… ja mun hevonen ei varmaan ikinä oo tuntunut yhtä hyvälle!!!! Aaaaah!!!! Se on ihana!!!! 🙂
Se on kyllä liikkunut paremmin kuin ”ehkä koskaan” jo kohta kuukauden… On tehnyt mieli asiasta hehkuttaa, mutta olen halunnut katsoa hiukan pidemmälle. Että onko tämä joku muutaman päivän juttu, vai olisiko todella jotain muutosta tapahtunut.
Ai että mikäkö on sitten muuttunut? Tai mitä nyt on tehty toisin?
No satula-asia ainakin on muuttunut. Olen ratsastanut jo muutaman kuukauden ajan ainoastaan sillä perinnesatulalla, jota täälläkin esittelin. Sillä päätin lopettaa joitakin kuukausia, sitten kokonaan vanhan koulusatulani käytön, kun alkoi tuntua, ettei se millään lisäpehmusteillakaan oikein ollut hyvä. Ja tuntui että joka ratsastuksen alussa aina etittiin alkuun hyvää untumaa, asentoa ja tahtia. Nyt tuntuu kuin kaikki nuo asiat olisivat aina jo ratsastuksen ensimmäisistä askeleista asti heti kunnossa. Hevonen löytää sopivan ja mukavan työskentelymuodon helposti ja nopeasti niin kuin kuuluukin. Ja minä sopivan ohjastuntuman. Ei ylimääräistä painetta kuolaimella… Ja tunne on mukava ja aika tasainen alusta loppuun. Aika monella tavalla kaikenlainen ”hakeminen” tuntuu loppuneen ja tahti, työntö ja pehmeä ylälinja on luonnollisesti läsnä, eikä ainakaan joka kerta kovan työn tuloksena… Ainakin jännittynyt ylälinja oli asia, jonka kanssa jouduttiin työskentelemään aikaisemmin (lähes joka ratsastuskerta jossakin kohtaa treenejä), on todennäköisesti ollut jonkin verran satulan aiheuttamaa, eikä aina ainoastaa minusta johtuvaa… niin kuin aina kuvittelen. 🙂
Myös kaikenlainen tahdittaminen jota viime kevättalvena havainnoitsin satunnaisesti alkuverryttelyn yhteydessä tuntuu täysin kadonneen. Edelleen taipuu huonommin oikealle kuin vasemmalle, mutta ero ei ole enään niin iso. Molemmat laukat tuntuvat hyville ja mukaville ratsastaa. Oon kyllä todella onnellinen näihin muutoksiin.
Valmennuksiin en ole aikoihin päässyt ja tuntuu että valmennusten suhteen tulee olemaan haasteellista on koko tulevan syksyn ajan. Aika ei vaan nyt riitä. Työskentelen paljon viikonloppuisin, sillä lapset eivät ole hoidossa vasta kuin muutaman päivän viikossa. Mutta siitä en halua tinkiä edes ratsastuksen takia. Eli aikaa on riitettävä myös lapsille ja elämänmenon tulee olla vähintäänkin kohtuullista. Eli se, mistä nyt höllään meidän perheen syksyä ovat nämä omat viikonloppumenot eli valmennukset, jotka vaatisivat hevosen kuljettamista sekä muitakin järjestelyjä. No tällä hetkellä valmennuksen puute ei kuitenkaan haittaa, sillä koen ottaneeni kehitysaskeleita muutenkin. Fiilis on todella hyvä ja se motivoi eteenpäin.
Kavioihin, kengättömiin nykyään, olen myös erittäin tyytyväinen! Etukavioiden lohkeamat ovat lähes kokonaan jo kasvaneet pois eikä uusia ole tullut lisää. Muutenkin kavioaines todella hyvälaatuisen näköistä ja tuntuista… Mitä minä nyt siitä mitään tunnen. Mielestäni ne ovat myös todella hyvän näköiset. Kannat ovat vahvistuneet… reunat, valkoviivat ja pohjan materiaali myös kovan ja tiiviin tuntuista. Ei haurasta kuten kenkien poiston jäljiltä. Kun kasvavat pidemmiksi ja hiukan rispaantuvat reunoista, niin viilailen reunat pyöreiksi kengittäjäni ohjeiden mukaisesti. Eivät ole enään lohkeilleet ollenkaan, vaikka öljykin on päässyt loppumaan jo useampi viikko sitten. Buutseja emme ole käyttäneet kuin ihan alussa. Ja tulevaki talveksi aion sellaiset hommata nastoilla, jos haluamme lähteä maastoon tai on kuljettava liukkailla teillä. Tarhassa paljaalla kaviolla todennäköisesti pärjää vallan hyvin jos tulee yhtään lunta. Saahan nähdä millaisia asioita talvi tuo asian suhteen esiin, sillä aion kyllä myös jatkaa näillä näkymin tätä alunperin kokeiluksi tarkoitettua kengätöntä elämäämme. 🙂
Ja niin kengityslasku tosiaan näyttää mielestäni myös suht hyvältä nykyään. Saisihan tuon kokonaan poiskin, jos heittäytyisi vielläkin luomummaksi… tai itsenäisemmäksi asian suhteen. Kuitenkaan en ole ehtinyt keskittymään aiheeseen, opisekelemaan tai kurssittautumaan asian suhteen eli parempi että ammattilainen tarkkailee asiaa säännöllisesti ja tekee tarvittavat korjaukset ettei tule virheasentoja tai ongelmia tämän vuoksi. Itselleni olen kyllä ostanut viilan ja raspailen aina välillä rispautuneita reunoja tms. muuta pientä viilausta. Muuten päävastuussa edelleen kengittäjämme 🙂
Ja mikä parasta! Tämä ”luomuilu” on tuntunut sopivan Zamulle erittäin hyvin. Heppa on tuntunut alusta asti viihtyvät erittäin hyvin ilman kenkiä. Nuo takapolvien seudulta huomioimani tahdittelut, joista puhelin aikaisemminkin, katosivat melkolailla heti tämän kengättömyyskokeilun alettua. Muutenkin alkanut liikkua jo luonnostaan paremmin takaa. Vapaana, liinassa ja ratsain… sen huomaa. Voin olla vain tyytyväinen. Ei arkomisia enään juurikaan eikä millään pohjalla. Tietysti kivikot ovat luku sinänsä, mutta taisivat olla myös silloin kun meillä vielä oli kengät.
Ja kaikkein tyytyväisin olen juuri nyt siitä että olen vihdoin kerännyt itselleni tarvittavat rahat uutta koulusatulaa varten. Myin onnistuneesti netissä melkoisen kasan hevostavaroita. Ja keräsin aika lailla tarkkaan tarvittavat rahat myymällä vahaa tarpeetonta roinaa pois nurkista…, mistä todellakin olen tyytyväinen!! Satulan mallin olen jo löytänyt ja kokeillut ja nyt vaan vihdoin tekemään hankintaa… Vaikka en ole enään yhtään niin varma että haluan tavallista koulusatulaa. Toi perinnemeininki on niin mukavaa ja olen niin tottunut että osaanko enään tavallisessa penkissä istuakaan… 🙂
Eli tämmöistä meille kuuluu juurikin nyt. Ihanaa syysviikonloppua kaikille!
Passion for riding 