taas alkaa totuttelemaan kotimaan arkeen. Mutta kesäloma jatkuukin vielä ja ehkä aloitan  suomifiiliksen hakemisen Oululaisen jälkiuunileivästä 🙂

Vaikea on myös alkaa kirjoittaa, kun en tiedä mistä päästä tätä koko vyyhtiä alkaisi purkaa. Kuvia olen siirtänyt kahdesta kamerasta koneelle monta tuhatta ja tuliaisina on taas tuotu paljon uusia idoita, ajatuksia ja oppia, jotka pitäisi vaan säilyttää ja saattaa käytäntöön myös täällä Suomessa. Loma selvitti hyvin ajatuksiani myös oman tulevaisuuteni suhteen, niin ratsastukseen kuin muuhunkin elämään liittyen. Saapahan nähdä mitä tässä voimaantuneessa olossa saa sitten todellisuudessa aikaiseksi? Ja on ennen kaikkea myös sellainen tunne, että oma ratsastus on taas harpannut jonkun uuden askelman eteenpäin ja tehtävänä olisikin nyt yrittää pysytellä tällä uudella askelmalla eikä taas pikkuhiljaa taantua vanhalle tasolle. Aika näyttää, mutta ihan jännittää mennä tallille ja palata oman hepan selkään.

Tänään vain pieni pintasilaus lomakuvista… Aloitan matkakuulumisten kanssa heti kun keksin mistä päästä alkaisi niitä purkaa. Pitäisiköhän aloittaa Marin loistavista opetustunneista ja ihanista oppimestareista? Pääasiassa ratsastettiin Marin silmien alla aamuisin 1-2 h. ja kierreltiin muualla iltapäivisin. Tässä yllä Marin (ex.) GP-kisahevonen Nuxeque (kasv. Pedro Passanha) ja alla Relicario (Kasv, Joao Pedro Rodrigues)

…vai aloittaisiko  Henrique Abecassiksen tai Joao Pedro Rodriguesin nuorista hevosista, joita käytiin myös ihmettelemässä? Tässä alla eräs ketterän oloinen kaveri (1v.) sekoitus Xaquiro ja Hostilin linjoista 🙂 Kasv. Joao Pedro Rodriques. Ja alla kuvassa Henrique Abecassiksen laumaa.

Vaiko ihanista varsuleista, joita myös oli taas kaikki laitumet pullollaan. Niitä käytiin rapsuttelemassa mm. hikisellä retkellä Alterissa sekä siellä täällä laitumilta ohikulkumatkoilla bongailtiin. Varsakuumettakin hiukan ilmassa. Mutta tässä voisi ehkä sanoa, että onneksi Zamu on ruuna, joten en pääse heti tekemään mitään hätiköityjä virheliikkeitä ;). ”On ne niiiiin inania”

Ja jotain on pakko kirjoittaa myös koulukisoista, joita käytiin vähän katsomassa tai oikeastaan kannustamassa Marin tyttöä kentän reunalla. Sekä tietenkin Portugalin mestaruuskisoista Working Equitationissa. Sekä tietty mun ja Kaisan (villiintyneestä) fanituksesta noissa kisoissa, sillä olihan siellä meidän idoli Pedro Torres:kin… Mutta siitä vähintäänkin ihan oma juttunsa. Kaisa otti varmasti lähelle tuhat kuvaa noilta kahdelta päivältä ja minä ehkä puolen tuhatta… ja muutenkin meni ehkä hiukkasen huvittaviin mittasuhteisiin se fanitus ;), mutta sitten sitä iltasella siellä ”kämpillä” mietittiin, että onhan se hyvä kun vielä tässä iässä osaa innostua jostain. Mutta ihan aikuisten oikeasti nähtiin siellä kyllä tosi siistiä ja hyvää ratsastusta.

Lyhyt pyrähdys myös Morgado Lusitanossa, jossa ratsastettiin Paolo Sergio Perdigaon ohjauksessa kukin yhdet tunnit.

Ja lisäksi pitäisi varmaan kirjoittaa kaikesta säätämisestä lasten kanssa, joka kuului tällä kokoonpanolla kyllä asiaan. Ja olihan sitä 🙂 ja myös ehkä hiukan liian pitkiä ajomatkoja ja rankempiakin päiviä. Ja sitten riittäis juttua eräästä pienestä pojasta, joka opetteli matkan aikana kuivaksi pois vaipoista. Ja tulihan sitä pyykkiäkin, mutta nyt näyttää siltä, että meidän talossa on enään yksi vaippaikäinen. 🙂

Ja aina ne oli ihan joka vesialtaassa koukkimassa…

Mutta kyllä meillä oli myös kivaa lasten kanssa ja lapsille mieleistäkin ohjelmaa mahdutettiin melkein kaikkiin päiviin. Ja vähintään uima-allas -tuokio kuului tietysti, joka päivän ohjelmaan. Ja voisin ehkä kirjoittaa myös noista turistiretkistä Cascaisiin, Lissaboniin, meriakvaarioon ja vanhaan kaupunkiin, luonnonkauniille rannoille Alentejo:on, Sintraan, Monserratiin, Queluziin…vaikkei kaikki heppoihin liittynytkään. Sillä nekin olivat lomatunnelman kannalta ihan olennaisia. Ja olen myös vahvasti sitä mieltä, että Portugalista löytyy muutakin kivaa kuin vain hyviä hevosia ja ratsastajia. Esim. rantoja, kapeita katuja, hyvää ruokaa, viiniä, linnoja, kukkivia puutarhoja…

… sekä ehkä maailman suurin ja ihmeellisin kiipeilypuu. Ainakin isoin ikinä näkemäni…Ihan mieletön!

Ja kivoja myyntihevosiakin tulee tietty aina vastaan. Niin tälläkin kerralla. On vaan osattava pitää ajatukset focuksessa realiteetteihin… käytössä olevaan rahaan ja aikaan pienten lasten kanssa. Yksi hevonen riittää!! Eikö?

No tässä kuitenkin esimerkiksi yksi kiva 5v. tamma: Emä Ortega (sama kasvattaja kuin Zamulla, Dr. Estevam Lancastre) ja isä on Kyran kouluratsuna Suomalaisillekin tutummaksi tullut Rico. Myyntivideo kuulemma tulossa Youtubeen ratsastettuna piakkoin. (Laitan viestiä kun tulee) Ja itse voin ladata huomenna itse ottamani videopätkän irtojuoksutettuna. 

Ja parin kaverin hepatkin tässä reissussa nähtiin… Toinen tulossa piakkoin Suomeen, joten lusitanojen määrä kasvaa taas vähintään yhdellä. Jee!!

Ja sitten tietysti lisään vielä heppakuvia, heppakuvia ja vielä vähän heppakuvia 🙂 Ja jotain videopätkiäkin ratsasteluista tuli otettua.

Ja hauskasta majapaikastakin riittäisi jotain kerrottavaa. Paikka kuitenkin sopi erittäin hyvin mölyävälle suurperheelle. Ja oli myös heppoja, kanoja, kissa, koira ja puhuva papukaija, joka opetti lapsille tarvittavaa portugalin perussanastoa. Ja aivan ihana omistaja, joka sai tuntemaan olomme kotoisaksi ja ennen kaikkea rakasti lapsia. Ei tarvinnut koko ajan stressata, mitä lapset puuhaa tai häiritäänkö muita ihmisiä. Kiitokset välikäsien kautta siitä Analle!!

Ja niin tosiaan matkalla oli mukana osan aikaa Kaisa (heppakaveri ja heppaturisti 🙂 ) ja muutaman päivän ajan myös Johanna (toinen kaveri, ei heppaturisti) On se kiva kun on seuraa ja lisäkäsiäkin… Tosin illat ehkä venyi jonkin kerran vähän ylipitkiksi kaikenlaista turistessa, mutta molemmat matkakaverit olivat kivaa seuraa! Kiitokset!!

Ja pakko kyllä kiitellä myös Maria ihan mielettömän hyvistä tunneista ja kaikesta opista, jota taas yritän täällä kotona vielä sisäistää. Ja Giniä, jolle kuuluu oma osansa kiitoksista hyvien opetushevosten suhteen. Sekä myös Marin ihania lapsista, joiden seurasta saatiin myös nauttia useampana iltapäivänä. Ja meidän lapset tykkäsivät tietysti erityisesti kun oli lapsiseuraa. Kiitokset ja terveiset!!

Ja näyttää näköjään venyvän yön puolelle tänäänkin. Onneksi on vielä lomaa ja mies kotona. Mutta jatkuu kuitenkin tästä vasta huomenna… Hyvää yötä!