Training the Horse in Hand

Miehen joululahja löysi vihdoin perille! 🙂

Siitä jälleen intoutuneena hän kaivoi kirjahyllystä esille yhden aikaisemmista lahjoistaan. Taisin hankkia sen hänelle aikoinaan, kun alkoi enemmän harjoitella kiinostua näistä työsekentelymuodoista.

Kirja: Dietz, Alfons. J. Training the Horse in Hand.  2004. The Classical Iberian Principles. Cadmos Equestrian.

Hyvä perusteos, joka esittelee erilaiset tekniikat liike liikeeltä. Kirjoittaja on entinen Viinin Espanjalaisen Ratsastuskoulun ratsastaja, joka on myös opiskellut eri tekniikoita Espanjassa ja Portugalissa. Nykyisin asuu ilmeisesti jossain päin Itävaltaa ja on arvostettu barokkihevosten kouluttaja.

Olen puhunut tästä aiheesta aina sivulauseissa tai ohimennen täällä blogissa ennenkin, vaikka en varsinaisesti mitään syvempää pohditaa tai edes esittelyä ole tainnut kirjoittaa. Mieheni siis harrastaa nimen omaan hevostemme kanssa maatakäsin työskentelyä, koska hänen selkänsä on kipeä, eikä ratsastaminen näillä keleillä ole viimeisten vuosien aikana houkutellut. Me puhutaan yleensä siis kuitenkin ”maastatyöskentelystä”, kun jotenkin ei taivu suomalaiseen suuhun toi ”harjoitella hevonen käsissään” tai ” tai treenata hevosta käsin” vai miten se nyt kääntyisi suomeksi kunnolla. Eli jatketaan aiheesta jo tutuksi tulleella termillä. 🙂

Kokoelmateos, joka käy läpi kaikki erilaiset klassiset tyylit/tavat työskennellä maasta hevosen kanssa.

Joka tapauksessa tekniikoita on erilaisia saman nimikkeen alla ja ne voisi luokitella vaikkapa näin. 

– Juoksuttaminen. (Huom! Tarkoittaa tässä hevosen kouluttamista liinassa ympyrällä. Ei tavoitteetonta vaihtoehtoliikuntaa, jossa hevonen juokseen ratsastuksen sijaan päivän liikunta-annoksen liinassa 🙂 )

– Pitkin ohjin työskentely takaa (selustimen kautta ohjat kuolaimissa)

– Iberialainen tyyli (lyhyillä ratsastusohjilla sivulta, tai kapsonin kanssa hevosen läheltä sivulla tai avustajan kanssa)

– Viiniläinen tyyli (lyhyillä ratsastusohjilla sivulta, vain hiukan joiltain osin eroava edellisestä esim. sivuohjat yleensä käytössä. Myös tähän kuuluu kapsonin kanssa sivulta työskentely koulutuksen loppuvaiheessa)

– Pilarityöskentely

– Lyhennetyin pitkin ohjin maasta takaa ilman selustinta (tätä pidetään maastatyöskentelyn kuninkuuslajina, taidonnäytteenä)

Kaikki nämä tekniikat on nähty olennaisena osana ratsuhevosen koulutusta ja kuuluvat erilaisiin vaiheisiin koulutuksen kaarta. Pääajatuksena kaikissa edellä luokitelluissa tekniikoissa, on hevosen koulutuksen tukeminen tekniikoin, joissa ratsastajan paino ei ole häiritsemässä hevosta. Kaikki maastatyöskentely pohjustaa ja valmistelee hevosta uusiin asioihin, uuteen koulutusvaiheeseen, suurempaan kokoamisasteeseen tai uuteen opettevaan liikkeeseen. Ne voi nähdä myös hevoselle hyödyllisenä liikuntamuotona, jumppana. Ne myös vahvistavat ja notkistavat hevosta, auttavat hevosta löytämään luonnollisen tasapainonsa sekä parantavat hevosen ja ratsastajan välistä yhteistyötä. Ne on nähty vuosisatojen ajan olennaisena osana hevosen koulutuskaarta (ja tässä puhun nyt vain klasisesta ratsuhevosen koulutuksesta… Maailman eri hevoskulttuureissa löytyy varmasti satoja erilaisia muitakin keinoja työskennellä hevosten kanssa maasta ).

Mielestäni kaikki nämä vuosisatoja vanhat tekniikat ovat Suomessa aivan liian vähäisellä käytöllä. Suoraan sanoen lähes tuntemattomia tai ainakin hyvin huonosti tunnettuja. Ja jos niiden olemassaolosta tiedetään niin silti ne ovat vain yllättävän pienen joukon keskuudessa käytössä. Ja aika moni ratsastaja/kouluttaja ei taida käyttää näistä mitään apunaan opettaessaan hevostaan.

Itselleni on tutuinta maastakäsin työstää hevosta nimen omaan pitkin ohjin takaa. Ja selustimen kautta siis ohjat kuolaimiin. Tämä on siis tuttua myös ajohevosten kouluttamisesta varsasta lähtien, mutta myös  mukavaa vaihtelua ratsuhevoselle. Erilaisin selustimin ja tavoin pujoteltuna ohjia voi hyödyntää eritavoin ohjaavina ja hevosen taipumista ja muotoa tukevina. Ja ennen kaikkea se on myös kivaa. Itselläni nämä treenit ovat kyllä vähentyneet lasten myötä. Raskausaikana en harrastanut takaa-ajoa (kuten tätä muotoa myös kutsun) oikeastaan ollenkaan. Ja sittemmin jalkakin on ollut aika kipeä, mikä vähentää intoa koikkeloida hevosen perässä maneesissa. Kuitenkin pidän tätä työskentelymuotoa erityisen hyödyllisenä ja hyvänä lisänä sekä vaihteluna myös hevoselle. Ja erityisesti etupainoiset suomenhevoset hyötyvät tästä harjoittelusta. Omakohtainen huomioni, kuinka kevenevät, kokoavat ja kantavat itseään paremmin. Lisäksi takaa tuleva ”paine” (joka siis on väistämätöntä ihmisen johtaessa hevosta takaa) kannustaa luonnollisesti hevosta työskentelemään aktiivisesti takaa.

Tunnen monia ratsastajia, jotka eivät edes juoksuta hevostaan ympyrällä. Juoksutus on myös joutunut kuin ”pannaan” tai ainakin huonoon maineeseen. ”Se on kuulemma haitallista hevoselle ja rikkoo niiden jalat.” Tämä on mielestäni harhakäsitys ja vaikka perusteet asialle tieteellisestikin löytyisivät, niin uskon, että kysymys on kuitenkin ennen kaikkea siitä, millä tavalla juoksutetaaan ja mikä mahdollinen muu tyyli on sitten vaihtoehtona juoksuttamiselle. Joku toinen ajattelee aikuisen hevosen juoksuttamisen kentällä tai maneesissa vapaana olevan vähintäänkin yhtä vaarallista kuin ympyrällä juoksuttamisen. Toisaalta vapaana liikkuessa vauhdit ja ihmisen luoma paine irtojuokustettuna saattaa aiheutta aika rajuja käännöksiä ja revittelevää liikkumista. Ja lämmittely olisi varmaan myös irtojuoksutetulle hevoselle hyväksi. Ja osa ajattelee ettei mikään juokseminen ole hevoselle hyväksi. Ja on myös ihmisiä jotka ajattelevat juoksuttamisen olevan haitallista, mutta laukkaavat sen sijaan hevosillaan lämmittelyksi useita kymmeniä minuutteja putkeen myöskin ympyrällä. Ja lisäksi aika monella on hyvin erilainen käsitys siitä, mitä hevosen juoksuttamisella tarkoitetaan. Joku juoksuttaa hevosta liinassa vapaapäivänä 30 minuuttia suuntaansa (yhteensä tunnin), kiinnittämättä juurikaan huomiota hevosen tasapainoon tai tahtiin. Moni käyttää sivuohjia saadakseen hevosen pyöristämään kaulaansa tai muita härveleitä myös pyöristämään selkäänsä juoksuttaessa, mutta hevosen annetaan silti monesti juosta ihan liian kovaa, jolloin se kallistuu pahasti sisäänpäin ja varmasti rasittaa itseään väärällä tavalla. Ja yleensä hevoset ei myöskään ole kovin tarkasti ääniavuille koulutettuja, vaan liinan päässä näkeekin vaikka minkälaista menoa. Myöskään en näe kovin hyödyllisenä käyttää juoksuttaa hevosta kuolainrenkaista, jolloin kaikki paine rajussakin menossa kohdistuu hevosen herkkään suupieleen. Liinassa olisi hyvä mahdollisuus myös opettaa hevoselle ääniapuja ja kommunikaatio ratsastajan kanssa voisi parantua, jo ennen selkään nousua. Yleensä moni asia olisi korjattavissa liinassa, jolloin ei tarvitse samoja asioita työstää usein pidemmällä aikavälillä selästä. Eli onko nuoren hevosen hyvä laukata huonossa tasapainossa useita kierroksia (monesti myös heikolla tasapainolla varustetun) ratsastajan kanssa, jos osan harjoittelusta voisi tehdä maasta käsin ja sitten työstää selästä lyhyempiä pätkiä. Hmm… ajattelen että aika mustavalkoista ajattelua usein harrastetaan!

Itse pidän juoksutusta myös hyvänä verryttelymuotona. Muutama kierros molempiin suuntiin ratsastuksen alussa, on tapa jota noudatan säännöllisesti. Vähintään muutaman kerran viikossa. Silloin näen säännöllisesti hevoseni myös liikkeessä sivulta ja mikä vielä tärkeämpää, jo ennen selkään nousua. Ja näen siis heti, jos sillä on lihasjäykkyyttä tai muuta outoa liikkumisessaan. Lisäksi vaihtelen teen paljon siirtymiä esim. 3 käynti laukka siirtymää kierroksessa ja myös tempoa askellajin sisällä voi harjoittaa liinassa. Esim. hyvä mahdollisuus myös pidentää käyntiä. Lisäksi haen rentoutta ( ja nuorella hevosella pahinta puhtia voi päästää myös hiukan liinassa, tosin on pyrittävä siihen, ettei siltikään anneta riehaantua holtittomasti)  ja muutaman kierroksen ajan sillä on mahdollisuus myös halutessaan pukkia jännityksiä pois ristiselästään. Pidän tätä verryttelyn muotoa monella tapaa hyödyllisenä hevoselle myös sen takia, että se saa lämmitellä ja verrytellä selkäänsä ilman, että oma painoni siellä päällä häiritsemässä. Ja vaikka aina ei voikaan juoksuttaa, niin huomaan hevoseni olevan tyytyväisempi näihin aloituksiin ja lämpeneminen tapahtuu nopeammin kuin ratsailta.

Ja pakko sanoa… en tiedä uskallanko sanoa… sen verran taikauskoinen olen. Että vaikka ollaan juoksutettu aina aika paljonkin, niin hevosillani ei ole koskaan ollut jalkavikoja tai kulumia jaloissa. No otos ei kuitenkaan ehkä tosiaan ”ihan” ole tilastollisesti riittävän suuri, jotta se mitään todistaisi juoksutusten haitoista taih hyödyistä. Meillä on saattanut olla vain myös hyvää tuuria. 😉

No mieheni on lähinnä harjoitellut ja harrastanut ”iberialaisella tyylillä” maasta työskentelyä. Siihen on ollut hyvä mahdollisuus saada opetusta portugalilaisten valmentajien opastuksella. Tällä hetkellä paras ( ja ehkä ihan maailman paras) mahdollisuus on ollut,  saada näihin tekniikoihin opetusta Morgado Lusitanossa. Siellä opettava Paulo Sergio Perdigao on vähintään yksi parhaista maailmassa. Sanon näin varauksetta ja suosittelen vaihtoehtoa lämpimästi. Noita tunteja voi saada siellä pyydettäessä. No muitakin vaihtoehtoja on ja niistä voin kertoa lisää. Ja pitäisikin varmaan otta joku päivä kuvia siitä, mitä mieheni jo Zambujonkin kanssa nykyisin tekee. Ehkä siinä samalla näkyy vilahdus siitä joululahjasta myös tai sitten voitte katsoa kuvan siitä jouluisesta postauksestani ”Rakas Joulupukki”

Ja joulusta puheenollen. ? 😉 Omaa joululahjaani (sitä kirjaa josta haaveilin) en koskaan saanut. 😦 Toivottavasti vielä joskus!

Matkakuumetta

Nyt on iskenyt ihan hirveä matkakuume! Ääääks! Ja apuuva! 🙂

Ja nyt just kun ei ihan oikeasti mihinkään pysty täältä irtoamaan! Ja kaikki muut on menossa johonkin. Tai ovat juuri olleet. Ja kuume vaan nousee. Ja juuri nyt melkein ihan mikä tahansa kävis. Lämpöä, aurinkoa, ihania hevosia, mielenvirkistystä, rentoutusta, uusia paikkoja, ihmisiä… Kaikki kelpais kyllä.

Nyt on niin moni asia meidän elämässä juuri tällä hetkellä niin pahasti kesken, ettei voi eikä uskalla irroittautua täältä kotoa mihinkään. Rakennustyömaa pihassamme on ehkä nyt se isoin asia tässä jarruttamassa. On valvottava ja huolehdittava, että se saadaan valmiiksi. Eli se vaatii fyysistäkin läsnäoloa. Ja lisäksi ei edes tiedä kuinka monta tuhatta eruroa sen kanssa mennään taas yli budjetin eli lainamäärän, joten ei nyt juuri uskalla ostaa mitään mitä ei ole ihan pakko (eli lapsille ja eläimille ruokaa lähinnä) tai saatika sitten ostaa ylimääräisiä lentolippuja ja edes juuri kuvitella mitään lisämenoja. Ja toisena painavana syynä tulevat sitten vielä noi kaikki tulivaisuuden suunnitelmat eli oma yritys, joka pitäisi juurikin tämän kevään aikana pyöräyttää käyntiin. Joten nyt on vaan edettävä asia kerrallaan ja aika iso investointihan sekin myös taloudellisestikin on. Kieli keskellä suuta on siis mentävä vielä vähän aikaa. Ja on vaan pysyttävä nahoissaan. Työ ennen huvia ja mieli fokusoituna tärkeämpiin asioihin ja niin edelleen… Eli Suomessa olen ja pysyn nyt.

Ja ai että! Jos nyt vaan voisin niin ottaisin kyllä heti äkkilähdön ja lennähtäisin vaikka yksinäni Portugaliin. Varmaan jättäisin miehen lapsia hoitamaan kotiin, niin ei tarvitsisi edes stressata, että kuinka kaikki täällä kotona hoituu. Pari yötä voisin mielihyvin viettää esimerkiksi Morgado Lusitanossa. Siellä en tarvitsisi edes ketään matkaseuraksi,  koska yleensä siellä on aina tavannut vaikka kuinka ihania hevosihmisiä eri puolilta maailmaa. Ja jos ei sattuisi ketään olemaankaan, niin aina on huolehdittu siitä, ettei ole tarvinnut yksin huoneessaan kököttää. Ja itse asiassa saattaisin mielelläni vaikka yksinkin aikaa viettää, sillä unikin varmaan maittaisi. Jonkin verran on noita nukkumattomia öitä varastossa 😉 Ja miksi tällä kertaa juurikin Morgadoon eikä mihinkään muualle, vaikka hyviä paikkoja on paljon. Ratsastuksellisesti saattaisin kyllä valita toisinkin, mutta juurin nyt olisi paikallaan vaan sellainen huoleton ja helppo kokonaispaketti… Ei tarvitsisi ajaa itse mihinkään, ei etsiä majoitusta, eikä liikkua paikasta toiseen… Voisi vaan istua takkatulen lämmössä, siemailla portviiniä, jutustella hevosjuttuja… Ja kun tulis sitten sen ratsastuksen aika, niin ainoa efortti, minkä ennen tuntia joutuisi itse tekemään, olis pukea ratsastusvarusteet itselleen päälle. Ja sitten vaan ”valua” mäkeä alas talleille päin… 😉 Valmiin hevosen, valmiiksi verkatun ja laitetun hevosen selkään… Ja alkaa ratsastaa…Eikä tarvitse edes itse suunitella minne milloinkin kääntyy, kunhan vaan seuraa valmiita ohjeita ja mennä nautiskelee ratsastuksesta. Ja niin tietty… hevosetkin kaiketi kulkisivat ikään kuin itsekseen.. Kuuntelevathan nekin jo aika sujuvasti opettajan käskyjä 😉 hyvin koulutettuja kuin ovat.  … Juu kyllä! Olen tosiaan hiukan väsynyt. Orastava flunssa päällä sohvannurkassa märehdin. 😦 Ja haaveilen 🙂

Mutta en ole menossa mihinkään nyt!! On vaan pysyttävä tiukkana… Tosin yksi kariutunut matkasuunnitelma on kuitenkin pahasti jäänyt kaivelemaan… huomaan miettiväni asiaa nyt lähes päivittäin… Hitsin hitsi! Ja se on tämän vuotinen Equitana. Kahden vuoden välein järjestettävillä Equitana-messulla ollaan käyty jo useampaan otteeseen. Yleensä ollaan osallistuttu Pro Agrian järjestämälle valmiille ryhmämatkalle, mikä on ollut helppo ja mukava vaihtoehto. Ja lisänä noilla ryhmämatkoilla on aina ollut myös mielenkiintoisia vierailuja paikallisille talleille. No tänä vuonna vielä itse ehdotin miehelle, että jos ei mentäiskään.  …JA nyt kyllä harmittaa! Ilmoittautuminenhan olisi pitänyt tehdä jo pitkälti viime vuoden puolella. Meillä oli silloin niin paljon matkoja ja menoja että alkoi oikein hirvittää… Ja vaikka nytkin vielä ymmärtääkseni paikkoja matkalle voisi saada, niin ne rahat on kyllä jo käytetty muihin suunnitelmiin. 😦

Ja ne on muuten niin hyvät messut, joilla kannattaisi jokaisen hevosihmisen edes kerran elämässään käydä. Aivan valtavat!! Ja jokaiselle löytyy taatusti jotakin! Messuhalleja on varmasti yli kymmenen erilaista ja varmasti mitään erityisryhmää ei olla unohdettu. On peruslajien lisäksi esillä on westerniä, valjakkoajoa, klassista ratsastusta, taiteellisempaa, matkaratsastusta, hevospalloa, pooloa, poneja, vammaisratsastusta, vikellystä, agilityä, centered riding:ia, WE:tä, luomua, kuiskausta, pilatesta ja ihan mitä tahansa ratsastuksen suuntauksia. Ja tietenkin kaikkea heppakamaa, vaatteita, kirjoja, juoksumattoja, kävelykoneita, uittokoneita, laidunmateriaaleja, ruokintahärveleitä, heinää, rehuja, lääkkeitä ja tallirakenteita, kuljetuskalustoa. Ja lisäksi kasvattajia, erikoisrotuja ja yhdistyksiä sekä iberoyhdistyksiäkin lähes joka maanosasta paikalla. Siis todella ihan mitä vaan ikinä keksii harastuksestaan toivoa! Ja messuilla on myös yksi iso areena jossa pyörii kokoajan taukoamatta ohjelmaa, näytöksiä, demoja ja eri valmentajien klinikoita. Lisäksi jokaisessa hallissa on myös pienempi areena, jossa pienempiä valmennusdemoja ja muita esityksiä. Lisäksi kiinnostavia paneelikeskusteluja. Illalla tietenkin vielä erikseen hienot iltanäytökset, jotka oikeasti ovat olleet todella hienoja. Suosittelen siis vakavasti kaikille jotka suinkaan edes kuvittelisivat pystyvänsä irtautumaan muutaman päivän matkalle maaliskuussa!!

Tässä löysin yhden linkin jonka kautta voisi vieläkin päästä mukaan valmiille pakettimatkalle:

http://www.laatuheina.com/Arkisto/Artikkeli/tabid/10427/ArticleId/2574/language/fi-FI/Default.aspx?Return=10401

Ja tässä vielä toinen linkki, josta löytyy jonkun toisen kokemuksia edellisiltä messuilta vuodelta 2011:

http://plaza.fi/stadion/ratsastus/satulahuone/equitana-on-himoshoppaajan-paratiisi

No kuten sanoin, me ollaan tosiaan kuitenkin ne messurahat jo käytetty… MUTTA MENKÄÄ TE! Mun ei auta kuin murjottaa täällä kotona… 😉

Tai itse asiassa lupaan kuitenkin etten ihan oikeasti murjota! 🙂 Ostettiin jo silloin syksyllä liput Göteborgin Horse show:hun. Ne on huhtikuun lopulla. Ja tosiaan oikein suostuttelin miehen kääntymään Equitanan-messumatkasta tähän vaihtoehtoon. Aika näyttää sitten harmittaako vielä kun sinne asti päästään… Jouduin olemaan aika itsepäinen. Ja nyt kyllä hiukan jo kaduttaa. Equitanan-matkalla se kevätkin on ikään kuin aina tullut yli kuukautta aikaisemmin. Siellähän kukatkin kukkii ja ruoho vihertää jo tuolloin maaliskuussa… Mutta näillä valinnoilla mennään tänä vuonna… Tässä kuitenkinkiinnostuneille Göteborgin tuleva ohjelma.

http://www.gothenburghorseshow.com/program/program/

Ja huom! Liput ei oikeasti ollu kalliit! Suunnilleen samalla rahalla, jolla Helsinki International Horse Show:un olis ostanut liput yhden päivän kolmeen näytökseen sai Göteborgiin liput neljälle päivälle. Ja jätin siis syksyllä tarkoituksella HIHS:in kokonaan väliin… Ja kyse on nyt Göteborgissa kuitenkin sekä kouluratsastuksen että esteratsastuksen World Cup:in loppukilpailuista!

Nyt taidan napata vielä kupin kuumaa Finrexin:iä ja painella peiton alle uneksimaan. Hyvää yötä!

Terveisiä Golegasta 2012

Jälleen kotona ja jo toipumaan päin. Matka oli taas erityisen onnistunut. Retouttava, mielenkiintoinen, avartava, innostava ja oivaltava. Mutta viimeinen yölento kotiin oli vähän turhan rankka. Kotiin pääsimme vasta noin klo 6 aikaan aamuyöstä eli nukuttiin noin 1 h kunnolla, senkin tyttäreni kanssa lyhyessä lastensängyssä ja sitten herääminen kotiarkeen. Joten eilinen päivä lasten kanssa olikin painettava aikamoisella tahdon voimalla. Aamupäivä meni kyllä suht helposti vain lasten seurasta nauttimalla, mutta iltapäivän siivosin, kolusin nurkkia ja pesin lattioita maanisella tyylillä. Selviytymisstrategia se sama vanha jota olen paljon käyttänyt väsymyksen ehkäisemisessä. ”Pysähtyä ei saa, jottei hyydy” 🙂

Kuvia tuli otettua taas useita satoja. Luulis pikkuhiljaa, että ”kaikki on jo nähty” , mutta ei… Aina ne muistikortit vaan kummasti täyttyy… 🙂

Aloitan nyt vaikka näistä. Torstai-illan tai yön show-ohjelmaa. Tällä kertaa Luis Valencan ryhmän ja Morgado Lusitanon (Paulo Sergio Perdigaon johdolla) yhteistyönä totauttama näytös klassiseen tyyliin. Ei hullumpi ollenkaan!

Iltaohjelmaa Golegassa 2012. Ylättäviä tuttujakin mukana… Jose Miguel ja Trinco Morgado Lusitanosta. © Elina Parpala

Trincon tunnistin näytöksestä yllättäen. On Morgado Lusitanon opetushevonen ja olen sillä itsekin useasti ratsastanut. Harvoin näkee sellaista laukkaa kuin tällä hevosella. Ja Josen ratsastuskin oli kyllä aivan huikean hienoa! Kevyttä, vaivatonta ja ilmavaa. Harvoin mulla enään nousee kylmiä väreitä… 🙂 Jose Miguelhan työskenteli Morgadossa aikoinaan useita vuosia sitten ja on kouluttanut tai oikeastaan sisäänratsastanut yhden entisistä hevosistani. Sittemmin työskenteli vuosia muualla ja palannut hiljattain Morgado Lusitanoon takaisin. On kuulemma ainakin menestynyt ja kilpaillut työratsastuksessa ( jostain esittelystä luin Vice Champion of Working Equitation… ?) jne.

Iltaohjelmaa Golega 2012. Paulo Sergio Perdigao ja Tentador (kasv.Lobo de Vasconcellos) pitkillä ohjilla maasta © Elina Parpala

Ja tässä taas Paulo omassa elementissään ja tekniikassaan jonka parhaiten taitaa. Huikean taitava Paulo on kahden pitkän ohjan kanssa maasta työskennellessään, vaikka esitys ei tällä kertaa ollut ehkä se ihan seesteisin ja hiotuin, jonka olen mieheltä nähnyt. Kuitenkin todella hieno ottaen huomioon, että hevonen on työskennellyt Paulon kanssa vasta alle puoli vuotta ja kävi aika kuumana. Juttelin hevosen kasvattajan ja omistajan kanssa näytöksen jälkeen ihan sattumalta ja hän kertoi kuinka oli joutunut luopumaan ratsastuksesta ja antamaan hevosen Paulon käyttöön. Peruskoulutus eli jotakuinkin kaikki ”maan ja taivaan väliltä” 🙂 oli opetettu hevoselle jo valmiiksi, mutta työskentely takaa on aloitettu vasta Paulon aikana.

Paulo Sergio Perdigao ja Ulisses (kasv. Lobo de Vasconcellos, om. Paulo Sergio) © Elina Parpala

Tässä Paulon kanssa esiintyy hänen ikioma hevosensa. Mielenkiintoista, että ohjelmanumerot menivät tällä kertaa näin päin, sillä tämä hevonen on pitkillä ohjilla työskentelyssä aivan viimeisen päälle hiottu. Paulo piti meille joskus tällä yksityistuntia ja näytti vähän miten hevonen toimii. Siitä taisin tännekin aikoinaan ladata jonkun pätkän. Videot oli vaan niin pitkiä ja lataus youtubeen kesti tuntitolkulla niin, etten kovin montaa jaksanut odottaa… Löytyvät  tästä linkistä tai Paulo Sergion arkistosta täältä blogista. Paulo henkilökohtaisesti esiintyi lisäksi myös Zarco:lla sellaisen ”neonvalo” esityksen. Olen ainakin joskus Apassionatassa ja Equitanan Hop Top -show:ssa nähnyt vastaavia eli esityksen, jossa hevosella on neonvalot jaloissa, kaulanpäällä harjan suuntaisesti, päässä silmienvälistä turpaan sekä hännässä. Joten ideana, että pimeässä näkyy vaan valot, hevosen profiili ja liikkeet. Ja oli aika tunnelmallinen, koska siihen aikaan illasta oli ihan pilkkosen pimeää. Pimeä ja noi valot olivat kuitenkin mulle mun heikkolaatuisilla kameroilla ihan liikaa… 😉 Joka tapauksessa Zarkolla on myös aika kivat liikkeet, joten hyvältä se esitys kyllä näytti. Zarco on tietääkseni yksityisomistuksessa, mutta asuu tällä hetkellä Morgado Lusitanossa ja on Paulolla koulutuksessa ja kilpailukäytössä.

Iltaohjelmaa Golega 2012. Luis Valencan oppilaita, Luis Valencan hevosilla. Pas de Deux.

Yllä Luis Valencan oppilaita tai työntekijöitä Pax de Deux esityksessään. Aika ”Luis Valenca:maista” (tuttua Apassionatasta useiden vuosien ajalta ja myös Golegassa nähtyä aikaisempin vuosina)  sellaista perushyvää ja tyylikästä show-ohjelmaa. Juhlavaa katseltavaa, hyvää musiikkia ja tunnelmaa iltahämärässä.

Iltaohjelmaa Golega 2012. Katrilli. Esiintyjinä Luis Valencan ja Morgado Lusitanon harjoittelijat (ympäri maailmaa) yhdessä. © Elina Parpala

Tämä katrilli oli muuten ihan mainio. Niin idea kuin toteutuskin! Ratsastajina tällä kertaa katrillissa hiukan yllättäen working student:it eli ulkomaalaiset harjoittelijat (jotka ovat löytäneet tiensä Portugaliin kukin eri puolilta maailmaa) sekä Morgado Lusitanosta että Luis Valencan ratsastukeskuksesta. Mun mielestä loistava idea, koska monet harjoittelijoista ovat jo näihin paikkoihin mennessään ihan ok ratsastajia ja tietty oppivat paljon sinne päästyään. Katrillin he esittivät todella mallikkaasti ja koreografia, joka kuulemma oli myös Paulo Sergion käsialaa, oli myös todella hyvä ja itse asiassa yllättävän mielenkiintoinen, verrattuna moniin näkemiini. Varsin näyttävä olis sellainen ”sik-sak pujottelu”, jossa ratsukko toisensa jälkeen siirtyi edellä olevan eteen, mutta osaston väliin… Vaikea selittää sanallisesti, mutta näytti vaikealta mutta hienolta, varsinkin onnistuessaan lähes täydellisesti. Ja muutenkin tasaväkiseltä ja tasaiselta joukkio näytti. Melko vaikuttavaa, kun tiedän, ettei hommaa oltu paljoa pystytty harjoittelemaan.

Käytiin pitkästä aikaa mieheni kanssa Morgado Lusitanon -jengin kanssa syömässä. Kiitos Ana Teresa, Alexander ja muut!! Ja tavattiin illallisella myös muutamia paikan senhetkisiä asiakkaita. Tällä kertaa Ruotsista. Olipa kiva tutustua teihin Sani ja muut!! Ja sehän on tavallaan aina ollut osa hevosmatkailun ”suolasta”, että tapaa mielenkiintoisia tavallisia (ja epätavallisia) hevosihmisiä eripuolelta maailmaa. Keskustelun aihetta riittää ja on hauska kuulla eri ongelmista (kuten että kirahvi tai sarvikuono voi hyökätä kesken ratsastuksen) ja myös niin samoista ongelmista (raha, satulat, pitkät tallimatkat, pienet tarhat ym.), joita hevosten pitämisessä kaikkialla on. Ja kiinnostavista muista matkoista, ratsastuspaikoista, valmentajista ym. kursseista käydään myös yleensä mielenkiintoisia keskusteluja. Tällä kertaakin saatin todennäköisesti hyviä kontakteja Ruotsiin päin mm. siellä järkättävistä valmennuksista Portugalilaisten nimien kanssa. Vois olla kiva ja helppo sekä nopea reissu joskus piipahtaa katsomaan jotain kurssia. Asia hautumassa. 🙂

No tässä vasta raapaisu matkakuvista… On näyttelyjä, WE-kisoja, kouluratsastusta ja yleistä muuta festarihumua. Ja joku kuva Rickystä ja muista ratsastuksistakin. Tosin muistikortti oli siinä vaiheessa matkaa lähes lopussa. Mutta jatkan aineiston purkua näistä sitten taas joku päivä. Nyt tallille ja tiukkaa istunta harjoittelua Aira Toivolan silmäin alla…. 🙂

Oli hyvä loma…

…ja nyt tässä vasta jäähdytellään ja sulatellaan shokkia kotiinpaluusta.

Nurmikko rehottaa eikä täällä kotona puutarha kukikaan huolitellun näköisenä… Uima-allaskin puuttuu pihasta, kahvi on kallista, oliivit eivät ole tuoreita, eikä tomaattikaan maistu yhtä makealle kuin Portugalissa. Niin ja punaviiniä ruokapöydässä on ikävä ja, ja, ja… Eikä hevoseni neljäs perusaskellaji olekaan passage, kuten Marin hevosten. Täytyy taas alkaa totuttelemaan kotimaan arkeen. Mutta kesäloma jatkuukin vielä ja ehkä aloitan  suomifiiliksen hakemisen Oululaisen jälkiuunileivästä 🙂

Vaikea on myös alkaa kirjoittaa, kun en tiedä mistä päästä tätä koko vyyhtiä alkaisi purkaa. Kuvia olen siirtänyt kahdesta kamerasta koneelle monta tuhatta ja tuliaisina on taas tuotu paljon uusia idoita, ajatuksia ja oppia, jotka pitäisi vaan säilyttää ja saattaa käytäntöön myös täällä Suomessa. Loma selvitti hyvin ajatuksiani myös oman tulevaisuuteni suhteen, niin ratsastukseen kuin muuhunkin elämään liittyen. Saapahan nähdä mitä tässä voimaantuneessa olossa saa sitten todellisuudessa aikaiseksi? Ja on ennen kaikkea myös sellainen tunne, että oma ratsastus on taas harpannut jonkun uuden askelman eteenpäin ja tehtävänä olisikin nyt yrittää pysytellä tällä uudella askelmalla eikä taas pikkuhiljaa taantua vanhalle tasolle. Aika näyttää, mutta ihan jännittää mennä tallille ja palata oman hepan selkään.

Tänään vain pieni pintasilaus lomakuvista… Aloitan matkakuulumisten kanssa heti kun keksin mistä päästä alkaisi niitä purkaa. Pitäisiköhän aloittaa Marin loistavista opetustunneista ja ihanista oppimestareista? Pääasiassa ratsastettiin Marin silmien alla aamuisin 1-2 h. ja kierreltiin muualla iltapäivisin. Tässä yllä Marin (ex.) GP-kisahevonen Nuxeque (kasv. Pedro Passanha) ja alla Relicario (Kasv, Joao Pedro Rodrigues)

…vai aloittaisiko  Henrique Abecassiksen tai Joao Pedro Rodriguesin nuorista hevosista, joita käytiin myös ihmettelemässä? Tässä alla eräs ketterän oloinen kaveri (1v.) sekoitus Xaquiro ja Hostilin linjoista 🙂 Kasv. Joao Pedro Rodriques. Ja alla kuvassa Henrique Abecassiksen laumaa.

Vaiko ihanista varsuleista, joita myös oli taas kaikki laitumet pullollaan. Niitä käytiin rapsuttelemassa mm. hikisellä retkellä Alterissa sekä siellä täällä laitumilta ohikulkumatkoilla bongailtiin. Varsakuumettakin hiukan ilmassa. Mutta tässä voisi ehkä sanoa, että onneksi Zamu on ruuna, joten en pääse heti tekemään mitään hätiköityjä virheliikkeitä ;). ”On ne niiiiin inania”

Ja jotain on pakko kirjoittaa myös koulukisoista, joita käytiin vähän katsomassa tai oikeastaan kannustamassa Marin tyttöä kentän reunalla. Sekä tietenkin Portugalin mestaruuskisoista Working Equitationissa. Sekä tietty mun ja Kaisan (villiintyneestä) fanituksesta noissa kisoissa, sillä olihan siellä meidän idoli Pedro Torres:kin… Mutta siitä vähintäänkin ihan oma juttunsa. Kaisa otti varmasti lähelle tuhat kuvaa noilta kahdelta päivältä ja minä ehkä puolen tuhatta… ja muutenkin meni ehkä hiukkasen huvittaviin mittasuhteisiin se fanitus ;), mutta sitten sitä iltasella siellä ”kämpillä” mietittiin, että onhan se hyvä kun vielä tässä iässä osaa innostua jostain. Mutta ihan aikuisten oikeasti nähtiin siellä kyllä tosi siistiä ja hyvää ratsastusta.

Lyhyt pyrähdys myös Morgado Lusitanossa, jossa ratsastettiin Paolo Sergio Perdigaon ohjauksessa kukin yhdet tunnit.

Ja lisäksi pitäisi varmaan kirjoittaa kaikesta säätämisestä lasten kanssa, joka kuului tällä kokoonpanolla kyllä asiaan. Ja olihan sitä 🙂 ja myös ehkä hiukan liian pitkiä ajomatkoja ja rankempiakin päiviä. Ja sitten riittäis juttua eräästä pienestä pojasta, joka opetteli matkan aikana kuivaksi pois vaipoista. Ja tulihan sitä pyykkiäkin, mutta nyt näyttää siltä, että meidän talossa on enään yksi vaippaikäinen. 🙂

Ja aina ne oli ihan joka vesialtaassa koukkimassa…

Mutta kyllä meillä oli myös kivaa lasten kanssa ja lapsille mieleistäkin ohjelmaa mahdutettiin melkein kaikkiin päiviin. Ja vähintään uima-allas -tuokio kuului tietysti, joka päivän ohjelmaan. Ja voisin ehkä kirjoittaa myös noista turistiretkistä Cascaisiin, Lissaboniin, meriakvaarioon ja vanhaan kaupunkiin, luonnonkauniille rannoille Alentejo:on, Sintraan, Monserratiin, Queluziin…vaikkei kaikki heppoihin liittynytkään. Sillä nekin olivat lomatunnelman kannalta ihan olennaisia. Ja olen myös vahvasti sitä mieltä, että Portugalista löytyy muutakin kivaa kuin vain hyviä hevosia ja ratsastajia. Esim. rantoja, kapeita katuja, hyvää ruokaa, viiniä, linnoja, kukkivia puutarhoja…

… sekä ehkä maailman suurin ja ihmeellisin kiipeilypuu. Ainakin isoin ikinä näkemäni…Ihan mieletön!

Ja kivoja myyntihevosiakin tulee tietty aina vastaan. Niin tälläkin kerralla. On vaan osattava pitää ajatukset focuksessa realiteetteihin… käytössä olevaan rahaan ja aikaan pienten lasten kanssa. Yksi hevonen riittää!! Eikö?

No tässä kuitenkin esimerkiksi yksi kiva 5v. tamma: Emä Ortega (sama kasvattaja kuin Zamulla, Dr. Estevam Lancastre) ja isä on Kyran kouluratsuna Suomalaisillekin tutummaksi tullut Rico. Myyntivideo kuulemma tulossa Youtubeen ratsastettuna piakkoin. (Laitan viestiä kun tulee) Ja itse voin ladata huomenna itse ottamani videopätkän irtojuoksutettuna. 

Ja parin kaverin hepatkin tässä reissussa nähtiin… Toinen tulossa piakkoin Suomeen, joten lusitanojen määrä kasvaa taas vähintään yhdellä. Jee!!

Ja sitten tietysti lisään vielä heppakuvia, heppakuvia ja vielä vähän heppakuvia 🙂 Ja jotain videopätkiäkin ratsasteluista tuli otettua.

Ja hauskasta majapaikastakin riittäisi jotain kerrottavaa. Paikka kuitenkin sopi erittäin hyvin mölyävälle suurperheelle. Ja oli myös heppoja, kanoja, kissa, koira ja puhuva papukaija, joka opetti lapsille tarvittavaa portugalin perussanastoa. Ja aivan ihana omistaja, joka sai tuntemaan olomme kotoisaksi ja ennen kaikkea rakasti lapsia. Ei tarvinnut koko ajan stressata, mitä lapset puuhaa tai häiritäänkö muita ihmisiä. Kiitokset välikäsien kautta siitä Analle!!

Ja niin tosiaan matkalla oli mukana osan aikaa Kaisa (heppakaveri ja heppaturisti 🙂 ) ja muutaman päivän ajan myös Johanna (toinen kaveri, ei heppaturisti) On se kiva kun on seuraa ja lisäkäsiäkin… Tosin illat ehkä venyi jonkin kerran vähän ylipitkiksi kaikenlaista turistessa, mutta molemmat matkakaverit olivat kivaa seuraa! Kiitokset!!

Ja pakko kyllä kiitellä myös Maria ihan mielettömän hyvistä tunneista ja kaikesta opista, jota taas yritän täällä kotona vielä sisäistää. Ja Giniä, jolle kuuluu oma osansa kiitoksista hyvien opetushevosten suhteen. Sekä myös Marin ihania lapsista, joiden seurasta saatiin myös nauttia useampana iltapäivänä. Ja meidän lapset tykkäsivät tietysti erityisesti kun oli lapsiseuraa. Kiitokset ja terveiset!!

Ja näyttää näköjään venyvän yön puolelle tänäänkin. Onneksi on vielä lomaa ja mies kotona. Mutta jatkuu kuitenkin tästä vasta huomenna… Hyvää yötä!

Lapsuudenystävä

Nyt esittelyssä hevoseni Zambujon lapsuudenystävä. Elelivät samassa laumassa kolme ensimmäistä elinvuottaan. Zarco on aikas hieno ja iso poika! Sama kasvattaja ja sama vuosikerta, mutta suku ei kohtaa ainakaan muutamassa polvessa. Eikä muuten ollut silloin vielä myynnissä, koska oli niin iso, mutta ilmeisesti myöhemmin sitten myyty kuitenkin eteenpäin. Ja hevonenhan asuu edelleen Morgado Lusitanossa.

Hihii… nyt te varmaan viimeistään ajattelette, että on se tosiaan seonnut! …vai Zambujon lapsuudenystävä?  Täytyyhän ne kaikki oman hevosen vanhat laidunkaveritkin tietty olla täällä blogissa myös ! 🙂 Mutta kun nykyinen omistaja on tehnyt aika hienot sivut ja ne vaan tuli mua vastaan tuolla nettiavaruudessa, niin oli ihan pakko liittää ne tänne. Katsokaapa!

Zarco – Puro Sangue Lusitano

Aika kaunis on! Eikö?

Rodrigon valmennuksista

Rodrigo on tulossa Suomeen kesäkuun alussa!! Kerron tämän postauksen lopussa tulevasta kurssiaikataulusta sen minkä tiedän, mutta ensin jatkan eilisestä aiheesta vähän matkaa eli Rodrigon esittelystä ja valmennustyylistäkin….

(Alla mieheni ottama kuva Rodrigosta v. 2006  Alter:issa valmistelemassa oria esittelyyn, jossa haettiin sille lisäastutuslupaa.)

Rodrigo on vaan mutkittelettomasti hyvä! Ja kun on hyvä, ei tarvitse teeskennellä olevansa mitään muuta kuin on! Hän on uransa aikana kouluttanut niin monia kymmeniä hevosia alusta loppuun, mukaan luettuna kaikki korkean koulun liikkeet (hypyt ja muutkin temput) niin ei ihan heti mene sormi suuhun millään koulutustasolla olevan hevosen kanssa.

Eli mikä Rodrigosta tekee moneen valmentajaan nähden lähes ylivertaisen, on se tekninen tietämys, joka häneltä löytyy. Oli ongelma hevosen kanssa lähes mikä tahansa, niin aina löytyy takintaskusta vähintään kolme erilaista harjoitusta, jolla ongelmaa voi lähteä korjaamaan.

Ja tekniikka ja harjoitukset onkin Rodrigon opetuksen lähtökohta. Tehtävien kautta haetaan hevosta parempaan kokoamisasteeseen ja tasapainoon, jota kautta sitten yleensä ongelmat ratkeavat kuin itsekseen.

Toinen asia, joka mielestäni on Rodrigon kanssa avautunut ainakin minulle henkilökohtaisesti on ratsastukseen selkeä logiikka, joka jatkuu alusta loppuun. Helppo esimerkki : Ei siis ole lainkaan sama millä avuilla takaosakäännöksen suorittaa käynnissä, jos haluaa sitten lisätä siihen laukan ja vielä hyvälaatuisen laukan, jotta siitä tulisi laukapiruetti…. Ja kun ajattelu johtaa aina perille asti, ei siihen mahdu ristiriitaisuuksia.

Rodrigo painottaa myös erittäin tasaista ja kevyttä kättä. Hevonen asetetaan liikkeen vaatimaan asentoon (monesti oikea asento haetaan taas jonkun edeltävän valmistelevan harjoituksen kautta eikä mistään ”vivusta vääntämällä”) ja annetaan sen suorittaa tehtävä. Eikä häiritä sitä puristamalla tai vetämällä tai potkimalla mistään. Ja harjoitukset seuraavat järjestelmällisesti toisiaan aina haluttua lopputulemaa silmällä pitäen. Yleensä Rodrigo kysyykin, että mitä halutaan työstettävän kullakin valmennuskerralla.

Esimerkkinä kerran olin kadottanut entisen hevoseni X:n kanssa vastalaukat, koska olin onnistunut opettamaan sille vihdoin vaihdot. Siis seurauksella, etten saanut vastalaukkoja pysymään vaan vaihdot tulivat väkisinkin vääriin paikkoihin. Sanoin tästä Rodrigolle ja tehtiin erilaisia harjoituksia koko tunti (siis myös käynnissä ja ravissa) ja vielä laukassa ennen kuin kokeiltiin vastalaukkoja. Ja ongelma ei tainnut tulla esille koko tunnilla eikä juuri tunnin jälkeenkään seuraavilla harjoituskerroilla. Ja aina jos vielä tuli, niin tein vaadittavat, Rodrigon ohjeiden mukaiset työstöt… ja ongelma katosi ilman kummempia taistoja. Eli yleensä Rodrigo pystyy kokemuksen tuomalla silmällään näkemään ongelman ytimeen ja työstämään sitä. Kuten mainitussa esimerkissäkin.

Rodrigolla on myös omat miinuksensa. Ja niistä eittämättä suurin on hiukan vaikeaselkoinen aksentti. Ja se yhdistettynä välillä hiljaiseen ääneen.  Noista ongelmista yleensä kuitenkin selviä, jos mukaan uskaltautuu. Sanastohan on melko helppoa, joten aksentin kanssa ”oppii elämään” suht nopeasti. Mutta aina saa kysyä, jos ei ymmärrä ja kannattaakin, ettei koko tunti mene yhtä sanaa ihmetellessä ihan mönkään. Eli ”diaakolu” on siis diagonaali. 🙂

Toinen asia on, että jos ratsastaja ei tee niin kuin pyydetään… eli jos toistuvista pyynnöistä ja kielloista huolimatta edelleen vetää sisäohjasta, Rodrigo saattaa lopettaa siitä sanomasta… mikä vaikuttaa tietysti kokonaisuuteen. Rodrigo taitaa siinä suhteessa olla hyvinkin tyypillinen (portugalilainen) miesopettaja.

Itse olen hänen tunneillaan kokenut sekä huikeita oppimisen elämyksiä mutta myös ehkä noita elämäni tukalimpia ratsastustuntihetkiä. Tosin en ole kyllä kuullut hänen koskaan  pistävän ketään muuta samalla tavalla lujille tunnilla tai huutavan kenellekään yhtä kovaa kuin itselleni. Ehkä tunnen hänet liian hyvin tai sitten olen muuten vaan toivoton tunari :). Mieheni on katsellut varmasti satoja hänen pitämiään ratsastustunteja ja saattanee vahvistaa tämän. Vieraskoreus on siis väliltämme kadonnut, mutta yleensä Rodrigo taidetaan tuntea kyllä ihan leppoisana vaikkakin vaativana opettajana. Eli tunnille osallistumista ei kannata pelätä ja opetus on aina kunkin ratsastajan tason mukaista. Kuitenkin sillä erotuksella, että aika moni opetusta kokeillut, muistaa kokeilleensa ensimmäisen kerran jotakin aivan uutta liikettä (ja yleensä vielä onnistuneesti) juurikin Rodrigon silmän alla. Hän ei siis myöskään arastele viemään ratsastajaa eteenpäin tekniikassa jos he ovat siihen valmiita.

Rodrigon valmennus siis (ainakin)1.-3. 6. Riihimäellä, Herajoen ratsutilalla.

Herajoen kurssilla on muutama ratsastupaikka vapaana peruutusten vuoksi!!!  Kurssin aikatauluista ja järjestelyistä vastaa Pirjo Tani p. 040 5672349.  Ja Pirjo on myös  käynyt Rodrigon valmennuksissa jo lähes koko yhteisen historiamme ajan eli hän osaa varmasti myös vastailla kaikkiin kysymyksiin koskien valmennusta.

Yleensä Rodrigo käy Suomessa vieraillessaan useammassa paikassa peräkkäin. Valmennuksista on olemassa myös facebookissa oma ilmoitussivu, mutta en ole ihan varma onko se tällä hetkellä ajantasalla! Ainakin yksi toinenkin valmennus pitäisi olla siis myös kesäkuun alussa ainakin Porvoossa Kokontallilla, mutta tästä ei näyttänyt olevan sivustolla vielä mitään mainintaa. (?) Omat tietoni loppuvat myös tällä kertaa tähän eikä mieskään soittaessaan muistanut kysyä asiasta…koska emme jokatapauksessa olla edes paikalla. 🙂

Kuitenkin se Facebookryhmä on  siellä nimellä: Rodrigo Matos – träningar https://www.facebook.com/groups/151791728208315/  ja sieltä kannattanee seurailla ilmoittelua jos kiinnostusta on!

Rodrigo da Costa Matos

Mies patisteli minua tämän aiheen kimppuun. Tai oikeastaan hän oli ekaa kertaa käynyt täällä blogissa itse ja ihmetteli miksi en ole kirjoittanut vielä juuri mitään Rodrigosta. Onhan hän kuitenkin ollut meille hyvinkin keskeinen valmentaja viimeisten vuosien ajan. Tämän blogin kirjoittamisessahan (koska ei ole taloudellisia intressejä enkä ole kenenkään palkollinen) on ollut juuri se mukava puoli, että on voinut kirjoittaa justiinsa mitä itse haluaa ja milloin itse haluaa eli mikä milloinkin on ajankohtaista ja pyörii mielessä. Eikä Rodrigo siis ole juuri nyt ole pyörinyt mielessä, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hänestä kannattaisi kirjoittaa 🙂

Ollaan vaan koko kevään ajan kuljettu Rodrigon kanssa ihan ristiin ja näköjään tämä jatkuu edelleen. Viimeksi olen ollut hänen opetuksessaan muistaakseni tammikuussa.  Ja kun olimme maaliskuussa Portugalissa ratsastamassa ja olisimme voineet Rodrigonkin tunneilla käydä, olikin hän juuri ulkona maasta. Ja taas nyt kesän alussa kun olemme lähdössä uudelleen Portugaliin ratsastamaan, niin tietenkin tulee Rodrigo juuri Suomeen (ja Tanskaan ja Norjaan viipyen muutaman viikon) eli tuskin pääsemme hänen tunneilleen. No puhuivat viikolla puhelimessa, mies ja hän, ja sopivat vaikka edes lyhyestä tapaamisesta kahvikupposen äärellä Lissabonissa meidän matkamme viimeisille päiville. Eli ei ole mennyt suunnitelmat hänen kanssaan nyt ihan yksyhteen tällä kevättalven puoliskolla. Mutta nyt siirryn siihen varsinaiseen aiheeseen…

Rodrigo da Costa Matos

on yksi Portugalin koulun entisistä ratsastajista. Koulussa hän on työskennellyt 17 vuotta, kunnes jäi virkavapaalle halutessaan toteuttaa vapaammin muita ammatillisia intressejään. Siellä Queluzin palatsin puitossa, jossa koulu tälläkin hetkellä vielä toimii, tapasimme myös aikoinaan Rodrigon ekan kerran. Olimme silloin katsomassa mieheni kanssa koulun aamupäivän harjoituksia. Olin käynyt seuraamassa harjoituksia jo aikoinaan asuessani Portugalissa, mutta vasta 2004 tutustuimme Rodrigoon. Silloin hän työskenteli aamupäivät ratsastaen (kouluttaen ja esiintyen näytöksissä) koulun hevosia ja iltapäivät yksityisen yrityksen palveluksessa. Ja tuo yritys on oikeastaan nykyisen Morgado Lusitanon edeltäjä, joka sijaitsi eri paikassa kuin nykyinen Morgado Lusitano, jossa moni suomalainenkin on sittemmin käynyt ratsastuslomalla. Tämä aikaisempi yritys ei oikeastaan ollut turisteille tarkoitettu lomakohde, vaan paikallinen gourmet-ravintola, jossa pidettiin asiakkaille myös ratsastusnäytöksiä ja esitettiin siis vastaavanlaisia korkean koulun liikkeitä, kuin Portugalin koulussakin. Pikkuhiljaa amerikkalaiset turistit ja pian sen jälkeen myös me suomalaiset turistit keksimme, että olisi kiva käydä siellä ratsastamassa ja ottamassa tunteja näillä hienoilla hevosilla, jotka osasivat melkeimpä ihan mitä vaan… Ja siitä se sitten lähti…

Rodrigo taisi käydä ekan kerran Suomessa vuonna 2006 meidän kutsumanamme. Halusimme saada häneltä valmennusta myös Suomessa ja tuolloin vastaavan tasoista ja tyylistä valmennusta olikin tässä maassa vielä aika vähän tarjolla. Muutamia kylläkin, mutta emme näistä tienneet. Ja voihan se olla, ettei vastaavaa valmennusta todellisuudessa olisi ollut saatavanakaan ihan ”mattimeikäläisille” kuten meille. Joten oli toimittava itse jos jotakin tällaista halusi. Ja eihän se heti alkuun ollut mitenkään niin helppo tie. Tuli yksi jos toinenkin kerta venyttyä ihan omasta pussista muiden ihmisten ratsastusten hyväksi (paikkaillessa viimehetken peruutuksia paikkaillessa, jotta koko kurssi edes saadaan järjestettyä ym). Ja vieraan valmentajan esitteleminen suomalaisille, jotka yleensä uskovat vasta kun itse näkevät että joku toimii, ei ollut aluksi mitenkään ihan helppoa. Ja aika epäkiitollista hommaa tuo kurssien järjestäminen yleisestikin ottaen on… Mutta onhan tässä opittukin matkan varrella yhtä jos toista. 🙂 Ja nykyisin saankin sitten jo aika helposti itselleni järjestymään (siis jos satutaan samaan aikaan olemaan samassa maassa ) yksityistunteja omalle tallille ja yleensä myös apua sekä neuvoja, jos hevosen kanssa tulee ongelmakohtia. Ja nykyisin Rodrigokin venyy suuntaamme esimerkiksi pitämään tunteja yömyöhäsellä erikseen pitkien kurssipäivien päätteeksi vain meidän yhdelle hevoselle. Eli on tässä loppuviimeksi ollut myös monella tapaa hyötyä siitä, että aikoinaan näki vähän vaivaa. Eli en valita ja itsepä myös olimme päättäneet tähän ryhtyä. Tällä viittaan niihin kertoihin jolloin eismerkiksi olin jopa estynyt itse osallistumasta kurssille, koska olin esim. raskaana tai oman lapseni kanssa sairaalassa ja kurssien järjestäminen tuntui jopa aivan raskaalta ja motivaatio oli aika nollissa. No onneksi kuitenkaan emme lyöneet hanskoja tiskiin tuolloin ja nykyisin homma pyörii aika hyvin itsekseen, ilman meidän perheen varsinaista työpanosta. Ja Rodrigosta on ennemminkin tullut eräänlainen perhetuttu, joka poikkeaa kylässä aika-ajoin muutaman päivän visiitille. 🙂

Yllä Rodrigo Alterin oriesittelyssä alter-orin eli Portugalin koulun näytöshevosensa kanssa 2006  ja Alla Morgado Lusitanossa 4v. Zanzibarin kanssa (sama kasvattaja kuin Zambujolla)

 

Rodrigon kanssa valmentautuessani voisin sanoa aloittaneeni ratsastuksen kuin alusta. Kun ensimmäisiä kertoja hänen kanssaan ratsastin päätin, että ikään kuin ”nollaan tiedoston” ja otan täysillä uutta vastaan. Olinhan mielestäni ratsastanut kouluratsastusta vuosia, mutta moni asia oli aika lailla toisin, kun hyppäsin lusitanon selkään ja Rodrigon silmien eteen. Ei enään voimakkaita pohkeita, puristusta eikä kättä. ”Oli vain istuttava hiljaa, pidettävä käsi hiljaa ja annettava hevosen suorittaa tehtävät” . Ja oikeanlaisten tehtävien kautta hevonen liikkumaan oikein jne…Oli oikeastaan onni, että minulla oli  ollut jonkun verran taukoa jalkani takia varsinaisilta koulutunneilta ja olin enemmänkin vain ajanut hevosia siinä välissä. Oli tavallaan helpompi ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä, unohtaa menneet ja vaan ottaa vastaan oppia. Ja niin paljon oppia. En voi vähätellä siis tämän ”ukon” vaikutusta omaan ratsastukseeni… Mutta nyt taas yö tulee vastaan. On varmasti jatkettava aiheessa vielä tällä viikolla. Siis voisin jatkaa mm. Rodrigon opetustyylistä ym.

Ja niin vielä  eräs huomautus… että olipa hauska, että oma mieheni jo vihdoin päätti kurkistaa tänne blogiin ja katsoa mitä olen oikein täällä raapustellut. Siis hän oli vasta noin 1500 kävijä. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Ja palaan Rodrigo -aiheiseen tällä viikolla!

Kuvia Paolo Sergion maastakäsittelytunnilta

Olen yrittänyt ladata yhtä videota Paolo Sergio Perdigaon maastatyöskentelyn tunnilta 16.3.2012, mutta lataus on kestänyt youtubessa jo useamman tunnin, joten en tiedä onnistuuko se ollenkaan. Mieheni otti siis maastakäsittelyoppia Paololta viime reissullamme. Hän on työskennellyt Portugalin koulussa ja Luis Valencalla, josta hänen oppinsa ymmärtääkseni ovat peräisin. Ja nyt Paolo siis työskentelee Rodrigon (valmentajani Rodrigo da Costa Matos) kollegana Morgado Lusitanossa. Mitään suurempaa tutkimusta en ole taustatietojen etsimiseksi tehnyt, vaan tiedot perustuvat tähän parin päivän kohtaamiseen. Koulussa Paolo on kuulemma työskennellyt noin 7-8 vuotta. Kuitenkin maastakäsittelyssä klassisella tyylillä (kahdella ohjalla takaa ja lyhyin ohjin sivusta), hän taitaa olla yksi maailman parhaimmista. Ainakin hän on Portugalin koulun ehdoton specialisti juuri näissä tekniikoissa. Ja kyllä sen huomaa!! Olipahan liikkeet ihan just eikä melkein… 🙂

No jos video ei onnistu, niin muutama kuva, vaikka eivät ole mitään spesiaaleja. 🙂

Näyttää siltä että lataus valmistuu vasta aamulla. Jos näin niin tulee hyvä pätkä piaffen ja passagen opettamisesta maasta käsin. Video on niin pitkä että jumittaa. Jos ei onnistu niin, yritän huomenna uudelleen.

Öitä!

Videon lisääminen mun laitteilla on liian raskas prosessi tai sitten oon vaan oikeesti niin käsi tän tekniikan kanssa. Toinen video kuitenkin onnistui, joka on lyhyempi ja otettu toisella kameralla. Tämä on kuitenkin espanjalaista käyntiä eikä siitä piaffesta ja passagesta, kuten lupasin.

Heipat!

Ratsastuskuvia matkalta

Perjantai-ilta lätkäleskenä eli siis mun perusperjantai.

Mutta kun lapset jo nukkuu ja tv:stä ei näytä tulevan mitään järkevää, niin on hyvä hetki alkaa tyhjentää kamerasta lomakuvia. Meillä oli siis kaksi kameraa mukana eli toinen ihan tavallinen digikamera ja toinen ratsastuskuvia varten. Toisella saa vain ulkona hyviä kuvia, mutta siinä taas on toimintoja, joilla on helpompi ottaa kuvia liikkuvista kohteista. Ja sekä kuvat että videot on mun mielestä mielettömän hyviä nimen omaan opetuksen tukemisessa. Varsinkin jos kuvat tai videon katsoo heti tunnin päätteeksi, niin muistaa vielä hyvin kaikki kohdat, että miltä mikäkin tuntui juuri jollain tietyllä hetkellä. Ja saa sitten vielä paljon paremman käsityksen omista virheistään ja onnistumistaan. …Ja ehkä saattaa oppiakin jotain. Tässä joitain räpsyjä tämän matkan ratsastuksista.

One good moment :)… Minä ja Relicario Marin tunnilla. Ihana heppa, superhyvin koulutettu, hyvä ope, hyvä tunti ja hyvää palvelua kun vielä ottaa kuviakin kaupanpäälisiksi opetuksen lomassa 😉 Kiitos Mari!

Ja kun kuvat on kaiken lisäksi niin julmia…Kaikki virheet paljastuu. Nääkin näyttää ihan hyviltä mutta omat asentovirheet löytää aina itse kuvista taatusti. (huomatkaa mun oikea olkapää ja alakuvassa pää :))

Ja sitten vielä toiseen suuntaan sulkutaivutusta ja jälleen paljastuu oikea olkapää ja oikea kylki… Eli noita juttuja vinouksista joista olen puhunut aikaisemmin. Eikä ne ees kuulemma nyt näyttäytyneet niin voimakkaasti. Ja vasen käsikään ei pysy lähellä vartaloa … 🙂 Mutta kyllä mä nämä vielä pois itsestäni viilaan!! I promise!

Ja sitten Mari, jonka ryhdin näkee kaukaa… Wau!

Ja sitten pari kuvaa Casa Cadavalin hevosesta jota kokeilin viinipellon laidalla. Ja kypärää (jota aina käytän) ei ole koska en ollut varautunut ratsastamaan. Ihan kivan tuntuinen hevonen tämäkin, vaikka olikin hiukka ”jännitystä ilmassa”.

Ja lopuksi vanha tuttu Reno, Morgadossa…

Jo kotona ja pesukone pyörii…

…kolmatta koneellista matkapyykkiä.

Taas yksi onnistunut ja loistava hevostelureissu takana päin. Portugali ei kyllä tässä suhteessa pettänyt odotuksia tälläkään kertaa! Vaikka kotiinpaluu näille jäätiköille onkin aika karua, niin ompahan taas ladattu uutta oppia, oivalluksia ja motivaatiota kevään kotitreeneihin! No olihan Zamua toki kiva nähdä viikon erossaolon jälkeen. Se vähän lohduttaa ja yrittäähän toi kevätaurinkokin tehdä parhaansa tässä haikeudessa.

Kello alkaa olla sen verran, että jaarittelematta paras tänä yönä. Marin (Mari Faria de Carvalho) opetuksessa, Marin omakouluttamilla hevosilla, sain kyllä muutamia mullistavia ajatuksia oman kehonhallintani suhteen. Hevoset todellakin toimivat pelkällä istunnalla tai paremminkin pelkällä keskivartalolla tai lantiolla. Sain hetkittäin aivan huikeita oivaltamisen elämyksiä. Uusin suosikkini oli GP-tasolle koulutettu, Relicario, joka edustaa kyllä yhtä herkimmistä hevosista, joita olen koskaan ratsastanut. Ei ehkä ihan helpointa kuitenkaan, koska ohjista vetämiseen tai jaloilla puristamiseen ei missään tapauksessa tämän kanssa voinut turvautua, vaan oli vain pidettävä pää kylmänä, kun kaveri alkoi herkistyä ja kuumua vähän liikaakin. Muutaman kerran vaati vähän aikaa löytää nappulat uudelleen, kun oli ne kadottanut ja alkanut sählätä selässä omiaan. Marin eduksi valmentajana voi kuitenkin sanoa sen, että hän jaksoi psyykata rauhallisesti noissa  ”koettelemuksen” hetkissä, ilman prässäämistä, mikä taas olisi varmaan taas vaan lisännyt kierroksia mulla sekä sitämyöten myös tietty hevosella. Löydettiin tunne uudelleen ja laukkapiruetin alkeet onnistuivat sen jälkeen pelkästään keskivartalon lihaksia käyttämällä.

Onnistuttiin ratsastamaan aamupäivisin yhdet tunnit miehen kanssa peräjälkeen ja vuorotellen olimme sitten myös lastenvahtivuorossa. (Ratsastimme sekä Marin luona sekä Morgadossa, Paolo Sergion tunneilla) Illoiksi kehiteltiin muuta, enemmän lastenmakuista ohjelmaa. Mutta hyvinhän noi näköjään kehittelivät itselleen puuhaa tallialueellakin. Ohjelmaan kuului mm. kukkien, käpyjen sekä kivien keräilyä, ”valaspesula”, sadetanssia sadettajan alla, etanoiden ja matojen etsimistä, ratsastusta yli kolmekymppisellä lusitanovanhuksella sekä appelsiinien poimimista. Ja meidän poika kyllä ehti ja kerkes jos jonninmoista… mm. kerran appelsiini lensi katsomosta kohti hevosta maneesin puolelle. Onneksi hepat oli tottuneita lapsiin ja muutenkin huikean kilttejä… Lisäksi meidän omaa rentoa lomafiilistä piti lasten kanssa yllä se, että joka paikassa jossa käytiin, lasten sähellykseen suhtauduttiin superluonnollisesti ja ymmärtäväisesti. Mutta pyykkiä kyllä tehtailivat urakalla eikä montaa turhaa vaatekappaletta palautunut kotiin käyttämättömänä.

Mutta loppuun yksi kaverikuva uudesta suosikistani Relicariosta. Huomenna lisää matkapulinoita ja öitä!