Vahvistetaan sitä hyvää tunnetta

Mä ainakin uskon tähän…   http://elainkoulutus.wordpress.com/2013/05/24/vahvistatko-kaytosta-vai-tunnetilaa/ Mietin juuri tätä asiaa tänään… kun seurasin sivusta kuinka  6 vuotias pieni tyttäreni talutti hevostani yksin maneesissa ja tallin pihalla. Herkkä hevonen seurasi rentona, rauhallisena ja tyytyväisenä tyttöä. Ja siinä ei ollut kyse mistään johtajuudesta, käsittelytaidosta, pakotuksesta… ei edes tarvinnut kertoa kuinka ”nykäistä jos heppa ei tule” tai ”huitaista jos heppa tulee päälle” Ainakaan tämän hepan kohdalla ei taida koskaan olla tarvinnut. Positiivista vahvistetta, kiitosta ollaan käytetty jopa ylenpalttisesti. 😉

No tietty hevosia eri laisia ja tuskin kukaan selviää hevosen kouluttamisesta täysin positiivisen vahvistamisen keinoin… 🙂 Sanoisimpa jopa mahdotonta. (ja tosin en olekaan tässä asiantuntija)

Mutta esim. tänään ajattelin että, kun tilanne on sopiva (maneesi oli tyhjä ja reitti pihalla tuttu ja turvallinen, ilta seesteinen ja rauhallinen… ei edes tuullut) ja kokeilu tehdään valvotusti ratsastuksen jälkeen, jolloin hevonen on muutenkin rauhallisimmillaan… ym. niin mikäli kokeilu onnistuu, niin seuraavan kokeilukerran onnistumisen todennäköisyys myös vahvistuu…  Ja tilanteesta seurasi myös jotain hyvää… Heppa pääsi kotiin syömään. Käytös vahvistuu…

Noh oli miten oli… tästä on ainakin hyvä jatkaa. 😉

 

Hyvää yötä!

Ratsasteluja Portugalissa 2013. Taas niin parasta!

Tässä ratsastuskuvia tältä viimeiseltä matkalta. Ja oli kyllä taas niin hyvät ratsastukset ettei paremmasta väliä! Ja fiilarit näkee myös naamastakin, kun suu venyy väkisinkin hassun näköiseen maireaan hymyyn. 🙂

Nuxeque arvokas vanha herra, entinen GP-tason kilparatsu toimii Marilla vielä opetuskäytössä. Ihana!

Isojen lihasten lämmittely kesti hiukan ja avainten löytäminen aina tunnista sen ekan vartin, mutta sitten vaan leijuttiin!

Ja vielä kerran Nuxeque… Loppuraveja. Kuinka iso hevonen voikin tuntua pumpulilta. Ah!

Mutta Ricky on silti mun kestosuosikki. Sellainen ihanasti kuumuva tapaus, mutta pysyy sopivassa mielentilassa kun vaan ratsastaja pysyy herkkänä ja nopeana eikä jää suusta kiinni missään tilanteessa.

JA Rickyn kanssa treenattiin myös niitä piruetteja, kuten parilla aikaisemmallakin matkalla saman hevosen kanssa.

Ja vaihtoja. Tämäkin kaveri osaa siis kaiken mahdollisen kaikissa askellajeissa. Tekee niin hyvää päästä välillä hyvin ratsastettujen ja osaavien hevosten selkään, niin muistaa että mihin tähdätään myös oman kanssa. Hyvä oppimestari tämäkin, joka opettaa samalla niin tunnetta kuin tekniikkaakin. Super! 🙂 

Uusia hevosia ja opettajia ”testissä” Morgado Lusitanossa. Tässä yksi. Tosi positiivinen heppatuttavuus. Mukava ja toimiva tuntihevonen. Ja Jose Miguel:in tunnilla en ollut aikaisemmin ollutkaan vaikka tuttuja ollaan vanhastaan… Laskeskeltiin että minulla oli tuolloin (kun Jose Migel oli vielä aikoinaan töissä täällä ) mukanani yksi lapsi. Joten aikaa välissä oli tainnut kulua hups vain noin 6 vuotta 🙂

Hyvät tunnit vaikka en ehtinytkään montaa tuntia tällä matkalla siellä ottaa. Jose Migel oli välillä poissa Morgado Luistanosta ja on kilpaillut mm. Working Equitationissa. Nyt siis pitää tunteja täällä ja pitikin oikein hyvät tunnit, paremmin kuin osasin kuvitella. Kielitaito vaatii vielä petraamista, mutta sai asiat ymmärretyksi englanniksi.  Mikä tärkeintä. Ja vaati ja ohjasi tehtävät uudestaan ja uudestaan niin kauan kunnes meni just eikä melkein. Pidän tarkkuudesta ja asioiden hiomisesta, joten minulle tyyli sopi hyvin.  Tehtiin mm. taas niitä vaihtoja, mutta myös ihan perus taivutuksia, avoja ja sulkuja tms. perusasioita. Ei hullumpaa ollenkaan!

Piaffi-treenejä Rodrigon kanssa. Piaffi on mun mielestä myös sellainen tunnejuttu, hyvä sellainen löytyy vain fiiliksellä ja sen vuoksi onkin hyvä kun on näitä paikkoja missä pääsee kokeilemaan.  Ja jos ei ole koskaan kokeillut, on vaikea tietää miltä se tuntuu jolloin on vaikea opettaa sitä myöskään omalle hevoselle.

Ja vaihtojen kanssa sama homma mielestäni. Jos alkaa liikaa miettiä mitä kaikkea pitää tehdä, niin ainakin tämmöinen hitaampi menee ihan solmuun. Paras kun treenaa noilla jotka osaa. Tämä hupaisa kuva. Ruotsalaiset kaverit tallensivat kun Rodrigo pisti mut koville. Vaihtoja kakkosilla ja kolmosilla ”loputtomasti” erilaisilla teillä. Ilmeestäkin sen jo näkee kuinka vakavaa se oli 🙂 Ja toisaalta tällä Trincolla on niin jättimagee laukka, iso ja ilmava… Valitsin tän kuvan kun tästä ehkä saa edes jonkunlaisen käsityksen tosta pompusta. Menee ratsastajalla näköjään hartijat hassusti korviin. Hih! Mutta tää on niitä tunteja jotka tod.näk. muista loppu elämäni. Ja sain lihaksetkin hiukan kipeiksi. Ekaa kertaa tällä matkalla. Varmaan 100 vaihtoa (no ehkä hiukan Portugalin lisää, mutta… ) Just incredible! 🙂

Tässä ruotsalainen ystäväni (jonka kanssa oltiin sovittu tapaavamme täällä) treenaa passagea lempparihevosellaan Xaulla. Olivat kaveriporukalla olleet paikassa jo 2 viikkoa ja nää oli niitä vikoja fiilistunteja. Käyvät kuulemma usein eri paikoissa ja aina kun joku paikka on hyvä, niin tulevat pidemmäksi aikaa, kuten tälläkin kertaa Morgado Lusitanossa jo toistamiseen.

Sani harjoittelee tässä ”levadea” tai sitten ei 😉 Hauskaa ainakin näyttää olevan…

Ja eräs toinen ruotsalainen tuttavuus. Nuno Oliveiran jalanjäljillä kirjaimellisesti 😉

Ystäväni Coudelaria Henrique Abecassis:in hevosella nimeltä Biscoitu. Piaffia. Aika hyvin! Eikö 🙂

Ja minäkin ratsastin yhdellä Abecasissin siittolan kasvatilla. Vaikka aloinkin olemaan jo tässä vaiheessa reissua aika väsyksissä, Mutta vaikka hiukan vaan keventelinkin tässä kentällä niin silti magee fiilis! Näillä on kyllä yleisesti enemmän svungia ja joustoa liikkeessä luonnostaan. Eivät ole paljoa asiakaskäytössä, vaan nämä koulutetaan ja kasvatetaan myyntiin ja kilpailuihin.

Ja oli samalla matkalla vielä jotain muitakin ratsastelui… Mutta kaikkialla ei ollut kavereita matkassa kuvaamassa. Kiitokset kuitenkin kaikille jotka näitä ottivat!!

Ja osasta edellisten kuvien paikoista löytyy lisätietoja nettisivuiltani http://www.lusitano.fi! 

Kesän alun kuulumisia

Heippa,

kiirettä pitää taas! Kas kummaa… Tuntuu että aloitan tällä lauseella nykyisin lähes aina. Mutta hyvillä mielin kuitenkin. Kivaa kiirettä ja vielä ääreist innostavaa!

Viimeiset viikot ovat menneet matkustellessa. Göteborissa sai ihastella maailmanluokan huippuratsukoiden suorituksia World Cupin loppukilpailuja seuratessa. Ja seuraavan viikon sain itse ”leikkiä” huippuratsastajaa, saadessani ratsastaa taas noita hienoja ja ihanan osaavia hevosia, eri puolilla Portugalia. Ja tämän viimeisen viikonlopun vietinkin sitten maalla perheen ja lasteni kanssa. Olihan äitienpäivä!

Zambujon selkäänkin olen jälleen laskeutunut. Tai sanoako kuitenkin vain neutraalimmin palautunut. Eikä toisaalta ollensakaan niin paha tai surkea paluu… Lähes kolmen viikon loma näyttää tehneen sille ihan hyvää. Se ei ollut, ensimmäisen ratsastuspäivän pienoisesta kankeudesta notkistuttuaan, millänsäkään edes siitä, että aloitin heti laukanvaihtoharjoittelussa kunnon tehokuurin. Portugalissa tuli tehtyä viikon aikana ehkä noin pari sataa vaihtoa erilaisissa sarjoissa tai yksittäin. Heh! Sain pyynnöstäni siellä juuri mitä halusinkin… vaihtotreenejä oikein urakalla lähes jokaisella hevosella jonka selkään siellä nousin. Nyt ne laitetaan kuntoon myös täällä kotona. Kolme päivää olen nyt ratsastanut paluun jälkeen ja onnistuneita treenejä/kokeiluja takana jo useita. Ne eivät ole olleet meille (Zamun kanssa) siitä helpoimmasta päästä. Mutta nyt tunnelma on ollut näiden treenipäivien ajan rento ja hyväntuulinen. Ei kiekkumista eikä mitään kuumumista. ”Rutinoituneesti” rauhallisessa laukassa ollaan kikkailtu tai ikään kuin leikitty näillä vaihdoilla 🙂

Tähtäimessä kuitenkin muutaman viikon päästä taas hitusen vakavampaa treeniä. Rodrigo on tulossa meille piipahtamaan tai yöpyy yhden yön pitäessään kurssia muulalla Suomessa. Saan ottaa muutaman tunnin omalla tallilla. Jo myös Portugalissa tavatessamme Rodrigollekin puhuin aiheesta laukanvaihdot (kyseli Zamun kuulumisia). Sanoin etten ole koko talven aikana saanut apua niiden kanssa ja että ne on vähän niin ja näin… Joten tod. näk. näissä merkeissä jatketaan kahden viikon kuluttua sitten… Jaiks! 😉

Ja lisääkin apuja on jo tiedossa! Marihan on tulossa heti siitä viikon kuluttua myös eli 31.5-2.6. Kurssi pidetään Stall Aspsjössä. Voin myös tänne laitella noita kurssiaikatauluja, kunhan vaan saan niitä tarkemmin selville. Todennäköisesti tällä kertaa myös katsojille mahdollisuus tulla seuraamaan opetusta. Ilmoitan jos näin on. 🙂

Kengättömyyskokeiluussamme on onnistuttu ainakin tähän mennessä ihan hyvin. Ei lohkeamia eikä varsinaisesti tunnu jalkojaan edes arkovan. Eron huomaa kuitenkin vielä jos kävelee kovalla pihatiellä, jossa on paljon teräviä kiviä. Maneesissa ja kentällä ei varsinaista arkuutta sitten kuitenkaan näy tai tunnu. Ekana päivänä loman jäljiltä olin huomaavinani jotakin outoa, mutta saattaa olla, että oli vaan jäykempi kun ei ollut liikkunut kunnolla. Nyt ollut aika lailla normaali verrattuna entiseen. Ja Zambujolla on tapana riekkua tarhassa aika rajusti aina kun talliin on tullut uusia poikahevosia. Ja juuri viime viikolla sinne on muuttanut kaksi komeaa poni-oria, joten ehkä on taas kävellyt enemmän pelkillä takajalaoillaan… Kuulemma harrastaa tätä silloin kun en itse ole paikalla ja tallijengissä tapahtuu jotain muutoksia. Itse en ole sitä koskaan nähnyt takajaloillaan, mutta juttuja olen kuullut paljon… Ehkä tässä siis kuitenkin saattaisi olla osasyyllisenä siihen yhden päivän alkujäykkyteen 🙂 Ja niin tosiaan… olen saanut yllättävän paljon myönteisiä sekä myös kannustavia kommentteja ihmisiltä, kun olen puhunut tästä kengättömyydestä. Ne lämmittävät mieltä ja antavat rohkeutta uskoa tähän mahdollisuuteen. Yksin ei ole aina helppoa tehdä näitä ratkaisuja ja luottaa päätöksiinsä varsinkin kun ne ovat vastaan yleisiä tottumuksia. Ja hevosenpito on kuitenkin aika täynnä asioita jotka vaan tehdään vanhojen kaavojen mukaan, niiden järkevyyttä tai vaihtoehtoja edes miettii.

Ja ruokinnasta. Alkaa olla taas se aika vuodesta… Kesä ja haasteita ravisemustaspainon kanssa toden näköisesti myös. Olisi niin ihana saada hevonen laitumelle! Ja saisihan sen mutta mitä siitä seuraa, hyvää vaiko huonoa..? Monenlaisia ongelmia, erilaisia oireita… Kun on niin hyvin rehua hyväkseen käyttävää laatua oleva hevonen… Eli se saa helposti liikaa ja reagoi monella eri oireella saamaansa ylimääräiseen valkuaiseen ja sokeriin… Ja kun Suomessa laidunruoka on usein niin tujua. Ja jopa uuden sadon heinä on vahvempaa kuin vanhan… Eli pelkästään laitumelta poisjättäminen ei varmista sittä etteikö ongelmia silti saattaisi taas esiintyä. Viime kesänä postailin useaan otteeseen erilaisista ongelmistamme liittyen laiduntamiseen tai ravintoon yleensä. Niitä tekstejä löytyy arkistoista kesäkuu2012, elokuu2012, syyskuu2012… Siellä eri postauksien seassa mielestäni aina jauhoin/jahkailin samoista aiheista. Taida itsekin palata lukemaan noista arkistoista mitä kaikkea havaitsin. Olen jo unohtanutkin. Ja yhä haaveilen myös laiduntamisesta ja aion kaikesta huolimatta taas tänä kesänä jollain tyylillä ja jossain kohtaa kokeilla, josko laiduntaminen siltikin olisi mahdollista. Ikinä ei voi tietää… Ehkä löytyisi joku sopivan köyhä ja heikko laidun. Se olisi meidän mieleen. Käy niin sääliksi jos hevosparka ei ollenkaan pääsisi kesällä laitumelle. Ja kaverikin olisi hakusessa. Se on ollut vaan tähän mennessä niin orimainen ja viriili, ettei kukaan ole oikein vielä uskaltautunut tarhamaan samaan. Aika surkealta näyttää tässä mielessä juuri nyt meidän mahikset… Jatkan ratkaisujen etsimistä.

Ja ravintoasiassa satuin törmäämään myös seuraavaan tutkimukseen… http://www.hevostietokeskus.fi/index.php?tid2=425 josta  tuli  heti eräs aikaisempi kirjoitus samaan aiheeseen liittyen… Tuli mieleen sanoa että ”niin että mitäs mä sanoin!” Vaikka olen kaiketi tässäkin kulkenut meidän tallilla ikään kuin vastavirtaan… Lähes ilman väkiehuja, pelkällä heinäruokinnalla sekä vitamiini ja kivennäistäydennyksillä 🙂 Tässä myös tämä reilun puolen vuoden takainen postaukseni aiheeseen ruokinta…

No näillä mennään. Verstas pian auki. Verhoomo ja valjassepänverstas Couros… Alkukesän ajan aion aloitella pikkuhiljaa töitäni siellä ja syksystä lapset siirtyy hoitoon ainakin osaksi viikkoa. Nyt ulos pienten kanssa. Tuonne juoksivat jo hiekkalaatikolle 🙂

Borta bra men hemma bäst

Yli viikko on vierähtänyt. Olin 8 päivää reissussa ja nyt jo toista päivää kotona. Niin hyvä matka jälleen. Portugali ei näköjään koskaan petä vaan tarjoilee elämyksiä aina yli odotusten. Vai unohtaakohan sitä vaan aina miten mukavaa siellä on, miten ihania hevosia ja kivoja ihmisiä. Ja miten paljon vaan rakastankaan tuota maata, kulttuuria, kieltä ja ilmapiiriä. Joudun hullaannuksessani aina vaan syvemmälle…ja suunta on ollut sama kohta 14 vuoden ajan… Voi että! Jonain päivänä kyllä vielä muutan sinne.

Jälleen tuli tutustuttua myös uusiin paikkoihin. Miten sieltä niitä aina löytyykään… Toinen toistaan hienompia talleja, kasvattajia, ratsastajia ja hevosia… Kaksi päivää meni oikeastaan matkustamiseen, mutta loppujen 6 päivän aikana ehdin käydä 7 eri paikassa ja ottaa noin 1400 valokuvaa hevosista ja lisäksi muutaman kuvan jostain muustakin kohteesta 🙂 Ja tämähän oli siis tällä kertaa ennen kaikkea työmatka liittyen uudistettuihin ja vielä työnalla oleviin nettisivuihini osoitteessa http://www.lusitano.fi. Eli joka päivä oli myös sovittuja tapaamisia asiaan liittyen. Ja ratsastaakin ehdin. 2-3 h päivässä. Eli oli onnistunut reissu siinäkin mielessä!

Mutta nyt siis kotona. Ihmetten ihanaa arkeani. Lasten kanssa on taas niin ihana olla! Oi että miten noita rakastankaan!!! Eilen muutettiin yhdessä mun toimistoa uuteen piharakennukseen. Se alkaa ihan kohta näyttää aivan oikealta työpaikalta. Lapset olivat siivouspuuhissa mukana. Heiluivat siellä märkien riepujen kanssa ja nauttivat kun saivat lotrata vedellä. Oltiin tosi ahkerina, mutta hyvällä fiiliksellä. JA muutenkin yhdessä oloa osaa taas arvostaa, kun ollaan oltu erossa. Tänään tehtiin taas yhdessä pihatöitä, haravointia ja kesäkukkien istuttelua.  En millään olis malttanut lähteä niiden luota pois, tallille katsomaan Zamua. Ja se on kyllä jo aika erikoista…

Ratsastin ekaa kertaa ehkä noin 3 viikkoon. Ja eipä kukaan muukaan ole sillä nyt ratsastanut. Kengättömyyteen totuttelua on tehty varovasti. Ja mies on työskennellyt sen kanssa jonkun verran maasta. Ei kuulemma aro kavioita ja energiaa kuulemma on… No itse en ollut alkuun ihan varma oliko se puhdas… toisaalta voi olla jäykkä, kun ei ole liikkunut kunnolla, mutta toisaalta voi kuitenkin vielä välillä ottaa varovaisemmin etujaloillaan. Jotain outoa siinä ehkä oli… Hmmm… Menin kuitenkin selkään ja vetristyi kivasti. Jotain tahdittelua tai epätasaisuutta aika ajoin. Täytyy katsoa huomenna uudelleen. Ja seurata tilannetta. Kokeiluvaiheessahan tässä vielä ollaan.

Joka tapauksessa ihana hetki. Ratsastettiin talven jälkeen ekaa kertaa ulkokentällä. Lämmin ilma. Ei ainuttakaan itikkaa tai ötökkää. Hiljaisuus. Vain Zamu ja minä kahdestaan, hyvässä yhteisymmärryksessä, auringon laskiessa. ❤

Pikaiset kuvasulkeiset FEI Wold Cupin loppukilpailusta Göteborista

Palasin toissayönä. Ja nämä kuluneet, kokonaista kaksi päivää, olen yrittänyt omistaa pelkästään lapsilleni. Nyt lapset jo nukkuvat, laukut on jo osittain uudelleen pakattu ja täällä vielä tyhjennän kameraa seuraavaa matkaa varten. Huomenna lähtö puolen päivän aikaan. Voin tarjoilla teillekin pieniä palasia tästä edellisestä matkasta tällä tavalla kuvien muodossa. Pitkiä analyysejä ei ehdi ikävä kyllä tähän väliin kirjoittaa.

Joka tapauksessa oli kyllä hienoa nähdä livenä ratsastusta tällä tasolla! Göteborgissahan nähtiin tällä kertaa sekä koulu- että esteratsastuksen maailman cup:in loppukilpailut. Iso osa maailman huipuista oli myös paikalla samaan aikaan, vaikka jokunen joita olisin toivonut näkeväni, loistikin poissaolollaan. Tosin en kyllä myöskään ollut edes luullut että näitä olisin sinne menossa katsomaan. Eli puhun tietysti englantilaisista olympiasankareista sekä muutamasta muusta. No molemmat kisat olivat kuitenkin huippu jännitävät ja istuin katsomossa kuin tatti jokaisen suorituksen ajan. Koukuttavaa ja tahdon nähdä toistekin tämän tason kilparatsastusta. Onhan se hiukan eri kuin mitä Suomessa pääsee katsomaan. 🙂 Vinkki: Göteborin Horse Show:n liput 4 päivälle lentoineen ja hotelleineen maksoi jotakuinkin yhtä paljon yhteensä kuin 4 päivän sarjalippu Horse Show:un. Jätettiinkin tarkoituksella viime syksynä HIHS väliin kun ostettiin liput tänne 😉

No nyt kuviin… Mulla oli matkaseurana myös uusin ystäväni:  Nikon7100. Harjoittelenkin vasta käyttämään sitä. 🙂 Ja tässä hiukan nyt tätä testimateriaalia sitten näytillä.

Tässä luokan ja koko WC:n voittaja Helen Langehanenberg ja Damon Hill Grand Prix ohjelmassaan torstaina 24.4.2013 ©Elina

Voittajan lisäykset olivat myös kunnossa lauantain kur:issä. © Elina Parpala

Voitto irtosi näillä pisteillä 27.4.2013

Helen Langehanenberg sekä Damon Hill olivat kyllä erittäin mieleinen pari voittajiksi. Ja lisäksi myös onnistuivatkin niin hyvin, ettei kärkeen kukaan muu olisi mahtunutkaan. Hevonen vaan on upea ilmestys ja tällä ratsastajallakin on kiva ja aika pehmeä tyyli, jota katselee mielikseen. Mutta niin oli myös kakkospari mielestäni ansaitusti paikallaan…

Edvard Gal ja Glock´s Undercover © Elina Parpala

Edvard Gal ja Glock´s Undercover © Elina Parpala

On kyllä kieltämättä mielenkiintoinen ukko! Näyttää pärjäävän hevosella kuin hevosella. Meno on niin viimisen päälle hienosäädettyä. Ei kyllä hötky eikä heilu. Eikä käsi liiku. Ihan huikean siistiä ja tarkkaa ratsastusta. Hetkittäin hevonen oli aika lyhyellä kaulalla edestä, mutta oli tuo hevonenkin jotenkin aika erikoisen mallinen. Ihan kuin olis jotenkin etupainoinen ja erikoisen lyhytkaulainenkin. Mutta takajalat toimi… Piruetit jotenkin erikoiset myös, mutta ei saanutkaan niistä mitään huippupisteitä. Oli miten oli kärjessä taas… Ja kuului sinne. Ajatteleekohan joku jo, et ois ehkä kannattanutkin alkaa jalostaa/monistaa ukkoa eikä hevosta… 😉 (ja puhun tietysti Totilaksesta tässä vikassa lauseessa)

Tässä se mistä puhun… asento toistuu kymmenissä kuvissa… © Elina Parpala

Ansaitsivat kyllä olla kakkosina tässä jengissä. Styleä menoa!

Ja seuraavaksi Anna Kasprzak ja Donperignon. Hyvä Suomikin siis myös… olihan meillä siis tavallaan myös yksi suomalainen kisassa mukana ;). Upea eläin kieltämättä!

Anna Kasprzak ja Donperignon GP:ssä 24.4.20131 Elina Parpala

Lisäys Donperignonin tyyliin© Elina Parpala

Ja Ruotsin Tinne Vilhemson-Silfvén oli myös hyvin kisassa mukana loppuun asti. Sijoittuikin.

Tinne Vilhelmson-Silfvén ja Don Auriello

JA vielä lisää ruotsalaisia, vaikka ei ihan mun suosikkeja…

Minna Telde ja Santana. Symppis hevonen kyllä. Ihana.

Patrik Kittel ja Watermill Scandic H.B.C. 

Ja sitten muutama joista en pitänyt niin paljon. Vaikka hevosissa olisi kyllä löytynyt laatua…

Marlies van Baalen ja Miciano. Tähän tyyliin…

Van Baalen. Hepo käy vastarintaan

Van Baalen edelleen… näin.

Ratsukon ja ratsastajan välinen harmonia 7 … hmmm? Ihan kaikkea en kuitenkaan aina ymmärrä. Mutta jäi aika hännille kuitenkin.

Ja maanmiehiä…

Adelinde Cornelissen ja Jerich Parzival

Ja vielä to GP:ssä joitain ongelmia, mutta sijoittuivat loppujen lopuksi kolmanneksi lauantain kur:in jälkeen. Tässä noita pomppuja.

Ja sitten muutamia joista pidin paljon, vaikka eivät ihan kärkeen mahtuneetkaan. Hevoset olivat myös hiukan vaatimattomampia, mikäli noin voi tässä kastissa sanoa… Kur varsinkin oli näiden kohadalla hyvä positiivinen yllätys. Ja nousivatkin sijoituksessa useita pykäliä…

Norjan Lillan Jebsen ja Pro-Jebsen. Yllättivät todella positiivisesti varsinkin lauantain kur:issä.

Hienot laukanvaihtosarjat ympyröillä ja muutenkin jotenkin niin helpon näköistä menoa…

Italian Valentina Truppa ja Fixdesign Eremo del Castegno sijoittuivatkin molempina päivinä

Ja Isabella Wert oli mukana myös vaikka ei ehkä nyt ihan parhaimmillaan… Mutta onhan hän aika ihme nainen. Muistaakseni selostaja muistaakseni kertoi että mitaleita on arvokisoissa ja maailman cupista yhteensä 29 joista kultaisia 21… (?) Mutta siis että hattua on nostettava.

Isabell Werth ja Don Johnsson FRH

Ja tässä ehkä sieltä vähemmän kokeneesta päästä tässä sarjassa. Venäjän Inna Logutenkova. Selostajan mukaan harrastanut kouluratsastusta vasta kaksi vuotta ja tämä 10. Gp kisa. Sjef Jahnssen:in tallissa. Siihen nähden ei hullumpaa vaikka tarina ei kerrokaan oliko tuolloin pari vuotta sitten aloittanut ihan alusta vai onko ratsastanut muuten ennen sitä. 🙂 Hevoseen oli myös satsattu. Mutta itse pidin tässä ratsukossa eniten ratsastajan tyylikkäistä käärmennahkakuvioisista saappaista. Harmi ettei näy kunnolla kuvassa. Mutta ovat tuon silinterin kanssa saman väriset 🙂

Inna Logutenkova ja Vian Stallone

Ja vielä yksi symppis heppa. Ruotsalainen puoliverinen D Niro, kanadalaisen Jacqueline Brooks:in kanssa radalla. Ihanat korvat ja kokoajan niin kuuliaisen ja kiltin näköinen.

Jacqueline Brooks ja D Niro

Nyt nukkumaan. Esteratsastajat sitten myöhemmin. Kuvasin niitäkin ja kisa oli ihan huippu jännä. En melkein uskaltanut lopussa enää katsoa. 🙂

Ja messuista sen verran, että kaikkea jännää löytyi ja ideoita omaan työhön. Kerron lisää myöhemmin. Huomenna lähtö Portugaliin. Olen siellä viikon. Päivittelen matkan varrelta jos pystyn. Hauskaa Vappua! ja hyvää yötä.