Kuolaimetta?

Huomenta!

Vastaan tuli erittäin mielenkiintoinen artikkeli kuolaimettomuudesta. Pitkään on pitänyt kokeilla myös Zamulla, mutta empä ole vaan saanut aikaiseksi. No excuses… 😉 Edellisellä lusollani menin paljon pelkällä kapsonilla. Ja suokillani ratsastelin usein pelkällä riimulla. Kouluaikoinani myös tein sellaiset side-pullit joita käytin satunnaisesti. Mutta nämä myin eikä ole tullut hommattua/tehtyä uusia. Pitäis varmaan taas ryhtyä tekemään kokeiluja. Z tykkäisi aivan varmasti.

Kuolaimen vaihtaminen aika ajoin kuolaimettomaan olisi myös tämän artikkelin mukaan erittäin hyödyllistä. Kuolaimen vaihtaminen säännöllisen usein erilaiseen on jo tietysti sellaisenaankin hyväksi, mutta suun voisi olla hyvä antaa myös  kokonaan ”levätä” kuolaimen aiheuttamalta paineelta. Kuitenkin kolaimettomuus kuulemma pitkäaikaisesti käytettynä voi johtaa pikkuhiljaa apujen koventumiseen ja herkkyyden katoamiseen. Mutta toisaalta tietysti minkä tahansa apuvälineen käyttö saattaa johtaa samaan ilmiöön, jos ei asiaan kiinnitä huomiota. Kysymyshän on ennen kaikkea siitä kuinka hevonen opetetaan ja kuinka apuja käytetään. No ennen kaikkea, kuolaimeton kokeilu saattaa taas paljastaa omasta ratsastuksesta, jotain mihin olisi kinnitettävä huomiota. Mutta lisäksi sillä voi saavuttaa jälleen myös uutta herkkyyttä ja keveyttä omaan ratsastukseen kuolaimien kanssakin.

Tässä tämä artikkeli joka inspiroi ainakin minua vihdoin tekemään asian eteen jotain. http://www.eurodressage.com/equestrian/2011/11/03/bitless-or-not-it’s-about-having-choice

Minulla on tuolla verstaassa vielä parin viikon ajaksi kiireistä asiakastyötä työn alla, mutta heti kun noilta töiltä vapaudun, niin alan kyllä kehittelemään Zambujolle omaa kuolaimetonta mallia. Saahan nähdä mitä saan aikaiseksi. Kuulette varmaan noista kokeiluista pian. 🙂

Hyviä ratsastuksia kaikille!