Tervehdys! Laiskanlainen kirjoittaja taas täällä… 🙂
Ei vaan… jos totta puhutaan, arjen aloitus on ollutkin yllättävänkin raskasta! Töitä, vanhempainiltoja, kokouksia, läksykirjojen lukua ekaluokkalaisen kanssa, harrastusten aloituksia ja koulukin alkoi minulla. Totuttelua uuteen rytmiin ja uusiin asioihin. Väsymystä havaittavissa myös lapsissa. Nuokkuvat iltapäivisin koulun ja kerhon jälkeen. Pientä flunssaakin ollaan podettu myös koko perhe. Muuten syksy lupailee kaikkea uutta ja kiinnostavaa. Jännittävä muutosvaihe meneillään kaiken kanssa ja viikonloppuisin vielä vietetään kesää. Mutta voimille näköjään ottaa… uuden opettelu 😉
Viikonloppuna sentään oli jälleen pienen hengähdyksen paikka. Lasten kanssa maalla on mukavaa! Ja poikettiin siitä tyttöjen kanssa pitkästä aikaa hetkeksi myös Ypäjälle. Meidän ”mummola” ei ole kovin kaukana Ypäjästä ja asuinkin siellä osittain aikoinaan opiskellessani kyseisessä paikassa. Ypäjä entisellään… Tällä kertaa Breeders Pirce-viikonloppu meneillään. Ystäväni pyysi mukaansa kannustamaan omaa hevostaan. Heikompihermoinen omistaja ei olisi pyytänyt ainakaan minua kaverikseen, jos olisi tiennyt, että tulen 2 lapsen kanssa. Mutta meidän kanssa samalla tallilla elävät hevoset eivät pelkää lapsia eivätkä välitä menosta tai melskeestä. Ja siis en tosiaan ole ainoa lapsellinen ihminen siinä paikassa, vaan pientä väkeä riittää, niin tallinomistajan kuin asukkien omistajienkin toimesta 🙂 Ovat hevosetkin siis hyvin tottuneita lastenrattaisiin, yllättäviin kolinoihin, kiljahduksiin, suhinoihin, polkupyörien ääniin, torviin, jalkapalloihin jne…
Ja jos ei nyt ihan niin hurjan tarkkaan seurattukaan itse kisaa, niin ainakin vietettiin mukavaa päivää, syötiin ukona ja tavattiin tuttuja.
Mutta Ladya eli Lelliä alias Superlelliä kannustettiin kyllä tyylillä! Otin kuviakin. Ja ehkä meidän kannustuksen ansiosta 😉 Tai sitten ratsastajan, Susanna (?) 🙂 tai sitten koko tiimin ansiosta Lady veikin kotiin koko kisan voiton. Eli tallissamme asustaa nyt myös Breeders Prize voittaja vuosimallia 2013!!! JEE!!! JA ONNEA KASVATTAJALLE JA OMISTAJALLEKIN!!! Eli kasvattajahan on Eeva Liisa Penttilä ja omistaja Anette Skuttnab.
Breeders’ Prize-kilpailussa tänä vuonna voittajalle noin 4600 euroa – Katso lopputulokset! -…www.ratsujalostusliitto.fiFWB-hevosille suunnattu kasvattajakilpailu Breeders’ Prize järjestettiin 6.-8.9. Ypäjällä. Osakilpailuja on kouluratsastuksessa kaksi ja esteratsastuksessa kolme. Kilpailun voittaja saa tänä vuonna noin 4600 euroa, josta 75 % menee omistajalle ja 25 % kasvattajalle.
Lady on aina kyllä ollut hieno! JA ollaan kyllä uskottu sen kykyihin… 🙂 mutta se ei ehkä ihan aina ole näyttänyt voittajalta. Tai oikeastaan on näyttänyt jos on osannut katsoa oikeita asioita 🙂 JA Ladyhän oli ehkä koko kisan pienin hevonen, mutta sen takapuoli eli moottori oli ehkä koko osanottajajengin suurin. 🙂 Varsana se oli aina sellainen hyvinkin sekavärinen pieni ”ruma ankanpoikanen”, jolla on ehkä muutamaa kokoa liian iso pylly, yksi sininen silmä, hassu harja… sekä aika lailla virtaa ja herkkyyttä… JA nämä yhdistelmät eivät suinkaan ole aina olleet niin kovin helppoja, vaan on aiheuttanut omistajalleen myös joitakin harmaita hiuksia, sairaalareissuja, pienoisia vammoja ja sadoittain vaaranpaikkoja. Se meinaan on aina ollut hyvin notkea ja lentäväinen. Mutta hattua voi nostaa myös Nettelle siitä että hän on ollut omistaja joka noista matkalla kohdatuista vaikeuksistaan huolimatta on uskonut että herkkää ja kuumaa hevosta ei voi suitsia kovilla otteilla. Reaktiot on opittava ennakoimaan ja hevoseen on opittava luottamaan sekä myös toisin päin. Vaatii vaan ratsastajaltaan aikamoista ”päätä” pysyä mukana. Huipuissahan on aina hiukan ekstraluonnetta mukana. Ja pärjäisihän tuolla ”moottorilla” ja noilla liikkeillään ihan helposti siis myös kouluradoilla. Aivan huippuhieno hevonen!
Ja herkkä hevonen tai ei… se on oppinut myös sietämään ja tottunut kaikenlaiseen menoon ympärillään. Ja kun kannustusjoukot näyttivät tältä 🙂 … niin voitte vaan kuvitella! 🙂 Meidän tallilla on kun on sitä elämää niin hevoset eivät totu hiljaisuuteen. Ei haitannut vaikka Ladyn suorituksen aikana meidän lapset ja omistajan omat lapset eivät ihan niin paikoillaan tai ainakaan hiljaa katsomossa pysyneetkään. Lady suoritti keskityneesti aiheuttamistamme kolinoista huolimatta.
Tapahtuma sinänsä oli aikamoinen pettymys. Tai itseäni ihmetytti sen pienuus ja ihmisten vähäisyys. Esimerkiksi ei ainuttakaan myyntikojua tms. ja katsomot lähes tyhjillään. Me olimme siellä lauantaina, joten en tiedä kuinka esim. sunnuntai olisi ollut erilainen. Koulu -Breederssistäkin kisattiin samaan aikaan, mutta koulukisakentälle päin uskalsin tähyillä vain hyvinkin kaukaa. Olisimme varmasti tahtomattammekin aiheuttaneet jonkinmoista pahennusta. Olisi kiinnostanut, mutta sinne on suunnattava sitten joskus kun olen yksin tai jos löydän itselleni jotakin vakavempaa ja jäykempää seuraa 😉
Siellä juuri valmistautuu joku… Kivan näköisiä heppoja kieltämättä…JA isoja. Siinä jotakuinkin kaikki mitä aiheesta ”koulu- Breeders” jäi käteen tällä erää vaikka paikalla olinkin 🙂