Tuliaisia Equitana-messuilta

Juu ei päästy tänävuonna, ei!!

Messut jäivät väliin ja kyllä olen siitä kotona kuullut ja itsekin harmitellut että näin kävi. Mutta joskus sitä tekee todella vääriä valintoja. Ja niiden kanssa on elettävä 🙂

Ja tänä vuonna ohjelmakin messuilla oli niin mun mielenkiinnon kohteisiin kallistunut, ettei paremmasta väliä. Olisi ollut mm. Working Equitation -teemapäivä tms. Niin messuohjelmaa ja varsinkin näytös ja klinikkaohjelmaa katsellessa oli kuin olisi kääntänyt ”veistä haavassa” … Aih ja voih!!

Onneksi sain sentään tuliaisia! Pieni lohtu, mutta kiitokset kuriirille, joka tarjoutui tehtävään itse. Ja onnistuikin tehtävässään todella hienosti 🙂

Paketti tuli jo tänään postissa. 🙂 Päällimmäisenä 185 sivuinen kirja Working Equitationista.

Ainoa miinuspuoli on että kirja on saksaksi. Mutta samalla Saksalaisen perusteellinen. Reilut 100 sivua yksityiskohtaisia piirroskuvia harjoituksista. Ja muutaman vuoden koulusaksalla sekä yliopiston muutamilla kursseilla kieltä opiskelleena omaan kaiketi kielestä sellaiset pohjat että saan kirjasta jotakin irti. Heppasanasto ei ole kovin monimutkaista.

Harjoitukset kuvattu tähän malliin…

Ja hei WE suuntautuneet kaverini! Voin ehkä lainata jos mielenne tekee, mutta ensin haluan tutustua itse. 🙂

Tällä kertaa se taisi olla puhdas!

Huomenta!

Vähän kahvia ja hetken aikaa naputtelua tietokoneella. Poika katsoo lastenohjelmia ja vauva penkoo lapasia ja sukkia eteisen laatikoista. Sain siis ehkä noin 10 minuuttia aikaa vain koneeni kanssa. Siis vain minä ja tietokone 🙂 Voi kumpa… Olisi niin ihana kirjoittaa pitkiä ja viimeisteltyjä juttuja, mutta heikolta se vaan näyttää tällä hetkellä. Lapset suorastaan nykyisin estävät istuutumisen koneen ääreen. Tietokone on yleensä kuin magneetti… joko se imee puoleensa ja tulevat tähän härväämään, painelemaan nappuloita tai vinkumaan jos saisi mennä ”Pikku Kakkosen” nettiin… Ja jos ei näin, niin alkaa kaikki mahdollinen tihutyö mitä keksiä saattaa. Tekevät noin saadakseen huomiota. Siksi päivät on pidettävä aktiivisina. Ja illat meneekin tallilla ja verstaassa. Ja myös verkkokurssi vie osansa tietokoneajastani. Eli olosuhteet ovat tällä hetkellä aika haasteelliset tällaiselle ”want to be”- bloggarille. Mutta en kyllä luovuta. Tästä on tullut itselle tärkeää. Tosin juttuja tulee nyt vaan varmaan hiukan harvemmin.

Mutta nyt olisin halunnut jakaa pari sanaista harjoittelustani. Pitkästä aikaa…Talvi on ollut pitkä ja yksinäinen. Kuulostaa surulliselta, mutta pääasiassa olen nauttinut yksinäisestä (lue rauhallisesta) ajastani maneesissa. Vain minä, hevonen ja koira. Kukaan ei häiritse. Ollaan voitu ”leikkiä” rauhassa kaikkea kivaa. ollaan myös ajatuksella työstetty viime syksyn kurssien juttuja. Toki varmaan moni asia on taas valmennukseen päästyä pahasti unohtunut tai rempallaan, koska niin vain tuppaa käymään kun pidempään yksinään harjoittelee. Mutta nämä blogiinkin (sekä puhelimeen että muistikirjaan) kirjatut yksityiskohtaiset muistiinpanot ovat kyllä auttaneet harjoittelua. Lisäksi verkkokurssiin liittyvät harjoitukset tehdään ennen ja jälkeen treenien. Yhteistyömme vaan syvenee ja meillä on lähes poikkeuksetta kivaa kahdestaan (tai kolmistaan).

Zambujon kanssa onkin ollut aika paljon työn alla myös ratsastuksessa. Tuntuma on parantunut ja se on varsin mukava ratsastaa nykyisin heti alusta alkaen. Onhan se aina ollut ihan mukava, mutta myös noi hankalammat jutut on alkaneet tuntua helpommilta ja yhä paremmilta. Ja nyt puhun pääasiassa laukasta. Sillä on helposti toiseen suuntaan hiukan nelitahtinen laukka josta puuttuu hiukan pomppua. Se on kuitenkin talven aikana parantunut huomattavasti. Välillä laukka on alkuun vieläkin heikompi, mutta paranee aika nopeasti. Tuntuu aika-ajoin tosi hyvälle. Tehdään nykyisin sulkuja, avoja ja väistöjä jo ihan rutiinisti myös laukassa. Sitä pystyy myös nykyisin hyvin lyhentämään ja pidentämään eikä mulla taida olla enään oman kunnonkaan kanssa siinä enään niin paljon haasteita kuin viime vuonna.

Laukanvaihtojakin tehdään. Se tekee niitä kyllä jo aika lunkisti, pahasti hermostumatta. Joskus kuumuu, mutta pysyy kyllä käsissä. Eikä ryntää ellei mene ihan pahasti pieleen eli silleen että tasapaino jotenkin häilyy ja homma menee liian etupainoiseksi. Mutta noita ”kämmejä” ei tapahdu enään edes jokaisella harjoituskerralla. Ja se tekee nykyisin pääasiassa vaihdon melkein joka yrittämällä… eli kuuliaisesti ja taitaa jo hyvin ymmärtää mitä siltä pyydetään. Mutta ongelma onkin vaan se, ettei kukaan ole katsomassa onko ne oikeasti puhtaita. Joskus tuntee ihan selvästi, että on tai ei ole, mutta joskus on vaan jätettävä asia silleen vähän niinkuin vähän siihen suuntaan… Että ”tällä kertaa se taisi olla puhdas” -mentaliteetilla. Zambujo on huippuhyvä myös huijaamaan. Vaihtaa näppärästi uuteen suuntaan jonkinmoisella räpellyksellä eli vaihdontapaisella, mutta steppaa pari ylimääräistä salamannopeaa pikkuaskelta sekaan. Ja huvittavinta on, että tekee sen niin nopeasti, että sitä on vaikea jopa nähdä sivulta. Saati tuntea varmasti selkään.

Meillä on kyllä maneesissa peilit, mutta ne on pienet ja on vaikea alkaa sieltä syynäämään ja ajoittaa vaihtoa juuri niille kohdille. Ja olisikin niin mukavaa päästä vaikka jonkun kanssa tallille, niin että jollain olisi aikaa katsoa… Mutta taitaa olla turhaa haaveilla saada miestä mukaan tallille. Ei vaan juuri tässä elämäntilanteessa näytä olevan mahdollista. Kaikki aika jolloin saadaan lapset hoitoon käytetään verstaassa, rakennustyömaalla tai yrityksen perustamistoimissa. Ja kesää kohti vaan ”pahenee” kun alkaa ulkorakennusten maalaustalkoot ja pihamaan kunnostus rakennustyömaan jäljiltä… Olen vakavasti miettinyt jonkinmoista videokameraa maneesin nurkkaan jalustalle, jolloin saisin videotallennetta, jota analysoida jälkeenpäin. Siitä oppisi. JA koska valmennuksiinkaan ei olla päästy koko talvena, niin välillä yksin puurtaminen tutuu turhauttavalta. Noh, pian se alkaa sekin kausi 🙂 Ja toisaalta hätä keinot keksii… Eilen viimeksi keksin tehdä noita vaihtoja 3/4 uralla suoraan peiliä kohti, jolloin näin… Ja puhtaitakin tuli. Ainakin parempaan suuntaan. Ja loppujen lopuksi myös diagonaalilla siihen vaikeampaan suuntaan. Sen näin hyvin lyhyen sivun keskellä olevasta peilistä, että oli varmasti (tai vähintäänkin 90 % varmuudella) puhdas. Olikin heti pakko lopettaa ratsastus siltä päivältä. Kivaa! Niin tyytyväinen!!

Ja yksinäisyydestä. Se tulee siitä, että ajoitan tallilla käynnin yleensä myöhäiseen iltaan. Silloin olen mahdollisimman vähän poissa kotoa ja lapsilta. Lähden tallille yleensä siinä vaiheessa kun aletaan vaihtaa lapsille yöpukuja päälle täällä kotona. Kiva tietysti perheelle, mutta tosiaan tallilla moni jo siinä vaiheessa tekee kotiinlähtöä. Eli pitkälti yksinäni siellä puuhaan. Ja meidän tallilla on muutenkin todella mukavaa porukkaa. Viihdyn kyllä. Kivoja ihmisiä, mutta suuntautuneisuus on kuitenkin varsin kaukana omastani. Ainakin suurimmalla osalla. Kilpailevia esteratsastajia tms. Muutama hiukan samaan suuntaan kallistunut koulusuuntautunut puurtaja joukossa… Mutta ei tarpeeksi esim. siihen että saisin houkuteltua ihmisiä samoille tunneille tai valmennuksiin kanssani. (Jossain vaiheessa sain vielä helposti pienen porukan kokoon, mutta nyt on taas hiukan porukka vaihtunut) Siitä tilanteesta hyötyisin selvästi myös itse ja olisi mahdollisuus saada kiinnostavia valmentajia jopa omalle tallille pitkästä aikaa. Se olisi perheelliselle ainakin selvä etu tai hepotus…

Nimimerkillä: …Tässä juuri Reilun viikon päästä menossa kurssille ja monta asiaa vieläkin selvitettävänä… Mistä säänkestävä vetoauto, traileri, lastenhoitoapua tms…

No eipä tällä kertaa muuta kuin… Nyt ulos. Siellä on ihan mieletön auringonpaiste… Ihana!!!

Ihanaa palmusunnuntaita!

Aurinko lämmittää jo ja nurkissa pyörii erikoisen näköisiä tyyppejä. Kevät!!!!

Meillä tänään tämän näköisiä 🙂

Nautiskelin tänään rauhallisesta talliaamusta. Perheenäidille luksusta, kun pääsee rauhassa, ilman kiirettä, päiväsaikaan tallille puuhaamaan. Käytiin ensin pieni kävely maastossa. Oli niin ihanan lämmin. Maneesissa hypeltiin tänään pieniä esteitä, jotka olivat sinne jääneet edellisen estetunnin jäljiltä. Ja eilen viimeksi työstettiin WE-esteitä. Oon nyt taas vähän alkanut ottamaan yhä enemmän WE-harjoituksia mukaan meidän viikko-ohjelmaan. Kevät on tulossa ja kurssikausi alkamassa. Tosin ihan älyttömän monelle kurssille en todennäköisesti ole tänä keväänä ottamassa osaa. Menee matkailu ja valmennusviikonloput pahasti päällekäin, mutta sentään jotain kurssejakin on jo buukattu kalenteriin.

Mulla oli hetken aikaa optio saada Paulo (Paulo Bastos) tänä viikonloppuna meidän tallille, mutta ei löytynyt muita kiinnostuneita tuntilaisia, joten mahdollisuus peruuntui. Yhden ihmisen takia ei tietenkään kannata alkaa valmentajaa ajamaan paikanpäälle. Mutta kiitos Kaisalle tarjouksesta! Harmittaa kun ei saatu ketään muita tuntilaisia irti omalta tallilta. Ja vaikka tulihan tää mahdollisuus aika lyhyellä aikataululla, niin silti ajattelen, että ihmiset eivät ymmärrä hyvän päälle… 😦

No, muutaman viikon päästä, 6.-7.4.2013 osallistutaan kuitenkin jo Working Equitation kurssille, joka järjestetään Inkoossa, joten ehkä selviän tästä ”pettymyksestä”. 😉 Ja sen takia yritänkin nyt ryhdistäytyä jälleen harjoittelemaan intensiivisemmin myös noita Paulon luennollaan esittelemiä harjoituksia. Ihan tämmöistä perusjuttua tänään… Kahden tolpan ympäri säännöllisenmallista kahdeksikkoa, keskellä suoristus, sujuva suunnan vaihto ja ympyrällä täydellinen taivutus tms. Yritin keskittyä tarkasti siihen että hevonen kantaa itsessä kevyesti ja kulkee rennosti ja rauhallisena pyöreänä, taipuu hyvin pienellä ympyrällä, eikä nojaa tai kallistu sisälle lapaedellä ja säilyttään tasaisen tahdin ym. Luin heti aamusta ennen tallille lähtöä, Paulon lennolla tekemiäni, muistiinpanoja, jotta saisin treeneistä enemmän irti. Etukäteissuunnittelu, muistiinpanot ja keskittyminen parantavat olennaisesti myös itsenäisten harjoituskertojen laatua. Hyväksi havaitsemani toiminta malli muuten! Eipähän tuu yksinkään ratsastellessa vaan ratsasteltua vaan oikeasti harjoiteltua asia kerrallaan erilaisia juttuja…

Lisäksi työstettiin tallilla tänään myös niitä verkkokurssilla meneillään olevia harjoitustehtäviä. Mulla on kyllä viisas ja ihana hevonen! Sen kanssa on vaan aina niin mukava työskennellä. Niin ratsain, mutta ennen kaikkea olen huomannut, että noissa Eläinten oppimispsykologian perusteita käsittelevän kurssin harjoitustehtävissä se pääsee oikein loistamaan. Oppii niin nopeasti uusia tehtäviä, kun osaa loogisesti niitä sille esittää. Ihan mielettömän koukuttavaa myös kouluttajalle kun huomaa että homma toimii! Ja tässä muuten eräs artikkeli, jossa näyttää olevan paljon samaa ajattelua hevosten ja eläinten oppimisesta, joita itsekin parhaillaan kurssilla pohdiskelen.

http://www.ratsastus.fi/srl/srl_tiedottaa/101/0/andrew_mclean_ja_kuinka_hevonen_oppii

Ja taustatietona voin myös kertoa mielenkiintoisen seikan, että McLean kuulemma on saanut omaan työsekentelyynsä paljon suuntaa portugalilaisilta. Maastatyöskentelyyn ja ratsastukseen. Ja Australiassahan on paljon mm. Nuno Oliveiran oppilaita tms. ja portugalilaiset valmentajat ovat olleet myös siellä suosittuja. Näistä tiesi kertoa eräs henkilö, joka tuntee nämä McLean:it erittäin hyvin ja osui kerran tallillemme, kun mieheni oli tekemässä Zambujon kanssa maastakäsin harjoituksia. Jäi oikein ihmettelemään ja katselemaan ja oli kiinnostunut siitä, että Suomessa on ihmisiä jotka harjoittavat hevostaan ”iberialaisittain” maasta. hmm? No onhan kai meitä muitakin, mutta tietty harvemmassa. 🙂

Mutta pointtina tässä kommentissani on se, että yritän aina ajatella uusia metodeja/tapoja/oppeja, niin että ne sopivat (vai sopivatko?) mahdollisimman hyvin vanhojen/käytössäni olevien entisten työskentelytekniikoiden tai valmentajieni oppien kanssa yhteen. Jotta en tekisi asioita liian vaikeiksi hevoselleni. Ja kaikki metodit eivät mielestäni mene myöskään ihan yksiin… Ja onkin aika hyvin itse tiedettävä mitä haluaa oppia tai minkälaista mallia seurata. On myös ristiriitoja ja vastakkaisia näkemyksiä eli ainakaan yksi ihminen ei voi mielestäni käyttää kaikkia mahdollisia tyylejä, valmentajia tai metodeja saman hevosen kanssa, ilman että kokonaisuus tai selkeys kärsii. Siksi olen mielissäni tosta ”linkistä” … ei siis ehkä ihan pahasti olla menossa ”mettään” 😉

Ja toinen artikkeli joka liittyy hevosen oppimiseen ja on vaan todella fiksusti lausuttua asiaa hevosten olemuksesta ja luonteesta. Sopii myös tähän päivään ja voin allekirjoittaa tekstin sisällön täysin. Jälleen Anna Kilpeläiseltä…

http://annakilpelainen.wordpress.com/2013/03/23/eversti-carde-ohjeita-tulevaisuuden-hevosammattilaisille/

Aurinkoista sunnuntain jatkoa kaikille!

FIAL Helsinki Horse Fair -messuilla

Tervehdys,

messuviikonlopusta alkaa olla jo aikaa. Helsinki Horse Fair -messuthan järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 9.-10.3.2013. Ja olimme myös FIAL -Suomen Lusitanohevosyhdistyksen kanssa mukana tapahtumassa sekä näytteilleasettajana että esiintyjänä.  Nyt messuhuuma on jo hiukan ehtinyt laantua ja messujen rasitteista varmasti toivuttu hyvin, mutta aihe ei tietenkään ole vielä unohtunut.

Meillä on kyllä niin loistava pieni yhdistys. Olen niin ylpeä FIAL:ista!! Ai että…Jee! 🙂

Kännykkäkameralla ikuistettu otos meidän jengistä noin 3 minuuttia ennen tositoimia.

Meillä on niin hyvä pieni porukka, joka saa näköjään ihmeitä aikaan! 🙂

Viikon ajan netistä on voinut bongailla hienoja kuvia lusitanojen esityksestä messujen ratsastusareenalla sunnuntaina. Ja itse esitys oli oikeastikin tosi onnistunut! Ainakin minä rehellisesti ajattelen näin. Itsehän en tietenkään voi ottaa kunniaa esityksestä ja olin mukana vain välillisesti, en siis hevosen selässä enkä hevosenomistajanakaan. Lähinnä taustajoukoissa, apuvoimana tai ehkäpä oikeastaan vain sellaisena ärsyttävänä päällepäsmärinä, joka huuteli harjoituksissa, että miltä mikäkin kuvio katsomosta käsin näyttää 🙂 ja esityksessä sähläsi kentällä jotakin estetolppien kanssa. No FIAL:in vaatteissa oli kuitenkin ilo messuilla kulkea ja edustaa tätä joukkoa. Olen kyllä aidosti onnellinen, että saan kuulua tähän jengiin ja vilpittömästi ylpeä kaikista noista ratsukoista, jotka tekivät meidän vuosia suunnitellusta tai haaveillusta esiintymisestä vihdoin totta! Ja hevosetkin oli niin hienoja ja kilttejä! Niin… onhan ne lusoja 😉

Kuvia ja videopätkää löytyy ainakin seuraavista linkeistä:

http://youtu.be/53E7j4IVan8

Photography by Marianne Ketelimäki

http://www.facebook.com/media/set/?set=a.573550482664906.1073741826.118369611516331&type=1

Kuvia omasta kamerasta. On laatu hiukan toista, kuin noissa ammattilaisten vehkeissä. Mutta muutama kiva osuma kuitenkin…

Sisääntulo. Mari, Kaisa ja Pirjo

Pirjo ja Xenon

Kaisa ja Rome hienossa laukkasulussa. Wefi:n puheenjohtaja, ja myös eräs yhdistyksemme  ”luottoapukäsistä”, Tarja juoksentelee taustalla 😉

Kaisa&Rome ja Mari&TimTim sulkua samaan tahtiin

Eli kiitos viikonlopun onnistumisesta kuuluu tietysti kaikille esiintyjille, ratsastajille sekä hevosenomistajille, jotka olivat esityksessämme osallisina. Ja erikoiskiitos Marille (Mari Faria Carvalho) joka tuli vapaaehtoisena yhdistyksen ulkopuolelta esittämään yhden hevosista ja pitkälti suunnitteli sekä ohjasi esityksen. Olisin suonut hänelle vähän enemmänkin esittelysanoja näytöksen aikana kuuluttajalta, mutta tarkoituksenahan on ennen kaikkea kuitenkin tehdä tunnetuksi tätä ihanaa, toimivaa ja kaunista hevosrotua eikä niinkään henkilöitä. Ja Mari on kaiketi myös itsekin henkilökohtaisesti sydämestään mukana. Ainakin hän teki homman lähes ilmaiseksi. Hän on myöskin aika pitkälti omistautunut ammatillisesti tälle rodulle (asuu ja työskentelee Portugalissa) ja haluaa myös omalla panoksellaan lisätä näiden hevosten näkyvyyttä myös Suomessa. Joka tapauksessa suunnittelimme hänelle palkkioksi jonkinmoista ”kunniajäsenen” ikuista jäsenyyttä yhdistyksessämme.

Mari ja hieno TimTim piaffissa (Kuva copy Marko Parpala)

Aikaisemminhan ennen tätä esitystä emme ole saaneet vielä livenä Suomessa asuvia lusitano-hevosia oikein kunnolla esille. Katrilliakin lusitanoille on suunniteltu jo vuosia, mutta harjoitukset ovat jääneet, milloin minkäkin asian jalkoihin. Ymmärtäähän sen. Yhdistystoiminta on vapaaehtoista ja ylimääräistä. Ja ihmisillä on myös paljon muuta. Hevoset ovat myös olleet niin nuoria ja ratsastettuina monen hevosen kerääminen yhteen harjoituksiin ja esityskuntoon ei ole ihan yksinkertaista. Varsinkin kun joukko josta valita on pyörinyt muutamassa kymmenessä hevosyksilössä ja joista vain osan omistajat ovat olleet aktiivisia toimimaan yhdistyksen hyväksi. Onhan meillä ollut toki muutamia yksittäisiä hevosia menneinä vuosinakin esillä muutamilla aikaisemmilla messuilla: Tuomarinkylässä aikoinaan yksi juoksutettuna (Xerife) ja Tampereen messuilla muutama vuosi sitten yksi (Rome du Fesquet) rotuesittelyssä. Lisäksi muissa tapahtumissa esim. Heta -tapahtumassa on tainnut olla 2 vuoden aikana 3 lusitanoa mukana (Xenon, Zambujo ja Rome du Fesquet)… Muistinkohan nyt kaikki? Mutta tämä oli nyt vihdoinkin ihan eri skaalan juttu! Esityksessämme oli viime sunnuntaina 5 hevosta mukana. Kaikki hienoissa varusteissa, ratsastettuina, toimivina ja hyvän näköisinä. Kuka tahansa vähänkään hevosten kanssa vastaavanlaisissa tapahtumissa esiintymässä tai mukana olleena todennäköisesti ymmärtää tämän saavutuksen/panostuksen arvon. Esitys ei tuo rahaa, vaan ainoastaan syö rahaa. Yhdistys pystyi korvaamaan vain osan kuljetuskuluista, joten jo jokaisen hevosenomistajan henkilökohtaista panostusta (raha, aika, vaiva jne…) osaan ainakin minä arvostaa. Ja jos asian kääntää toisin päin niin voi todeta, ettei ihan jokaisella rotuyhdistyksellä ollut näilläkään messuilla esitystä ;). Eli hyvällä syyllä voin olla vain ylpeä meidän jengistä!!!

Ja lisäksi yhteisiä harjoituksiakaan ei ole ollut niin helppoa järjestää. Harjoittelivat vain 2×1/2 h ratsain esiintymispaikalla. Ratsukothan asuvat siis eri puolilla Etelä-Suomea ja yksi ratsastajista Portugalissa sekä yksi Kokkolassa (?)… eli sen takia esitykseen lähdettiin aika kylmiltään. Koreografia ja kuvioit suunniteltiin lopulliseen muotoonsa jotakuinkin edellisenä iltana ennen esitystä. Ja pukeutuminen, esiintymisasusteet ja hevostenvarusteet aiheuttivat myös jonkin verran järjestelyjä. Onneksi lainaten ja vaihtaen saatiin jokaiselle esiintyjälle hyvännäköinen kokonaisuus järjestymään ilman suuria taloudellisia lisäpanostuksia.

Kuvioita hölkättiin kuntoon esitysareenan takana tallialueella 🙂 Mulla olis ollut kamerassa kyllä aika veikeännäköistä videotallennettakin, mutta luulen etteivät asianomaiset haluaisi materiaalin päätyvän nettiin 😉 Joten saatte tyytyä näihin kuviin.

Joukkio lopputervehdyksessä!

Hölkkää kulisseissa ja kuviot kuntoon…

Ja alla muita tunnelmia takahuoneesta.

Noora sopii tässä jotain Quilate:n kanssa.

TimTim:in omistaja Kristiina sovittelee esiintymisvarusteita.

Kaisa letittää Romea

Elina siivoaa Unican yöpymispaikkaa. Unica vietti päivät yhdistyksen ständillä edustustehtävissä. Sekä esiintyi ratsastusesityksen lisäksi myös rotukavalgadissa.

Noora ja Quilate… rapsuttelutuokio

Kaisa patsastelee perinneasussa yhdistyksen ständillä

Jaa ai, ai mitäkös mä sitten siellä koko viikonlopun ajan tein??

No pälpätin koko viikonlopun ajan ihmisten kanssa rodusta, sen polveutumisesta ja ominaisuuksista (ja kaikesta muustakin) monien kivojen messuvieraiden kanssa. Kiitos myös kaikille ständillä vierailleille mukavista juttutuokioista!

Aamukattaus biomekaniikkaa ja hevosen muotoa…

Facebook -ystävät jälleen ohjasivat tämän mielenkiintoisen aiheen pariin heti aamusta. Uppouduin aamukahvilla biomekaniikan pauloihin viedoiden ja blogikirjoituksen muodossa. Huomaan törmääväni näihin aiheisiin yhä useammin ja useammin. Onkohan se sattumaa vai kuinka netistä klikatut aiheet valikoituvat tai ennen kaikkea ylittävät ns. ”uutiskynnyksen”, joka saa klikkaamaan videon auki ja pysähtymään. En suinkaan lue tai katso kaikkea hevosaiheistakaan tekstiä, jotka silmiini osuvat. Olen käynyt muutamilla Heli Hyytisen luennolla ja saanut varmasti jo aika hyvän johdannon aiheeseen. Ja kun on hiukan pohjaa alla, niin lisätieto alkaa tarttua sen perustan päälle kuin itsestään. Ja tieto alkaa yhdistyä vanhaan, palat loksahdella paikoilleen ja kuva hahmottua. Niinhän ne aivot kai yleensä toimivat ja alkavat yhdistellä jo opittua ja uutta. Ja asia alkaa tuntua sitä myöten yhä mielenkiintoisemmalta ja pikku hiljaa alkaa kerätä yhä pikkutarkempaa tietoa aiheesta. Ai että kun olisi rajattomasti aikaa opiskeluun ja tiedonkeruuseen… Ois niin mun juttu.

Mutta tämän aamuisesta orientaatiosta kuulunee kiitokset kerettiläisille facebook-tuttavuuksilleni Annalle, Annille, Kialle, Marialle…!!

Ja tässä alla ne videot, jotka minulle oli tänä aamuna kahvipöytään ”katettu”. Liitänkin ne tänne blogiin, jotta löydän ne vielä tarvittaessa myöhemminkin. Pakko myös sanoa, että ”rakastan” facebookia. Ilman sitä tuskin törmäisin puoliinkaan siitä tietotarjonnasta mitä nyt saan päivittäin. Ja tarkoitan todellakin tietoa, en ihmisten kuulumisista, vaikka kivoja nekin. 🙂

No tässä ensimmäinen alkupala:

https://www.facebook.com/video/embed?video_id=128547853879282″

Tässä toinen, joka on itse asiassa sama kuin se jonka linkitin tänne aikaisemmin Heli Hyytisen luennolta saamani suosituksen perusteella:

http://www.youtube.com/watch?v=QsvS6gEBJuE

JA vielä päälle yksi blogi-kirjoitus. Anna Kilpeläisen erittäin perusteellista ja asiapitoista tekstiä aiheesta ”ratsun oikea muoto” ja juurikin biomekaniikan näkökulmasta. Ja tämä kirjoitushan ei ole ensimmäinen laatuaan Anna Kilpeläiseltä. Blogi on kauttaaltaan painavaa asiaa hevosen fysiikasta, ratsastuksesta ja treenaamisesta. Ainoa huono puoli tuossa blogissa on, että sitä lukisessa tulee väistämättäkin sellainen olo että uskaltaakohan sitä enää ratsastaa ollenkaan. Koska kirjoitusten luomat vaatimukset siitä mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon ja mikä kaikki on hevosen hyvinvoinnille lähes välttämätöntä, ovat todella korkealla. Että onkohan sitä edes kelvollinen yrittämään… Täydellisyys vähittäisvaatimuksena hevosen selkään kiivetessä. 🙂

http://annakilpelainen.wordpress.com/tag/ratsun-muoto/

No tieto lisää tuskaa. Ja täydellisyyteen pitää pyrkiä jos haluaa kehittyä. Mutta itselle pitää muistaa olla myös armollinen ja nauttia ratsastuksesta hevosen hyvinvointia unohtamatta.

Ihanaa ja aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Naksuttelua, rapsuttelua ja hassuttelua

Minulla oli ajatuksena postata tänään jotain FIAL:in hienosta esityksestä Helsinki Horse Fair-mesuilla sekä hyvästä yhdistys hengestä jne… Mutta työnnän nyt aihetta vieläkin hiukan eteenpäin. Kirjoitan kyllä… kunhan toivun. Oli toki mukava messuviikonloppu ja hienoa olla osaltaan mukana, osana kivaa porukkaa ja vielä rakkaan aiheen parissa. Mutta kun tulihan taas puhuttua asiaa ja ehkä myös asian vierestä, ainakin tämän viikon tarpeiksi. Ja tuntuu kieltämättä muutenkin siltä, etten ehkä ihan ole vieläkään palautunut viime viikosta ja noista messuihinkin liittyvistä kiireistä.

Tällä viikolla olen lupausteni mukaisesti yrittänyt olla vaihteeksi vain äiti. Toisin sanoen keskittyä lapsiini. Aloin viime viikon kiireissä huomata lasten käytöksessä selvää turhautumista siihen, ettei äiti ole läsnä. Kaikennäköistä pikku pahantekoa on harrastettu huomion saamisen toivossa… Osui vaan niin paljon kaikkea asiaa hoidettavaksi samalle viikolle, eikä lastenhoitoapua ollut. Tämä viikko on ollut helpompi ja olen saanut soviteltua pakollisia tietokone hommia sopiviin hetkiin ilman, että aika olisi lapsilta ”pois”. On ulkoiltu yhdessä ja käyty retkellä, nähty lasten kavereita sekä niin kuin ”ns. tavalliset kotiädit”, olen myös poikennut ”notkumassa kauppakeskuksessa kahvilassa” (eikös toi ole se kuva kotiäitiydestä, joka usein muistetaan ainakin mainita?).  No joka tapauksessa pääajatuksena olen yrittänyt viettää tällä viikolla intensiivisemmin aikaa näiden pienten kanssa. Viime viikko meni aikamoisessa vauhdissa. Tällä viikolla maksellaan takaisin 🙂 hellitellään ja hassutellaan täysipäiväisesti…

Ja eilen käytiin kahdestaan vanhemman tytön kanssa myös tallilla. Zambujokin ollut aika vähäisellä huomiolla viime viikolla. 

Ja koska kainaloon, juuri siihen kohtaan, johon satulavyö tulisi, oli ilmestynyt jokin jälki, niin päätin olla ratsastamatta. Lähdettiin ratsastuksen sijaan metsään kävelylle ja koirakin sai samalla pienen lenkin.

Ja älkää ystävät pliis katsoko kauhulla tätä kuvaa 😉 ja nähkö kaikkia riskejä, mitä äiti on tässä ottanut lapsensa kanssa. Ja juu… narukin on tässä kuvassa vaarallisesti maassa. Mutta joskus tehdään myös näitä, ei niin turvallisia juttua. Ja Zamu oli tosi varovainen ja käveli kokoajan tarkasti työn vierellä (sen pienen pätkän mitä tyttö halusi koittaa taluttamista). Eikä naru juuri koskaan kiristy. Seuraa ajatuksen lailla mukana. Ihana heppa!

Ja koska lenkki jäi kuitenkin aika lyhyeksi, käytiin lopuksi vielä vähän maneesissa. Oli aika kylmä ja hämäräkin yllätti. Nosteltiin muutamia laukkoja liinassa ja tein myös kokeeksi vähän naksutteluharjoituksia, jotka liittyvät siihen verkkokurssiin, jota parhaillaan käyn. Tein kokeeksi erästä tehtävää, josta kurssilla on ollut puhetta (en edes tiedä olisiko vielä saanut mennä käytännössä kokeilemaan, siis onko perusteet edes vielä riittävän hyvin hallussa…) Mutta en kuitenkaan malttanut olla kokeilematta. Ja onneksi onnistuinkin mielestäni super hyvin. 🙂 Aloittelijan tuuriako vai vain ihan pettämätöntä lahjakkuutta?  😉

Olisinhan voinut tehdä vaikka kuinka väärin. Tai ehdollistaa samalla hevoselle vaikka mitä ylimääräistä huomaamattani. Zamu tuntuu olevan näissäkin tehtävissä niin hyvin läsnä. Tajusi käsittämättömän nopeasti mitä siltä haettiin. Toisaalta jos ei ole tarkkana niin oppii myös ei toivottuja asioita älyttömän nopeasti. Parempi, etten kuitenkaan ala selittää tehtävää tässä sen enempää kuin, että tehtävän nimi oli ”makupalasta luopumisen opettaminen”. Joku tehtävän varmasti tuntee, mutta itse en ole ihan samoja metodeja(operanttia ehdollistamista) aikaisemmin käyttänyt. En ole siis tämän asian tuntija kuitenkaan ja vasta koska vasta itsekin opettelen tekniikkaa ja käsitteistöä, niin voisi olla melkoisen vaarallista tai hölmöä avata tätä tässä vaiheessa enempää… Sanon kuitenkin että mielenkiintoista on ja voi olla, että joudun pahastikin koukkuun. 😉

Nämä kaksi seuralaistani vaan meinasivat ehkä vähän kyllästyä kun siellä keskittyneesti naksuttelin. Mutta hauskaa niillä tuntui olevan, kun naurun kätkätys kuului kokoajan taustalla.

Mukava retki ja lähes täydellinen hetki muutenkin. 🙂

Lainattu blogi-kirjoitus maastatyöskentelystä

Tässä eräs teksti joka tuli vastaan. Ja aiheesta josta olen puhunut aika paljon. Otsikkokin jo kertoo maastatyöskentelyn eduista. Maastatyöskentelystä on selvää hyötyä ihmisen ja hevosen väliseen yhteistyöhön. Se kehittää niin tasapainoa, kuin myös notkeuttakin. Antaa vaihtelua ja vähentää mitä todennäköisimmin myös (säännöllisesti käytettynä) hevoselle koulutuksesta aiheutuvaa stressiä. Tässä kirjoituksessa käytetty taustalla ymmärtääkseni tutkimuskirjallisuutta aiheesta, mutta lähteitä en ole itse lukenut. Oli miten oli paljon saman suuntaisia ajatuksia joita olen itsekin esittänyt, kuullut sekä käytännössä huomannut.

http://spellboundhorses.com/2013/03/07/horses-regularly-trained-with-ground-work-are-more-relaxed-when-ridden/

Ja tässä alla vielä muistin virkistykseksi linkki aikaisempiin kirjoituksiini aiheesta:

Postaukset liittyen aiheeseen ”maastatyöskentely” löytyvät täältä linkistä!

Aurinkoista päivää!

Jaksaa, jaksaa…Tästä Tulee Hyvä Päivä!

Hurja viikko takana ja yhä vaan kiihtyy. Vielä pitäis jaksaa viikonlopun yli. Joskus vaan asiat kerääntyvät yhdelle viikolle. Vaikka kuinka yrittäis sitä tietoisestikin välttää.

Olen juuri lähdössä Horse Fair -messuille. Käväisin messukeskuksessa myös tänään viemässä tavaraa valmiiksi, jotta ei tarvitse tänään kaikkea raahata. Mutta illlallakin riitti paakkaamista ja muistettavia asioita, joita laittelin aamua varten valmiiksi. Ja nyt pitkät päivät edessä yhdistyksen ständillä. MUTTA tarkoitus ei ole valittaa. Aika menee taas vauhdilla ihmisten kanssa jutullessa. Ja nämähän ovat niitä sydämen asioita!!! ❤

On ollut vaan vähän liian kiirettä. Ja liian paljon asiaa myös perheen kannalta. Huomaan sen täällä kotona…

Viikko alkoi Heli Hyytisen biomekaniikkaluennolla osa 2. ”Hevosen varusteiden ja ratsastajan vaikutus hevoseen”-aiheesta. Olin tänkin luennon maksanut jo kauan sitten ja luento on itse asiassa juuri tähän hetkeen ajatellen kuin ”nappi silmään”, joten en tohtinut jättää edes menemättä, vaikka tuntui että kiirettä ja tekemistä olis riittänyt muutenkin ihanriittävästi. Paljon mielenkiintoista tutkimustietoa varusteista ja ratsastajan vaikutuksesta hevosen liikkumiseen biomekaniikan näkökulmasta. Aihetta sen enempää kuitenkaan tässä avaamatta (luennoitsijan pyynnöstä ei blogeihin tai youtubeen) eli kiinnostuneille suosittelen osallistumista vastaavalle luennolle. Niitä tunnutaan nyt järjestettävän monessa eri paikassa.

Myös verkkokurssi alkoi kuluneella viikolla. Eli se Eläinkoulutuskeskuksen järjestämä kurssi  eläinten oppimispsykologiasta… Kirjoittelen aiheesta varmasti jossain vaiheessa lisää, mutta ensin yritän itse päästä kärryille. Mutta mielenkiintoista. Sen voin sanoa. Kumpa vaan olisi rauhallista tietokoneaikaa. Se tuntuu nykyisin kutistuneen lähes olemattomiin. Lasten ollessa kotona, hereillä ja yksin mun vastuulla, on nykyisin ihan mahdoton edes avata konetta. Heti alkaa tapahtua… Vähintäänkin jokainen vanhempi taitaa tietää mistä puhun… 🙂 Viime viikonloppuna olisin jo voinut tehtäviä tehdä, olin jo varannut aikaakin, mutta en pystynyt kirjautumaan, joten kaikki työ jäi sitten viikolle.

Lisäksi tälle viikolle on yhtäkkiä kasautunut myös vakuutuspapereita, lentolippujen varaamisia, koulukuljetus ja avustaja hakemuksia, lääkäriajanvarauksia, kerhoilmoittautumisia syksylle, EU-tukihakemuksia, rikosilmoitus, työmaakokous, kirjanpitokoulutusta, pankkitapaamisia tms.

Ja ai, niin olenhan tosiaan myös äiti! On meillä tälläkin viikolla tosin ollut riittävästi perhekerhoa, tanssia ja muskaria sekä muuta ulkoilua. Noistahan mun arki normaalisti muodostuu. Sekä kaikkea tätä ihan normaalia kotimeininkiä yksin kolmen kanssa. Mutta myös univelkaa sekä huonosti nukuttuja aamuyöntunteja. Ja väsymyksen mukanaan tuomaa kiukkua ja päänsärkyä. On tullut myös siivottua talo lattiasta kattoon. Väsyneenä yleensä aina siivoan kahta kauheammin. Koska tietokoneella en saa olla lasten ollessa hereillä, niin on se kumma, että kotityöt eivät aiheuta noissa pienissä mitään vastareaktioita. Niitä saan tehdä aika rauhassa. Tosin ”apukäsiä” riittää. Ja teen yleensä paljon kotitöitä silloin, kun olen väsynyt, jotta pysyisin vedossa enkä hyytyisi. Ja lapset tekee aina eniten pahojaan, jos mun ajatukset on muualla. Siksikin vältän tietokoneella oloa niiden kanssa ollessa.

Ja niin lisäksi on tosiaan työt. Tarkoitan firman perustamiseen liittyvät työt. Niillehän ei vielä mun viikossa ole ”budjetoitu” ollenkaan työtunteja. Tai siis toisin päin, kukaan ei ole ottanut pois mitään mun päätyöstä eli kotityöstä ja lastenhoidosta. Ne on edelleen täysin mun vastuulla. Työt tehdään sitten omalla ajalla siihen päälle. Miehen pitäis varmaan pikkuhiljaa alkaa herätä todellisuuteen, että olen aloittamassa työt. Ja että mun työ pitäis laskea ansiotyöksi. Noh, mutta nää on niitä ikuisuuskysymyksiä perheissä. Lapset menevät hoitoon (pari päivää viikossa) vasta loppukesästä, joten siihen asti työaika olisi vain kaivettava jostain lisäosasta päivää tai viikkoa. Saisikohan jostain vuorokauteen tunteja?

Mutta vielä pitäis nyt kaivaa voimia viikonloppuun. Ja uskokaa tai älkää on silti kiva mennä. Meillä on myös esitys. Eli FIAL esiintyy messuilla sunnuntaina noin puolen päivän aikaan. Itsekin jännitän esitystä, vaikka en mukana olekaan. Vain mun satulat 2 kpl on 😉 mutta siis kuitenkin yhdistyksen esityksen onnistuminen on silti tärkeä asia. Ja jälkeenpäin olen iloinen kun joskus tajusin sanoa, etten halua mukaan. En olisi mitenkään ehtinyt valmistautua ja hevosen kanssa lähtö messuille olisi tuottanut vielä enemmän kiirettä ja stressiä. Ja sitä on riittänyt jo muutenkin.

Ensi viikon lupaus: Aion olla ennen kaikkea taas ÄITI!!!!

Hauskaa viikonloppua ja tavataan messukeskuksessa!

Kotiläksyt kuntoon. Valmistautumista messuille.

Viikonloppuna on ratsastettu, tanssittu ystävän häitä ”keskiaikaisessa linnansalissa”, nukuttu pitkään, ulkoiltu, tehty lumitöitä, shoppailtu ja käyty siskon lasten kolmoissynttäreillä. Paljon on siis mahtunut ja ollut kiirettä, mutta vähän olen myös ehtinyt jatkaa viime viikolla aloitettuja ”kertausopintoja” aiheesta lusitanohevosen historia… Piti aloittaa ihan muun lainen opiskelu eli verkkokurssin tehtäviin tutustuminen, mutta kirjautuminen ei sitten heti onnistunutkaan, joten käytin aikaani mielestäni hyödyllisesti ja tein ikään kuin ”kotiläksyjä” ensi viikonlopun messujakin ajatellen…

Ensi viikollahan on siis Helsinki Horse Fair -messut ja myös minulla osaltai ”pesti” FIAL- Suomen Lusitanohevosyhdistyken ständillä puhumassa yhdistyksestä sekä rodusta. Joten koska rodusta pitäisi kiinnostuneille kertoa, niin onhan se hyvä kerrata myös joitain faktoja. Ja itseasiassa oikeastaan päivittää myös hiukan vanhentunuttakin tietoa…

Tämä on muuten ihan viimeisin ja kattavin kirja aiheesta joka käsittelee rodun alkuperää. Ja mikä siitä tekee mielestäni erityisen on seuraavat seikat:

1. Kirjoittaja kumoaa ja perustelee erittäin tarkasti joitakin aikaisempia harhaanjohtavia, yleistäviä oletuksia tai uskomuksia rodun alkuperästä.

2. Se tekee perustellusti selväksi, että Puro Sanque Lusitano ja Pura Raza Espanola ovat kaksi toisistaan selvästi poikkeavaa rotua. Ja vaikka taustalla onkin varsin pitkälle yhdessä risteilevä historia, niin rodun vertaaminen espanjalaiseen serkkuunsa on jokseenkin turhaa, koska jalostuksen periaatteet ovat niin kauan kulkeneet eri suuntiin. Ja lusitano ei nykymuodossaan enään tarvitse tätä rinnastusta, vaan kyseessä on toisistaan selvästi poikkeavat kaksi eri rotua.

3. Ja kirjoittaja on aikaisemmin julkaissut kattavan teoksen myös Pura Raza Espanola:sta, joten kysymyksessä ei ole yksipuolinen näkemys tai kiinnostuksen kohde, joka voisi vääristää näkökulmaa.

4. Ja lisäksi mielenkiintoista on, että kirjoittaja on espanjalainen, mutta ei vääristä näkemystä lusitanosta espanjalaiseen suuntaan kallelleen, vaan ”ikään kuin tunnustaa” rehellisesti jalostuksen erilaiset periaatteet ja sekä niiden vaikutukset. Ja on sitä mieltä Portugalilaiset saavat korjata kunnian ansaitusti näinkin hienon rodun kehittämisessä. Hän sanoo myös avoimesti että ”kateellisuus” saattaa helposti vääristää puheita rotujen historiasta.

Ja olen huomannut, kuinka paljon ärsyynnyn selvästi virheellisestä tai harhaanjohtavasta tiedosta. Ja sitähän netti on toki täynnä liittyen asian kuin asiaan ja onkin oltava tarkkana mitä ottaa tietona ja mikä on vain jokin toimijan tai henkilön subjektiivinen mielipide asiasta!

Ja vaikka en oikeasti jaksaisi tai haluaisi puhua lusitano-rodusta samassa kontekstissa andalusian hevosen kanssa niin, näyttää ettei asiaa voi oikeastaan vältääkään. Espanjalaiset hevoset ja hevoskauppiaat ovat olleet paljon voimakkaammin markkinoilla jo vuosikymmeniä ja portugalilaiset vasta paljon myöhemmin. Andalusialaisia hevosia on kaikkialla, kuten myös Suomessakin, huomattavasti paljon enemmän. Ja jostain syystä aina andalusialaisista hevosista puhuttaessa (esim.  rotukuvaukset ym.) mainitaan aina myös lusitanot. Ja koska noita rotukuvauksia (kuten niiden hevosten kanssa toimijoitakin) on  paljon enemmän, niin aika iso osa mm. suomalaisten ihmisten käsityksistä koskien lusitano-rotua, perustuu teksteihin, joissa kuvataan andalusialaista hevosta. Tässä piileekin aika suuri vääristymän paikka. Ihmiset kuvittelevat jopa usein että kysymys on lähes samasta rodusta. Vaikka näin ei todellakaan ole. Ja tästä syystä onkin lähdettävä ensin kumoamaanja kitkemään vääristyneitä käsityksiä, ennen kuin voi alkaa puhua lusitanosta itsenäisenä rotuna. Eli tästä syystä ei myöskään ilmeisesti ei ole ihan helppo puhua lusitanoista ilman että vähintään tarkistaa ensiksi noita aikaisempia kuvauksia tai tekstejä.

Tämä onkin ollut viime aikoina harrastukseni. JA olen löytänyt netistä suomenkielisiltä sivuiltakin jos jonkinmoista… Tämä on mielestäni mielenkiintoista. 🙂

Tässä katkelma jonka poimin esimerkkinä virheellisesti kirjoitetusta ja huomattavan vääristävästä tekstistä!! 

”P.R.E. JA SIITÄ POLVEUTUVAT RODUT

 – nykyisin puhdasrotuista espanjalaista hevosta (P.R.E.= Pura Raza Española) – on kautta aikojen kuvattukirjallisuudessa  kuninkaiden ratsuksi mikä on helposti ymmärrettävissä sillä se on elegantti, ryhdikäs ja kaunisliikkeinen hevonen, joka on lisäksi uskollinen, tottelevainen, ketterä ja sopeutuu helposti vaikeimpiinkin oloihin.

Erityisen poikkeavaa suosiota P.R.E. on saavuttanut  sen harvinaisen monipuolisten käyttöominaisuuksien vuoksi, sillä P.R.E:tä näkee vetämässä häävaunuja, paimentamassa karjaa, kouluratsastuskentillä, esteillä, terapiaratsuina, paraatihevosina, näytöshevosina sekä härkätaisteluissa, vaikka lusitano onkin härkätaisteluissa enemmän käytetty kovemman luonteensa vuoksi.  Tunnettuja andalusialaisia ovat olympialaisissa kärkipaikoille sijoittuneet Fuego XII, Evento, Invasor, Distinguido ja Oleaje.

Andalusialaisella hevosella on ollut merkittävä rooli hyvin monien  kesyhevoslajien synnyssä. Niistä yllämainittujen lusitanon ja lipizzanhevosen lisäksi mainittakoon tunnetuimmat eli friisiläinen, connemara, mustang, Morganin hevonen, hannoverilainen, holsteiner, oldenburginhevonen, criollo, Perun paso, paso fino, täysverienglantilainen, mangalarga, orlovilainen, hispanoarabi, anglohispano, azteca…   (kesken)”    Yllä suora lainaus eräältä nettisivulta.

Ensinnäkin uusin tutkimus ei ajattele, että historian ”iberian hevonen” (tai se tyyppi tai hevosmalli) jota historian Eurooppalaisissa hoveissa ihannoitiin olisi ollut mitenkään niin yhtenäinen rotu kuin on annettu ymmärtää. Ja toisekseen nuo maalaukset ja kuvaukset tästä ”iberian hevosesta” vastaavat paremmin nykyistä lusitanoa (niin ulkonäöltään kuin ominaisuuksiltaan) kuin andalusialaista hevosta (tai PRE-hevosta) joten ajatellaan että lusitanot ovat kasvatuksen erilaisen linjan takia säilyneet paremmin alkuperäistä ”rotua” muistuttavina.

Ja ilman uutta tutkimustakaan mukaan keskusteluun ottamatta, olisi lähtökohta tuossa yllä poimimassani tekstikatkelmassa virheellinen siinä mielessä, että se antaa ymmärtää että muut mainitut rodut polveutuisivat PRE:stä tai andalusialaisesta eikä edes niiden taustalla olevasta ”iberianlaisista hevosista”, kuten kymmenet aiheesta kirjoitetut kirjat ovat jo vuosikymmenten ajan aiheesta antaneet ymmärtää. Eli pätkä on sinänsäkin virheellinen…

No tämä oli vain yksi poimimani esimerkki, enkä laita kirjoittajaa tähän sillä en halua tuottaa omalla kirjoituksellani harmia kenellekään. Joka tapauksessa työn alla on oikoa virheitä ja muokata myös rotuyhdistykselle, FIAL-Suomen Lusitanohevosyhdistys ry:lle, mahdollisimman ajankohtaista tietoa ja luotettaviin lähteisiin perustuva rotuesittely. Aikaisempikin yhdistyksen esitteissä ollut kuvaus on varmasti ihan hyvä, mutta tietoa on hyvä päivittää aina, kun uutta tutkimusta on saatavilla. Se on varmaan vaan kaikille eduksi! Ja voimme myös ehkä tämän jälkeen jättää rotujen välisen vertailun sikseen. Sillä kaikissa roduissahan on omat hyvät ja huonot puolensa! Ja jokainen muokatkoon oman mielipiteensä asiasta sitten näiden tekstien, painavamman kirjallisuuden tai jopa alkuperäislähteiden perusteella. 🙂

Eli suosittelenkin lämpimästi lukemaan itse kirjallisuutta aiheesta! Ja ehkä ei kannata luottaa myöskään minun tulkintoihini aiheesta 🙂

…Eikä ainakaan kun paljastan minkälaisissa tunnelmissa tänä iltana tätä kirjoittelin… Tässä ns. ”kyytipoika” No, lasillinen vain! Sopi niin hyvin aiheeseen 🙂

Ja teille jotka eivät tiedä kuka on Marques de Marialva niin seuraava kuva paljastaa lisää…

Eli henkilö joka liittyy aika vahvasti mm. Portugalin koulun harjoittaman ratsastustaiteen historiaan.

Juu, tiedän, tiedän… saatan olla aika syvällä tässä. Tuleekohan tästä ikinä valmista? 🙂

Hauskaa viikkoa!