Olipas antoisa päivä :)

Olin tänään siis seuraamassa Marin (Mari Faria de Carvalho) kurssia Inkoossa, Granåsan hevostilalla

Puoli kokonaista päivää. Luksusta 🙂

Rauhassa. Yksin, ilman lapsia. Ihan luksusta 🙂

Ja eikä vain se, että pääsi paikalle, mutta olipas jotenkin aivan erityisen antoisa päivä kuunteluoppilaallekin!!

Marilla oli taas tarjota jokaiselle jotakin. Lähes kaikki tunnit ja ratsukot, joita seurasin (3 ratsukkoa 4 tunnista) olivat opettajalleen täysin uusia tuttavuuksia, mutta minulle enemmän tai vähemmän tuttuja. Ja tämä teki katselun erityisen mielenkiintoiseksi. Ja oli lähes koukuttavaa huomata, että lähes jokaisella hevosella saatiin jo tämän yhden tunnin aikana aivan selkeää muutosta aikaan.

Muutos näkyi ennen kaikkea liikkeiden laadun paranemisella sekä hevosen muotoa korjaamalla. Liikettä saatiin parannettua aivan pienillä ja yksinkertaisilla asioilla, mutta jokaisen ratsukon kohdalla hiukan eri tavoilla. Ja kyse oli ennen kaikkea vaan asioiden huomioinnista. Ja on se vaan jälleen todettava, että Marilla on se kyky ja taito nähdä lyhyessä ajassa, missä kenelläkin ongelmat piilevät ja mikä kullakin hevosella on paras tapa lähteä asiaa korjaamaan. Ja vaikka perusasiathan pysyvät tietysti jotakuinkin samoina niin, se missä kohtaa mitäkin painotetaan, on sitä hienosäätöä. Ja tämä hienosäätö erottaa todelliset ammattilaiset kaikenmaailman ”ammattilaisista”.

Eräs ystäväni löysi hevoselta sievän ja ihan hyvän ravin paikalle muutaman pätkän todella näyttävää liikettä. Se oli ehkä päivän suurin WAU, vaikkakaan ei tosin ainoa. Jokaisella ratsukolla oli tänään kyllä omat oivalluksen ja onnistumisen hetkensä. Tai ainakin siltä se ainakin katsomon suuntaan näytti. Ja ehkä yhdistävänä tekijänä ilmiö, jota voisi kutsua vaikkapa ”hevosen etu- ja takaosan reunion:iksi” eli kaulan muoto alkoi muodostaa yhtenäisemmän kokonaisuuden koko selän linjan kanssa ja selät saatiin todella toimimaan.

Eli mielestäni Marilta taas vaan vakuuttavaa näyttöä!

Ja eilisen ”alakulon” jälkeen oli myös ehkä ihan hyödyllistä pitää yksi välipäivä omassa ratsastuksessa (tosin hevosella ei ollut vapaapäivä vaan vaihtoehtoliikuntaa) ja hengittää syvään. Oli ehkä ihan tarpeellista koota rauhassa ajatuksia ja mikä parasta, juuri tällaisessa aktiivisessa oppimisympäristössä. Oikein poimin ja imin ohjeita, jotka sopivat juuri tämänhetkiseen problematiikkaamme.

”Ajattele myös laukassa ympyrällä avotaivutusta”

”Iso-osa taisteluista hevosen kanssa syntyy, kun lähdetään lyhentämään kaulaa liikaa…”

” Hevosen jäykkää selkää vastaan on ihan turha lähteä taistelemaan”

”Käytä taas vaan sisäpohjetta ja hölläät sisäohjaa, niin huomaat, että saat jarrutettua ihan pelkästään sillä”

”Jos selkä jää jäykäksi, niin pidennä ohjia hetkeksi, mutta keskity, että se jää sun istunnan alle eikä tahti kiihdy”

”Ekaksi taas etsit sen rennon hyvän ravin ja sitten vasta siirryt uudelleen laukkaan”

Ainakin nämä lauseet jäivät kaikumaan päähäni huomista ajatellen. Nyt ajattelin mennä työstämään niitä yönyli, jotta ne juurtuisivat takaraivooni huomiseen talliaamupäivään mennessä.

Ainakin noin ajatuksen tasolla tuntuvat hyvinkin helpoilta ja simppeleiltä… Ja on myös niin että kyllä katsomossa on aina niin kumman helppoa ”ratsastaa” hyvin.  😉

Nyt tulevana viikonloppuna Marin kurssi Inkoossa

Eiliseen viitaten… päivä oli kiireinen ja olen ollut aika paljon poissa netistä viimeisen kuukauden aikana, joten nyt jo huomaan etten tiedä juuri mitään mistään enkä tiedä mitä kaikkea ympärillä tapahtuu…  Eli nyt en saanut kasatuksi tähän lupaamaani tapahtumalistausta heinäkuun osalta. Tässä siis vain pikainen ”paikkaus”…

Huomenna suuntaan siis tietenkin Inkooseen, Granåsan Hevostilalle, katsomaan yhdistyksemme FIAL-lusitanohevosyhdistyksen- järjestämää (tai käytännössä puheenjohtajamme Kaisan lähes yksin organisoimaa) Marin (Mari Faria de Carvalho) valmennusta. Kurssi siis nyt alkavana viikonloppuna La 30.6- Su 1.7. ja tunnit molempina päivinä 9.00-18.00 (tauko 13-14.00).

Itse en siis osallistu tälle kurssille, vaan jatkan vanhassa valmennusryhmässäni. Meidän kurssi on vasta seuraavana viikoloppuna. Paikkana siis silloin Stall Aspsjö, Kirkkonummi. Voin laittaa aikataulutietoa hetimiten kun sitä vaan saan. Huom! kiinnostuneiden katsojien kannattaa kuitenkin suunnata ehdottomasti mieluummin Inkooseen, nyt alkavan viikonlopun kurssille. Stall Aspsjö:ssä ei oikein ole katsomotilaa ja muutenkin politiikkana on ollut se, että toivotaan kysyttävän aina lupa kultakin ratsukolta saako katsomaan tulla. Ja vaikka itse ymmärrän kyllä myös tätä politiikkaa ratsastajan näkökulmasta hyvin. Keskittyminen omaan valmennukseen ilman ulkopuolisia paineita jne… Noh, joka tapauksessa Inkooseen kaikki ovat kurssin aikana tervetulleita!

Ehkä nähdään siellä? Hauskaa viikonloppua kaikille!

”Ei näin” -päivä

Tämä on niitä päiviä kun kaikki menee juuri päinvastoin kuin toivoisit. Ja tässä kohtaa huokaan syvään.

Nämä on myös niitä päiviä, jolloin toivoisi, etten olisi ollenkaan kivunnut hevosen selkään. Siis niitä päiviä että, ”ehkä olisi parempi lopettaa tämä harrastus kun ei ikinä kerta mitään opi”. Ja juuri niitä päiviä, kun tuntee tulleensa kehityksessä valovuoden taaksepäin juuri kun luuli, että on ottanut harppauksen eteenpäin. Ja niitä päiviä, että olisi kannattanut vaan oikeasti kevennellä eteen-alas, eikä alkaa ”vääntämään” kirjaimellisesti yhtään mitään muuta. Ja niitä päiviä, että miettii jopa, että aiheuttikohan sitä hevoselleen jotain ”pahaa” pyytäessään uudelleen ja uudelleen vaikka se oli jo aika väsy. Siis uudelleen ja uudelleen vaikka ei ota onnistuakseen. Miksi sitä ei osaa luovuttaa, kun homma ei toimi? Ja sitten molemmat alkavat olla jo väsyneitä, eikä se ainakaan paranna asiaa. Ja sitten vaan se yleisluontoinen ketutus jälkeenpäin, että mikäköhän hommassa oikein mättää? Pitääkö alkaa kaivella pintaa syvemmältä? Onko hevosessa jotain ongelmaa, kipua tai piilevää vikaa jossain? Vai onko vika tosiaan vaan mussa? Miksi se on niiiiiin vaikeaa?  JA miksi kehitys ei voi kulkea vaan yhteen suuntaan?

NOH, ehkä tämä olisi voinut olla myös hyvin ennaltaarvattavissa juurikin tänään? Päivähän ei muutenkaan mennyt niin kuin olisin toivonut. Juuri kun oli lomalla saanut nukuttua päiväunia useana päivänä peräkkäin niin hyvin, että alkoi olla ihan ihmeen pirteä ja levännyt olo kropassa, niin eiköhän lapset heti sairastu ja tuli valvottua lähes kokonainen yö kuumeisen lapsen hikoillessa vieressä. JA sitten päivähän oli kaikin puolin aika rankka myös. Käytiin mm. vanhimman tytön kanssa lääkärikäynnillä lastenklinikalla, jonka vuoksi olin vaivoin saanut järkättyä lastenvahdin (kunnan peruuttaman/sairastuneen kodinhoitajan sijaan) pienemmille lapsille. Lisäksi olin unohtanut, että siihen käyntiin olisi kuulunut labrakokeita ja koska tietyt lääkkeet oli aamulla jo nautittu (olin tavalliseen tapaani antanut ne miettimättä sen enempiä aamutokkurassani), ei labroja sitten voitukaan ottaa samalla käynnillä, vaan on yritettävä heti ensi viikolla uudelleen. Eli se tarkoittaa uutta käyntiä ja on myös järkättävä uudelleen jostain hoitaja tai apukäsiä pienemmille. Ja juuri kun olen voivotellut, ettei sellaisia ole saatavilla heinäkuussa… JA sitten loppu päivä, kotiin tultuani, menikin kannellessa kuumeista vauvaa, jonka kuume sahasi lähellä 40 C :sta  ja, joka ei tuntunut voivan missään muussa paikassa hyvin kuin sylissäni. Ja isommat lapset olivat tietenkin todella turhautuneita vauvan viedessä kaiken huomion ja myös, koska en pystynyt järjestämään heille mitään energiaa kuluttavia aktiviteetteja. Ja itselläni oli myös stressiä vauvasta ja sen kunnosta. JA sitten en myöskään muka ymmärtänyt (jokaisen äidin pitäisi tämä ymmärtää) kitinän ja nahistelun perimmäistä syytä, vaan hermostuin myös lapsille, joista toinen sitten myöskin iltaa kohden alkoi osoittaa kuumeilun ja sairastumisen merkkejä.  NOH, kaikesta seurasi huono ja epäonnistunut fiilis, jota lähdin sitten muka ”parantamaan” tallille huonon päivän jälkeen. JA tietysti sinnekin vielä aika myöhään iltayöstä…

ELI, voiko siis edes olettaa rentoa, keskittynyttä ja seesteistä ratsastustaidetta kuvaamani kaltaisen päivän päätteeksi? Juu, EI NÄIN! En suosittele! Nuno Oliveirakin kuulemma ratsasti vain rauhallisina aamupäivän tunteina ja siihen hänellä oli varmasti omat viisaat syynsä… Esim. levännyt ja rauhallinen mieli ja keho??

NOH, olen kuitenkin onnellinen, että en suuttunut. Siis oikeasti suuttunut. Sitä Zambujo ei kestäisi. Niin herkkä ja kiltti se on, ettei se kestä puoliakaan siitä, mitä näen (ikävä kyllä) monen muun hevosen kestävän. En siis onneksi lyönyt, enkä potkinut. Mutta pahantuulinen olin ja se varmasti tunsi sen ja stressaantui myös siitä. Ja huomenna saattaa olla myös lihakset jumissa kymmenistä laukannostoista. Olisi kannattanut antaa sille vapaata.

JA tässä istun ja puran päivän paineita teille. Ja jo alkaa kummasti helpottaa!! Kirjoittaminen kyllä selkiyttää ihmeesti mieltä ja ajatuksia. Suosittelen!!! Ja tähän päälle lisäksi yksi olut… ja iso toive, ettei tarvitse paljoa heräillä tulevana yönä.

TO DO

Päivän TO DO:

1.) Etsi The Aira Toivola. Ota yhteyttä ja kutsu visiitille…

Nyt on niin moni sitä jo suositellut, ettei kai tässä ole enään mitään selityksen varaa saati tekosyitä olla kutsumatta. Onhan se aika tällaisen synnyttäneen naisen todella tutustua omiin syviin vatsalihaksiinsa vatsalihasammattilaisen ohjauksessa. 🙂 ja siis mikä kaikkein oleellisinta tässä, niin hevosen selässä ollessaan. Siis kukapa niistä vatsalihaksista muuten olisikaan kiinnostunut 🙂

2) Taijo jostakin lastenhoitajia…WANTED lastenhoitajia kesäviikonlopuille!! Ota käyttöön kaikki viimeisetkin oljenkorret ja mieti onko joku joskus sanonut että VOISI…?!

Tulevina viikonloppuina olisi taas kaikkea niiiiin kivaa ja mielenkiintoista hevosohjelmaa tiedossa, että olisi lähes pakko löytää lastenhoitoapua. KÄRSIN  ISOSTI jos ei lastenhoitoapua löydy! Ja heinäkuussa sen avun löytäminen vaan tuntuu olevan lähes täysin mahdotonta. Meidän ”mummot” kun näyttävät lomailevan järestään joka ikinen heinäkuu, joten ne on aina täysin poissa reservistä tähän aikaa vuodesta. Ja samoin kaikki kunnan kodinhoitajat sekä ne muutamat muut tutut joilta apua on voinut saada. Opiskelijaystävänikin, joka talvella on pystynyt keikkaluontoisesti hoitamaan lapsia tarvittaessa, on (pahus) mennyt kesätöihin.

3) Päivitä tänne blogiin heinäkuun heppatapahtumat.

Se ei taida käydäkään ihan nopeasti, mutta yritän… Ja siis ne tapahtumat joihin haluaisin päästä, mutta joihin en kenties kuitenkaan pääse, jos lastenhoito ei järjesty.  Mutta mun ei pitäis valittaa, kun yleensä on aika hyvin järjestynyt aina, jos johonkin todella haluaa päästä… 😉

4) Lähetä heppa-/matkakuvia sähköpostitse kaikille joille olet luvannut. Mulla on näitä hommia rästissä vielä matkan osalta. Toin tuliaisiksi kavereille muutamia videopätkiä ja kuvia tietyistä hevosista, enkä ole vielä niitä lähettänyt eteenpäin. Ja muutamalle ystävälle olen luvannut lähettää matkakuvia ja yhden kaverin kanssa olen sopinut kuvatreffeistä, jossa voitais vaihdella kuvia. Olen ollut pahasti nettipimennossa, joten nämä asiat ovat kerääntyneet.

5) Ulkoiluta lapset. (Tänään kun paistaa vihdoin aurinko!), Ruoki lapset. (Kesällä kun kaupoissa on niin hyviä aineksia tarjolla, niin olisi lähes synti syöttää lapsille valmisruokaa tai pikaruokaa) Pura laukut. (kaikki on eilisen jäljiltä vielä matkalaukuissa) Pyykki. (Sitä riittää kyllä!) Siivoa koti. (Täällä on hiekkaa ja pölyä, mutta saattaa jäädä huomiselle) Käy kaupassa. (Mies on ollut yksinään kotona, joten täällä ei ole mitään kunnollista ravintoa jääkaapissa) Käytä vauva korvalääkärissä (vaikuttaa siltä että korva oireilee taas… kitinää ja jatkuvaa tukkoisuutta on jatkunut monta päivää. Säälittää ihan.) Ja muutama muu netissä hoidettava rästityö, joka ei liity hevosiin… Ja niin edelleen ja niin edelleen…

6) Käy tallilla!

Ja sitä iltaa on vaikea taas odottaa 🙂

Nyt kuppi kahvia ja menoksi siis!! Hauskaa päivää!

Go Portugal Go!!

Tänään nopeat välikuulumiset vaan ja sitten äkkiä katsomaan jalkapalloa!!!

Palasin iltapäivällä maalta tänne sivistyksen pariin eli nettiyhteyksien taajuudelle. Kävin jo nopsakasti tallilla katsastamassa myös Zambujon päivän kunnon ja se on onnekseni näköjään parempaan päin. Viittaan siis niihin oireisiin, joita se oli ilmeisesti saanut laitumelta ja joista kirjoittelin. Laiduntamisessa on nyt siis ollut lähes viikon tauko ja oireet ovat lähes kokonaan kadonneet. Joitain patteja näkyy kaulalla yhä edelleen, mutta tosin jo paljon pienempinä ja jalat ovat lähes normaalit eli täysin kuivat. Ja se liikkuikin paljon paremmin, isommin ja rennommin. Otettiin kevyesti, mutta tuntui hyvälle. On siis nyt vielä reilu viikko aikaa valmistautua Marin kurssiin. Eiköhän ehditä? Ainakin nyt näyttää paremmalta.

Ja tänään siis tuppauduin tallille ihan normaalista poikkeavaan aikaan iltapäivällä eli pahaan ruuhka-aikaan. Ja koska oli sadekeli, niin maneesi oli täynnä kaikenmoista laukkaajaa. Mutta en antanut sen häiritä ja tänäänhän oli ikään kuin pakko… Yleensä tosiaan välttelen tota pahinta ruuhkahuippua 17-19.00. Mutta kun tänään katsotaan illlalla fudista (tai ”gudista” tai ”pudista” Meillä liikkuu lajin nimestä monenlaisia versioita eri ikäluokittain) Enkä tosiaan koskaan ennen elämässäni ole antanut JALKAPALLON vaikuttaa tallilla käymiseen. Olenkin näköjään nyt täysin hurahtanut… vai kuvittelenkohan vaan? Onkohan tää sittenkin ”uhraus” parisuhteen nimissä ja vain uskottelen itselleni olevani kiinnostunut.

Ja koska tän piti olla tosiaan ratsastusaiheinen blogi, niin liitän tähän Portugalin olympiaedustajan tyylinäytteen, ihan vaan tasapainon vuoksi. Tää nyt saattaa olla vähän toistoa, mutta alkaa toisaalta olla aika ajankohtainen myös. Ja samaa pätee tähän eli  Go Portugal, Go!!

Hyvää Juhannusta!

Tällainen osui mun Juhannusmaisemaan… eli näkymä takapihallamme. 🙂 Ei siis mun oma heppa vaan erään kaverin. Se asuu naapurin tallissa. Mutta katselen sitä kyllä tästä terassilta mielelläni. Sen verran nätti ilmestys!

Vetäydyn nyt vielä korvempaan, kuin missä oikeasti asun eli en ole varma kuinka saan nettiyhteydet toimimaan. Jatkan taas raapusteluani palatessani viimeistään ensi viikon loppupuolella. Saan varmaan ensiviikoksi kokoon sen jutun niistä WE: n Portugalin mestaruuksista, ne Pedro Torreksen fanikuvat ja muutamista muistakin kisoista kuvia. Ja Marin kurssikin lähestyy!

Palataan asiaan ja hyvää Juhannusta!!

Muutoksia Juhannus-suunnitelmiin

ja heppaparalle vaan kuivaa heinää ja hiekkatarhaa laitumella kirmaamisen sijaan.

Olen nyt matkalta palattuani (14.6. ->) seuraillut hiukan huolestuttavia merkkejä hevosessani… ja aavistukset ovat kokoajan vahvistuneet ja nyt jo sitä myöten, että oli pakko muuttaa suunnitelmia juhannuksen suhteen. Zambujohan on pääasiassa tarhattu laitumelle koko alkukesän ajan, mutta nyt on varmaan rajoitettava tätä hauskuutta radikaalisti. En voikkaan jättää heppaa rauhassa Juhannuksen yli laiduntamaan ja lähteä perheen kanssa maalle. Oireet liian vahvasta ravinnosta ovat onneksi vielä lieviä, mutta taas soimaan itseäni, että jäin näinkin pitkäksi aikaa miettimään asiaa.

Jo heti kun palasin reissusta, jaloissa oli lievää nestettä ja tosi lievää lämpöilyä, mutta hevonen kuitenkin tuntui ja näytti niin hyvälle, etten alkanut sitä enempää pohtia. Mietin vaan että on ihan vähän jäykkä loman jälkeen, koska ei ollut kuitenkaan liikkunut normaalisti sinä aikana. Se myös liikkuu edelleen niin hyvin, ettei ehkä ulkopuolinen katsoja varmaan edes huomaisi siinä mitään poikkeavaa. Eikä se siis varsinaisesti onnu, mutta askeleesta puuttuu vaan se viimeinen silaus eli jousto, jonka huomaan lähinnä selästä käsin. Mutta huomaan sen lievät poikkeavuudet, koska tunnen sen kuitenkin jo niin hyvin. Edes mies ei tänään sivusta tarkkaillessaan huomannut mitään outoa, vaikka minä raportoin oudosti töksähtävästä askeltamisesta. Ja lisäksi nyt on alkanut tulemaan myös lieviä iho-oireita, valkuaispatteja sinne tänne ja karheita laikkuja turkkiin.

No, kuten ennenkin, päätin taas vaan luottaa omiin vaistoihini. Olen ollut tästä ennenkin itselleni niin useaan otteeseen kiitollinen jälkeenpäin. Uskon siis, että laidun on liian vahvaa ja ravintorikasta Zambujolle. Se kuuluu myös rotunsa puolesta ns. riskiryhmään, joka on tottunut erittäin aika erilaiseen, paljon vähäravinteisempaan ruokaan. Se on kyllä kokoajan ollut todella varovaisella väkirehuruokinnalla eikä juuri muutakaan lisärehua olla syötetty ja ehkä tästä syystä aikaisemmin ei ongelmia ole ollut. Päätin kuitenkin nyt toimia ennen kuin tilanne menee vakavammaksi eli tulee jonkilaisia kaviokuume- tai muita vakavampia oireita. Vielä ei tunnu pulssia kaviossa enkä usko, että oltais ihan niin vakavassa tilanteessa, mutta nyt Zamu parka ei saa siis enään laiduntaa, vaan siirtyy raasu parka kuivaan ja tylsään hiekkatarhaan seisomaan myös jo juhannuksen pyhiksi. Ja katsotaan häviävätkö oireet. Luulen että juhannuksen jälkeen olen varmaan aisiassa paljon fiksumpi.

Tästä seurasi myös se, etten raaskinut tai uskaltanut antaa sille vapaata ja päätimme siirtää lähtöä maalle parilla päivällä. Minä henkilökohtaisesti voisin jäädä tänne ihan hyvin ratsastamaan koko juhannukseksi 🙂 , mutta perhe laittaa tällä kertaa pahasti hanttiin. Lapsilla on ollu laukut pakattuna maalle lähtöä varten jo monta päivää ja surivat jo nyt sitä että jouduttiin lähtöä lykkäämään. Ja mieskin tossa kiukuttelee samasta aiheesta. No ymmärrän sen kyllä hyvin. Eli liikutan vielä tänään ja huomenna yksi kaveri kävelyttää. Ja sunnuntaina mies palaakin jo maalta. Saatan itse jäädä lasten kanssa maalle joiksikin päiviksi pidempään, mutta silloin mies pystyy kuitenkin liikuttamaan hevosen ja huolehtimaan siitä. Eli  ei siis enään myöskään yhtään ylimääräistä kesälomapäivää hevoselle… ainakaan ennen kuin tilanne tasoittuu.

Lisää laukkahommia (kuvia)

Ensinnäkin pakko sanoa taas, että ”KIITOS” Mari.

Mari oli lukenut blogia ja juttua jossa puhuin loman jälkeisistä tunnelmista Zamun laukan suhteen. Ja tunnollisena valmentajana heti eilen illalla tekstitteli mulle päin viimehetken ohjeita, muistutuksia ja antoi tehtäviä, joiden avulla lupasi että meillä ”naksahtaa” laukka kohdilleen Zamun kanssa… Ja niinhän mä sitten tein. Noudatin ohjeita, kokoamisesta, puolipidätteistä ja harjoituksista joita hän suositteli, niin tunnollisesti kuin pystyin. Ja niinhän se ”NAKSAHTI” tai loksahti kohdillleen. …Ainakin tänään tuntui siltä! Toivotaan että jatkuu näin!! Eli tänään olin meidän, mun ja Zamun, laukkahommiin (toki omalla tasollamme) tosi tyytyväinen. JIPPII!

Ja sitten niitä lisäkuvia joita lupasin… laukkahommista nekin.

Ekaksi minä ja Nuxeque, jonka laukka on isoa ja hidasta. Iso hevonen, mutta kevyt ratsastaa, ei nyi eikä hötkyile. Peruslaukassa on tosi helppo ja mukava istua, joten kuvissakin näyttää ihan hyvältä.

Muutamissa kuvissa, nimen omaan tossa kohdassa jossa laukka ”laskeutuu maahan” näkyy että alaselkä menee aavistuksen köyryyn ja ikään kuin ”lösähdän” laukan pohjalle. Olen yrittänyt tätä korjata eli sitä että pystyisin kannattelemaan keskivartalon lihaksilla itseäni lösähtämästä. Ilmiö nimeltä ”lösähtäminen” näkyy hyvin tässä kuvassa (alla) , joka tosin on aika kaukaa otettu. Ilmeisesti keskityn siinä johonkin puhumiseen opettajan kanssa enkä siihen vatsan ja selän kannatteluun.

Ja tästä ilmiöstä ”lösähdys” seuraa tietysti helposti jatkoa eli seuraavassa vaiheessa eli laukan ns.”nousuvaiheessa” helposti ilmiö nimeltä ”etukeno” jolloin peppu ei olekaan penkissä kiinni eikä lantio edessä , joten koko vaikuttaminen istunnalla vaikeutuu. Istunta ja lantio ei olekaan ns. työntämässä laukkaa seuraavaan nousuun… Ja se etukeno näkyy siis tässä seuraavassa kuvassa alla… Ja kierre on valmis… Ylävartalo kiertää ”ympyrää laukan tahdissa eli heijaa eikä tue sen laukan tahtia ja sitten puolestaan jää helposti kiinni kädellä suuhun… (Ps. tää on mun omaa pohdintaa ja kaikki nimitykset laukan eri osista myös)

Molemmat ilmiöt, ”lösähdys ja etukeno” ovat olleet minulle erittäin tyypillisiä ja olen todella iloinen, että nämä ne alkavat olla yhä harvinaisempia minusta otetuissa laukkakuvissa. Jotain edistystäkin siis tapahtuu 🙂 Ja kaikissa näissä edellisissä kuvissahan ollaan ns. peruslaukassa eikä siis yritetäkään lyhentää tai koota tai tehdä yhtään mitään muutakaan temppua eli vartalonhallinnan pitäisi olla tässä ehkä kaikkein helpoimmillaan, kun ei tarvitse keskittyä muuhun.

Zamun kanssa on tietysti vielä myös keskityttävä siihen hevosen omaan tasapainoon ja suoruuteen. Ja heikkovatsalihaksinen naisihminen, kuten minä, on myös helppo ”suistaa” tasapainosta pienellä ohjien nykäisyllä ja vauhdin kiihdytyksellä, joten sen takia ihan kaikkea oppia ei ole aivan helppoa siirtää suoraan Nuxequen (eli valmiin ja tasapainoisen) kyydistä Zambujon (tai yleisesti nuoremman hevosen) selkään. Kuitenkin edellä mainittuihin seikkoihin keskittyminen auttaa kyydissä kuin kyydissä tai ei se hallaa ainakaan tee. No tänään toimi istuntaan keskittyminen yhdistettynä Marin antamiin tehtäviin. Huomenna jatkuu! Öitä!

Laukkahommia (Videoita)

Tässä pari videota, jotka sopivat eiliseen teemaan. Siis laukkahommia. Toistan tässä nyt vähän itseäni, mutta kuten sanottua, laukka on Zamun kaikkein heikoin ja vaikein askellaji. Ja vaikka se on vaikeaa Zamulle ihan jo rakenteellisestikin, niin täytyy myös huomauttaa että on se minullekin ollut pitkään jotenkin kaikkein vierain askellaji, johtuen siitä että olen istunut siinä kaikkein heikoimmin. Ja raskauksien jälkeen istuminen laukassa on ollut myös vielä haasteellisempaa ja raskaampaa ja ns. laukkakunto on palautunut aina synnytysten jälkeen kaikkein hitaimmin. Vaatii aika paljon niitä puuttuvia vatsalihaksia!

Ehkä juuri näistä em. syistä Mari, joka tuntuu aina ajattelevan oppilaidensa kehitystä kokonaisuudessaan, teetätti minulla loman aikana huomattavan paljon laukkahommia. Tässä alla pari videota jutuista joita siellä tehtiin. Lisäksi tehtiin paljon vaihtoja yksittäisiä ja sarjoissa ym. ja antoi taas myös ohjeita kotiin viemisiksi, vähän paremmin Zamun tasolle sopivia.

Treenattiin kokoamista vatsalihaksilla, lantiolla ja istunnalla. Ja Marin hevoset on sen verran herkkiä ja allani oleva Relicario ei siedä ohjista vetämistä ollenkaan eli vaihtoehtona oli vain ja ainoastaan löytää omaa istuntaa ja painoa kohdilleen. Ongelmia mulla vieläkin on, ylävartalo heijaa ja sitten ne vatsalihakset on edelleen vähän kateissa, mutta parannustakin huomaan tapahtuneen verratessani mm. viime maaliskuun videoihin.  Ylävartalon asento on suorempi. Istunta myös toimii ja vaikuttaa hevoseen jo paremmin. Maaliskuussa nämä treenit olis varmaan mennyt ihan plörinäksi.

ja

Ja toi laukkapiruetti 1,5 kierrosta taitaa olla minulle ensimmäinen elämässäni ja siksi noi huvittuneet kommentit ja leveä hymy videossa. Ja muistelen laittaneeni tänne joitain tavoitteita (Katsokaa juttu huhtikuun arkistosta 21.4.2012) Siinä mietiskelin että olishan se kiva, jos ope sanois tunnilla että ”teehän laukkapiruetti”, niin voisin kysyä vaan ”Että montako haluut” … 🙂 Ja tossa esimerkkivideossahan se ”tätsy” tekee niitä kolme putkeen. Katsokaa itse! No voisinko siis nyt ajatella olevani jollain tavoin tavoitteessani jo puolimatkassa? Vai lasketaanko puolimatkassa oleminen vasta siitä kun pystyn tähän Zamun kanssa?

Ja huomasitteko muuten ton molemmissa videoissa taustalla soivan rummutuksen, joka melkein jopa sopii taustamusiikiksi… Itse sitä ihmettelin ensin, että tekeekö tietokone tällaista jo ihan itsekseen, mutta muistinkin sitten, että lapset katselivat tuolloin mun tunnin aikana videokoneelta ”Risto Räppääjää” ja mies videoi siinä vieressä. Joten en siis ole itse edeitoinut tai sovittanut musiikkia näihin 🙂

Illalla voisin lisätä joitain kuvia muista laukkahommista, joissa noita istuntavirheitä ja parannuksia näkyy aika hyvin. Nyt ajattelin lähteä kaupungille. Käydään hakemassa jo kauan odotettuja lusitanoyhdistyksen tuotteita broderauksesta ja käydään vauvan kanssa kahdestaan vähän  tapaamassa paria kaveria. Ihana kun mies on lomalla, niin voi tehdä myös tällaisia juttuja, eli ottaa vauvan kanssa kahdestaan vapaata muusta laumasta. Harvinaista herkkua!

Nyt se videopätkä

Huh, Huh!

Nyt on vietetty 3v. ja 6v. tuplasynttärit mummoille ja kummeille. Olen aika poikki viikonlopun mittaisen siivousrykäyksen ja leipomusurakan jälkeen. Olihan pirskeet! Mutta onneksi jo ohi! Ja vielä pitäis ajoissa ehtiä vetäytyä alakerran sohvalle jännittämään Portugalin edesottamuksia jalkapallossa… Eka peli nähtiin Portugalissa, ravintolan televisiosta, eikä mennyt kovin hyvin. Saapahan nähdä kuinka nyt käy!

Mutta sitä ennen ajattelin ladata ne pari lyhyttä videopätkää, jotka toissapäivänä lupasin.  Eli irtojuoksutettuna vähän liikkeitä näytille siitä yhdestä myyntihevosesta. En siis ole ajatellut ruveta hevosia välittämään, mutta tämän näin livenä ja on tutulla myynnissä Portugalissa.

Nimi on siis Caramba, 5v., puhdas lusitano ja se on ollut koko ajan ammattilaisilla (hyvillä sellaisilla) koulutettavana ja käsiteltävänä. Joten jos itse olisin ostamassa hevosta ja ihastuisin tähän, niin uskaltaisin helposti tehdä kaupat. 🙂

Emä, Urtiga, on saman kasvattajan kasvatti kuin Zambujo eli Dr. Estevam Lancastre ja Marin opetushevosena, kiva ja toimiva tamma.

Ja Isä on Rico, joka on nähty mm. Kyran alla kouluradoilla. Ja Caramba on tainnut periä isältään liikettä 🙂

En ole ehtinyt kaivella näiden hevosten sukuja se enempää, mutta lisätietoja Ricosta löytää mm. täältä www.facebook.com/pages/Rico-Galactic-Lusitano/236370099726

Ja Emästä ja itse myytävästä hevosesta saa lisätietoja Marilta (Mari Mänty Faria de Carvalho) esim. seuraavan kurssin yhteydessä tai sähköpostitse marifariadecarvalho@gmail.com

Ja niin… youtubeen tulossa kuulemma piakkoin video ratsastettuna, mutta en vielä sitä löytänyt.  Mutta tässä siis vähän esimakua 🙂